3-2-1-0!

Järjestä numerot oikeaan järjestykseen :) Eli tervetuloa vuosi 2013, kyllä sinua on odoteltukin kesäkuulta asti hyvin kärsimättömästi! Ajatella, tänä vuonna lapsilukumme lisääntyy kahteen ihanaiseen pojan viikariin. Tästä vuodesta tulee se toinen elämäni paras vuosi. Ainakin kaikki edellytykset sillä siihen tällä hetkellä on!

Juhlinta

Uudenvuoden juhlinta sujui meillä tänä vuonna poikkeuksellisesti oman porukan kesken. En olisi millään jaksanut valvoa yhtään pitempään kuin normaalistikaan, joten tämä oli hyvä ratkaisu. Eikä tuo herkuttelupuolikaan oikein maistunut minulle, mutta tottahan perheen miesväki sai tortillat, nuggetit, nakit, lihapullat ja ranskalaiset. Esikoinen oli jo heräämisestään saakka odottanut kärsivänä rakettien ampumista ja kun ensimmäiset raketit alkoivat naapurustosta paukahdella vähän ennen kuutta, tuli pojalla kiire ulos ensimmäisiä ampumaan. Ihana seurata toisen riemua ja innostusta näinkin pienestä asiasta <3. Nukkumassa oltiin sujuvasti jo vuoden vaihtuessa, mutta semmoinen tykistökeskitys kuului naapureilta, että jonkun aikaa meni sängyssä valvoessa puolen yön aikaan. Mutta onneksi 1.00 jälkeen hiljeni täysin ja ainoa ääni oli sateen rummutus ikkunapelteihen.

Loppua kohden vaivat senkun lisääntyy

Vaivaa alkaa olla täällä ihan riittäviin. Nukkumisasennon löytäminen alkaa olla todella vaikeaa. Milloin mahaa kiristää, milloin Mytty kiemurtelee kyljen alla, milloin jalka puutuu ja tulee huono olo. Vielä olisi ainakin 6,5 viikkoa kärvisteltävä tämän mahan kanssa, vaikka ei se mitenkään erityisen iso edes mielestäni ole. Eikä miehenikään mielestä. Ja liikkeet! En todellakaan ymmärrä miten joku voi saada kuulla olevansa raskaana vasta kun synnytys alkaa. Täällä liikkeitä pitäisi vaimentaa vielä etuseinäistukkakin, mutta en kyllä ole moista huomannut. Potkuja ei enää oikeastaan tule, vain kiemurtelua ja möyrintää nahkan alla. Ja ne on todella voimakkaita liikkeitä. Hikkailua poju harrastaa usemman kerran päivässä, mikä tietysti on hyvä asia keuhkojen kehityksen kannalta. Yölläkin usein havahtuu pieneen hikan naputukseen masussa <3.

Kenkien laittaminen jalkaan alkaa kuulua top 10:iin "most hated" -listalla. Ei voi oikein kumarrella ja jalatkin alkavat olla turvoksissa, joten niiden saaminen jalkaan teettää tuplatyötä. Esikoisen odotuksen loppumetreillä oli jo kevät pitkällä, joten ei silloin ei ollut tämmöistä ongelmaa. Ja muutenkin, kaikki vaatteet kiristää ja puristaa ja hankaa tällä hetkellä. 

Niin ja närästys, tuo kamala seuralaiseni joka on älynnyt pysyä poissa viimeiset kuukaudet, on tehnyt come backin. Jippii, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se on. Puhumattakaan mahan toiminnan hitaudesta yms. Mutta eiköhän tämä tästä aiheesta taas hetkeksi riitä, onhan minulla monet asiat todella hyvin ja pääasia, että vauvallakin on kaikki hyvin :)

Painajaisia synnytyksestä

Lähestyvä synnytys alkaa ilmeisesti painaa mieltäni toden teolla. Unia on nähty siitä vaikka millaisia, ja viimeisimmässä sain ajan sektioon 25.4., eli 2,5 kuukautta lasketunajan jälkeen. Itkin unessa sitä kovasti, ja lopulta sain tylyn kätilön aikaistamaan sitä kuukaudella. Ei vain kuulemma ollut mahdollista tehdä sitä aikaisemmin. Unessa kätilö oli siis todella yhteistyökyvytön, ja sivuutti minut täysin kun yritin saada apua. Huitaisi vain kädellä pois ja tiuski. Tuossapa tiivistyy kaksi pahinta synnytyspelkoani, yliaikaisuus ja se, että minut jätetään "yksin" synnytystilanteessa. Ja noiden kahden aiheuttama onnettomuus. Onneksi on vielä pari tapaamista jäljellä synnytykseen liittyen, joten jospa tässä saisi enemmän mielenrauhaa tulevaan.

Onnellista ja vauvantäyteistä Uutta Vuotta 2013 kaikille lukijoilleni! Tästä vuodesta tulee monelle yksi niistä parhaista mitä elämällä on tarjota!

Puolukkaista glögijuustokakkua, olkaa hyvä!