Kätilön juttusilla

Aamuinen herätys kello 3.30, kuinkas muutenkaan. Eikä uni tullut vaikka sinnikkäästi yritin sängyssä pyöriä, kunnes pahaolo voitti ja oli pakko nousta. Onneksi aika kätilölle sypeen liittyen oli heti aamusta 8.00, joten pääsin ihan ajoissa liikkeelle mieli virkeänä (näin satiirisesti ilmaistuna).

Jutustelua 1,5 tunnin ajan

Minut vastaanottanut kätilö oli jo hyvän pituisen uran tehnyt ja lähes kaiken jo nähnyt yli 30 vuotta kestäneessä työrupeamassaan. Ja se näkyi hänen rauhallisuudessaan ja siinä, miten hän minua kuunteli ja luki ne oikeat asiat rivien välistä mitä yritin hänelle sanoa. Hän kartoitti ja myös ymmärsi täysin pelkoni ja siihen johtaneet syyt, ja sain tavallaan "synninpäästön" naisena, ja ennen kaikkea äitinä, aikaisemmasta valinnastani synnyttää perätilavauva sektiolla. Ja myös tulevasta synnytyksestä. Keskustelussa tulevasta laitoimme vaakakuppeihin alatiesynnytyksen sekä sektion edut ja haitat nimen omaan minun kohdallani. Näiden pohjalta hän antoi minulle vaihtoehdot, joiden läpikäymisen jälkeen vaihtoehto numero 3B voitti. Hän painotti, että tätä päätöstä en ole tehnyt kevyin perustein ja vain minä tiedän meidän perheemme tilanteen ja sen mihin meidän rajamme ja kestokykymme riittävät. Vain me tiedämme millaisen polun olemme tähän pisteeseen päästäksemme kulkeneet. Ja se ei ole leveä eikä ruusujen ympäröimä. 

3B eli päätös

Juttelun tärkein päätös siis syntyi, lopultakin, kaikkien näiden kuukausien murehtimisen jälkeen. Helpottava tunne. Vielä on toki synnytystapa-arvio jäljellä, jossa lyödään lopulliset päivämäärät lukkoon ja lääkäri antaa tälle päätökselle siunauksensa. Lisäksi minulla on vielä yksi kysymys auki, johon 2 viikon päästä minulla täytyy olla vastaus. Kysymys siitä miten menetellään, mikäli synnytys spontaanisti käynnistyy.  Kyllä, toinenkin lapsemme tulee syntymään elektiivisellä sektiolla raskausviikolla 39+, ellei synnytys itsestään käynnisty ennen sitä. Todennäköinen päivämääräkin on jo tiedossa.