Taapero

Niin tässä vain taas kävi. Vauvamme muuttui taaperoksi yhden yön aikana. Eilen vietimme siis Viljamin 1-vuotispäivää, äiti ehkä hieman haikeana kun viimeinen vauva-aikamme on ohi ja talossa vilistää vilkas taapero, leikki-ikäinen ja pieni koululainen. Ehkä tästä lauseesta jo paistaa selvästi, että tämä äiti olisi kovin mielellään jatkanut vielä hieman tätä ihanaa vauva-aikaa...

Viljami on tosiaan hyvin iloinen ja tomera taapero. Paljon on tapahtunut siitä kun poju oli 8kk, niinkuin tietysti pitääkin. Hampaita ollaan tehty kipeästi, niitä on nyt peräti 6 kpl ja lisää taitaa olla tulossa. Vielä ei kävellä, mutta ensiaskel otettiin eilen syntymäpäivän kunniaksi. Valitettavasti äiti ei päässyt tätä todistamaan, vaan joutuu tyytymään ukin selostukseen asiasta. Pitkäänhän pienimies on seisoskellut ilman tukea ja viime aikoina oppinut nousemaan myös lattialta suoraan seisomaan ilman tukea. Kiipeämistä on harrasteltu jo kuukauden päivät, äidin suureksi riemuksi. Isoveljen kiipeilyvaihe on ehkä hieman rauhoittunut jo, kun tilalle on tullut kattoon ripustetussa "trapetsi"-kiikussa roikkuminen apinan lailla.  Mutta pikkuveli siis pitää tilanteen stabiilina ja äiti saa taas pelätä milloin pudotaan mistäkin korkeudelta. Viljami kävelee siis hyvin sujuvasti kävelytuilla ja kädestä taluttaen. Ruoka maistuu pääsääntöisesti hyvin, mutta viime aikoina lusikkaa on saanut viedä suuhun vain jos pojalla itsellään on lusikka kädessä jolla saa tonkia ja työnnellä suuhun. Isovelihän alkoi syödä kokonaan itse 1v1kk iässä, ja samaa taitaa olla tälläkin kertaa tulossa. Sotkuahan siitä aluksi tulee, mutta jostainhan se on aloitettava :) Yöunet ovat olleet edelleen aika katkonaisia, koska tämä meidän pienemme ei jostain syystä ole oikein osannut nukahtaa itse, vain maitobaari on saanut pojan uudelleen rauhoittumaan. Eikä vaatimus ole ollut mitenkään pieniäänistä, vaan volyymi on ollut alusta lähtien niin suuri ettei tassuttelulla ole saanut kuin koko loppu perheen hereille. Mutta siis, jotain on nyt tapahtunut, ainakin hetkeksi, koska Viljami on 3 viimeistä yötä herännyt syömään VAIN 1 kerran, ja nukahtanut heti nopeasti uudelleen. Ihan virkistävää vaihtelua etten sanoisi :) Päiväunet on alkaneet jäädä yhteen suurimmaksi osaksi, jos vain ensimmäiset ovat olleet riittävän pitkät. Joskus saattaa vielä iltapäivällä nukahtaa tissittelytuokion päätteeksi, mutta silloin unta riittää yleensä vain puoli tuntia-tunnin. Viljami on ollut veljeksistä selkeästi isokokoisin. Vaatekoko on tällä hetkellä n. 80 cm, housuista 74 cm on ehkä paremmat pituiset kun lahje ei yllä jalkapohjan alle. Toisaalta leveyttä taas saisi olla vähän enemmän kun takapuoli ei ole ihan kauhean pientä mallia. Onneksi noita kaavoja voi soveltaa kun tekee itse, ja usein olen kapeista malleista ottanut leveyden sieltä 86 cm ja pituutta laittanut sitten 74 cm verran. Nuorimmille veljeksille on sovittu ensiviikoksi yhteisneuvola, eli Viljamin 1-vuotis- sekä Eliaksen 3-vuotisneuvolatarkistus. Mittoja siis ei minulla vielä ole, mutta paino lienee pysynyt 10kg-10,5 kg tienoilla, koska liikettä pienelle on tullut sen verran punttiin ettei kaikki eväs enää jää vyötärölle vaan sulaa liikentessä samaa tahtia. Eli meillä on imetys vielä käynnissä, eikä ole myöskään vielä kiirettä päästä siitä eroon. Katsotaan nyt miten poju itse etenee, ja päätetään sitten lisää.

Isompana juttuna Viljamin kohdalla oli vuoden alussa suoritettu kives-operaatio. Kivekset eivät siis laskeutuneet, vaan ne piti auttaa leikkauksella oikeille paikoille. Onneksi operaatio meni hyvin ja ilmeisesti onnistuikin. Lopputarkastus on puolen vuoden päästä jolloin tiedämme varmasti. Oli kyllä aika tuskainen päivä äidille joka hermostuksissaan ravasi poliklinikan käytävällä operaation venyessä 2 tuntia yli odotetun. Kanyylinpaikka oli löytynyt vasta 10. paikasta, ja poika oli täynnä pieniä reikiä ja mustelmia päässä, jaloissa, käsissä... Tästä syystä (ainakin arvailen kun en älynnyt kysyä) molemmat oli leikattu samalla kertaa vaikka aikataulu venyi pahasti seuraavien potilaiden kohdalla. Yö vietettiin sitten lastenosastolla, ja aamulla pääsimme hyvin takaisin kotiin.

Joulukuun alussa käväisimme taas Thaimaassa, ja pitää sanoa että oli kyllä ihanaa <3 Eliaksen allergia- ja atopiaoireet katosivat taas tyystin, ja pojat nauttivat uimisista valtavasti. Hyvää ruokaa ja lämpöä, ei voi kuin tykätä :) Tosin yhden kerran aamiaisella Elias säikäytti meidät todenteolla kun sai ruoasta nopean reaktion. Naama meni suun ympäriltä punaiseksi ja nousi pienelle syherölle, ja samalla alkoi raapia kurkkuaan. Nopea ensiapu antihistamiinilla ja varulta annetulla Ventolinellä onneksi auttoi, eikä mitään vakavampaa tullut. Sen jälkeen kyllä jätettiin kananakit syömättä, sillä selvisi että niissä oli käytetty valmistuksessa maitoa. Lentomatkat menivät kohtuullisen hyvin, vaikka lentoajat olivat tavallista pitempiä, koska lentokone ei saanut lupaa lentää Venäjän ilmatilan kautta, vaan koko maa piti kiertää kauempaa.

Viljami on myös alkanut leikkiä paljon Eliaksen kanssa, mikä on ihan mahtavaa että pojista on toisilleen niin paljon seuraa. Äiti on saanut nauttia jopa aamukahvinsa rauhassa kun pojat touhuavat keskenään. Toki kärhämääkin on alkanut tulla samassa mittakaavassa, kun Elias tahtoisi kontrolloida kaikkia leluja ja tietenkin haluaisi leikkiä juuri sillä lelulla minkä Viljami on ottanut käteensä. Ihan asiaan kuuluvaa opetteluahan se tietenkin on, vaikka ääntä lähtee silloin molemmista ihan kiitettävästi. Eliaksesta on kyllä noin muuten kuoriutunut oikein kohtelias ja avulias pienimies, ja usein hän haluaa auttaa muita milloin missäkin asiassa. Kerhopäivät ovat toimeliaan keskimmäisen veljen viikon odotetuimpia päiviä ja onpa kerhosta saanut uusia kavereitakin, mikä on todella kivaa äidinkin mielestä :)

Taaperon 1-vuotisbileitä vietimme pienellä porukalla sukulaisten voimin. Vieraat ilmoittivat tulostaan päivän varoitusajalla, joten tarjottavien suunnitteluun ei ollut aikaa paria hetkeä pitempään. Kakun teemaksi valikoitui helposti toteutettava kylpyankkakakku, joka kakunpohjakatastrofista huolimatta päätyi syömiskelpoiseksi versioksi. Lahjaksi Viljami sai ihanan päheän Fisher Pricen kaivuriteemaisen potkuauton, joka kyllä kiinnosti kovasti (kaikkia kolmea poikaa). Viljami istui polleana kyydissä kun isommat veljet ajeluttivat pientä synttärisankaria. Ihanat veljekset <3

8 kk

Meidän pienimmälläkin pojalla menee jo lujaa! Varsinaisesti ryömimisen taidon Viljami oppi isoveljiensä tapaan 7,5 kk iässä, mutta vauhtia varpaisiinsa enemmän on saanut vasta viime aikoina. Tässä on siis saanut muistutella itseään siitä, mitä kaikkea pitikään kerätä pois ryömivän tehopakkauksen saatavilta. Viljami on osannut mennä konttausasentoon jo 6 kk iästä lähtien, mutta siinä eteneminen ei ole vielä saanut tuulta alleen. Istumaan poju pääsee jo lattialla hyvin itsekin, ja pysyy hyvin tukevasti siinä ilman pelkoa että keikkaisi hallitsemattomasti nurin. Hampaita on edelleen suussa vain kaksi, mutta niitä on kyllä ikävästi käytetty imetyshetkissä äidin suureksi tuskaksi. Onneksi puremisen viehätystä kesti vain muutaman päivän, ja ilmeetön maitobaarin piilottaminen ilmeisesti meni hyvin nopeasti perille, ja se loppui siihen.  Lievän kuumeisen rintatulehduksen pureminen kyllä sai aikaan, mutta onneksi se meni ohi kotihoidolla. Ruoka maistaa Viljamille hyvin. Suurin osa lusikoidaan suuhun, ja sormiruokana menee lähinnä maissinaksuja ja leipää. Kurkku ja banaani tuntuvat sormissa liian kivoille, ettei niistä jää enää mitään suuhun laitettavaa innokkaan tilsimisen seurauksena. Ja olen mennyt sieltä mistä aita on matalin tällä kertaa. Eliaksella ei ollut yhtään sopivaa valmisruokaa, joten nyt olen ottanut ilon irti lastenruokaosastolla ja ruokkinut kuopuksemme lähes ainoastaan valmisruoilla (ooämgee, sanoo varmaan siellä joku ;) ). Tosin tällä viikolla alkoi tuntumaan, että valmisruokailu saisi riittää ja tekaisin hetkessä viikon ruoat valmiiksi pakkaseen. Onhan se tosi nopeaa ja kätevää sekin, lähes kuin valmisruokaa sitten lämmittää lapselleen ;) Karkeat ruoat eivät ole vielä saaneet hirmuisen hyvää vastaanottoa, vaan palaset kiertävät ikävästi kurkussa ja saavat pikkuisen kakomaan. Noh, tässähän sitä treenataan pikkuhiljaa! Yöunet menevät edelleen samalla mallilla, parin tunnin välein heräten. Muutosta pitempiin väleihin on kyllä saanut  parina yönä kun on menty parilla herätyksellä, mutta ne ovat todellakin harvinaista herkkua. Mitään kiirettä ei meillä ole yövieroitukseen tällä hetkellä, niin lyhyt tämä vauva-aika kuitenkin on että varmasti ehtii myöhemminkin! Olen huomannut, että en tarvitse enää niin paljoa unta kuin esikoisen aikaan, liekö ikä, vai Eliaksen vauvavuosi valmentanut minut nukahtamaan syvään uneen sekunnissa tarpeen tullen ja ottamaan kaiken irti niistä vähistä unihetkistä.

Mitat tottakai kävimme neuvolassa kuulemassa:
9910 g / 71,5 cm / 46 cm

Lääkäri kirjasi monisanaisesti: kasvaa ja kehittyy hyvin, kaikki OK!

Eipä minullakaan siihen lisättävää juuri ole ;)

Ja hieman Eliaksen höpinöitäkin ;) Elias on vihdoin alkanut puhumaan! Ja ihan käsittämättömällä tahdilla tekstiä tuleekin. Parissa viikossa mentiin yhdestä sanasta päivässä kolmen sanan lauseisiin, ihan uskomatonta! Nyt saakin sitten väitellä omapäisen tenavan kanssa joka hetki kaiken maailman asioista. En muistanutkaan miten ihanaa on höpötellä tuommoisen pikkuisen kanssa ja miettiä mitä ihmettä siellä päässä tapahtuukaan ja miten ihania oivalluksia sanoiksi puetaan. Mahtavaa! Kovin kohteliaaksi Elias on hämmästyksekseni myös oppinut vaikkei sanoja ole aikasemmin tullutkaan. Kiitos on ehkä ahkerin sana mitä meillä käytetään päivän aikana :)

Elias käy kahtena päivänä viikossa kerhossa, pari tuntia kerrallaan. Kerhopäivää odotetaan innokkaasti ja siitä höpötetään koko aamu innokkaasti kun sen aika on. Paljoa ei poju taakseen katsele kun käyn touhumiehen sinne viemässä, eikä ikävoity olla ollenkaan. Onhan se kivaa että pääsee vähän puuhaamaan erilaisia "ison pojan" touhuja kavereiden kanssa!

6 kk kuulumiset ja vähän E:n allergiastakin

... Oli ja meni, taas ;)

Mitoilla käytiin neuvolassa pikaisesti. Samaten hammashoitajalla tarkittumassa olematon purukalusto. Ohjeet eivät ole ehtineet muuttua tässä Eliaksen ja Viljamin välissä, joten hammasjututkin on vielä tuoreessa muistissa. 

"Hyväntuulinen vesseli. Rintamaidolla kasvanut ja nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Motoriikka ikätasolla. Käsien käyttö symmetristä. Iho kunnossa."

9250 g

69,5 cm

45,2 cm

Viljami on siis topakan kokoinen vauva. Monesti ihmiset päätyvät ihastelemaan Viljamin hyvin muodostuneita käsivarsia ja takapuolta. Niissä onneksi riittääkin ihasteltavaa ;)

Uusia taitoa opittiin vielä 6 kk puolella. Kaikeksi yllätykseksi Viljami pukkasi alaosastolle kaksi hammasta, enkä yhtään osannut niitä sinne odottaa. Paljoa ei poju niitä ole valitellut, ja yötkin ovat sujuneet samoilla 4-8 herätyksellä niinkuin ennenkin. Millään muulla Viljamia ei saa yöllä hiljaiseksi kuin maitobaarilla, ei auta tassuttelut eikä hyssyttelyt. Pitkään ei myöskään viitsi odotella, koska lopulta herää isoveljetkin huutoon ja sitten ei kukaan todellakaan nuku. 

Konttausasentoon poju nousi myös samalla viikolla. Edelleen sitä treenataan kovasti päivä- ja yökaudet heijaten itseään edes taas. Varsinainen eteneminen tapahtuu kierimällä ja pyörimällä, mutta onneksi ei vielä tällä tavoin hirveän kauas laskupaikastaan pääse. 

Tuntuu, että kehitystä tapahtuu koko ajan ihan hirmuisesti. Poju on todella aktiivinen seuraamaan isoveljiään ja heidän touhujaan. Syömisestä ei tietenkään tule mitään jos joku on näkösällä. Isoveljet saavat Viljamin parhaan naurun esille, ei sillä tavalla räkätetä äidille eikä iskälle. Hauskinta Viljamissa on äidin mielestä tukka. Se on ihan pystyssä päälaelta, saaden Viljamin näyttämään äidin mielestä ihan "terolle" (joku mielleyhtymä nuoruudesta ;) ) Viljami tykkää kirjoista ja lueskelee (sekä maistelee) niitä mielellään Eliaksen kanssa. Myös lelut maistuvat hyvin, ja joku kiva juttu onkin koko ajan suussa tunnusteltavana.

Päiväunia Viljami nukkuu nykyään 2-3 riippuen niiden pituudesta. Vaunuissa unet sujuu parhaiten kun ei isoveljet pääse herättämään mölyämisellään. Paras uniasento on ehdottomasti mahallaan, ja siihen asentoon Viljami nukahtaa ensin myörittyään pitkin sänkyä. Vaunuissakin poju usein kääntyy masulleen, mitä muut pojat eivät ole kyllä onnistuneet koskaan tekemään. Unikaverina Viljamilla on rätti, jota on mukava imeskellä kun tutti ei saanut suosiota. Yöunet sujuu äidin kainalossa, perhepedissä. Se vain on meidän juttu!

Syömishommissa ollaan päästy hyvin eteenpäin. Lusikalla saa jo hyvin kipattua sosetta Viljamin suuhun, vaikka alussa tuntui ettei se onnistu millään. Nykyään poju imaisee soseen lusikasta suuhunsa, ei siis edelleen oikein tykkää että lusikka viedään kokonaan suuhun, vaan sose on saatava suuhun suurinpiirtein huulilta. Aamu- ja iltapuuro uppoaa tosi hyvin, ehkä n. 1 dl kerrallaan, kun taas päivän muut ateriat eivät ole niin suosiossa. Ruisleipää, banaania, omenaa, kurkkua ja maissinaksuja on syöty sormiruokana, joista ensin mainittu on ehdoton suosikki. Kova jälkiuunileipä varmaan tuntuu kivalle kutisevissa ikenissä. Tissittely on kuitenkin Viljamin mielestä se ykköseväs, ja mölöä meneekin varmaan aika reippaasti edelleen. Pullostahan Viljami ei syö, joten vaikea arvioida määriä, joten sanon vain että paljon! Ja paras uutinen viimeiseksi. Olemme siis syöneet kaikkea. Viljoja, vauvojen jugurtteja, lihoja, perunaa… eikä mitään. Ei edes ihottumaa. Olen edelleen täysin shokissa tästä, voin siis oikeasti antaa Viljamille samaa ruokaa kuin mekin syömme mausteet tietysti poislukien. Aikamoista!

Eliaksen allergiat ovat ennallaan. Kävimme IgE -veritesteissä ja arvot olivat kohonneet kaikissa testeissä. Testattiin siis maito, vehnä, ruis, peruna, muna, timotei, pujo, koivu, home, pölypunkki, pöly, kissa, koira ja hevonen. Ja siis todellakin KAIKKI arvot ovat koholla, joista vehnä kaikista eniten arvolla 49 (negatiivinen on alle 0,35). Olin aika musertunut uutisen saatuamme, mutta ajan mittaan tajusin, ettei se siitä miksikään ole muuttunut. Edelleen Elias pärjää hyvin nykyisellä ruokavaliolla, eikä anafylaksiaakaan ole mistään saanut. Kasvuakin on tapahtunut sen verran ettei enää kiikuta "riskirajalla", vaan reippaasti miinuskäyrän alarajan yläpuolella. Lastenpolin lääkäri oli ensin tosi mukava, ja kertoikin ettei hänen mielestään tarvitse edes yrittää saada lehmänmaitoa mukaan ruokajuomaksi. Lopuksi kuitenkin sai minulle pahan mielen kun alkoi moittia miten vähän olemme altistaneet, vaikka juuri olin kertonut miten olemme saaneet ruokavalioon mukaan kauran, soijan ja possunkin. Lisäksi lampaanmaito fetaa on maisteltu useasti ilman kokovartaloihottumia. Ja taas että vehnästä puolestaan tuli reaktio koko vartalolle. Silti meidän olisi ilmeisesti pitänyt tässä puolen vuoden sisään ajaa enemmän aineita kokopäiväiseen käyttöön… Jäin vähän ihmettelemään, että miten me muka olisimme yhtään enempää voineet enää tehdä tämän asian suhteen, kun jos ruoka-aine ei sovi niin ei se ainakaan jokapäiväisellä käytöllä ala sopia yhtään sen paremmin. Huoh.

Jännittävää noissa veritestiarvoissa oli myös se, etten oikeastaan ole osannut yhdistää oireilua koivuun tai pujoon, vaikka nekin olivat yli 30, eli suht reippaasti plussan puolella. Epäilen kyllä, että isoin syy Eliaksen tukkoisuuteen löytyi näistä testeistä, pölystä. Kyllähän sitä täällä kotona on ihan riittäviin...

Lisäksi ylimääräistä päänvaivaa on aiheuttanut Eliaksen sairastaminen, josta kävimme kolmeen kertaan lastenpäivystyksessä. Onneksi veriarvot ovat nyt korjaantuneet, vaikka jälkitautina tietysti pukkasi korvatulehdus ja röhä. 

Harmittaa kyllä, etten ole ehtinyt kirjoitella tarkemmin Viljamin kuulumisia tänne. Tai ylipäänsä minnekään. Vauvakirjakin on harmittavan tyhjä merkinnöistä. Kun aikaa ei ole, niin jostainhan sitä on karsittava. Mutta hyvä jos edes kerran kuukaudessa saan jotain ylös laitettua niin on se tyhjää parempi :)

5 kk kuulumiset

Pikkuisen jälkijunassa taas kertoilen nuorimmaisen kuulumisia. Viljami ehtikin jo tulla 6 kuukauden ikään, mutta neuvola on vasta ensi viikolla.

5 kk mitat:

8395 g
66,5 cm
44,0 cm

"Hyväntuulinen vesseli. Rintamaidolla kasvanut, nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Motoriikka ikätasolla. Käsien käyttö symmetristä. Iho kunnossa."

Viljami on nykyään todella tyytyväinen ja hymyileväinen tyyppi. Harvoin harmittaa, ja senkin saa pois tutulla ja turvallisella ämmähuikalla. Imuajat on vihdoin onneksi lyhentyneet muutamaan minuuttiin, ja aikaa jää äidillä muuhunkin. Pojulle on tietysti vanhetessa kehittinyt pöllöniska ja vieressä remuavat isoveljet viekin huomion hyvin herkästi. Siinähän sitten äiti saa epätoivoisesti yrittää suunnata maitosuihkut suuhun eikä muuhun.

Kiinteät aloitettiin oikeastaan seuraavana päivänä neuvolakännistä, jolloin Viljami oli 5 kk 1 vko ikäinen. Tai voiko sitä nyt aloittamiseksi sanoa, mutta ainakin yritettiin. Pojalla on nimittäiin aika vinkeä tyyli kieltäytyä lusikasta. Hyvällä tuurilla ensimmäisen lusikan saat huijattua suuhun, mutta sitten suu pysyy tiukasti lukittuna, ja sen auki houkuttelu on niin suuren työn ja tuskan takana, etten ole viitsinyt väkisin pakottaa. Viljami lukitsee suunsa työntämällä alahuulensa ylähuulen alle limittäin, joten lusikkaa sinne ei saa edes väkisin. Kolme viikkoa harjoiteltumme syömistä tilanne on edelleen sama, joten juurikaan monipuolisesta ruokavaliosta ei voi puhua. Hiukan on saanut bataattia, päärynää, kesäkurpitsaa, hirssiä puurona sekä lohta ja perunaa Piltin muodossa. Tuon Piltin jälkeen posket vähän punoittivat, muttei mitään ihmeempää ole muista tullut. Joten EHKÄPÄ allergiaa ei ole, eihän Viljami ole nyt reagoinut mihinkään myöskään ämmän kautta. Ihanaa! Eilen, kun Viljami täytti 6 kk keksin uuden jutun. Eliashan oli todella reipas syömäri itse, ja niinpä keksin kokeilla pikkuveljelläkin. Istutin pojun syöttötuoliin ja annoin käteen lusikan, jonka olin dipannut ruokaan. Ja niinhän siinä kävi että suuhun se meni! Otin lusikan kädestä, ja kun sain palkaksi hirmuisen huudon, niin keksin että käytänkin kahta lusikkaa. Eli dippaan lusikan ruokaan, annan pojalle ja kun lusikka on imetty tyhjäksi, annan toisen ruokaan dipatun lusikan nopeasti tilalle kun otan toisen pois. Näin ei ehdi tulla harmitusta kun lusikka viedään pois. Näin on nyt sitten saatu menemään enemmän ruokaa kahdessa päivässä kuin yhteensä kolmessa viikossa! Tällä jatketaan ja toivotaan että homma sujuu jatkossakin :)

Öisin poju on edelleen kova tissuttelija. En edes osaa laskea monta kertaa meillä syödään, enkä sillä tiedolla nyt mitään tekisikään, mutta sen sanon että useasti. Tottakai äitiä tämä väsyttää, mutta lyhyt aika tämä vauvavuosi on ja tiedän että  kohta saan taas nukkua, edes parilla herätyksellä. Kuitenkin päivistä selviää ilman suurempia vaikeuksia, niin nautitaan nyt näistä viimeisistä vauvanhuuruisista öistä, jotka ovat vain ihan meidän kahden keskistä aikaa <3

6 kk neuvolaa meillä ei varsinaisesti ole. Kunta oli päättänyt tässä välissä muuttaa ko. neuvolakäynnin ryhmäneuvolaksi, jonne EI SAA viedä muita sisaruksia. No sehän on kätevää? Entäs me, joilla ei ole mitään paikkaa jonne sisarukset voisi viedä tämän ajaksi? Että ajattaisin isovanhemmat 400 km päästä tänne, että pääsen NEUVOLAAN? No, ehkä tästä asenteestani voi päätellä että ei se nyt vaan käy. Emme siis mene ko. tapaamiseen. Käymme mitoilla erikseen avoneuvolassa ja olen sopinut ajan hammashoitolaan tarkistusta varten. Aivan älytön idea täytyy sanoa. Ideana ilmeisesti jonkun sortin vertaistapaaminen muiden äitien kanssa, mutta itse en kamalasti lämpene ajatukselle. Mielestäni neuvolan tehtävä on tukea perhettä yksilöllisesti lapsen kasvaessa, enkä aio mennä kuuntelemaan mitä ongelmia muilla äideillä mahdollisesti on vauvansa kanssa. Ekan lapsensa saaneilla on varmasti hyvin erilaiset tarpeet kuin sellaisilla joilla lapsia on useampi. En vain jaksa uskoa, että kyseinen asia voisi palvella kaikkia samanaikaisesti. BUU!

Muita juttuja:

- Vaatekoko 68-74 cm
- Vaippakoko 4 (yllättäen myös housuvaipat pitää aika hyvin pissat sisällään)
- Viihtyy hyvin lattialla. Kurkottelee lelukaaren leluja ja kääntyilee.
- Nostelee pyllyään mahalla ollessaan
- Unohti peukalon syömisen ja siirtyi rättiin <3
- Seuraa veljien kujeilua mielellään ja nauraa rätkättää kun veljet tulevat ilmeilemään.
- Selällä ollessaan varpaat on parhaat!
- Nukkuu useat päiväunet, unirytmi häiriintyy usein veljien takia…
- On hyvin sopeutuvainen rytmin muutoksiin ja maiseman vaihtoihin

Elias puolestaan on kasvanut hurjasti, vaikka edelleen on minimies. Ruokakokeiluista perunaa on testattu viimeksi, huonoin tuloksin. Poju kuolasi kovin isoveljen ranskisten perään, ja hellyin antamaan ottaa muutaman. Tuloksena rikkirevitty yläselkä ja auenneet korvantaukset… Eli ei perunaa pojalle ainakaan vielä. Harmi, sillä vaikka ranskikset nyt eivät todellakaan ole sitä parasta evästä, niin silti se olisi kovin kätevää jos matkalla tietäisi että aina jostain saisi sopivaa ruokaa ranskalaisten muodossa. Hedelmät toki käyvät edelleen, mutta toivoisi olevan vähän tukevampikin vaihtoehto tarjolla.

Kirjottelu ajat on minulla olleet aika tiukalla nyt kun on vanhin poika ollut koko ajan kotona eskarin sijaan. Vaikka vähiten tuo vanhin vaatii varsinaista hoitoa, niin tuntuu että silti hän tarvitsee eniten sitä huomiota. Milloin on tylsää, milloin ei keksi itse tekemistä, milloin pitää soitella kavereille yms yms. lista on loputon. Enää viikko ja Eemeli lähteekin kouluun, joten ehkä aikaakin liikeni itselle ja ompeluksillekin vihdoin!

4 kk

Olisikohan jo aika postata Viljamin 4 kk kuulumiset kun eilen tuli ukolle täyteen 5 kk... Pojat pitävät kiireisenä ja ylimääräinen aika on tiukilla, josta syystä täältä päästä on tingittävä. Viljami ei myöskään ole mitenkään erikoisen hyvä nukkuja, joten univelkaa on kerääntynyt eikä sitä pysty edes päivällä kuittaamaan päiväunilla. 

Ensi viikolla on Viljamin 5 kk neuvola, mutta hoidetaan nämä 4 kk terveiset nyt pikaisesti alta pois.

7740 g (+1200 g)
65,5 cm (+4,1 cm)
42,7 cm (+ 0,9 cm)

"Reipas ja hyvin kasvanut ja kehittynyt poika."

Kävimme ensin ottamassa mitat terkkarilla ja sitten lääkäriin. Lääkäri oli tietysti kesäsijainen ja roimasti myöhässä. Lopulta vuoro tuli ja lääkäri yritti muistella mitä kaikkea pitikään tämän ikäiseltä testata… Hieman Viljami myös ujosteli lääkäriä, eikä silmien tutkiminen oikein ottanut tuulta alleen. Lopputulemana saimme ajan 5 kk neuvolaan myös lääkärille, koska lääkäri ei löytänyt kiveksiä. Hassua, koska kyllä ne tähän mennessä ovat siellä olleet, niin ilmeisesti ne voivat nousta takaisinkin.

Kasvupuolella ei ollut huomautettava. Viljami kasvaa +7% käyrällä, joten ihan pieni kaveri ei ole kyseessä veljiinsä verrattuna. Sen kyllä huomaa, pojalla on kunnon Michelinkädet ja -jalat ja kantelu alkaa olla aika hikistä hommaa. Vaatekoko on ollut 68 cm, mutta bodyt alkavat olla aika sopivia, joten ilmeisesti alkaisi olla aika kaivaa isommat esille. Tuntuu, että monet 62 cm vaatteet jäi kokonaan käyttämättä kun käyttöaika oli vain viikkoja tälle koolle. Myös vaipoissa tajusin, että seuraava paketti on ostettava jo kokoa 4, sen verran naftia alkaa olla käytössä oleva koko.

Millainen poju meillä sitten asustaa? Kääntymään poika oppi jo heti 3 kk tultuaan. Nyt poju viihtyykin paljon masullaan, ja usein kääntyy nukkumaankin mahalleen. Vesseli on yhtä hymyä lähes koko ajan, ja veljien veljien naamat saavat pikkuisen naureskelemaan ääneen. Isoveljet kisaavat pikkuveljen huomiosta, mikä on maailman ihaninta katsottavaa <3 Onneksi Viljami viihtyy kohtuullisen hyvin myös sitterissä ja lelumatolla, joten äiti joutaa juosta myös Eliaksen perässä, josta onkin tullut varsinainen elosalama. Äitini huokasikin, että Elias tarvitsisi yhden oman aikuisen juoksemaan koko ajan perässä, sillä sen verran ehtiväinen tapaus meillä on. Ja huomiota tietenkin on paljon enemmän vailla kuin pikkuveljensä, joten pakostakin hiljaisempi jää vähän pienemmälle seurustelulle :( Äiti saa potea hirveän huonoa omaatuntoa kun isoveljet vievät niin paljon aikaa toilailluillaan.

Viljami on vielä pelkällä ämmällä, eli kiinteitä ei ole aloitettu. Kasvu on ollut sen verran hyvää, joten en ole nähnyt tarpeen aloittaa vielä mitään. Taustalla on myös pieni pelko siitä, että allergiat räjähtäisivät käsiin, kun ne aloitetaan… Pientä syheröä Viljamilla on lähes koko ajan kasvoissa, viikko sitten oli levinnyt rintaan ja käteenkin. Mutta vielä se ei tunnu häiritsevän, joten elättelen toivoa ettei se mitään ainakaan kovin pahaa ole. Tuttipullosta Viljami ei ole oppinut vieläkään syömään, joten äidin täytyy olla saatavilla maitobaareineen lähes koko ajan. Lähes tulee siitä, että olen käynyt töissä muutamana sunnuntaina. Työvuoron ajaksi olen jättänyt isukille pullon täyteen ämmää, mutta vielä poju ei ole suostunut pullolle. Onneksi poissaoloaikani on niin lyhyt ettei nälkä myöskään ole vielä päässyt yllättämään, ainakaan kovin pahasti. Iloinen poju on ollut kyllä kun olen takaisin tullut, siitä ei ole epäilystäkään naurun määrästä päätellen :)

Pienille miehille - made by me

Ompelu on vienyt mennessään. Aika pitää vielä nipistää sieltä täältä, mutta eiköhän tässä kohta ala olla enemmän aikaa kun pojat kasvavat ja alkavat touhuta keskenään (tai sitten ei :D). Nyt vaatteen ompelu kestää useamman päivän, yhtenä piirrän kaavat, yhtenä leikkaan kankaan, parina päivänä ompelen kasaan. Pojat harvemmin nukkuvat yhtäaikaa, tai jos nukkuvat, niin olen silloin ajellut tuplilla molemmat uneen, eli siis kaukana ompeluvälineistä. Kangaspinot ovat alkaneet kasvaa uhkaavasti, sillä jostain syystä ihania kankaita on paljon vaikeampi vastustaa kuin valmisvaatteita. Mieskin tuossa jo silmäili alta kulmiensa kasvavaa kangasvalikoimaa… hmm :D

Viljamille koossa 56. Ottobren Sausage Dog ja housut samasta lehdestä.

Housun kangas Metsolasta, pilvitrikoo jostain muualta. Myös isommat pojat saivat paidan ja housut samalla idealla toteutettuna.

Tämä pöllökangas ei jäänyt kauppaan sitten millään, ja tulikin ommeltua samantien vaatteiksi. Kaava Ottobren Kisuliini. Pöllökangas muistaakseni Kärkkäiseltä.

Noshin Ilves kangas myös Kisuliiniksi toteutettuna.

Samaa vaaleanpunaisena syntyvälle tyttövauvalle lahjuksena. 

Kaava Ottobre Warmly Wrapped. 

Tein ekaa kertaa kietaisubodyn ja hyvin sujui kanttaukset, kiitos kantinkääntäjän!

Kangasta hillosin pari vuotta ja päätyi lopulta paidaksi. Kangas siis Noshilta.

Kaava Ottobre Reindeer Herder 6/2014

Eliakselle myös pöllöä, sama kaava kuin edellinen.

Noshin Ilvestä jälleen Eliakselle, kaava Ottobresta (joku, en muista mallia)

Housut Sweet Winter, Ottobre 6/2014. Kangas Kärkkäiseltä.

Housut samaiselle tyttövauvalle lahjuksena, sama kaava kuin edellinen.

Uusimman Suuri Käsityö -lehden Nosh-housukaavalla toteutettu, koko 68 cm. 

Joustocollege myös Noshilta.

Sama kaava kuin edellinen, koko 92 cm.

JC Noshilta, samoin raitaresori. 

Tähän isompaan kokoon leikkasin vähän pitemmän vyötäröresorin ja muutenkin ympäryksen käyttäjän mukaan. Itse kaavassa vyötärö oli aika reilunkokoinen, eikä olisi ikinä pysynyt Eliaksen päällä sellaisenaan. Samoin pujotin sisään leveän kuminauhan, mitä pienempään en laittanut, että se ei paina pienen masua.

Nämä Noshin housukaavathan saa nyt kätevästi Suuren Käsityön -nettisivuilta, koska lehdessä olevassa versiossa oli virhe kaavoissa. Itse ehdin kyllä ko. lehden jo ostaa, oikeastaan pelkästään tämän kaavan takia, niin harmittaahan se ettei se ollut sitten lopulta edes käyttökelpoinen (vielä samana päivänä kun korjaus ilmestyi…).

Carena Double Swing - meidän tuplat

Jokin aika sitten kävin kommentoimassa Karinan kyselyitä heidän tuplarattaistaan, ja sain ajatuksen tehdä oman postauksen aiheesta. Hirmuisen montaa arvostelua näistä rattaista en löytänyt ainakaan tuolloin kun itse etsin kokemuksia aiheesta :)

Tuplarattaita on pääasiassa vain yhdenlaista, kalliita. Kun on ollut kotona jo pari vuotta, niin tulopuoli ei ole sieltä isommasta päästä, eikä välttämättä huvittaisi pistää rattaisiin kiinni puolta omaisuutta. Meillä myös rattaita pikkuveljen ohella käyttävä isoveli on kuitenkin jo yli 2v, niin tuplien tarve oli myös hieman kyseenalainen. Viljamin odotusaikana pohdiskelin pitkään tarvetta ja lopulta halusin kuitenkin hommata tuplat mahdollisimman järkevästi ja edullisesti. Hintalapun ylittäessä 200 e hylkäsin vaunut sen enempää vilkaisematta, koska mikään ominaisuus ei voisi olla hintalappua isompi kriteeri. Tuplat oli siis ehdottomasti hommattava käytettynä edullisesti. Lisäksi, koska asumme hiekkatien päässä, halusin tupliin ehdottomasti ilmakumirenkaat. Myös poikien ikäeron takia erilliset säädettävät penkit oli pakollinen ominaisuus. Näillä kriteereillä ei paljoa juhlittu kun etsiskelin mahdollisia tulevia vankkureitamme. Ehdin katsella aika pitkään ennenkuin löysin sopivat käytettyinä. Nämä Carenat ovat olleet todella edulliset jo uutenakin, mutta harmillisesti valmistus oli lopetettu jokin aika sitten. Myöskään uusi korvaava malli ei ollut vielä tullut markkinoille, joten tästä syystä lähes jokainen jota kyselin käytettynä oli ehtinyt mennä tai oli varattuna jo toisaalla.  Lopulta löysin yhdet vähän hiljaisemmalta nettisivustolta, ja ne sijaitsivatkin sopivasti siskoni asuinpaikan vieressä, joten rekrysin tietysti hänet hakemaan vaunut meille. Mukana tuli kaksi ratasosaa, pehmeä ja kova koppa, jalkapeitteet sekä sadesuoja, ja nämä kaikki ihanan sopuisaan alle 200 e hintaan. Vaunut olivat lisäksi ihan siistissä kunnossa, toki käytönjälkiä näkyy. Aika kestävät nämä kuitenkin ovat, sillä varsinaisesti mitään rikkinäistä osaa ei näissä ole.

Ihanan eriväriset, mutta mitäs sillä on väliä ;)

Millaiset ne sitten ovat käytössä? Noh, paljastan heti kättelyssä, että olen ihan Emmaljungan fani. Ykkösrattaina meillä on Edget, eli hyvin jämäkät ja painavat rattaat. Näille ei mielestäni mikään vedä vertoja, joten hieman voi käyttökokemuskin olla puolueellinen :)

Plussaa

Ilmakumirenkaat, ehdottomasti. Kaikissa malleissa ei näitä ole, sillä vanhemmissa oli kennorenkaat.

Lukittavat ja kääntyvät etupyörät.

Erillinen kova vaunukoppa. Lisävaruste, mutta talvivauvalla oikeastaan "pakollinen". Tottakai ilmankin pärjää, mutta… noh ei me olisi pärjätty jos ei olisi toisia vaunuja!

Erilliset kuomut ja istuinosat. 

ISOT tavarakorit.

Hinta. Hinta. Hinta.

Miinusta

Etupyörien lukitus sijaitsee sellaisessa paikassa että kaikki pöly ja vesi kulkeutuu sinne. Jumittuu helposti rimpulamainen nuppi.

Rattaiden selkänojan säätö toteutettu soljilla joka on hankala käyttää "lennossa", esim. siis kun lapsi nukahtaa ja noja pitäisi saada laskettua. 

Meidän rattaat puoltaa isoveljen puolelle. En tiedä onko vika vai ominaisuus. Lukitsemalla toisen etupyörän tilanne helpottuu.

Pienen pieni vaunukoppa. Talvivauvalla käyttöaika tosi lyhyt. Meidän kohta 4 kk vielä mahtuu, mutta aika tiukkaa tekisi jos toppauksia olisi enemmän. Vertasin tietysti taas Edgen koppaan johon mahtuu meidän 2v :D (true story!)

Vaunupeitto ohut, ei toppauksia (taas talvivauvalle huono).

Kohta johon jalat osuu lapsella kuluu tosi äkkiä huonoksi. Se oli rikki kaikissa mitä ehdin katsella.

Työntöaisa ei säädettävä. Tosin meillä ei tuota ongelmia (Gotlandissa tämä on).

Kokonaisuutena siis melkoisen kevytrakenteiset ja rimpulat Edgeen verrattuna. No eihän niitä tietenkään kannata edes verrata.

Ensin ostimme nämä ajatuksella, että käytetään kauppareissuillakin, mutta käytännössä ei ole toteutettu. Viljami kulkee meidän matkarattaissa (Inglesina Zippy, tykkään!) ja Elias kävelee tai on ostoskärryissä. Onpahan enemmän tilaa ostella kun ei vie autossa tilaa ;) Siskon sedan-malliseen autoon oli kova tunkeminen, joten ihan joka kopperoon eivät nämäkään mahdu.