Touhua on riittänyt ihanasti. Ensin tuli serkkuni kyläilemään Suomeen pitkästä aikaa USAsta asti. Sitten tulivat vanhempani ja molemmat sisareni miehineen joulun pyhiksi meille vierailemaan. Ilmoitin jo syksyllä, että minä en aio mahani kanssa alkaa istumaan autossa tunteja, että pääsisimme mummolaan joulun viettoon, joten sovimme että pyhät vietetään meillä. Onneksi on sen verran iso talo, että jokaiselle riittää oma huone nukkumapaikaksi. Ja mitä parasta, muut ovat oikeastaan huolehtineet ruokapuolen pöytään ja pois, eikä minun ole juuri puuron keittoa ja syömistä enempää tarvinnut hommailla. Ja puuronkin keittänyt vaan siksi kun olen aina ensimmäinen hereillä :) Vähän kauhulla odotan kyllä neuvolaa ja punnitusta, mikä ajoittuu heti Tapaninpäivän jälkeiseksi. Voi tulla ennätyslukemat mittariin...
Pukin tulo oli tietysti se kohokohta mitä esikoisemme odotti kärsimättömänä. Ja kun pukki vihdoin saapui, oli jännitys aivan kauhea, eikä laulua uskaltanut esittää ukin houkutteluista huolimatta. Mutta pitää kyllä sanoa, että pukki on ehkä tullut hieman vanhaksi ja antaa enemmän anteeksi kiukutteluja kuin ennen. Ainakin siitä lahjamäärästä näin voisi päätellä, mitä esikoisemme kuittasi pukin kontista. Tosin ymmärtäähän sen, ainoa lapsenlapsi kun on.
Pakkaset näin jouluna ovat olleet kyllä ihania <3. On käyty laavulla makkaran paistossa, tehty jäälyhtyjä, käyty kävelemässä lumisessa luonnossa. Ja ovatpa miehet käyneet hiihtämässä ja luistelemassakin! Ihanaa yhdessä oloa pelien ja elokuvien merkeissä sisälläkin.
Olen muuten nyt pysyvästi kotona. Kävin perjantaina työterveyslääkärillä, joka oli sitä mieltä, että nyt kannattaa unohtaa työstressi tämän univaikeuden takia ja keskittyä mahan kasvattamiseen ilman ylimääräisiä huolenaiheita. Saa ainakin nukkua päivällä jos sille tuntuu. Joten viimeiset työviikot vaihtuvat sairauslomaksi, kunnes 2,5 viikon päästä alkaa oikea äitiysvapaa. Vielä kun vain KELAstakin saisi päätöksen äitiysrahasta.
Ihanaa Joulun jälkeistä aikaa teille kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta. Tiedän, että monelle tuleva vuosi tuo tullessaan pitkäaikaisen haaveen toteutumisen. Muistakaa nauttia, elämänne paras aika on ihan käsillä!
Kuulostaa ihanalta <3 tuollaista itsekin toivoisin. Itellä hermot kireellä kun joutuu kestämään 'aivan eri maailmasta tulevaa' miehen puolen sukua. Oon ollut vuoroin itku kurkussa ja vuoroin raivona. Lisäks tää mahasairaus ja raskaus,unettomuus ja yökylään tunkevat vieraat menee vähän yli sietokyvyn joskus.. Tosiaan,mäkin oon nyt heräillyt kolmen neljän aikaan. Päänsärkyyn, pissahätään ym. Ja mahassa kävi melkoinen mylläys todella pitkään,sekin valvotti tietty, vaikka ihanaa onkin sinänsä. Ja toki tuo kipeä suolikstokin möyrii omaa elämäänsä. Kun ei pysty ku vasemmalla kyljellä nukkumaan ni sit taas särkee olkapäätä, korvaa, hampaita (??), poskionteloita, lonkkaa.. Pari tuntia valvottuani viime yönä kävin ottamassa Panacodin viimein mut siinäkin meni VIELÄ pari tuntia ennenku rupes vaikuttamaan. Sit kai mä oon tunnin ehtinyt torkahtaa ennenkuin lapsi heräs ja siitä vielä ehkä tunnin kun menivät isänsä kans olkkariin katselemaan P.Kakkosta. Onneks sai vähän päivällä nukuttua mut hirvittää jos tää jatkuu ku töissä pitäis olla. Jännittää taas ens yö... :/ En ole muuten minäkään saanu mitään päätöksiä Kelasta! Koskahan pitäis huolestua? Niin, ja mullakin torstaina neuvola :D niin sopivasti kyllä osuu punnitus,heh! Vaikka melko vegelinjalla mun joulut meneekin kun en kinkuista enkä kaloista tykkää ja suklaatkaan ei oikein putoo. Saas nähdä! :) sokrurasitukseen ainakin tie vie.. T. Orvokkitukka
VastaaPoistaVoi ei, voimia <3. En minäkään tänne kylään olisi vieraita huolinut, joiden eteen minun olisi pitänyt rehkiä :D. Ei vaan jaksa huonoilla unilla :(
PoistaTäällä on kyllä suklaa maistunut, naamastakin sen jo näkee kun näppyjä ilmestynyt pyhien aikana. Kävin varovasti vaakalla herättyä, ja olihan se paino noussut, muttei onneksi ihan niin paljon kuin pelkäsin :)