Neuvola rv 34+4

Tänään oli järjestyksessään 7. neuvolakäynti. Ei ole kovin montaa käyntiä edessäpäin :)

Päivät speksit

Paino +300 g (+500 g) (2 viikossa)
Sf 31 cm (30 cm) 
Pissa - (-)
Verenpaine 132/79 (128/82)
Tarjonta rt (rt)
Syke 138-155 (140+) 
Hb 119 (rv 22+3 131)

Painoa tosiaan on tullut aika maltillisesti viime aikoina, 150 g/vko. Toisaalta ihan hyvä alkuraskauden 500 g per viikko tahdin jälkeen. Nälkää en kyllä missään vaiheessa näe kun ei tuonne mahaan oikein tunnu mitään mahtuvan vauvan lisäksi. Tavallaan "unohdan" syödä, mikä ei kyllä todellakaan ole tapaistani. Ja mahani on todella pinkeä, jopa terveydenhoitajani huomasi tämän ja kommentoi asiaa. Luulisi kuitenkin hänenkin nähneen kaikkea urallaan. Mahani ei kuitenkaan ole mitenkään iso, mutta juuri tuon pinkeus tekee olosta todella tukalan. Naapurin rouvakin tuli vastaan aamusella lenkillä ja kommentoi kävelyäni ankan vaappumiseksi. Ja sitähän se onkin :) Niin ja rintojen alle napaan asti on ilmestynyt linea negra. Ihmettelinkin, kun sitä ei vielä ollut näkynyt, vaikka esikoisestakin se oli ihan selkeä.

Seuraavaksi synnytystapa-arvio sairaalassa 5 päivän päästä. Alkaa jo hieman jännittää onko lääkäri samaa mieltä kätilön kanssa. Toivottavasti.

Taivaallisen ihanat valkosuklaa-porkkanamuffinsit

Muffinseista on tullut meidän perheen kestosuosikka, ja kaikenlaisia versioita tulee tehtyä tuosta perusohjeesta. Tämä ohje on pakko kirjottaa talteen, sillä nämä olivat poikkeuksellisen hyviä! Ohjeesta tuli 15 muffinssia, eikä niitä taida olla enää montaa jäljellä meidän 3 henkisen tuhoustyön jäljiltä.

Valkosuklaa-porkkanamuffinsit

200 g voita

2,5 dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 prk ranskankermaa (taisi olla 150 g)

3 porkkanaa hienoksi raastettuna

150 g valkosuklaata karkeaksi rouhittuna

1 pss mantelirouhetta

1. Voi ja sokeri vaahdotetaan, lisätään munat yksitellen vatkaten

2. Lisätään kaikki jauhot sekoitettuna

3. Lisää ranskankerma

4. Lisää porkkanaraaste, suklaa ja mantelirouhe

Paista n. 200 °C 15-17 min (kiertoilmauunissa)

Rv 34+1

Eilen se iski vasta oikeastaan. Katseltiin Putousta perheen kanssa, ja siinä Jaakko Saariluoma juonsi juuri sketsihahmokisaa: "8 viikon päästä meillä on selvillä kuka on vuoden sketsihahmokisan voittaja!". Samalla hetkellä päähän syöksyi ajatus, että silloinhan meidän vauvan pitäisi olla jo lähes 3 viikon ikäinen terhakka pienen miehen alku. Siis täh, vielähän laskettuun aikaan on alle 6 viikkoa. No niinhän se huonollakin matikkapäällä laskettuna on. Ja mitäs meillä vielä on tekemättä? Aloitetaan siitä, että vauvan vaatteet on pesty ja 2:ssa äitiyspakkauksessa tietokonehuoneen lattialla. Ja vaunut on otettu esiin ja pesty kertaalleen. Muut hoitopöydän kasaamisesta ja tarvikkeiden ostosta lähtien ihan retuperällä, kun "on tässä vielä paljon aikaa". Puhumattakaan esikoisen tulevan huoneen viimeistelystä. Kehto, kaukalo yms. muut isommat tavarat ovat vielä lainassa tai saamatta kaverillani. Enkä ole edes varma mitä minä sieltä tulen saamaan, esim. lämpöpussin? Tuntuu muiden tekstejä lukiessa, että kaikilla on jo sairaalakassitkin pakattu ja valmiina ovella. Me emme ole edes sopineet esikoisen hoitoa synnytyksen ajaksi. Tosin jos se sektiosuunnitelma pitää paikkansa, niin eipä sillä sinänsä olekaan kiire.

Oirelistailua

Olo on pullea, joka kohdasta. Näin kuvia itsestäni serkkuni ottamana, ja pitää kyllä sanoa, että vauva on mahassa, mutta kilot reisissa ja takapuolessa. Nukkuminen on hankalaa ja pitkään samalla kyljellä maatessa kylki puutuu. Lisäksi huomasin, että vierashuoneen sängyssä nukkuessa myös kädet puutuvat. Ilmeisesti sijoittaminen kalliimpiin patjoihin kannatti tässä syksyllä, koska omassa sängyssä ei tätä ongelmaa ole. Siirryn siis useasti aamusta vierashuoneeseen nukkumaan, koska en jaksa kivuta takaisin alakertaan ja vahingossa herättää vielä muita vielä nukkuvia ukkoja :) Nälkä, ei ole. Ja jos erehtyy syömään enemmän kerralla niin olo on sen mukainen. Mutta kun on hyvin vaikea arvioida milloin maha on liian täynnä, niin tätähän tapahtuu useasti viikossa. Ummetus, ei paha, mutta ärsyttävä. Sen verran, että Levolacia olen ottanut, mutta se pistää niin ikävästi pierettämään. Kävely on alkanut muistuttaa ankan vaappumista ja varsinkin portaita ylös noustessa jalat pitää pitää melko harallaan ettei reidet osu mahaan. Niin ja ei nukuta, mutta se nyt on jo niin vanha virsi, ettei jaksa enää sitä edes mainita :)

Lapsettomuus lapselle

Toissayönä taas valvoessani päätin tilata Väestöliiton julkaiseman "Pupujuttu ja muita vauvasatuja" -lehdykäisen. Siinähän kerrotaan satujen muodossa eri tavat saada lapsia. Esikoiselle emme ole vielä tästä asiasta varsinaisesti kertoneet, mutta nyt alkaa tuntua sille, että asia olisi hyvä ottaa puheeksi. Ymmärrystä alkaa kuitenkin jo löytyä, joten haluaisin kertoa miten toivottu lapsi hän on meille. Ja mitä pienempänä sen kuulee, sen luontevampaa sen hyväksyminen osaksi identiteettiä on. Koko ystävä- ja tuttavapiirimme naapureita myöten tietävät miten vaikeaa lapsen alulle saanti meillä on ollut, joten haluan että lapsemme kuulee myös asian meiltä, eikä vahingossa jostain vähemmän mukavasti lähteestä. Eihän tässä asiassa tietenkään mitään hävettävää meidän puolestamme ole, mutta koskaan ei voi tietää muiden ihmisten ajatuksia ja suhtautumista.

Kätilön juttusilla

Aamuinen herätys kello 3.30, kuinkas muutenkaan. Eikä uni tullut vaikka sinnikkäästi yritin sängyssä pyöriä, kunnes pahaolo voitti ja oli pakko nousta. Onneksi aika kätilölle sypeen liittyen oli heti aamusta 8.00, joten pääsin ihan ajoissa liikkeelle mieli virkeänä (näin satiirisesti ilmaistuna).

Jutustelua 1,5 tunnin ajan

Minut vastaanottanut kätilö oli jo hyvän pituisen uran tehnyt ja lähes kaiken jo nähnyt yli 30 vuotta kestäneessä työrupeamassaan. Ja se näkyi hänen rauhallisuudessaan ja siinä, miten hän minua kuunteli ja luki ne oikeat asiat rivien välistä mitä yritin hänelle sanoa. Hän kartoitti ja myös ymmärsi täysin pelkoni ja siihen johtaneet syyt, ja sain tavallaan "synninpäästön" naisena, ja ennen kaikkea äitinä, aikaisemmasta valinnastani synnyttää perätilavauva sektiolla. Ja myös tulevasta synnytyksestä. Keskustelussa tulevasta laitoimme vaakakuppeihin alatiesynnytyksen sekä sektion edut ja haitat nimen omaan minun kohdallani. Näiden pohjalta hän antoi minulle vaihtoehdot, joiden läpikäymisen jälkeen vaihtoehto numero 3B voitti. Hän painotti, että tätä päätöstä en ole tehnyt kevyin perustein ja vain minä tiedän meidän perheemme tilanteen ja sen mihin meidän rajamme ja kestokykymme riittävät. Vain me tiedämme millaisen polun olemme tähän pisteeseen päästäksemme kulkeneet. Ja se ei ole leveä eikä ruusujen ympäröimä. 

3B eli päätös

Juttelun tärkein päätös siis syntyi, lopultakin, kaikkien näiden kuukausien murehtimisen jälkeen. Helpottava tunne. Vielä on toki synnytystapa-arvio jäljellä, jossa lyödään lopulliset päivämäärät lukkoon ja lääkäri antaa tälle päätökselle siunauksensa. Lisäksi minulla on vielä yksi kysymys auki, johon 2 viikon päästä minulla täytyy olla vastaus. Kysymys siitä miten menetellään, mikäli synnytys spontaanisti käynnistyy.  Kyllä, toinenkin lapsemme tulee syntymään elektiivisellä sektiolla raskausviikolla 39+, ellei synnytys itsestään käynnisty ennen sitä. Todennäköinen päivämääräkin on jo tiedossa.

3-2-1-0!

Järjestä numerot oikeaan järjestykseen :) Eli tervetuloa vuosi 2013, kyllä sinua on odoteltukin kesäkuulta asti hyvin kärsimättömästi! Ajatella, tänä vuonna lapsilukumme lisääntyy kahteen ihanaiseen pojan viikariin. Tästä vuodesta tulee se toinen elämäni paras vuosi. Ainakin kaikki edellytykset sillä siihen tällä hetkellä on!

Juhlinta

Uudenvuoden juhlinta sujui meillä tänä vuonna poikkeuksellisesti oman porukan kesken. En olisi millään jaksanut valvoa yhtään pitempään kuin normaalistikaan, joten tämä oli hyvä ratkaisu. Eikä tuo herkuttelupuolikaan oikein maistunut minulle, mutta tottahan perheen miesväki sai tortillat, nuggetit, nakit, lihapullat ja ranskalaiset. Esikoinen oli jo heräämisestään saakka odottanut kärsivänä rakettien ampumista ja kun ensimmäiset raketit alkoivat naapurustosta paukahdella vähän ennen kuutta, tuli pojalla kiire ulos ensimmäisiä ampumaan. Ihana seurata toisen riemua ja innostusta näinkin pienestä asiasta <3. Nukkumassa oltiin sujuvasti jo vuoden vaihtuessa, mutta semmoinen tykistökeskitys kuului naapureilta, että jonkun aikaa meni sängyssä valvoessa puolen yön aikaan. Mutta onneksi 1.00 jälkeen hiljeni täysin ja ainoa ääni oli sateen rummutus ikkunapelteihen.

Loppua kohden vaivat senkun lisääntyy

Vaivaa alkaa olla täällä ihan riittäviin. Nukkumisasennon löytäminen alkaa olla todella vaikeaa. Milloin mahaa kiristää, milloin Mytty kiemurtelee kyljen alla, milloin jalka puutuu ja tulee huono olo. Vielä olisi ainakin 6,5 viikkoa kärvisteltävä tämän mahan kanssa, vaikka ei se mitenkään erityisen iso edes mielestäni ole. Eikä miehenikään mielestä. Ja liikkeet! En todellakaan ymmärrä miten joku voi saada kuulla olevansa raskaana vasta kun synnytys alkaa. Täällä liikkeitä pitäisi vaimentaa vielä etuseinäistukkakin, mutta en kyllä ole moista huomannut. Potkuja ei enää oikeastaan tule, vain kiemurtelua ja möyrintää nahkan alla. Ja ne on todella voimakkaita liikkeitä. Hikkailua poju harrastaa usemman kerran päivässä, mikä tietysti on hyvä asia keuhkojen kehityksen kannalta. Yölläkin usein havahtuu pieneen hikan naputukseen masussa <3.

Kenkien laittaminen jalkaan alkaa kuulua top 10:iin "most hated" -listalla. Ei voi oikein kumarrella ja jalatkin alkavat olla turvoksissa, joten niiden saaminen jalkaan teettää tuplatyötä. Esikoisen odotuksen loppumetreillä oli jo kevät pitkällä, joten ei silloin ei ollut tämmöistä ongelmaa. Ja muutenkin, kaikki vaatteet kiristää ja puristaa ja hankaa tällä hetkellä. 

Niin ja närästys, tuo kamala seuralaiseni joka on älynnyt pysyä poissa viimeiset kuukaudet, on tehnyt come backin. Jippii, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se on. Puhumattakaan mahan toiminnan hitaudesta yms. Mutta eiköhän tämä tästä aiheesta taas hetkeksi riitä, onhan minulla monet asiat todella hyvin ja pääasia, että vauvallakin on kaikki hyvin :)

Painajaisia synnytyksestä

Lähestyvä synnytys alkaa ilmeisesti painaa mieltäni toden teolla. Unia on nähty siitä vaikka millaisia, ja viimeisimmässä sain ajan sektioon 25.4., eli 2,5 kuukautta lasketunajan jälkeen. Itkin unessa sitä kovasti, ja lopulta sain tylyn kätilön aikaistamaan sitä kuukaudella. Ei vain kuulemma ollut mahdollista tehdä sitä aikaisemmin. Unessa kätilö oli siis todella yhteistyökyvytön, ja sivuutti minut täysin kun yritin saada apua. Huitaisi vain kädellä pois ja tiuski. Tuossapa tiivistyy kaksi pahinta synnytyspelkoani, yliaikaisuus ja se, että minut jätetään "yksin" synnytystilanteessa. Ja noiden kahden aiheuttama onnettomuus. Onneksi on vielä pari tapaamista jäljellä synnytykseen liittyen, joten jospa tässä saisi enemmän mielenrauhaa tulevaan.

Onnellista ja vauvantäyteistä Uutta Vuotta 2013 kaikille lukijoilleni! Tästä vuodesta tulee monelle yksi niistä parhaista mitä elämällä on tarjota!

Puolukkaista glögijuustokakkua, olkaa hyvä!

Neuvola rv 32+5

Neuvolassa taas käyty! Nyt näitä käyntejä alkaakin olla joka viikolle, mikä on todella kivaa. Tuntuu oikeasti, että jotain tapahtuukin :). Neuvolassa oli todella rauhallista, eikä juuri ketään lisäkseni käytävillä tai terkkarin pihassa näkynyt. Kuulemma terveydenhoitajistakin osa on lomailemassa. Mutta kaikki siis on edelleen hyvin masussa ainakin tämän päiväisen perusteella.

Tarkistetut mitat

Paino +500 g (+2400g)
Sf 30 cm (28 cm) 
Pissa - (-)
Verenpaine 128/82 (123/86)
Tarjonta rt (rt)
Syke 140+ (140-150) 

Painoa siis tullut vain 250 g/vko, vaikka takana on joulunpyhät ja hillitön suklaanmättö. Tosin tiedän kyllä, että edellisen viikon murheet veivät painostani jonkunverran pois, joten joulun aiheuttama painonnousu ei näy niin dramaattisena tuossa. Sf-mitalla on ihan hienoinen ylöspäin suuntautuva käyrä, mutta melko keskimitalla edelleen mennään. Katsoimme ihan piruuttaan esikoisen käyrää, ja sehän oli ollut koko ajan aika reippaasti alakäyrällä. Mikä tietysti selittääkin sen miksi mahani oli silloin niin pieni ja nyt paljon isompi. Vaikka normaali 3,5 kg vauva sieltä maailmaan silloin putkahti :) Nykyinen asukas ei ole vielä ainakaan kiinnittynyt, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä hieman alemmas laskeutunut. Käveleminen ainakin alkaa muistuttaa enempi ankan vaappumista kuin normaalia astelua :D

Ostoksilla

Tuli aamusta piipahdettua ostoskeskuksessa katsastamassa tarjonta. Pari paitaa ja villatakki tarttui mukaan, vaikka varsinaisesti mitään kiinnostusta vaatteisiin ei raskauden tässä vaiheessa ole. Painoa on kuitenkin tullut muutakin kuin pelkästään vauvasta, joten yhtään ei tiedä mikä vaatekoko sopii synnytyksen jälkeen. Onneksi olimme viisaita ja liiikkeellä jo aamu 9.00 aikaan, joten aika rauhassa saimme ensimmäisen tunnin katsella tarjontaa. Kun loputkin liikkeet sitten aukenivat kello 10, niin alkoi porukkaakin olla liikenteessä siihen malliin, että jätimme ostelut sikseen ja lähdimme kotiin. Niin ja kun joulusuklaat olivat puoleen hintaan, niin muutama laatikko tarttui mukaan. Ei vaan pysty ohittamaan moista tarjousta!

Joulunaikaa

Kylläpä edellinen viikko on mennyt nopeasti! Blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle, kun ei ole oikein koneelle päässyt istahtamaan sen ollessa aina varattuna. Ja puhelimella se on liian työlästä. 

Touhua on riittänyt ihanasti. Ensin tuli serkkuni kyläilemään Suomeen pitkästä aikaa USAsta asti. Sitten tulivat vanhempani ja molemmat sisareni miehineen joulun pyhiksi meille vierailemaan. Ilmoitin jo syksyllä, että minä en aio mahani kanssa alkaa istumaan autossa tunteja, että pääsisimme mummolaan joulun viettoon, joten sovimme että pyhät vietetään meillä. Onneksi on sen verran iso talo, että jokaiselle riittää oma huone nukkumapaikaksi. Ja mitä parasta, muut ovat oikeastaan huolehtineet ruokapuolen pöytään ja pois, eikä minun ole juuri puuron keittoa ja syömistä enempää tarvinnut hommailla. Ja puuronkin keittänyt vaan siksi kun olen aina ensimmäinen hereillä :) Vähän kauhulla odotan kyllä neuvolaa ja punnitusta, mikä ajoittuu heti Tapaninpäivän jälkeiseksi. Voi tulla ennätyslukemat mittariin...

Pukin tulo oli tietysti se kohokohta mitä esikoisemme odotti kärsimättömänä. Ja kun pukki vihdoin saapui, oli jännitys aivan kauhea, eikä laulua uskaltanut esittää ukin houkutteluista huolimatta. Mutta pitää kyllä sanoa, että pukki on ehkä tullut hieman vanhaksi ja antaa enemmän anteeksi kiukutteluja kuin ennen. Ainakin siitä lahjamäärästä näin voisi päätellä, mitä esikoisemme kuittasi pukin kontista. Tosin ymmärtäähän sen, ainoa lapsenlapsi kun on.

Pakkaset näin jouluna ovat olleet kyllä ihania <3. On käyty laavulla makkaran paistossa, tehty jäälyhtyjä, käyty kävelemässä lumisessa luonnossa. Ja ovatpa miehet käyneet hiihtämässä ja luistelemassakin! Ihanaa yhdessä oloa pelien ja elokuvien merkeissä sisälläkin.

Olen muuten nyt pysyvästi kotona. Kävin perjantaina työterveyslääkärillä, joka oli sitä mieltä, että nyt kannattaa unohtaa työstressi tämän univaikeuden takia ja keskittyä mahan kasvattamiseen ilman ylimääräisiä huolenaiheita. Saa ainakin nukkua päivällä jos sille tuntuu. Joten viimeiset työviikot vaihtuvat sairauslomaksi, kunnes 2,5 viikon päästä alkaa oikea äitiysvapaa. Vielä kun vain KELAstakin saisi päätöksen äitiysrahasta.

Ihanaa Joulun jälkeistä aikaa teille kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta. Tiedän, että monelle tuleva vuosi tuo tullessaan pitkäaikaisen haaveen toteutumisen. Muistakaa nauttia, elämänne paras aika on ihan käsillä!