Kotiuduttu!

Tänään saimme kotiinlähtöluvan pienokaisen kanssa. Minun kuntoni puolesta olisimme kotoutuneet jo eilen, mutta Pienen Ihmeen paino oli laskenut syntymästä yli 10%, joten jouduimme jäämään vielä yhdeksi yöksi painonnostoon lisämaidolla. 

Maitoshow

Pääosin ihan minun vikani, kun en tajunnut aikaisemmin, ettei näistä meijereistä vielä niin paljon maitoa irtoa että ukkeli sillä pärjäisi. Tosin mainitsin kyllä yövuorossa olleelle kätilölle, että ehkä pitäisi antaa lisää kun tuntuu ettei oma riitä vaikka poika vaikuttaakin tyytyväiselle. Poika siis imutteli ihan tyytyväisenä ja untakin riitti paljon. Kätilö kuittasi epäilyni, että poika "huutaisi kuin hinaaja", jos hänellä nälkä olisi. Mutta niinpä vain olikin kaikesta tyynestä ulkokuoresta huolimatta. Aamulla punnituksessa selvisi, että paino on todellakin pudonnut lisää yli 100 g vuorokauden aikana, joten sain ohjeen aloittaa ruokinnan rinnasta ehdottomasti vähintään 3 tunnin välein ja soittamaan lisämaidon rintaruokinnan päätteeksi. Tätä tehtiin sitten 1 vuorokausi, maito maistui todella hyvin ja paino olikin noussut 166 g vuorokauden aikana! 

Iloisten painonnousu-uutisten jälkeen lastenlääkäri tutki pikkuisen ja totesi terveeksi miehenaluksi, ja saimme soittaa isukin ja isoveljen meidät hakemaan!

Kotona

Kotona on nyt oltu pari tuntia, joista Pieni Ihme on nukkunut 100%. Kohta alkaisi tulla täyteen 3 tuntia edellisestä syöntikerrasta, joten ehkäpä alankin kutittelemaan pikkuista, että pääsemme aloittamaan kotielämän! Jotenkin tämä kotiintulo vielä konkretisoi sitä, että nyt meillä on 2 ihanaa lasta <3

Itse Ihme

Pieni suuri ihmeemme saapui maailmaan ystävänpäiväpakettina kello 9.40. Painoa oli kertynyt 3956 g ja pituutta 51 cm. Pipoa 36 cm ja pisteitä 9/9.

Molemmat voimme hyvin <3

Kovin oli vaatelias heti maailmaan päästyään eikä säästellyt ääntään . Äidin silmäkulmat kostuivat kovin tätä maailman ihaninta ääntä kuunnellessa. Nälkä oli kova heti synnyttyä, ja saikin hieman maitoa ja nyt sitten on jaksettukin uinua oikein kunnolla. Äiti ei vaan malttaisi millään odottaa pienen ihmeensä heräämistä <3

Käyrällä

Loppuviikosta kokemani energisyyden ja hyvänolon puuska on tiessään. Mieli on maassa. Vauvan liikkeet ovat vähentyneet mielestäni hälyttävästi. Pahoinvointia minulla on ollut sunnuntai aamusta lähtien, eikä ruokaa oikein saa alas. Lisäksi viime yönä alkoi mahakipu joka herätti minut aina tunnin päästä nukahdettuani. Kipu hellitti kun alkoi kävellä, mutta palasi melkein heti nukahdettuani. Muutaman supistuksen huomasin myös, mutta jatkuva kipu peitti alleen muut jos niitä oli. Ja jotta ei vieläkään liian hyvin menisi, niin jonkun sortin flunssaa pukkaa päälle myös. Keuhkoputki on tulessa ja yskittää. Kuvitelkaa vaan miten kivaa on yskiä näin isolla mahalla, ei ole kovin hauska suoritus.

Kaikki nämä yhdessä saivat minut sitten soittamaan synnytyssairaalaan ja sieltä käskivät näytille. Sydänkäyrä oli hieno ja liikkeitäkin tuntui se 10 tunnissa, mutta edelleen mielestäni huomattavan paljon vaimeampana ja pitemmällä välillä kuin esimerkiksi viikko sitten. Lisäksi ottivat crp:n ja pissaviljelyn. Lääkärin vastaanottoa sain odotella reilut pari tuntia, joka tuntui ikuisuudelle odotella kipeän mahan kanssa. Sisätutkimuksessa selvisi, ettei ainakaan alkavasta synnytyksestä ole kyse. Kanavaa jäljellä 2 cm ja edelleen kiinni. Lääkäri oli aika ronskinoloinen otteissaan ja pyöritteli kaulaa siihen malliin että piti vähän älähtääkin. Ultrassa oli kaikki hyvin. Virtaukset hienot, vauvan liikkeet normaalit. Koko arvioksi sain tällä hetkellä 3575 g. Itseäni huolestutti alkava flunssa, ja aluksi kätilö sanoikin ettei sektiota voida tehdä mikäli olen kovin kipeä. Lääkäri taasen oli sallivampi ja sanoi että koska leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa, ei pieni flunssa haittaa ollenkaan. Crp oli siis hieman kohonnut (13), mutta lääkärin mielestä ihan normaali ottaen huomioon tämän alkavan flunssan. Verenpaineet oli selvästi koholla (157/99), ja pulssi ylitti satasen rajapyykin. Mutta menee kuulemma mielialan piikkiin. Toivottavasti.

Mikä siis diagnoosi? Ei mitään. Vauva voi hienosti ja voin odotella leikkausta rauhallisen mielin (I wish!). Lääkäri epäili, että kipeät lantion luut säteilevät mahaan ja aiheuttavat kiputilan. Kuulemma vanhan sektioarven repeämisestä ei pitäisi olla kuitenkaan kyse. Perheen mielestä olen kipeän näköinen. On kyllä sellainen olokin.

Hermot

Taas se iski, huoli. Huoli siitä, että selviääkö tämä vauva elävänä mahassa ulos asti. Ärsyttää kyllä. Olisin halunnut pystyä nauttimaan näistä viimeisistä päivistä raskaana rauhallisin mielin, niinkuin vielä muutama päivä sitten. Eihän sitä tiedä saanko kokea tätä enää koskaan. Todennäköisyys ei todellakaan ole puolellani. Vauva on ollut ehkä himpun verran rauhallisempi liikkeissään kuin aikaisemmin, mikä ei ainakaan auta yhtään tätä asiaa. Tekisi mieleni ajaa samantien sairaalaan ja huutaa apua. Liikelaskennassa saan kyllä vaaditut liikkeet laskettua, eli sen suhteen huoleni on järjetön. Mutta sitähän se onkin tämä pelko, täysin järjetöntä. Mikään järkipuhe ei siihen auta, kun se vain jyllää syvällä mielensopukoissa ja kiristelee hermoja. 

Kaiken huipuksi päässäni on soinut viimeiset 24 tuntia Dannyn viisu "Tuuliviiri". Alitajuntani haluaa siis selkeästi kertoa minulle jotain. Siis "Tuuliviiri rauhaton, sydämeni on, tuulen teitä vaeltaa, nyt sekin haluaa". Ja sillä kimakalla 60-luvun versiona tottakai! Ei minulla mitään Dannyn tuotantoa vastaan ole, mutta hei pliis, rajansa kaikella! 

Viimeinen neuvola rv 38+5

Juhuu! Viimeinen neuvolakäynti takana yhtenä yksilönä. Toiveiden täyttymisen aika alkaa vihdoin olla todella lähellä. Tekisi mieleni melkein tanssia ripaskaa (no ei todellakaan tällä mahalla! :D )

Mittoja taas

Paino + 400 g viikossa (+100 g)
Sf 35,5 cm (34 cm)
Pissa - (-)
Verenpaine 128/83 (120/80)
Tarjonta rt (rt)
Syke 135-150 (145-160)

Tiedän kyllä ettei nuo mitat kamalasti ketään kiinnosta, mutta itseäni varten olen ne tänne päättänyt merkata. Esikoisen äitiyskortti on kadonnut mystisesti, joten mitään vertailua en ole voinut tehdä muuta kuin kysymällä neuvolassa aina mieleen tullessa. Jos vaikka kolmosta (joo kamalaa toiveajattelua, tiedän) odotellessa voisin vertailla ja tarkistaa, että mitäs sitä edellisessä raskaudessa tapahtui. Tulipas sivuhyppy aiheesta, jatketaan!

Sf-mittaa on tullut nyt kahden viikon aikana 3 senttiä lisää! Tähän mennessä ollaan menty suht keskikäyrää pitkin, mutta tämä viimeinen mittaus sai sen nousemaan lähes yläkäyrälle. Hieman alkoi epäilyttämään, että minkäköhän kokoinen kaveri sieltä on tulossa, kun rv 36 ennuste oli 3,5 kg. Terveydenhoitaja tosin sanoi, että voihan poika olla hoikkakin, mutta vaan pitkä, mikä kasvattaisi tuota mittaa. Saa nähdä! Sykkeet oli taas vahvat ja niitä kiiteltiin kovasti. Mittauksen aikana pienokainen alkoi vähän hermostua ja muljahdella pois anturin alta. Pikkuisen taisi monoakin tulla tädin käteen.

Olotila

Tämä minun tämänhetkinen oloni on todella outo. Minulla on energiaa ja tekemisen tarvetta aivan kamalasti. Eilen luuttusin, leivoin kotiin ja töihin, tein lumityöt, kävin lenkillä. Ja supisteliko? No ei todellakaan. Ei sitten edes yhtä pientä, ei edes yöllä. Miten on edes mahdollista raskauden tässä vaiheessa, ettei sitten MITÄÄN tunnu missään (vaikka tunnetasolla tuntuisikin että voisi aikaisemminkin tulla). Olen todella tyytyväinen (edelleen), että tälle raskaudelle on laitettu selkeä takaraja, koska tällä menolla päätyisin käynnistykseen vihon viimeisenä päivänä. Myös yöunet ovat olleet laadullisesti hyviä, vaikka heräänkin lähes tunnin välein pissalle. Eikä se ole vain tunne mikä herättää, vaan minulla oikeasti on kova hätä. Tavaraa tulee ihan kunnolla joka kerta. Mikähän siinäkin on, että päivällä minua ei pissata ollenkaan, janottaa vain. Toimiiko minun munuaiset vain vaakatasossa? Luulen muuten, että tuo lähestyvä tärkeä päivämäärä on saanut minut rentoutumaan henkisesti ja sen takia yöuneni ovat olleet levollisempia ja laadukkaampia. Lonkat edelleen vaivaa, jonka takia siis joudun nousemaan ylös aikaisin. Mutta muuten ehkä nukkuisin pitempäänkin. Imetystyynyä olen viritellyt jalkojen väliin, ja vaikka asento on sinänsä mukava, ei se poista tuota lonkkakipua, joka nimen omaan vaivaa aina kulloinkin alimpana olevaa.

Leivontaa

Koska tiistaina oli Runebergin päivä, piti tietysti asiaankuuluvia torttuja tehdä, vaikkakin päivän jälkijunassa. Ja koska olin hyvin iloisella mielellä, saivat tortutkin iloisen ilmeen. Hieman tylsästi leivoin ne muffinssivuokiin, koska minulla on vain 6 kpl korkeampaa torttuvuokaa ja ohjeesta tuli kuitenkin 15 kpl. Kostutukseksi keitin Amaretto-sokeriliemen, jotta alkoholi haihtuisi pois. Oli aivan tajuttoman hyvää!

Ohjeen otin Kinuskikissalta.

Työkavereille tuliaisina vein ystävänpäivä-teemalla valkosuklaa-puolukkajuustokakun. Kiilteen länttäsin tuommoisenaan hetken mielijohteesta tuohon päälle, mutta seuraavan kerran aion upottaa sen tuonne kakkuun jos tämmöistä harkitsen ja älyän suunnitella sen etukäteen.

On muuten vähän semmoinen fiilis, että ihan vähään aikaan tule töissä pistäydyttyä ;) 

Imetystyyny

Huomasin taannoin Odottelijan-blogista vinkin, että Amazonissa oli ilmaiset postikulut tietylle tuotteille. Tästä innostuneena vietin illan koneelle liimautuneena ja uskaltauduin tilaamaan ensikertaa elämässäni oikein ulkomaisesta nettikaupasta :D. Olen siis muuten kyllä aika ahkeraan käyttänyt verkkokauppoja, mutta jotenkin tilaaminen muualta kuin Suomesta on vähän arveluttanut maksamisen suhteen. No nyt on sitten Amazon-neitsyys menetetty ja sain muutaman tuotteen mielestäni ihan sopuhintaan (tai ainakin halvemmalla kuin kotimaasta). Tilaus toimi hyvin, maksoin kortilla ja paketti saapui viikossa kotiovelle asti :)

Imetystyyny

Imetystyynyistä olen lukenut paljon kommentteja. Jossain vaiheessa sitten alkoi kovasti tekemään mieli itsekin kokeilla. Aikaisemmin olen esikoisella käyttänyt ihan tavallista tyynyä, ja on sekin toiminut ihan kohtalaisen hyvin. Muistan, kuinka pikkuinen mahtui tyynylle koko pituudessaan. Ah, muistoja :)

Päädyin tilaamaan Doomoon Buddy -imetystyynyn. Kuvissa tyyny näyttää todella kätevälle, ja toivon että tyyny lunastaa lupauksensa.  Varsinkin tuo kuva, missä vauva makaa tyynyn päällä, houkutteli minua kovasti. Hintaa Suomessa näkyy tyynyllä olevan 75 - 80 euron välissä, mutta tuolta tilattuna hintaa tuli 54 euroa. Mikään järisyttävä hintaero ei tietenkään ole, mutta kyllä tuo 20 euroakin kelpaa minulle. Omani on beigen värinen, ja pintamateriaali tuntuu ihanan pehmoiselle. Sisuskin tuntuu pehmeälle pienelle rakeelle, ja ei näytä menevän kasaan puristellessa. Kohtahan sitä pääsee jo testaamaan pienellä miehelläkin (toivottavasti ainakin imetyksen merkeissä)! Laitan sitten kokemuksia ja ajatuksia tyynystä kunhan se on kunnolla koeajettu.

Muuta pientä

Tämä Aventin Newborn Starter Set oli tarjouksessa. Hintaa jäi vain 11 euroa, joten ajattelin ostaa nämä, vaikka esikoinen ei juuri pulloja huolinutkaan. Mutta parempi varautua, eihän sitä koskaan tiedä. Mieluummin ostan ne nyt, kuin lähden sitten etsimään jostain pullokauppaa kotiuduttua. Setissä siis 4 pulloa, joista 2 kpl (124 ml) on 0+ kk ja 2 kpl (260 ml)1+ kk tutilla. Tuttejahan saa sitten ostettua näihin ihan erikseen ja vaihdettua isompaan vauvan kasvaessa. Lisäksi mukana tuli 1 tuttikin ja pulloharja. Ei paha hinta mielestäni, kun pulloja myydään kotimaassa n. 8 euron kappalehintaan!

Lisäksi tilasin yötutteja 2 kpl hintaan 4 euroa (Suomessa n. 7-8 euroa). Tuteissa siis loistaa tuo "kahva" ja on helpompi löytää yöllä jos on pimeää. Muistan kyllä miten välillä piti kovastikin etsiä esikoisen pudottamaa tuttia yöllä, ravistella peittoja ja konttailla lattialla tutin perässä. Jospa tämä auttaisi edes vähäsen ongelmassa :)

Tässä tällä kertaa hyvin kaupallinen postaus. Pitäisikö laittaa johonkin teksti "Päivitys sisältää tuotesijoittelua"?! :)

Rv 38+0

Tänään on hyvä päivä. Tänään ei ahdista, että lapsen tuloon on vielä 2 viikkoa. Ehkä tämä onkin raja, jonka jälkeen odotus alkaa tuntua jo siedettävälle. 2 viikon odotushan on tuttua jo piinailu ajoilta, ja niitähän elämääni on mahtunut!

Epätodellista

Epätodellista todellakin, ja ennen kaikkea vieläkin, raskauden tässä vaiheessa on se, että meillä oikeasti tulee olemaan kohta vauva. Laittelin tänään hoitopöydän vauvavalmiuteen, eli vaatteet ja hoitotarvikkeet vaippoineen on lastattu siihen ja enää puuttuu vain se hoidettava. Piti laittaa vähän pientä vaatettakin vauvan malliksi pöydälle konkretisoimaan asiaa.

Tänään

Tänään on vauvalla ollut todella aktiivinen päivä. Koko päivän pieni mies on myllännyt masussa niin että sattuu. Vauvahan asustaa täysin oikealla puolen, ja vasen kylkikaari ei ole saanut yhtään kantapäätä osakseen. Tämä tietysti johtaa siihen, että oikea puoleni alkaa olla aika hellänä jatkuvasta myllertämisestä. Ei kyllä uskoisi miten kovaa tuommoinen 3 kg pakkaus voikaan liikuskella. 

Supisteluja en ole edelleenkään tuntenut, mikä on todella hassua. Luulisi nyt, että tässä vaiheessa edes *jotain* alkaisi tuntumaan. Silti minulle on iskenyt jotenkin toiveikas olo, että synnytys käynnistyisi kuitenkin ennen määräaikaa. Ei mitään hajua miksi, koska mitään oireitahan siitä ei ole ollut. Ehkä se on vain toiveajattelua, tai kuuluu jotenkin raskauden tähän vaiheeseen, ettei odottava äiti ihan epätoivoon vaipuisi. Eräänä päivänä kävelyllä ollessani mieleeni juolahti äiti Erilaiset Äidit -ohjelmasta. Tiedättehän sen äidin, joka halusi synnyttää kotona ja synnytys lopulta käynnistyi vasta 20 päivää lasketunajan jälkeen. Aivan kamala ajatus, että odotusta olisi vielä 5 viikkoa jäljellä. Tuskin itse pystyisin samaan.

Rv 38+0

Loppuun vielä kurkistus käynnistettyyn sisustusprojektiin. Tästä se lähtee!

Blankko seinä. Mitähän siihen tulee :)