Päivä kerrallaan mennään, hitaasti mutta onneksi kuitenkin varmasti.
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Voihan kärsimättömyys...
Huoh, vielä yli 3 viikkoa THE päivään. Minä olen sitten todella huono odottamaan. Ja ennen kaikkea kärsivällisesti. Perusluonne on "minulle nyt kaikki heti!", vaikka onhan tässä joutunut aika paljon odottelemaan näiden lapsiprojektien kanssa. Mutta ilmeisesti vuosikymmenkään ei riitä muuttamaan tätä piirrettä. Luulin, että kun äitiysloma alkaa, päivät kuluvat kuin siivillä ja vauva olisi sylissä ennenkuin huomaisinkaan. Mutta tässä sitä vain odotellaan ja odotellaan päiviä ja tuntejakin laskeskellen. Saisi edes yöt nukkua kunnolla, ettei tätäkin asiaa tarvitsisi mietiskellä muiden tuhistessa onnellisena sängyissään. Tulisi se vauva nyt tähän maailmaan, niin olisi edes jotain tekemistä yöllä jos kerran pitää valvoa. Tuntuu, että tällä hetkellä olen lukenut koko internetin lävitse ja katsonut kaikki sarjatkin, ettei enää näitäkään asioita jaksaisi kaiket yöt touhuilla. Ja kun ei tämä olokaan mikään loistava enää ole. Siitä sentään olen kiitollinen, että ei todellakaan tarvitse odotella enää lasketun ajan yli. Tulisin varmaan täysin hulluksi jos vielä 5 viikkoa pitäisi odotella ja pelätä synnytyksen käynnistystä! Sillä siihen se takuu varmasti menisi, sillä ei supistele ja kohdunsuukin oli vielä ihan kiinni eikä lyhentynytkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla tuntui aika pysähtyvän myös siinä kohtaa, kun äitiysloma alkoi. Johtuu ehkä siitä, että olen jokusen viikon ollut jo kotona ennen äitiysloman alkuia. Kotia on siivottu ja järjestetty ja järjestetty ja siivottu (mut siis joka paikassa on silti sekasotkua, sillä remontin viimeistelyt on vielä kesken) eikä oikein mikään siivoaminen enää inspiroi kauheesti. Ainoastaan tuo toinen pääty taloa odottaa siivoamista, mutta se tarkoittaa sitä, että mies saisi projektinsa loppuun. Ja minusta tuntuu, ettei mies edes halua projektiaan loppuun. Hänestä on luutavasti mukavaa, kun työkaluja ja romppeita lojuu ympäriinsä.
VastaaPoistaMinä olen samaa ihmistyyppiä, eli kaikkimulletännehetinyt! vaikkakin vähän ehkä vuodet on sitä ominaisuutta silottaneet... enemmänkin olisi voinut..
Toisaalta, en tajua vielä lainkaan sitä vauvan tulemista, joten tuntuu hullulta odottaa kauheesti jotain.
Hmm. Sekavaa ...
Tulin juuri ulkoa vajaan tunnin reippailusta lumitöiden ja koirien palloleikkien parista ja vähän on vielä aivot ja silmät pihalla :D En millään olisi halunnut lähteä ulos, mutta nyt ei kaduta :)
Kevyen pakkaslumen työntely rauhalliseen tahtiin auringonpaisteessa oli kyllä mainiota puuhaa :)
Sehän se taitaa täälläkin olla, että ehdin olla kotona jo 5 viikkoa ennen äippäloman alkua. Kotia pitäisi kyllä laittaa, mutta ei vaan jaksa kun puolilla valoilla koko ajan mennään :/. Ja tuo remontointi/rakentelu on niin tuttua, meilä on taloa rakennettu nyt 7 vuotta ja viimein olisi lopputarkistus tulossa. FINALLY!
PoistaSama juttu muuten täällä tuon ulkona olemisen suhteen. Kaveri soitti, että tulee lapsiensa kanssa luistelemaan meidän kentälle, ja pyysi mukaan esikoisen kanssa. Ensin yritin liustaa tästä, mutta lopulta kuitenkin lähdimme ja mukavaa oli! Oli kyllä niin ihana auringonpaiste, että piristi kummasti. Nyt tosin kun tulin sisälle, niin alkaa väsy taas iskeä :)
Niin ja en minäkään oikein tajua tuota, että kohta meillä on taas vauva :). Esikoisen aikaan olin myös todella epäuskoinen, että kyllä sieltä sairaalasta vauva todellakin mukaan lähtee <3
PoistaKärsimätön on myös minun keskinimeni, aina ollut. Ja todellakin tunnistan ne sinun kauhuajatukset jos tämä vielä menee yliaikaiseksi. Myönnän olevani hieman kateellinen valmiista synnytyssuunnitelmastasi. Aika ei kuitenkaan täällä ole käynyt pitkäksi. Projekteja on vaikka kuinka monta, mutta kun kroppa estää nyt tekemästä. Saan eniten yhden asian päivässä suoritettua ja sosiaalisia käyntejäkin on ollut sen verran, että uskoisi kavereiden luulevan kuolevani tai jotain. Onhan tämäkin päivä jo melkein pulkassa ja taas tarkoittaa päivä lähempänä synnytystä. Onneksi meitä on nyt monta odottelijaa tässä vaiheessa täällä! Arvostan tuen joka saan jokaisesta blogipostauksesta tällä hetkellä.
VastaaPoistaTotta, tuo on ihanaa ettei tarvitse yksin olla ajatustensa kanssa :) Vertaistuki auttaa kummasti jaksamaan nämä viimeisetkin viikot <3
PoistaNo juu, ymmärtäähän tuon toki, sulla on noin pitkä aika jo kotona. Että 9 viikkoa lomaa ennen lapsen syntymää..?! :D Meikäläisellä säälittävät kolme.. :( mulla on vähän päinvastaiset tunnelmat täällä siis.. Haluaisin vielä muutaman lisäviikon. Nyyh. T. Orvokkitukka
VastaaPoistaJoo, ja kun aikaa on niin mitään ei saa aikaseksi :D Se sairaalakassi nyt vois olla seuraava projekti :)
Poista