Suklainen Teff-kakku

Nyt on taas kaamea leipomisvimma päällä. Tekee mieli kehitellä reseptejä koko ajan. Tässä teille hämmästeltäväksi viimeisin tuotos, mikä onnistui ihmeen hyvin maidottomaksi, gluteenittomaksi ja munattomaksi suklaakakuksi. Ja mikä tärkeintä, makukin oli hyvin lähellä sitä ihteään (nam ja slurps!). Tosin hieman epävarmaa on, sopiiko meille koko suklaa, mutta tällähän se selviää!

Suklainen Teff-kakku

2 1/2 dl Teff-jauhoja (Jytte)

1 1/4 dl kaakaojauhetta (tummaa)

1 tl soodaa

1/4 tl ksantaania

50 g tummaa suklaata (maidotonta!)

3/4 dl juoksevaa kasvisrasvaa (Flora Culinesse tms.)

1 1/4 dl ruokosokeria

2 1/2 dl sokeroimatonta hedelmäsosetta (esim. Bonne Mango, Piltti yms.)

1 1/4 dl mantelimaitoa (tai jotain muuta sopivaa nestettä)

1 tl vaniljasokeria

1 tl pikakahvijauhetta

vajaa 1 dl tapiokakiisseliä 

Valmista tapiokakiisseli. Liuota 2,5 dl vettä 1/2 dl tapiokatärkkelystä. Kuumenna hellalla koko ajan sekoittaen kunnes sakenee. Keittele hiljalleen n. 10 min. Jäähdytä. Säilytä ylijäänyt kiisseli jääkaapissa seuraavaa kertaa varten.

Sekoita jauhot keskenään. Murenna suklaa rasvan joukkoon ja mikrota n. 30 sek ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, hedelmäsose, mantelimaito, vaniljasokeri ja pikakahvijauhe rasva-suklaaseoksen joukkoon. Sekoita tämän joukkoon tapiokakiisseli (kiisseli on melko venyvää, joten määrä on noin). Lopuksi lisää jauhot varovasti sekoitellen. Kaada uunivuokaan ja paista 175 asteessa n. 20-25 min. Kakku on kypsää kun alkaa irtoilla reunoilta, sisältä saa jäädä vähän kosteaksi.

Soija vaniljakiisseli sopii tarjoiluun erinomaisesti!

Taikinassa on paljon eri aineita tuomassa makua, mutta esim. pikakahvijauheen voi jättää kokonaan pois. Samaten mantelimaito on helposti korvattavissa vaikka mehulla tai vaniljasoijamaidolla yms. sopivalla nesteellä. Tapiokakiisseli toimittaa tässä munan virkaa, mutta jos olet siitä onnellisessa asemassa, että muna sopii, niin laita ihmeessa pari munaa taikinan joukkoon (ja jätät tietysti tapiokan pois), niinkuin kunnon kakussa kuuluukin olla!

Tällä kertaa yritin mitata aineet todella tarkasti, koska yleensä minulla on vain tapana heitellä jotain taikinaan, enkä sitten saa sitä enää uudemman kerran tehtyä samanlaisena. Eikä ohjeiden muille kirjaaminenkaan sitten oikein onnistu, kun on vain suuntaa antavia määriä. Toivottavasti tällä kertaa onnistuin!

Hmm... Pitäisiköhän minun alkaa kirjoittelemaan näitä leivontaohjeita ihan eri blogiin? Tänne ne on ollut vain niin helppo heitellä muistiin...

Jotain mätää...

Siis uskomatonta mitä kaikkea voi tulla pienelle ihmiselle (ällövaroitus!). Meidän pienen ukon päähän tuli aukileen kohdalle semmoinen "mätäpaise"(?), joka alkoi erittämään keltaista visvaa! Putsasin sitä vedellä ja Septidinillä, ja ehkä se vähän auttoi. Lopulta tulin kuitenkin (yli)hysteeriseksi (kun se on aukileen kohdalla...), ja varasin ajan lääkärille samalle päivälle. Lääkärin mielestä patti näytti märkäruvelle, mutta eihän noita muita näppyjä, ei edes pienempiä, ollut missään muualla. Arvoitus on, mistä patti on päähän ilmestynyt. Ötökän purema ? Allerginen ihoreaktio tulehtunut (se Nutrilon Pepti)? Lääkkeeksi saatiin antibioottivoide ja varuiksi myös resepti suun kautta otettavaan antibioottiin, mikäli tulehdus leviäisi. Pari kertaa olen tuota voidetta laittanut, ja patti näyttäisi alkaneen kuivua. Myöskään ihoalue ympärille ei punoita enää oikeastaan ollenkaan. Ehkei se kuitenkaan ollut hengenvaarallinen ;)

Positiivisena kokemuksena lääkäri oli todella ihana. Juteltiin vähän muitakin asioita samalla kertaa, ja sain paljon ymmärrystä ihan äitinä toiselta allergisen lapsen äidiltä (hänelläkin siis kakkonen allerginen ja huono nukkuja). Ihanaa, kun joku kysyy, että miten minä jaksan! Kieltämättä, tämä ruokavalio vie verojaan jaksamisesta. Varsinkin kun maitobaarin pitää tuottaa öin ja päivin ravitsevaa maitoa. Varsinkin se yö-kohta tässä tökkii. Viimekin yö meni aika hulinoiden, kun ukon piti huudella parin tunnin välein jotain. Ja tietty kun herää, niin tissihän se on heti mielessä. Ikävä äiti taas yrittää "totuttaa" olemaan vähemmällä syönnillä, ja tarjoaa sitä vain n. 4 tunnin välein. Tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman viikon, ja muutosta ei oikeastaan ole tullut parempaan suuntaan. On vain pari yötä tainnut nukkua vain kahdella heräämisellä, joilla molemmilla on sitten saanut rintaa. Vähän tässä olen hukassa miten edetä. Olen (melko) varma, että Elias pärjäisi kyllä ilman yösyöntejäkin, mutta toisaalta epäröin, kun onhan pienellä ukolla kuitenkin tuota massaa ja energian tarve iso. Ja se toteutus. Yleisin käytäntö lienee, että mies hoitaisi yöt jonkun aikaa. Mutta miten voin edes pyytää miestä hoitamaan yöt, kun itse olen kotona ja hän tekee pitkää päivää töissä. En mitenkään. Ehkä se on vain odotettava seuraavaa lomaa.

Hirrmuisen Herkulliset Hirssikeksit

Herkkuhammasta kolotteli oikein urakalla, joten tekaisin nopeasti näitä erittäin hyväksi osoittautuneita hirssikeksejä, joissa ei ole mitään kiellettyä! 

Hirssikeksit

1 dl kuorettomia hirssinjyviä

1 dl hirssihiutaleita

1,5 dl jauhoja (hirssi/kookos/manteli yms.)

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 dl ruokosokeria

1 dl öljyä

0,5 dl (reilu) Alpro Soya vaniljakastiketta (tai vastaavaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä aineet ja sekoita (lusikalla) reippaasti sekaisin. Muotoile taikinasta palloja ja litistä ne hellästi n. 1 sentin paksuisiksi kolikoiksi. Paista 175 asteessa n. 12 min.

Jauhoina käytin 1/3 suhteessa hirssi,- kookos- ja mantelijauhoja, mutta mitkä tahansa tietysti käy. Soija-vaniljakastikkeen voi myös korvata ihan tavallisella jugurtilla mikäli maito käy, tai muulla koostumukseltaan lähellä olevaa. Taikinan tulee olle melko pehmeää ja helposti muotoituvaa, muttei liialti murenevaa, joten lisää tätä viimeksi mainittua riittävästi halutun koostumuksen saamiseksi.

Korvikekokeilu, osa 1

Voi vitsi. Huonolle näyttää Nutrilon Peptin (2) tilanne. Ollaan siis nyt kokeiltu vajaan viikon ajan ensimmäistä maitoallergisen korviketta tulevaisuutta ajatellen. Ensin tuli käsivarteen syheröä, sitten poskiin, rintaan ja lopulta kakka tuli vaipasta ulos löysänä limaisena liejuna. Kakka on kuitenkin ollut kiinteää jo ties kuinka kauan ennen tätä kokeilua. Lopetin Nutrilonin välittömästi ja sitä ehti mennä noin 6 päivää ja enimmillään semmoiset 6-8 mittaa. En tiedä voisiko tuo olla jotain normaalia aloitukseen liittyvää, ja oireet katoaisi käytön jatkuessa (toiveajattelua). Tai sitten se ei vaan sovi ja tilanne pahenee. Tein kuitenkin päätöksen kokeilla toista meille reseptillä annettua korviketta, Profylacia, jos siinä olisi meille paremmat ainesosat. Tiedän kyllä, että nykysuositus on vain siedättää ja siedättää näiden allergioiden suhteen, eikä tarkkaan Käypä Hoito -suositusta lukeneiden lääkärien mielestä kukaan VOI edes olla allerginen pilkotulle lehmänmaitoproteiinille, mitä siis nämä ekana kokeiltavat korvikkeet ovat. Tai muillekaan korvikkeen sisältämille aineille.  Mutta en aloita taas siitä, koska kaikki allergisten lasten vanhemmat tietävät sen suosituksen olevan vain iso kakkakikkare (ja toivottavasti ohimenevä trendi). Pelkään kamalasti, että tilanne palautuisi aikaisempaan, josta toipuminen kuitenkin kestää taas viikkoja. Ennemmin tahdon kokeilla toista vaihtoehtoa, kun sellainen mahdollisuus kuitenkin on. Nyt vain odotellaan, että ihottumat häviää ja masun toiminta normalisoituu ennen uutta kokeilua. Kortisoniakin on siis joutunut sivelemään pikkuisen iholle todella pitkästä aikaa :/

Vauvauinnissa

Tänään aloitimme vauvauinnin, tai oikeammin perheuinnin. Olin todella myöhäinen ilmoittautumisen kanssa, mutta saimme kuitenkin viimeisen paikan uimahallimme perheuintiryhmään, ja olimme siis liikenteeessä koko perheen voimin. No sehän passaa!

Uinnissa Elias osoittautui todelliseksi vesipedoksi! Jopa ohjaajat yltyivät kehumaan miten innokas tämä meidän pieni uimari onkaan. Kädet ja jalat kävivät lakkaamatta ja vesi läiskyi. Mikään asento ei tuntunut olevan ikävä pienen vesipedon mielestä. Uitiin siis mahallaan, selällään ja pystyssä. Hypytettiin, pyöriteltiin, "heiteltiin" ja ilme ei kertaakaan värähtänyt apeaksi, vaan nautittiin todella paljon. Veden pinnalla lilluvat pallot olivat myös hirmuisen kivoja, vaikka ne ikävästi tuppasivatkin karkaamaan pieniltä käsiltä. Vettä kaadettiin päähän ja testattiin sukellusrefleksi, ja senkin ukko otti coolisti vastaan silmää räpäyttämättä hengitystä pidättäen. Eli refleksi tallella, vaikka eilen tuli maagiset 6 kuukautta täyteen. Ohjaaja sanoikin, ettei se refleksi yleensä kovin äkkiä katoa, eikä yhtäkkiä. Olipa ryhmässä ollut aikaisemmin 9 kuukaudenkin ikäinen aloitteleva vauvauiskentelija, jolla refleksi oli ollut tallella. Päästään siis sukeltamaankin Eliaksen kanssa muutaman kerran päästä. Ohjaaja ennusti oikein, että ukko tulee olemaan todella väsynyt uintikerran jälkeen. Eipä tarvinnut kuin autoon laittaa niin simmut painuivat kiinni. Meidän pikku uimari <3

Me&I Syksy 2013 "must haves"

Hohhoijjaa, että piti hurahtaa näihin. Ihankun ei olis rahalle tarvetta muuallakin. Mutta kun on niin hulluna lastenvaatteisiin, niin ei sille mitään mahda. Pitäähän sitä ihmisellä joku harrastus olla äitiyslomallakin, eikös? :)

Meandissa tykkään juuri näistä isoista toistuvista kuvioista, ja aivan ihanista väreistä. Mielestäni lastenvaatteiden pitää olla iloisen värisiä, ei todellakaan mustaa tai muuten synkkää. Eikä myöskään liian vaaleaa tai pastellia. Harmikseni tämän vuoden (ulko)talvivaatteet on liian monella valmistajalla todella tummia. Suomen talvi on muutenkin niin pimeä, niin eihän ne tummat vaatteet edes erotu pimeydessä. 

Mutta tässä siis meidän valinnat :)

Esikoiselle (5 v):

Oravapaita, just meidän värejä! Tosin,
toivottavasti tuo pohjaväri on luonnossa
oranssimpi, eikä noin punertava.
Ainoastaan tuo nappilista häiritsee,
ei kauhean kiva :/

Kaikki velourinen uppoaa tähän äitiin!

Tätä ei varmaan tarvitse houkutella päälle! Arrrrr!

Joka pikkupojan unelma, poliisipipo tottakai!

Kiva yksityiskohta oranssit taskut!

Muut housut taas on peruskauraa, ruskeita, tummansinisiä, canvasta, farkkua... ei niinkään innosta täällä.

Sitten päästäänkin niihin vaatteisiin, mihin TODELLA ihastuin, eli kuopuksen vaatekaapille (6 kk):

Ihan ok, ei ehkä kuitenkaan "must have".

Velouria ja oranssia en vain voi vastustaa!

Oravat <3

 

No hei, taas velouria ja ihana pupukin taskussa!

Tämä ei yksinään niinkään, mutta Smulan-pöksyjen kanssa!

Nämä on ne ihan ehdoton "must"! Aivan
ihanat turkoosit hamsteripöksyt <3

Piraatti jumpsuit, ihquu :D

Pupuhaalari on kyllä ihan ylisuloinen.
Toisaalta, ei kauhean käytännöllinen sisävaatteena.

Ja jos tekisin hankintoja tytöille, niin ihan niinkuin muillakin mallistoilla, valikoimaa riittää!

Aivan ihana, just mun lempivärit! Tän mä ostasin
vaikka itselleni jos olisi minun koossa :D

No sitä vaaleanpunaista... :)

Vaikka keltainen ei innosta mua muuten, niin tää
on kyllä ihana!

No voi herranjestas miten ihana!

Tää olisi kiva vähän isommalle neidille.

Herrrkullinen tämäkin!

Ja taas housut peruskamaa, vihreää, pinkkiä, oranssia, tummansinistä. Ostaa kuka tahtoo :)

Tässä siis ne meidän näköiset Meandin vaatteet. Valikoimaahan on vielä puolet enemmän, joten ihan kaikkea ei meillekään ole tulossa. Tuleekos teille näitä samoja? :)

Ruokailuhommia

Meillä aloiteltiin tänään sormiruokailua, kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Pieni E sai siis ensimmäiset ruokapalat eteensä suuhun laitettavaksi. Olen ollut sormiruokailusta kiinnostunut, ja jonkun verran asiasta lukenutkin, mutta mitään isompaa ajatusta en ole tälle uhrannut. Oikeassa sormiruokailussahan vauva syö ihan itse kaiken, siis soseetkin ja puurot suuhunsa käsin kauhomalla tai itse ruokaan dipatulla lusikalla. Eikä vauvaa siis syötetä ollenkaan koskaan, vaan vauva oppii tällä tavoin nielemään palasiakin tukehtumatta ja säätelemään saamansa ruokamäärän. Koska meillä on soseita jo lusikalla syötetty, niin tuo on tietenkin jo poissuljettu kohdallamme (enkä rehellisesti sanottuna omaa tämän tyyliseen harjoitteluun vaadittavia hermoja). Ajatuksena on kuitenkin ollut ottaa vauva aina samaan aikaan pöytään muiden syödessä, ja antaa hänelle omaa ruokaa eteen tutustumista varten. Siis tuoreita vihanneksia tikuiksi leikattuna, höyrytettyjä vihanneksia yms. Tämän tyylinen ruokaan tutustuminen vaatii sen, että lapsi osaa istua syöttötuolissa pystyasennossa, joten nyt alkoi meillä olla oikea aika aloitella. 

Itseasiassa koko homma juontui mieleeni kun syötin hedelmäsosetta Eliakselle syöttötuolissa. Ukko kuitenkin huojuu vielä sen verran, ettei lusikka aina ihan osu suuhun kokonaisuudessa ja (iso)osa soseesta päätyy koristamaan pienen miehen suun ympäristöä. Kesken ruokailun E:lle tuli jostai syystä hirmuinen sormien imeskely -kohtaus, ja niitä sitten pyöriteltiin suussa käden sotkeentuessa soseeseen ihan huolella. Ilmeisesti sose tuntui sen verran hassulle ja tahmealle kädessä, että sitä sitten jäätiin tuijottelemaan samanaikaisesti pikku nyrkkiä aukoen ja sulkien. Tätä jatkui aika tovi, ja äiti sai kunnon huvitukset pikkuisen ihmetyksestä. Mun ihana hassu mies <3! Tästä innostuneena kuorin kurkun, leikkasin tikuiksi ja annoin E:n eteen ruoka-aikana. Elias kiinnostui välittömästi näistä ihmeellisistä tikuista. Ensin niitä tökittiin, sitten yritettiin saada nyrkkiin. Ikävät ja liukkaat kurkkutikut vain halusivat juosta pienen nyrkin alta pois, joten hieman äidinkin apua tarvittiin ajoittain. Mutta suuhunhan ne kuitenkin päätyivät, ja useasti. Ja yhtä useasti syliin, tuoliin ja lattialle. Sinnikkäästi nostelin niitä takaisin pienen ulottuville, kunnes lopulta niihin kyllästyttiin. Ihan pienet ikenen jäljet kurkkutikkuihin kuitenkin saatiin. Ja makukin taisi olla ihan mieluinen, kun isompia irvistyksiä ei tikut saaneet osakseene. Apua, mun pieni syö jo itse! (no maisteli ainakin :D)

On siinä jäljet, usko pois! 

Ollaan muuten edistytty jo korvikepuolellakin. Pari päivää sitten aloin lisäämään Eliaksen aamu- ja iltapuuroon Nutrilon Pepti 2 -jauhetta. Tänään jauhetta meni vajaan 3 dl verran maidoksi muutettuna, ja eilenkin yli 1 dl. Ihottumaa ei ole ainakaan vielä näkynyt (tai no ihan pieni syherö käsivarressa), ja viime yökin meni yllättävän hyvin, vain kahdella herätyksellä. Melko luksusta etten sanoisi! Ja sokerina pohjalla saimme Kelasta myöntävän päätöksen maidon korvattavuudesta. Eli kaikki hyvin silläkin saralla. Nyt vain jäädään seuramaan korvikkeen sopivuutta seuraavaksi pariksi viikoksi ilman muita uusia ruoka-aineita.