Huomasin, että postauksissa on tullut viikon tauko, ihan huomaamatta! Alkaa jo ihan surettaa miten nopeasti aika menee ja pieni mies kasvaa.
Eliaksen nuha on onneksi jo paranemaan päin, mutta edelleen hieman yskittää ja niiskuttaa. Nukkuminen ei myöskään oikein meinaa onnistua vaakatasossa, joten vaunuissa ja sängyssä on tyyny nostamassa päätä ylöspäin. Nenän putsaus operaatio alkaa olla jo niin rutiinia, että Eliaskin odottaa vaan tyytyväisenä kun imen räät pois.
Muutama päivä (viikko?) sitten Elias löysi nyrkkinsä ja minnekäs muualle, kuin suuhun ne vietiin. Tutin arvo on kokenut sen myötä totaalisen kadon, päinvastoin Elias suuttuu oikein kunnolla jos yritän edes hänelle sitä tarjota. Ja kun on nälkä, niin nyrkit maistuu myös usein paremmin kuin rinta. Iltaisin nukahtaminen on vähän haastavaa, kun uneen pitäisi päästä ilman apuvälineitä. Rinnalle toki nukahtaa, mutta herää välittömästi kun yrittää omaan pinnikseen tipauttaa. Ekan syötön jälkeen jääkin siis edelleen viereen nukkumaan, kun nukahtaa siihen välittömästi. Lisääntyvät liikkeet on tuonut kyllä vähän lisähaastetta nukkumiseen, koska Elias taitaa tykätä nukkua minun kanssa kylkikyljessä. Kovasti yritän ottaa etäisyyttä, mutta aina jollain konstilla kiemurtelemalla Elias pääsee uudestaan ihan kiinni. Aamulla saa vain katsella yöllä kuljettua matkaa sängyn laidalta toiselle. Pääkin tietty putoaa tyynyltä jo tunnin jälkeen ja saa nenän rohisemaan. Päivisin Elias nukkuu oikeastaan vain vaunuissa useamman tunnin. Sisällä mennään vartin torkuilla, korkeintaan. Viime kuussa tulikin vaunuteltua yli 120 km. Ei mikään huono juttu tän mun kevennysprojektin vuoksi.
Elias on alkanut viihtyä tosi pitkiä aikoja leikkimatolla lelukaaren alla tuijotellen muutamaa värikästä ja isosilmäistä ötökkää. Keltainen Angry Birds -pallo sai myös Eliaksen ihailun, mikä hieman taisi harmittaa tuota meidän esikoista, vaikka hänellä itselläänkin oli pallo, tai oikeastaan kaksi.
Eliaksen ihottuma on välillä tosi pahana, ja välillä lähes olematon. Ja tämä siis vaihtelee ihan päivän sisälläkin. Varsinkin otsassa ja korvien edessä poskilla se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Että voihan se olla jotain allergiaa, vaikka mahavaivaa ei ole. Meillä onkin nyt sitten varattu ihotautilääkäri ja allergologi aika parin viikon päähän.
Tänään on ohjelmassa esikoisen synttärivslmisteluja, ja huomenna villin poikalauman kaitsemista synttärikemuilla. Ja ihan vähän herkutteluakin!
Kotipiha siellä jo näkyykin, eli aika julkaista postaus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti