Olemme ottaneet isoveljen mukaan vauvan odotukseen heti alusta lähtien. Vauvan tulosta kerroimme heti, kun verikokeen tulos varmisti raskauden. Esikoisemme oli myös mukana varhaisultrassa katsomassa pikkuveljen sydämen sykettä. Kotiin hommatulla kotidopplerilla kuuntelimme vauvan sydämen jumputusta useasti noin viikosta 12 alkaen yhdessä tulevan isoveljen kanssa. Ja samalla dopplerilla kuunneltiin myös kuulostiko isoveljen syke samalta. Se oli hauskaa! Heti alusta lähtien isoveli oli innoissaan tulevasta vauvasta, ja ei olisi millään malttanut odottaa vauvan tuloa. Ja 40 raskausviikkoa on TODELLA pitkä aika tuommoiselle 4-vuotiaalle kun ei siitä ajantajua oikein ole, joten useamman kerran viikossa sai vastata kysymykseen "milloin se vauva oikein tulee?" Toisaalta, oli se kyllä pitkä aika odottavalle äidillekin! Olisihan sitä tietoa voinut pidempäänkin pantata, jotta esikoisen odotus ei olisi ollut ihan niin pitkä, mutta se ei vaan tuntunut meistä luontevalta. Siis tavallaan salata häneltä näinkin tärkeää asiaa. Tuleva isoveli teki odotusaikana paljon suunnitelmia siitä, mitä hän tekisi sitten vauvan kanssa kun hän olisi maailmassa. Niihin kuului mm. pikkuveljen kanssa Stigalla laskeminen. Tottakai hieman oltiin myös huolissaan siitä ottaako vauva sitten hänen lelujaan, mutta oli kovin tyytyväinen kun kerroimme ettei näin ihan heti ainakaan käy. Onneksi hän ei tunnu kovin pettyneelle, vaikka leikkikaveriksi ei vauvasta vielä ole. Ehkä sitten parin vuoden päästä :)
On hauska huomata miten esikoinen seuraa tarkasti miten me vanhemmat suhtaudumme ja kohtelemme vauvaa. Isoveli puhuttelee vauvaa "pötkyläksi" ja "rakkaaksi", niinkuin mekin. Vauvan herätessä uniltaan esikoinen ryntää katsomaan venyttelevää ihmettä ja toivottaa "Huomenta rakas pötkylä" , niinkun minulla on usein tapana. Kuulostaa vaan niin hauskalle tuommoisen pikkuvanhan nelivuotiaan suusta <3. Jos vauva alkaa kitistä, huolehtii tämä suojeleva isoveli myös siitä, että äiti alkaa syöttämään pikkuista: "Äitii, vauvalle tissiä suuhun!!". Ja äitihän tottelee. Isoveli on ollut oikeastikin isona apuna vauvan hoidossa: vie vaipat roskiin, tuo vauvan peiton pyydettäessä, laskee kylpyveden iskän avustuksella ja haluaa vähän turhankin innokkaasti työntää vauvaa vaunuissaan.
Mustasukkaisuutta ei siis ole ollut oikeastaan ollenkaan ilmassa. Vielä ei ole siis kuulunut sitä kuuluisaa toivetta palauttaa vauva takaisin sairaalaan. Olemme tietysti pyrkineet siihen, että muistaisimme sanoa isolle pojallekin joka päivä miten rakas hän meille on huolimatta siitä, että pikkuveli vie niin paljon äidin aikaa. Kun istun imettämään, on isoveli keksinyt miten saa samalla minun huomion jaettua. Usein siis luen hänelle kirjaa tai pelaan toisella kädellä jotain peliä, vaikka ihan aina silmät ristissä ei huvittaisikaan. Mutta kun tietää miten tärkeitä tämmöiset hetket on, niin kyllä jaksaa. Ja saa kuitenkin välittömänä palkintona molemmat pienet miehet tyytyväiseksi :)
Tälläistä täällä näin viiden ja puolen viikon kokemuksella. Toivottavasti isoveli jatkaa yhtä ylpeänä pikkuveljestään kuin tähänkin asti. Onhan se iso asia saada sisarus, kun muillakin kavereilla on!
Tällä hetkellä olemme matkalla mummolaan, ja siellä järjestettäviin kastajaisjuhliin ja niiden valmisteluihin. Olen saanut suurinpiirtein tarjottavat suunniteltua, ja paljon piti jättää vaihtoehtoja väliin, kun eihän niitä kukaan jaksaisi syödä. Tehtävää on silti aika paljon, koska teen kaiken itse mummon vauvanhoito ja esillepano avustuksella. Palaan siis seuraavan kerran kastejuhlien tunnelmissa!
On hauska huomata miten esikoinen seuraa tarkasti miten me vanhemmat suhtaudumme ja kohtelemme vauvaa. Isoveli puhuttelee vauvaa "pötkyläksi" ja "rakkaaksi", niinkuin mekin. Vauvan herätessä uniltaan esikoinen ryntää katsomaan venyttelevää ihmettä ja toivottaa "Huomenta rakas pötkylä" , niinkun minulla on usein tapana. Kuulostaa vaan niin hauskalle tuommoisen pikkuvanhan nelivuotiaan suusta <3. Jos vauva alkaa kitistä, huolehtii tämä suojeleva isoveli myös siitä, että äiti alkaa syöttämään pikkuista: "Äitii, vauvalle tissiä suuhun!!". Ja äitihän tottelee. Isoveli on ollut oikeastikin isona apuna vauvan hoidossa: vie vaipat roskiin, tuo vauvan peiton pyydettäessä, laskee kylpyveden iskän avustuksella ja haluaa vähän turhankin innokkaasti työntää vauvaa vaunuissaan.
Mustasukkaisuutta ei siis ole ollut oikeastaan ollenkaan ilmassa. Vielä ei ole siis kuulunut sitä kuuluisaa toivetta palauttaa vauva takaisin sairaalaan. Olemme tietysti pyrkineet siihen, että muistaisimme sanoa isolle pojallekin joka päivä miten rakas hän meille on huolimatta siitä, että pikkuveli vie niin paljon äidin aikaa. Kun istun imettämään, on isoveli keksinyt miten saa samalla minun huomion jaettua. Usein siis luen hänelle kirjaa tai pelaan toisella kädellä jotain peliä, vaikka ihan aina silmät ristissä ei huvittaisikaan. Mutta kun tietää miten tärkeitä tämmöiset hetket on, niin kyllä jaksaa. Ja saa kuitenkin välittömänä palkintona molemmat pienet miehet tyytyväiseksi :)
Tälläistä täällä näin viiden ja puolen viikon kokemuksella. Toivottavasti isoveli jatkaa yhtä ylpeänä pikkuveljestään kuin tähänkin asti. Onhan se iso asia saada sisarus, kun muillakin kavereilla on!
Tällä hetkellä olemme matkalla mummolaan, ja siellä järjestettäviin kastajaisjuhliin ja niiden valmisteluihin. Olen saanut suurinpiirtein tarjottavat suunniteltua, ja paljon piti jättää vaihtoehtoja väliin, kun eihän niitä kukaan jaksaisi syödä. Tehtävää on silti aika paljon, koska teen kaiken itse mummon vauvanhoito ja esillepano avustuksella. Palaan siis seuraavan kerran kastejuhlien tunnelmissa!
Voi miten ihana isoveikka! Just samalta kuulostaa kuin meidän isosisko :D ihan sydän meinaa välillä pakahtua kun katselee ja kuuntelee sitä ja pikkusiskon hoivaamista <3
VastaaPoistaErona vain se että meitä hän haastaa kyllä kuten ennenkin.. on kuin seinälle puhuis joskus, ei tottele, ei mitään.. päinvastoin tekee muina miehinä just niinkuin ei sais. Lähdöt ja iltapesut ja syömään tulot on yleensä ne pahimmat, yhtä helv... Eli uhmaa (??) ja temperamenttia riittää ja mulla ei oo yhtään kärsivällisyyttä eikä ilmeisesti auktoriteettiakaan. Oon niin hukassa joskus :( Vaikka toki suurin osa on ihan normaalia ikäänkin liittyvää tottakai. Mut suurin ongelma taidan olla kuitenkin minä. Välillä (usein!!) tuntuu että kaikkien muiden lapset osaavat käyttäytyä ja ovat ihan ylikilttejä ja tottelevaisia paitsi tää mun epäonnistuneessa käsittelyssä kasvanut tyttö..
T. Orvokkitukka
Eli siis normaali oman tahdon omaava tenava sielläkin ;)
PoistaTäällä on kyllä hyvät ja huonot hetket niinkuin muillakin. Hitsin itsepäinen pieni isomies kun hän on. Ja onhan se oikeesti tosi huolestuttavaa jos tuon ikäinem tottelee yhtään kapinoimatta. Viimeksi tänään taas taisteltiin ostoskeskuksessa siitä saako esikoinen työntää vauvan rattaita. Joka kohdassa kun se ei ole ihan turvallista (esim. parkkipaikka). Itkuhan siitä lopulta tuli, mutta rattaat työnsin kuitenkin minä kunnes oltiin paremmilla vesillä :) Pitäisi myös aina jaksaa perustella miksi jotain asiaa ei just nyt tai ikinä saa tehdä.
Niin, ja Supernannyt on kyllä katsottu ja opiskeltu ja tiedostan kyllä missä mennään mehtään mutta voimia ja pinnaa ei ole muuttaa asioita. Tai kun ensin löytäis edes sen ajan keskustella ensin miehen kanssa että olisi edes yhteiset sävelet asioissa sen kanssa, ettei kasvatusmetodeistakin tarvis tapella vielä joka kerta ku ongelma tulee!! Iltaisin on jo niin umpipoikki ettei yleensä jaksa ajatellakaan mitään muuta ku tyynyä. *HUOKAUS* :)
VastaaPoistaMeillä oli muuten tuossa raskauden loppuvaiheessa miehen kanssa tiukka keskustelu kasvatusmenetelmistä. Hänen mielestään "uhkailu" ei kuulunut niihin. Mutta koska parempaa menetelmää (=toimivampaa) ei hänellä ollut esittää, olen se edelleen minä joka otan ohjat käsiin ongelmatilanteissa ja minua esikoinen myös uskoo lopulta. Jokaisella uhkateolla kun on seuraus. Pitää vaan seisoa sanojensa takana, eikä antaa periksi VARSINKAAN kiukuttelulla. Mulla on kiukulle aika pitkä pinna, samoin kuin normaalille 4-vuotiaan vilkkaalle käytökselle. Jäähyllä istuttiin aikoinaan lähes jatkuvasti, mutta nykyään usein riittää kun aloittaa laskemaan 3sta alaspäin :)
Poista