Pikkuisen jälkijunassa taas kertoilen nuorimmaisen kuulumisia. Viljami ehtikin jo tulla 6 kuukauden ikään, mutta neuvola on vasta ensi viikolla.
5 kk mitat:
8395 g
66,5 cm
44,0 cm
"Hyväntuulinen vesseli. Rintamaidolla kasvanut, nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Motoriikka ikätasolla. Käsien käyttö symmetristä. Iho kunnossa."
Viljami on nykyään todella tyytyväinen ja hymyileväinen tyyppi. Harvoin harmittaa, ja senkin saa pois tutulla ja turvallisella ämmähuikalla. Imuajat on vihdoin onneksi lyhentyneet muutamaan minuuttiin, ja aikaa jää äidillä muuhunkin. Pojulle on tietysti vanhetessa kehittinyt pöllöniska ja vieressä remuavat isoveljet viekin huomion hyvin herkästi. Siinähän sitten äiti saa epätoivoisesti yrittää suunnata maitosuihkut suuhun eikä muuhun.
Kiinteät aloitettiin oikeastaan seuraavana päivänä neuvolakännistä, jolloin Viljami oli 5 kk 1 vko ikäinen. Tai voiko sitä nyt aloittamiseksi sanoa, mutta ainakin yritettiin. Pojalla on nimittäiin aika vinkeä tyyli kieltäytyä lusikasta. Hyvällä tuurilla ensimmäisen lusikan saat huijattua suuhun, mutta sitten suu pysyy tiukasti lukittuna, ja sen auki houkuttelu on niin suuren työn ja tuskan takana, etten ole viitsinyt väkisin pakottaa. Viljami lukitsee suunsa työntämällä alahuulensa ylähuulen alle limittäin, joten lusikkaa sinne ei saa edes väkisin. Kolme viikkoa harjoiteltumme syömistä tilanne on edelleen sama, joten juurikaan monipuolisesta ruokavaliosta ei voi puhua. Hiukan on saanut bataattia, päärynää, kesäkurpitsaa, hirssiä puurona sekä lohta ja perunaa Piltin muodossa. Tuon Piltin jälkeen posket vähän punoittivat, muttei mitään ihmeempää ole muista tullut. Joten EHKÄPÄ allergiaa ei ole, eihän Viljami ole nyt reagoinut mihinkään myöskään ämmän kautta. Ihanaa! Eilen, kun Viljami täytti 6 kk keksin uuden jutun. Eliashan oli todella reipas syömäri itse, ja niinpä keksin kokeilla pikkuveljelläkin. Istutin pojun syöttötuoliin ja annoin käteen lusikan, jonka olin dipannut ruokaan. Ja niinhän siinä kävi että suuhun se meni! Otin lusikan kädestä, ja kun sain palkaksi hirmuisen huudon, niin keksin että käytänkin kahta lusikkaa. Eli dippaan lusikan ruokaan, annan pojalle ja kun lusikka on imetty tyhjäksi, annan toisen ruokaan dipatun lusikan nopeasti tilalle kun otan toisen pois. Näin ei ehdi tulla harmitusta kun lusikka viedään pois. Näin on nyt sitten saatu menemään enemmän ruokaa kahdessa päivässä kuin yhteensä kolmessa viikossa! Tällä jatketaan ja toivotaan että homma sujuu jatkossakin :)
Öisin poju on edelleen kova tissuttelija. En edes osaa laskea monta kertaa meillä syödään, enkä sillä tiedolla nyt mitään tekisikään, mutta sen sanon että useasti. Tottakai äitiä tämä väsyttää, mutta lyhyt aika tämä vauvavuosi on ja tiedän että kohta saan taas nukkua, edes parilla herätyksellä. Kuitenkin päivistä selviää ilman suurempia vaikeuksia, niin nautitaan nyt näistä viimeisistä vauvanhuuruisista öistä, jotka ovat vain ihan meidän kahden keskistä aikaa <3
6 kk neuvolaa meillä ei varsinaisesti ole. Kunta oli päättänyt tässä välissä muuttaa ko. neuvolakäynnin ryhmäneuvolaksi, jonne EI SAA viedä muita sisaruksia. No sehän on kätevää? Entäs me, joilla ei ole mitään paikkaa jonne sisarukset voisi viedä tämän ajaksi? Että ajattaisin isovanhemmat 400 km päästä tänne, että pääsen NEUVOLAAN? No, ehkä tästä asenteestani voi päätellä että ei se nyt vaan käy. Emme siis mene ko. tapaamiseen. Käymme mitoilla erikseen avoneuvolassa ja olen sopinut ajan hammashoitolaan tarkistusta varten. Aivan älytön idea täytyy sanoa. Ideana ilmeisesti jonkun sortin vertaistapaaminen muiden äitien kanssa, mutta itse en kamalasti lämpene ajatukselle. Mielestäni neuvolan tehtävä on tukea perhettä yksilöllisesti lapsen kasvaessa, enkä aio mennä kuuntelemaan mitä ongelmia muilla äideillä mahdollisesti on vauvansa kanssa. Ekan lapsensa saaneilla on varmasti hyvin erilaiset tarpeet kuin sellaisilla joilla lapsia on useampi. En vain jaksa uskoa, että kyseinen asia voisi palvella kaikkia samanaikaisesti. BUU!
Muita juttuja:
- Vaatekoko 68-74 cm
- Vaippakoko 4 (yllättäen myös housuvaipat pitää aika hyvin pissat sisällään)
- Viihtyy hyvin lattialla. Kurkottelee lelukaaren leluja ja kääntyilee.
- Nostelee pyllyään mahalla ollessaan
- Unohti peukalon syömisen ja siirtyi rättiin <3
- Seuraa veljien kujeilua mielellään ja nauraa rätkättää kun veljet tulevat ilmeilemään.
- Selällä ollessaan varpaat on parhaat!
- Nukkuu useat päiväunet, unirytmi häiriintyy usein veljien takia…
- On hyvin sopeutuvainen rytmin muutoksiin ja maiseman vaihtoihin
Elias puolestaan on kasvanut hurjasti, vaikka edelleen on minimies. Ruokakokeiluista perunaa on testattu viimeksi, huonoin tuloksin. Poju kuolasi kovin isoveljen ranskisten perään, ja hellyin antamaan ottaa muutaman. Tuloksena rikkirevitty yläselkä ja auenneet korvantaukset… Eli ei perunaa pojalle ainakaan vielä. Harmi, sillä vaikka ranskikset nyt eivät todellakaan ole sitä parasta evästä, niin silti se olisi kovin kätevää jos matkalla tietäisi että aina jostain saisi sopivaa ruokaa ranskalaisten muodossa. Hedelmät toki käyvät edelleen, mutta toivoisi olevan vähän tukevampikin vaihtoehto tarjolla.
Kirjottelu ajat on minulla olleet aika tiukalla nyt kun on vanhin poika ollut koko ajan kotona eskarin sijaan. Vaikka vähiten tuo vanhin vaatii varsinaista hoitoa, niin tuntuu että silti hän tarvitsee eniten sitä huomiota. Milloin on tylsää, milloin ei keksi itse tekemistä, milloin pitää soitella kavereille yms yms. lista on loputon. Enää viikko ja Eemeli lähteekin kouluun, joten ehkä aikaakin liikeni itselle ja ompeluksillekin vihdoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti