Vadelma-mascarponepiirakka

Vieraita kun ramppaa meillä alati, niin pitäähän sitä heille olla leipomuksia vaikkei itse niitä pysty edes maistamaan. Viimeisin vedettiin kahvilla lähes viimeiseen pisaraan viiden aikuisen ja kahden lapsen toimesta isojen kehujen kera. Kait se hyvää oli, pitää vaan luottaa heidän sanaansa :)

Vadelma-Mascarponepiirakka 

Pohja:

150 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte: 

1 prk mascarponea
1 prk maitorahkaa

2 munaa 

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(2 tl vaniljakreemijauhetta)

Vattuja (laitoin 4 dl)

Valmista pohja: vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja lopuksi jauhot. Painele vuoan pohjalle ja reunoille n. 3/4 taikinasta ja jätä loppu piirakan päälle.

Valmista täyte: vaahdota munat ja sokeri. Lisää loput aineet. Kaada pohjan päälle. 

Ripottele vatut täytteen päälle. Litistele pohjataikinasta paloja ja heittele piirakan päälle. Paista 200 asteessa sopiva aika, taisi mennä aika lähelle 25 min.

Ennen:

Jälkeen:

5 kk päivitys ja hirssipuuro vauvalle jauhoista

Täällä ollaan oltu 5 kk jo yli viikon ajan ja tämä merkittävä virstanpylväs on jäänyt päivittämättä blogiin, ups! ;) Mutta korjataanpa tilanne äkkiä.

"Tyytyväinen poika. Aluksi hämmästelee ympäristöään vakavana, myöhemmin alkaa jokeltaa. Käsien käyttö symmetristä. Vatsalleen kääntyy molempien kylkien kautta. Vatsalla makuuasento hyvä."

Ja strategisia mittoja (suluissa 4 kk):

7980 g (7330 g)

66,8 cm (65 cm)

43,8 cm (42,8 cm)

Tasaista käyrää kasvetaan siis kaikesta rajoituksista ja äidin id:stä huolimatta. Rokotuksista jätettiin Synflorix (pneumo) tällä kertaa ottamatta, ja otimme vain kaksi muuta, ne mielestäni tärkeämmät. Eli kankkuun tuikattiin viitosrokote sekä suun kautta rotarokoten ja pneumoa suunniteltiin ensi kuulle. Oireita ei noista tullut mitään, verrattuna taas 3 kk rokotussettiin, joka sai ukon ihan sekaisin. Tosin silloinhan ei vielä nämä allergiat olleet selvillä ja tilanne oli muutenkin varmaan aika sekaisin, joten nuo rokotukset rasittivat ihan turhaan ja liian paljon pientä rassua. Mutta nyt siis on noista rokotuksista jo viikko, ja tilanne on meillä edelleen tasainen ja melko hyvä. Mitä nyt Eliaksella on taas flunssa, ja pari yötä meni räkää kirnutessa ja yskiessä. Flunssa alkoi iskästä, ja päätyi esikoisen ja Eliaksen kautta minuun. 

Meillä on aloitettu puuron syönti. Pari ekaa kertaa keitin puuron pienistä hirssihiutaleista, mutta ne ei oikein saaneet suurta suosiota. Kovasti kakoi ja pyrryytti, ja lopulta itki ja pyrryytti. Eli hiutaleet tauolle ja jauho kehiin. Keitän siis puuron hirssijauhoista, ja se tuntuu olevan oikein hyvää Eliaksen mielestä. Ja onhan se nyt ihan hirmuisen paljon halvempaakin kuin kalliit vauvan valmispuurot. Tarkemmin ajateltuna oikein harmittaa kun tuli esikoisen aikana käytettyä noita valmispuuroja enimmäkseen, koska eihän tuon keittäminen ole mitenkään vaikeaa tai vaadi edes kummoisia kokintaitoja. Jos osaa keittää veden, niin osaa keittää puuron jauhoistakin. Meillä keitellään siis aamuisin nykyään puuroa kolmessa eri kattilassa, kullekin omansa. Mikäs tässä, aikaa on! :) 

Puuroa menee varsinkin illalla todella iso kipollinen miehen kokoon verrattuna. Pari ekaa yötä ehdin jo vähän iloita hiljaa syöntivälien pitenemisestä tunnilla, mutta niinhän siinä lopulta kävi kuten arvelinkin. Taas on palattu tuttuun kolmen tunnin sykliin syönneissä. Ja väliajoillakin heräillään juttelemaan tai pahimmillaan itkeskelemään. Luulen, että meillä kyllä pärjättäisiin ilman yösyöntejäkin, mutta vain sillä saa miehen hiljaiseksi siksi kolmeksi tunniksi. Muuten heräillään tunnin välein milloin mistäkin syystä. Joten "äiti on vähän väsynyt"... Ja sitten kun menee vielä googlettamaan unihäiriöitä ja lukee, että valtaosa 4 kuukauden ikäisistä lapsista nukkuu 5-6 tunnin pituisen unipätkän öisin. Mutta ei vaan meillä. Koko ajan on vain menty huonompaan suuntaan, vaikka iho ja olo on selkeästi paremmat. Voi olla, että unikoulu on edessä jossain vaiheessa puolen vuoden iän tultua mittariin.

Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikon jälkeen lihojen tuonti ruokavalioon. Kana ja porsas on vaihtoehtona, joista kummatkin käyvät ainakin minun ruokavalion kautta. Rypsiporsas on tietenkin luonnollinen valinta, mutta tuo kana on vähän suurempi riski. Kanat kun ruokitaan pääsääntöisesti viljoilla, tai maissikana tietysti maissilla. Mikään noista viljoista kun ei sovi Eliakselle, niin saa nähdä aiheuttaako kana suoraan itse syötynä oireita. Toisaalta, tilanne on nyt niin hyvä, että selkeästi sietää pieniä määriä "pahiksia", ja pienet ihottumat ja näpyt menee nopeasti ohi. Bataatista muuten taisi tulla poskiin näppyjä, joten en vielä ottanut sitä kiertoon. Se pitää kokeilla lähiaikoina uudelleen, kunhan valmistamani sose on muhinut kauemmin pakastimessa, ja ehkä saanut  vähemmän allergisoivan koostumuksen. En kyllä ole kuullut monenkaan olevan bataatille allerginen, ja toivottavasti ei meilläkään olla.

Hirssipuuro (tai -velli) vauvalle jauhoista

tilkka vettä

ripaus hirssijauhoja

Sekoita haluamasi määrä jauhoja KYLMÄÄN veteen. Hirssijauhot turpoavat aika reippaasti, joten hyvin pieni määrä riittää. Semmoinen vaaleankeltainen läpinäkymätön liuos on hyvä puuroksi. Kuumenna hiljalleen kattilassa liedellä ja sekoita koko ajan, ettei tule klimppejä. Jauho turpoaa parissa minuutissa ja on valmis syötäväksi. 

Tällä samalla systeemillä puuron voi tehdä itse myös mistä tahansa jauhoista (riisi-, vehnä-, maissi jne.) ja säästää pitkän pennin! 

Haastehärpäke

Härpäke - käytetäänkö tuota sanaa vain meillä töissä, vai onko se muunkin maailman tiedossa? 

Sain haasteen Äiti ja Melukylän lapset- blogin Terhiltä. Kiitos tästä kivasta aivojumpasta vauva-arjen lomassa :)

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin
3. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa), joille annat haasteen eteenpäin, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
4. Toivo, että ihmiset, joille annoit haasteen, antavat sen eteenpäin viidelle.


Ja itse asiaan:


Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin?

1. Naurua, huumoria, elämäniloa - Pakko saada päivän huumoripläjäys jostain! Varsinkin huonompina aikoina todella tärkeä juttu saada edes yksi kunnon nauru päivässä.
2. Puhelin - en soittaakseni... :D
3. Kuivahedelmiä - tyydyttävät mun sokeritarpeen, kun juurikaan muuta ei voi syödä
4. Yhden järkevän aikuisten välisen keskustelun - Vaikka lasten kanssa on ihana jutella, niin eihän se juuri mitään hirmuista aivotyöskentelyä vaadi. Toisaalta, meidän viisivuotias on kyselyiässä ja kysymykset ovat usein melko kiperiä. Vastauksia pitää miettiä joskus ihan tosissaan!
5. Yhden pitemmän pätkän unta - Ei toteudu tällä hetkellä. Meillä pisin unipätkä on yleensä 3 tuntia, harvemmin 4 tuntia. Jos saa nukkua tuon 4 tuntia putkeen, on aamulla olo selkeästi virkeämpi kuin normaaleina öinä. Mitenkähän pitkään voi näin usein heräillä ilman että tulee pysyviä vaurioita? :) Tiedän kyllä, että monille 3 tuntia unta yhteenmenoon on vain märkä päiväuni, mutta oma napahan se tässäkin asiassa on lähinnä, eikä tieto muiden kurjemmasta tilanteesta lohduta yhtään.

Päivän huumoripläjäys hoituu vaikka tällä kuvalla!

Viisi kirjaa joita suosittelet muille?

1.-5. Menenkö siitä mistä aita on matalin? Ymmärrettävistä syistä ei tuota lukuaikaa hirveästi (ollenkaan) tällä hetkellä ole, mutta raskausaikana ahmin Conn Igguldenin Valloittaja -sarjan. Se kertoo Tsingis Kaanin kuvitteellisen elämänkerran pohjautuen kuitenkin historiallisiin faktoihin, ja ainakin minut sai koukutettua hyvin tarinaan mukaan! Ja tässä sarjassa on viisi osaa, eli suosittelen niitä kaikkia. Meniks tää nyt ihan oikein? :)

Kuva täältä!

Viisi materialistista joululahjatoivetta?

1. Lataustelakka iPhonelle - Akku tuntuu loppuvan aina yöllä, jos en ole päivällä muistanut ladata täyteen. Ehkä sitä tulee räpellettyä vähän liikaa...
2. Yöpuku - Joulu ei ole tunnu joululle, jollen saa yökkäri joululahjaksi. Yhtenä vuonna en saanut ja olin TOSI pettynyt!
3. Joku tosi kallis ja terävä kokkiveitsi - Miksi ne on aina tylsiä? Veistä tulee kuitenkin heiluteltua joka päivä monta kertaa, niin olisi kiva kun edes välineet olisi kohillaan.
4. Viikottaisen siivouspalvelun - Ei tätä varmaan tartte selittää, koska kukapa nyt siivouksesta juurikaan nauttisi. Tai no okei, olen kuullut huhuja moisista ihmisistä. Tuliskohan ne meillekin siivoamaan? Olen vaan niin epäjärjestelmällinen kotini suhteen, että tämä tulisi enemmän kuin tarpeen.
5. Uuden järkkärin - Vanhassa ei ole optista kuvanvakainta ja objektiivikin on kovin valovoimaton. Otankin nykyään kuvat tällä mun iPhonella, kun tällä saa huomattavasti valoisampia kuvia sisällä kuin tuolla järkkärillä. Ei sillä oikeastaan voi kuvata kuin ulkona.

Uudella kameralla ottasin vaikka tämmösen kuvan!
Jos osaisin...

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä?

1. Karibia

2. Malediivit

3. Uusi-Seelanti

4. Australia

5. USAn länsirannikko

6. Mauritius
7. ....

Pitäisikö oikeastaan lisätä tähä lista paikoista, joissa en haluaisi käydä.. ? Ehkä Tshernobyl voisi olla sillä listalla, ja vielä melko yksinään.

Millonkas sitä ehtii käydä näissä kaikissa paikoissa...?

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua?

1. Äänekäs - Varsinkin nauru tuntuu kantautuvan pitkälle :)
2. Sarkastinen -  Kaikki ei välttämättä ihan ymmärrä minun outoa huumorintajua
3. Nopea - Pätee suurinpaan osaan asioista mitä teen, ja myös puheeseeni. Ajatus taas meinaa välillä laahata perässä, joten tulee aika usein sanottua jotain minkä voi ymmärtää täysin väärin.
4. Jämäkkä - Kun jotain päätän, niin näin myös tehdään.
5. Huono valehtelemaan - Olisko tälle joku oma sana? Mutta siis varsinkin kehuminen "turhaan" on minulle todella vaikeaa (jos en oikeasti ole asiasta sitä mieltä, ja jotain pitää sanoa). Siis silleen uskottavasti. Minusta näkee helposti oikean mielipiteeni.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille?


1. Ole oma itsesi - Pitemmän päälle on raskasta yrittää olla jotain mitä ei ole.
2. Hullu saa olla, muttei tyhmä - Pieni hulluus ja uskallus tehdä normista poiketen tekee elämästä mielenkiintoisemman elää.
3. Periksi ei anneta - Siksi kaksi lasta.
4. Pessimisti ei pety - Hoidoissa opittua. Ikävä juttu, mutta valitettavan totta.
5. Ei se ole niin justiinsa - Mun suusta kuultu varmaan aika useasti.

Ja nyt kun aloin miettimään kenelle haastetta eteenpäin nakkaisin, huomasin että iso osa aikaisemmin lukemistani on lopettanut, tai siirtynyt salasanan taakse. Ja lopuissa haaste onkin jo käynyt. Höh. Pitäisiköhän vähän aktivoitua etsimään uusia blogeja listalleni...

No haasteen saa kuitenkin viimeisin "löytöni":

Annimari blogista Veljekset Sisu ja Voima 

Vauvan torkkupeitto

Vähän aikaa kesti, mutta sainpahan valmiiksi tämän ihanan vauvan torkkupeiton. Pupuisen trikookankaan löysin jo aikoja sitten Melli EcoDesignin alesta, johon sitten halusin yhdistää ihanan pehmeää oranssia velouria. Resorin (tumma suklaanruskea) ompeleminen sai minut ihan kirjaimellisesti hikoilemaan vuorotellen kylmää ja kuumaa (mutta ah niin ihanaa terapiaa!), mutta siinä se vihdoin on! Jälki ei ehkä ole ihan priimaa: ompeleet eivät sattuneet ihan kohdalleen ja resorikin vähän kupruilee, vaikka en olevinaan sitä venyttänyt, mutta kelpaa minulle! Velouria jäi yli toiseenkin peittoon, ja trikookankaitakin olisi vaikka mitä kuosia. Tekisiköhän tässä innostuksessaan peräti toisen :)

Valmis peitto 75 x 100 cm

Värit sopii toisiinsa täydellisesti, ja ovat niin ihanan retroiset.

Kangasmerkit tilasin Kankaiden yö -tarjouksena Juhokustista.

Se tunne...

...kun olet kahdestaan kotona suoraa huutoa kiljuvan lapsen kanssa, joka ei rauhoitu vaikka minkä tekisi, saati sitten pystyisi laskemaan hetkeksikään käsistään, että voisi tehdä ruokaa nälkäisenä itselleen, kun se ruoka mikä on jääkaapissa valmiina odottamassa sisältää HERNEITÄ, joilla se kiljuva lapsi on allerginen, eikä todellakaan voi enää enempää lapselle harmituksen aihetta antaa. Siinäpä yhtä pitkä lause, kuin pinnani tänä iltapäivänä, vaikka tiukille veti. Mikä siinä on, että juuri kaikista päivistä tänä päivänä, kun esikoinen on mummolassa ja mies työreissulla, tulee tämmöinen katastrofi? No omaa tyhmyyttäni tietysti kun menin KIKherneitä syömään, kun eihän ne missään nimessä ole herneitä... Miten voi oikeasti olla näin taulapää?! Jo viimeksi kun söin kourallisen tuoreita herneitä, huomasin reaktion ja epäilin vahvasti sen johtuneen juuri niistä. Onneksi täysosuma vaippaan ja kortisonirasva"kylpy" tuntui helpottavan ja unille pääsi olosuhteisiin nähden suht tyytyväinen pieni mies. 

Meillä tämmöiset pitemmät huutosessiot ovat aika harvinaisia, ja voin vain kuvitella mitä se niissä perheissä on, joissa huuto ja kärsimys on jatkuvaa, jopa vuosia.  Koville vetää, takuulla. Yhtenä hetkenä tekee mieli sulkeutua toiseen huoneeseen korvatulpat päässä, ja heti perään olet valmis tekemään mitä tahansa helpottaaksesi lapsen olotilaa. Tasapainoile siinä sitten näiden tunteiden kanssa.

Onneksi maitoaltistus on takana ja B-lausunto Kelan mietittävänä. Tuskin sieltä kieltävää vastausta tulee. Ja joka päivä eteenpäin on lähempänä päivää, jolloin allergiat mahdollisesti helpottavat. Mutta nyt tänään tämä äiti on vähän väsynyt.

Maitoaltistus ja prick-testit

Nyt se on ohi, kauan jännittämäni maitoaltistus. Ihan turhaan stressasin, että miten saamme syötettyä maidon E:lle, tai mitä kauheita oireita siitä tuleekaan. Ja että ihanko "turhaan" haluan tämän tehdä lapselleni, kun rintamaidolla mennään eikä korviketta ole vielä tarvittu. Pitkälle ei siis äidin suureksi iloksi altistuksessa päästy, vaan jo ensimmäinen ohimo- ja suun limakalvosively sai suupielet, alahuulen ja silmän ympäryksen punoittamaan. Taisi näppyä tulla niskaan ja taipeisiinkin (ei ainakaan hoitajan kanssa huomattu niitä ennen altistusta). Huh, se siitä. Ihanaa, että päästiin näin helpolla eikä pikkuista tarvinnut enempää kiusata. Toisaalta, aika paha tuo maitoallergia tuntuu olevan, kun jo sively saa oireet aikaan.  Onneksi Suomessa on hyvin helppo välttää maitoa, eikä anafylaksian vaaraakaan yleensä maitoallergiassa ole. 

Taskussa on nyt reseptit Nutrilon Pepti 1 & 2 ja Profylacille, ja niitä sitten voisi alkaa testailemaan sopivassa välissä. Meillähän on tosiaan 2 viikon ulkomaanmatka varattu jo aikapäiviä sitten loppuvuoteen, joten ennen sitä olisi kiva löytää sopiva korvike. Tämä siksi, kun ei todellakaan voi tietää löytyykö matkakohteestani semmoisia ruokia mitä voin syödä jos vielä imetän. Esikoisen kohdalla imetys loppui jotenkin tosi luonnollisesti 8 kk iässä, kun imeminen ei enää lasta kiinnostanut, vaan sylissä tehtiin kaikkea muuta kuin ruokailtiin. Ehkä jos olisin siirtynyt pimeään koppiin imettämään, niin tissit olisi ollut silloin ainoa kiinnostava asia ympärillä. E on kyllä vielä kova syömään öisin, siis edelleen 3 tunnin välein, joten ehkä edellytyksetkin olisivat nyt paremmat jatkaa pitempään, hmmm...

Koska maitoaltistusta ei tarvinnut jatkaa tuon pitemmälle, niin päätimme lääkärin kanssa tehdä vielä bonuksena lisää prick-testejä, jotta osaisin alkaa ottamaan oikeita aineita lisäksi tähän minun ylitiukkaan imetysdieettiin. Testattavaksi päätyi ohra, ruis, kaura, tomaatti, riisi, maissi ja omena. Ylläri olikin sitten melkoinen kun vain ruis antoi selkeän ja vahvan reaktion. Kaura oli positiivinen, mutta vain pienellä paukamalla, ja ohra ei siis ollenkaan?! Olen ollut siinä käsityksessä, että ohra on viljoista kaikista pahiten allergisoivin. No, kuitenkin lääkäri oli edelleen sitä mieltä, että kuuluu vältettäviin, koska muutkin viljat ovat. Ja koska prickit eivät ole mikään ehdoton totuus, vaan altistustesti on allergioiden hoidon kulmakivi. Lisäksi maissi, josta mielestäni sai ihan selkeän reaktion rm:n kautta, oli negatiivinen. Kuitenkin maissin poisjätön jälkeen E:n iho ollut todella hyvässä kunnossa, ja satunnaiset näppylät/punoitukset on menneet pois kertasipaisulla kortisonilla. Riisi saa myös nyt sitten uuden mahdollisuuden. Ehdin jo iloita, että saan juomaksi riisimaidon, mutta sen lääkäri ampui alas samantien. Kuulemma liikaa raskasmetalleja alle 6-vuotiaille, ja tietty sitäkautta imetysdieettiläisellekin. Tavallista syötävää riisiä tämä ei siis kuulemma koske, vaan juuri nestemäistä riisiä. Miksi niin, en tiedä, eikä lääkärikään kertonut. Mutta muutenkin ruokalajeja monipuolisesti vaihtelemalla pystyy välttämään noita tiettyjen ruoka-aineiden "ongelmia". 

Meillä ollaan nyt siis syöty jonkun aikaa kiinteitä. Vaikeaa se on ollut, kun tuntuu että kotitekoiset soseet ovat jotenkin liian voimakkaan makuisia E:n mielestä. Soseet ovat lentäneet kaaressa ja tulleet "pyrryyttämällä" ulos, varsinkin parsakaali. Ja jos ei ruokaa syljetä ulos, niin sitten suu pysyy tiukasti kiinni. Vaikea se on lusikkaa pieneen suuhun tunkea, oli se miten pehmeä tahansa. Kaupan soseista löysin Hippin tekemän palsternakka soseen, mikä on E:n mielestä ollut riittävän hyvää nieltäväksi. Ilmeisesti makea + mieto on se juttu siinä. Keksin sitten eilen lisätä puhtaaseen vattusoseeseen mukaan sokeria, kun muuten se sai aikaan melkoiset irvistelyt ja syljeskelyn. Ja johan upposi, maiskuteltiin oikein kuuluvasti ja vedettiin koko satsi. Hyvä ettei pyytänyt lisää! Tänään sitten annoin palsternakan päälle Piltin päärynäsosetta, niin sekin sai saman vastaanoton, nam :) Tuota Pilttiä vältin aikaisemmin siinä olevan riisijauhon takia, mutta koska prick-testi näytti vihreää valoa, uskaltauduin sitä testaamaan. Nyt vain jännityksellä odottamaan tuleeko siitä oireita. Muuten tällä hetkellä syödään oireitta kukkakaalia, kesäkurpitsaa, parsakaalia (ehkä alan sekottamaan sen johonkin toiseen soseeseen vähemmistönä), vattua, mustikkaa ja mangoa. Omenan voi ilmeisesti lisätä tähän listaan myös, koska on syönyt sitä Piltin vattu+mustikka+omenasoseessa pieninä määrinä, eikä prick-testi myöskään reagoinut. Ihan hyvä määrä ruoka-aineita siis jo käytössä tämän ikäiselle allergiselle lapselle :) 

Päivästä jäi käteen ihan hyvä mieli ja B-lausunto maitoallergiasta Kelaa varten. Sen kun vielä saa toimitettua pikaisesti Kelaan, niin hyvä homma!

Ikiliikkuja

Meillä asuu ikiliikkuja! Tänään opittiin vihdoin kääntymään masulta selälle! Aivan ensimmäisen onnistumisen missasin, mutta kääntymiset numero 2-98 ehdin kyllä todistamaan vähän liiankin hyvin. Päivän ohjelmanumero onkin sujunut sitten vähän tähän malliin: E(lias) kääntyy, E suuttuu, äiti kääntää E:n selälleen, E kääntyy, E suuttuu, äiti kääntää E:n selälleen... ymmärsit varmaan yskän :) Normaalista poiketen ei tänään siis äiti saanut tehtyä juurikaan muuta, kuin suorittamaan edellä mainuttua kun ei sitterissä istuminenkaan oikein E:tä napannut. Tämä kääntyminen tuli muuten ihan puskista, koska aikaisemmin E:tä ei ole homma kiinnostanut pätkääkään enkä ole nähnyt minkäänlaista yritystäkään. Aikaisemmin on noin muuten liikuttu erinäisin tavoin, esim. selällä maatessa potkiskellut itseään eteenpäin muutamia metrejä ja samalla tyylillä pyörinyt napansa ympäri. 

Tämä on tämmöinen pikapäivitys hommien ohessa. Pitää mennä jatkamaan päivällä rästiin jääneitä, että pääse nukkumaankin! 

Ihan lomalla... ja pari hassua juttua

Tulihan se kesä sieltä, ja miehen loma! Ihan hirveästi en ole jaksanut blogia nyt päivitellä kun on niin paljon kaikkea tekeillä. Kasvimaalla pitää hommailla, mansikat hoitaa pakastimeen, vierailla perinteisissa kesälomakohteissa yms yms. 

Mansikoista pitää sen verran kertoa, että myrkyt tehosi ja mansikkaa on tullut paljon! Tähän mennessä olen pakastanut 25 litraa mansikoita viipaleina talven iloksi. Itsehän en voi niitä tällä hetkellä nauttia, koska Elias on selkeästi niille allerginen ja saa oireita jo muutamasta syömästäni mansikasta. Varsinaisesti herkkyys varmistyi eräänä iltana, kun olin siivonnut mansikat paljain käsin, ja siirryin lennossa käsien pesun kautta pojun iltahommiin. Rasvasin lopuksi Eliaksen naaman samalla rasvalla kuin ennenkin ja vein unille. Untapa ei sitten riittänytkään koko yönä reilua tuntia pitempää pätkää kun vähän väliä hinkattiin, hangattiin ja kitistiin. Lopulta aamuyöstä tajusin mitä oli käynyt, siis että niin pieni määrä mansikkaa minun käsissä riitti aiheuttamaan punoituksen ja näppylät rasvatuille kohdille. Ja tietysti siinä vaiheessa Elias oli raapinut poskenkin verinaarmuille, kun kynnet olivat jääneet huonommalle hoidolle tilanteen ollessa parempi jo pitkään. Muualla vartalossa ihottumaa ei siis ollut, koska mies oli hetkeä aikaisemmin rasvannut vartalon puhtaammilla käsillään.

Tuosta jäin sitten miettimään, että voisiko samantyylisiä "koti-prick-testejä" tehdä muillakin aineilla, ehkä vähän hallitummin. Riisi olisi kiva varmentaa, samaten tomaatti. Ne on molemmat "ehkä-listalla", ja en ole niitä syönyt pitkään aikaan. Koko ajan kun meuhataan siitä turhasta välttämisestä, ja plussana laajentuisi ruokavaliokin! Jos vaikka sivelisi päiväsaikaan riisi-rasvaseosta käsivarren sisäsyrjään ja katselisi tilannetta :)

Olen tässä törmännyt elämässäni ihan uudenlaisiin haasteisiin tämän imetysdieettini myötä. Oletko ikinä ajatellut miten vaikea on tehdä ruokaa muille, kun ei voi sitä itse maistaa? Ihan pitää mutu-menelmällä heittää mausteet sekaan. Samaten kerma+rahkaseoksen oikean sokerimäärän arvaaminen, tai ylipäänsä täytekakun tekeminen. Ja kun on aina ollut tapana maistaa viimeinen lusikallinen taikinaa, ihan vain varmistaakseen että kaikki aineet tuli laitettua taikinaan, niin nyt sitten vain silmämääräisesti arvelet taikinan maistuvuutta. Tai paras, teemaidon laittaminen: alussa laitoin varmaan joka päivä pari kertaa teeheni maidon vain hetkeä myöhemmin tajutakseni, että soijamaitoahan sinne piti laittaa eikä tuota tuttua tavallista.  Hyvin ovat silti keitokseni ja leipomukseni kelvanneet, tai sitten kukaan ei vain ole uskaltanut sanoa mitään. Ja entäs mansikoiden poimiminen ja siivoaminen ilman, että voi pistää yhtään ihanaa punaista palleroa suuhunsa ja maiskutella sen makeutta. Ihan rehellisesti sanottuna helvatan vaikeaa ja tuskallista :) No sen hinnan olen kuitenkin valmis maksamaan hyvistä yöunista. Tai ainakin hyvin lähellä hyvää olevista.

Maitoa tulee muuten edelleen ihan älyttömästi imetysdieetistä huolimatta. Ilmeisesti olen löytänyt ne ruoat jotka riittävät takaamaan riittävän energiansaannin siihen hommaan. Herkkujakin olen keksinyt uusia, joten painon putoaminen on pysähtynyt tähän. Olen tällä hetkellä kilon alle ekan neuvolan, joten ihan tyytyväinen saa olla tilanteeseen. Kuivahedelmät ovat muuten suurinta herkkua ja ne on oikeasti paljon paremman makuisia kuin karkit. Kuivattu mango, kookos ja papaija varsinkin ovat sellaisia joita voisi syödä kilotolkulla. Ympärillä olevat ihmiset eivät vain ole kamalan innoissaan tästä minun herkuttelustani, sillä ne tuppaavat pierettämään, eikä ehkä ihan niin vähänkään :D

Maitoaltistus on meillä viikon päästä, joten luultavasti palaan sen jälkeen asiaan ellei aiheita putkahda mieleen sitä ennen. Ihanaa ja lämmintä kesää kaikille lukijoilleni, nauttikaa mansikoista minunkin puolestani!