Viilto

Sain sisimpääni tänään pienen viillon. Viilto ei ole syvä saati kivulias, mutta se paisuu isoksi kyynelvirraksi yön unettomina hetkinä. Tätä viiltoa kannan mukanani loppuelämäni. Sieltä se putkahtaa esiin aina hetkinä jolloin minuun koskee, niiden muiden pienten haavojen kanssa. Tämä tuore viilto on hyvin pieni verrattuna elämäni suurimpaan tragediaan, lapsettomuuteen, josta olen pikkuhiljaa eheytymässä toisen lapsemme syntymän kautta. Tiedän, että nämä kaikki pienet tuoreet viillot arpeutuvat aikanaan jättäen vain muiston sisimpääni, niinkuin ovat aina tehneet. Minun elämälläni on kuitenkin tarkoitus, ja se on tärkeintä tässä maailmassa. Sitä en unohda koskaan synkimpinäkään hetkinä. Ja se on olla Äiti. 

Mutta nyt minuun koskee ja olen väsynyt. Haluaisin vain nukkua.