maanantai 4. marraskuuta 2013

Valivali-päivä

Ei mene taas niinkuin Strömssöössä. Ensin Elias kiehnäsi heräillen lähes koko yön läpi, ja aamulla naamalla paistoi 2 hehkuvan punaista omenaposkea. En tiedä onko nyt "löydetty" ensimmäinen hedelmä, jolle pieni herra on allerginen. Eilen sai siis purkillisen Piltin aprikoosisosetta, ja aikaisemmin on saanut vain pari kertaa kuivattua luomu aprikoosia. Yleensä nuo soseet ovat käyneet, vaikka tuore olisikin lehahtelua aiheuttanut (banaani). Harmittaa jos näin on, koska nuo kuivatut aprikoosit ovat todella kätevää sormiruokaa ja huippuhyvänmakuisiakin. Ilman tuota sosetta nyt pärjätään, koska onneksi vaihtoehtoja on paljon muitakin. Olin vaan kuvitellut, että aprikoosi on sellainen hyvin siedetty hedelmä. Voihan se tietty olla, että reaktio tuli muustakin, mutta kovasti se ihmetyttää, koska Zyrtecia ollaan nyt otettu muutamana päivänä säännöllisesti Neocaten sisäänajamiseksi (ei kyllä näytä yhtään paremmin sietävän antihistamiini-tuellakaan). Jo illalla posket siis punoittivat, ja voitelin ne kortisonilla, mutta eipä siitäkään näyttänyt apua olevan.

Päikkäreiltä herättyä poju oli "vähän" kärtsänä, joten sain viihdyttää kitisevää miestä sylissä/tissillä melkein koko päikkäreiden välisen ajan. Olin kuitenkin käyttänyt viimeiset kypsät porot pakkasesta, joten aloin kokkailemaan niitä samalla. Ei tarvitse olla mikään ainstain, että arvaa miten siinä kävi. No, pohjaan paloivat ja huolella. Greit, sehän onkin ihan halpaa poltella pohjaan… Omaa napaa alkoi tietysti myös kaivella, joten heitin kanat uuniastiaan, ja uunin tulille. Puoli tuntia myöhemmin menen katsomaan, että joko siellä aletaan olla kuumissaan ja valmiina syötäviksi. Ehkä olisin päässyt silloin syömään, JOS olisin muistanut laittaa ne kanat sinne uuniin, enkä jättänyt niitä pöydälle lojumaan. Kyllähän sitä uunia passaa käyttää talon lämmittämiseen, sehän on lähes ilmaistakin! Jospa tässä kohta pääsisi syömään, nyt kun ne kanat on siellä uunissa (ellen unohda niitä sinne tässä postausta väsätessäni). Ja lisätään tähän nyt perinteiset valitukset säästäkin, on pimeätä ja sataa jne jne.

Ajatukset ovat myös harhailleet kissamme takia. Kissa on vanha, jo 16-vuotias vanha neitokainen. Kissa on ollut perheenjäsenemme jo kauan ennen lapsia, ja ollut minulle hyvin rakas. Mutta kissa on nyt sairas, ja suoraan sanottuna minulla ei tunnu olevan enää energiaa huolehtia siitäkin. Harmittaa, että nämä viimeiset ajat ovat olleet varmaan kärsimystä molempien puolelta. Edessä olisi siis päätös, se viimeinen päätös. En vain pysty tekemään sitä. En pysty ottamaan puhelinta käteen ja soittamaan aikaa sille. Itkettää, kun ajattelen koko asiaa, enkä varmasti pystyisi edes sokeltamaan asiaani eläinlääkäriasemalle. Toivoin vain koko ajan, että kuin taikaiskusta kissamme olisin taas oma ihana, terve itsensä. En edes tiedä pystyisinkö olemaan kissan seurana viimeisinä hetkinä. Minulla on niin paljon hyviä muistoja paremmista ajoista, ja olisin toivonut, että se olisivat jatkuneet pitempään. Ja että lapsetkin olisivat pystyneet viettämään aikaa sen aikaisemmin tuntemani kissan kanssa. Ehkä se tästä, ehkä asiat sujuu omalla painollaan, mutta jos ei, niin…

4 kommenttia:

  1. Voi Helmiina <3

    Voi ei, mikä kissalla on? Toivottavasti menisi ohi ja jaksaisi vielä hetken, koville ottaa ihan varmasti!

    Mun pitäisi just taas päivittää Voiman allergiajuttuja, koska mä löysin kanssa yhden "epäsopivan" osittain - APRIKOOSI! Voiman yöt parantuivat, kun jätin toisen aprikoosipurkin pois ja syö nyt vaan yhden purkin päivässä puurojen seassa.. Mähän mietin sitä, kun kävi se ettei se kuivattu luomu aprikoosi sopinutkaan. Ei tässä nyt kuitenkaan voi alkaa tiputtelee jo "sopivia" ruokia pois, en suostu :D

    Joillekinhan ei tuo Zyrtec käy myöskään, ettei siitä olisi ihottumat? Voimalle ei sopinut Zyrtecistäkään se isompi annos mitä saisi jo syödä (1v oli joku raja), hänelle sopii 5 tippaa päivässä. Isommasta annoksesta tuli refluksioireita öihin.. Toisille sopii paremmin joku toisen niminen, oliko aerius tai joku?!

    Joka tapauksessa VOIMIA ja parempaa mieltä tulee täältä iso satsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Kissa on nyt aika huonossa kunnossa, on mennyt nyt koko ajan huonompaan suuntaan lyhyessä ajassa (oksentelee, ripuloi, on laihtunut rajusti, madotus veti todella huonoon kuntoon). Sehän lopetti itsensä pesemisen jo vuosi sitten, ja olen sitä pessyt veden alla aika ajoin. Nyt huomasin, että tassut on ihan kakassa ja menin pesemään niitä hanan alle. Ja mitä kissa tekee, ei mitään. Ei siis pane vastaan, ei mitään, kehrää vain kunnes saa vesikosketuksen ja sittenkin vain "on". Ja kaikki jotka tietää mun kissan, todellakin tietää ettei se toimi noin. Olen monet kerrat kädet verillä yrittänyt tehdä sille erinäisiä hoitotoimenpiteitä kun raivo on ollut niin kova. Ja nyt ei siis _jaksa_ edes vastaanpanna. Itku tuli toisen puolesta :( Sitäkin mä murehdin mistä oli aikaisemmin puhetta, siis siitä eläinten suojavaikutuksesta. Jos meidän pitää lopullinen päätös tehdä, niin pelkään että Elias allergisoituu sitten eläimillekin :( Sain eläinlääkäriajan parin päivän päähän, jossa sitten katsotaan onko mitään tehtävissä, vai oliko se sitten se viimeinen matka… :(

      Aprikoosi! Voi ei :( Mä luulen myös, että meillä oli siitä annoksesta kiinni tuo reaktio kun sai niin "paljon" kerralla. Ehkä jos kokeilisi vain yhdellä kuivatulla aprikoosilla päivässä tms. Teillä ei kyllä todellakaan ole varaa pudotella noita sopivia ruokia pois enää yhtään, joten toivottavasti tuo yksi purkillinen sentään jäisi! :/

      Joo meillä tuo Zyrtec menee 3 tippaa kahdesti päivässä, eli juuri se alle 1v annos. Onhan tuo niin pieni määrä, että ei KAI siitä mitään VOI tulla :D Kyllä mä luulen, että tuo sopii, vaikka eipä tuosta mitään hirveetä iloakaan ole vielä ollut. Mutta nukuttiin kuitenkin viime yö ihan hyvin, joten kaippa se tosiaan ole se aprikoosi mikä meillä kiukutti toissa yön :(




      Poista
    2. Voi kissaa :( ei kyllä hyvältä joo kuulosta, jos antaa pestä noin.. Voi ei, voimia sinne paljon <3 <3

      Poista
    3. Kiitos <3 Välillä täällä itketään, ja välillä taas hyväksytään ja ajatellaan, että parempi se kissa-rukan kannalta on ettei tarttisi kärsiä. Voi kun tää olisi helpompaa :(

      Poista