Neuvolassa rv 33

Viime viikolla oli neuvola, toiseksi viimeinen sellainen. Jotenkin outoa, että jo näin aikaisessa vaiheessa neuvolakäynnit vetelee viimeisiään. Käyntejä on ilmeisesti supistettu aikamoisen paljon edellisestä parin vuoden takaisesta raskaudesta. Seuraava käynti on sitten synnytystapa-arvio sairalaassa rv 36, ja siitä sitten neuvola parin viikon päästä rv 38.

Neuvolakäynnistä selviydyttiin puhtain paperein. Verenpaine normaali, pissa nega ja sydänäänet normaalit. Vauvan asento vain jäi meitä molempia mietityttämään, koska se selkeästi tuntuu olevan mahassa poikittain. Edellisellä käynnillä rv 29 vauva oli kuitenkin ihan oikein raivotarjonnassa, joten tilaa lienee vielä pyörähdellä vaikka miten päin. Sinänsähän vauvan tarjonnalla ei ole väliä, koska ihmekolmosemme tulee sektiolla maailmaan, oli katselusuunta sitten mikä tahansa :)

Olo alkaa olla tukala. Taaperon pukeminen, kumartelu, kenkien laitto… tiedättehän te nämä jutut. Töitä olisi vielä jäljellä viikon ajan, ja nyt alkaa kyllä jo tuntua ettei oikein jaksaisi. Illalla kaatuu umpiväsyneenä sänkyyn, eikä yöstä jää mitään mielikuvaa. Toisaalta hyvä, koska edellisessä raskaudessa (ja tässäkin satunnaisesti) vaivannut unettomuus ei ole yhtään houkuttelevampi vaihtoehto. Onneksi Eliaskin on nukkunut suht hyvin taas osastokäynnin jälkeen, eikä mitään isompaa huutelua ole ollut, suurinpiirtein ne vakiot kerran yössä.

Raskausarpia ei ole tullut, vaikka maha on todellakin paljon isompi jo tässä vaiheessa kuin edellisissä raskauksissa. Painoa on kuitenkin  saman verran kuin Eliaksesta näillä samoilla viikoilla, joten ehkä tuo vauvan asento saa mahan näyttämään niin massiiviselle. Saan lähes joka päivä kuulla päivittelyä mahastani, ja että olen varmasti synnyttämässä hetkenä minä hyvänsä. Ja asiakkaat kertovat miten heidän lapsensa/vaimonsa yms. on samassa tilassa, eli raskaana viimeisillään… Joo-o kiitosta vaan, kyllä tässä vielä 5 viikkoa pitäisi odotella :D 

Kantapaikassa...

…nimittäin sairaalassa, vaihteeksi. Kovasti näyttää sille, että paikkakuntamme sairaalasta on muodostunut viikoittainen hengailumesta perheellemme, ja nimenomaan vielä taaperollemme. 

Elias on ollut räkäinen, enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan. Kerroin aikaisemmassa postauksessa hengenahdistuskohtauksesta, minkä poika sai reissullamme, ja johon emme saaneet mitään apua paikallisesta sairaalasta. Maanantaina räkäisyys alkoi taas lisääntyä, ja kuvioihin astui yskä. Keskiviikon vastainen yö meni vielä ihan ok, mutta sitten aamulla herätessä ja Eliaksen kiukuteltua koko aamun, tilanne räjähti käsiin. Sain vielä vietyä esikoisen eskariin, mutta sen jälkeen Eliaksen hengitys alkoi taas pihistä ja tihentyä. Yritin lääkäriin, mutta jonot olivat tietysti perinteiset 4-5 h jota en todellakaan aikonut odottaa. Selailin yksityisiä lääkäriasemoita läpi, ja onneksi sain ylimääräisen ajan samantien yleislääkärille. Lääkäriasemalla todettiin, että hengitys todellakin on vaikeaa ja apuhengityslihakset käytössä. Spiralla pari kertaa Ventolineä ei tuonut apua, joten saimme lähetteen sairaalaan. Sairaalassa pääsimme samantien lasten päivystyksen lääkärin tutkittavaksi ja lisää Ventolineä spiralla. Koska hengitysteiden ahtaus ei lauennut vielä 3 annoksen jälkeen, saimme paikan osastolta seuraavaksi yöksi, jossa jatkettiin samaa tahtia ja poika oli koko ajan kytkettynä saturaatiomittarissa. Onneksi mies tuli heti töistä päästyään sairaalalle, ja pystyin hakemaan kotoa Eliakselle ruoat (eihän siellä tietenkään ollut mitään Eliakselle sopivaa) ja itselleni vaihtovaatteet. 

Yöllä saturaatio seilasi lääkeannosten mukaan 90-97% välillä ja sitä yritettiin parantaa happiviiksillä, jotka Elias repi kuitenkin raivoissaan puoliunessa pois. Aamuyöstä saturaatio alkoi parantua "ihan itsekseen", eli luultavasti lääkitys alkoi purea. Aamulla sängystä heräsikin reipas ja iloinen poika, vaikkakin edelleen räkäinen ja yskäinen. Pääsimme siis kotiin lääkärinkierron jälkeen, diagnoosina obstruktiivinen bronkiitti. Kotiin saimme Ventolinen babyhalerilla, ja ohjeeksi antaa sitä säännöllisesti 4 tunnin välein ja laskevin annoksin nyt yhteensä viikon ajan ettei tilanne pääse enää käsistä. Ja jos jatkossa näitä tulee niin sitten vaan uudestaan sairaalaan, tietenkin lähetteen kautta. Saa nähdä tuleeko tästä ainainen räkätaudin seuraus, reissu lastenpolille sumuteltavaksi auki. Ikävä juttu, mutta onneksi oltiin Suomessa ja apua saimme heti. Olemme myös todella  tyytyväisiä koko sairaalan toimintaan, apua saatiin heti ja meidät pidettiin hyvin kartalla siitä mikä on tilanne ja mitä tehdään. Elias tutkittiin todella perusteellisesti, parin tunnin välein kuunneltiin keuhkot, otettiin useat verikokeet, virusnäytteet ja jopa keuhkokuvat. Mitään hälyyttävää ei niistä onneksi löytynyt, joten joku "tavallinen" virustauti tämä on. 

Ja tämä meidän taapero, ihan uskomaton tapaus kyllä! Pari ekaa kertaa spira harmitti, mutta sitten lääkkeenotto alkoi sujua ilman itkuja. Lähtiessä kun lääkäri tsekkasi vielä korvat, käänsi Elias itse päänsä lääkärille tarjoten toista korvaansa tutkittavaksi, mikä sai kovasti ihmettelyä aikaan! Eikä itkua tullut, ei verikokeissa, ei tutkimuksissa, ei missään muussa vaiheessa kuin nenänäytteen otossa. Poikaa kehuttiin kilvan reippaaksi ja sai jopa reippauspalkinnoksi jonkun virkkaaman ja lahjoittaman hienon pehmopöllön, josta tuli heti Eliaksen suosikki! Kyllä kelpaa :)

Kotona ollaan jatkettu babyhalerilla, ja sekin onnistuu tosi hyvin ilman itkuja. Elias osaa itse asettaa maskin kasvoilleen ja hengitellä niinkuin pitääkin. Yskää ja räkää kyllä riittää edelleen, mutta pääasia että hengitys kulkee ilman vinkunoita. Kuume ei ole myöskään onneksi enää palannut, ja aika samantyyliselle "kohtaukselle" tämä kyllä vaikuttaa kuin se aikaisempikin.

Tässähän tätä stressiä on sitten ollut ihan riittämiin. Olen melkein unohtanut olevani raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta huolehdittavaa. Eliaksen sairastumiset ja kissanpentujen hyvinvointi, plus että jouluakin kait pitäisi laittaa. Siivoamista en ole jaksanut edes ajatella, tai ruokien hommaamista / tekemistä. Lahjat on onneksi lapsille hommattu, mutta pakkausurakka on vielä edessä. Saa nähdä mitä maanantaina neuvolassa sanotaan, ja toivon todellakin että kaikki on hyvin. Olen harmikseni huomannut, etten enää ole ehtinyt kiinnittämään huomiota vauvan liikkeisiin masussa, mutta äsken Eliaksen mentyä rauhallisena unille, herättelin vauvelin melskaamaan. Siellähän se potkiskeli niin, että maha heilui <3 Vaaka näytti myös samaa lukemaa kuin 3,5 viikkoa sitten neuvolassa, joten ehkä pari ateriaakin on jäänyt väliin… (mitkäs viikot mulla on edes menossa?! :P )

Uusi polireissu

No nythän se myrkyn lykkäsi. Saatiin eilen puhelinsoitto, että tarjolla olisi peruutusaika korva-nenä-kurkkupolille, johon saimme lähetteen viime viikolla jatkuvan tukkoisuuden takia. Otimme tottakai ajan vastaan, koska mitä äkimmin sen parempi, tiedättehän!

Meidän otti vastaan polin ylilääkäri. Tutkittiin ne perusjutut, korvat, kurkku ja nenä. Todettiin, että nenässä on hieman sameata eritettä, mikä nyt sinänsä on normaaliakin tämän ikäisellä (sairastaavat "jatkuvasti" jotain kröhää). Elias antoi todella hyvin katsoa eikä itkuakaan tullut, niinkuin ei ennenkään kun vastassa on rauhallinen ja osaava lääkäri. Ja sitten tuli se iso uutinen: kitarisa on suurentunut, mikä saattaa olla tukkoisuuden takana. Normaalistihan näitä ei kuulemma enää juurikaan leikellä muusta syistä kuin juuri tukkoisuudesta ja/tai liimakorvien takia. Lääkäri kyseli minun mielipidettäni, ja vastasin että tietysti äitinä nukutus arveluttaa, mutta jos siitä apua saadaan niin onhan se tehtävä. Jatkuva suuhengityskään ei ole hyväksi tämän ikäisellä, koska se saattaa aiheuttaa kitalaen kaareutumista ja muita purentaongelmia jatkossa. Eli saimme lähetteen kitarisaleikkaukseen, ja mielellään peruutusajalle tammikuuksi ennen laskettua aikaani. HUH! Hoitaja kertasi ohjeet leikkaukseen valmistautumiselle, ja sovimme että tuon sitten omat eväät (allergioiden takia) mukana sairaalan osastolle. Operaatio tehdään kuitenkin päiväkirurgisena toimenpiteenä, eli aamulla sisään ja illalla kotiin. Onhan tässä sulattelemista, mutta pitää vaan toivoa että kaikki menee hyvin. Eihän se leikkaus sinänsä mitenkään iso juttu ole, mutta se nukutus tämän ikäisenä on sitäkin suurempi riski.

Niin ja lääkäri halusi ottaa myös RAST-kokeen kissalle, ihan varmuuden vuoksi. Tulokset kuulemme sitten tammikuussa, ja ei voi kuin toivoa ettei vastetta tule. Aikaisemminhan prickit näyttivät negaa, mutta voihan sitä myöhemminkin allergisoitua. Toivon kaikkien puolesta ettei kissa-allergiaa ole, koska Elias ja Ninja ovat ihan parhaat kaverit ja Elias rakastaa kissoja yli kaiken. Eikä muukaan perhe ihan kevyin mielin olisi rakkaasta karvaisesta perheenjäsenestä luopumassa. Olisi kuitenkin surkeaakin surkeampaa jos allergia äityisi astmaksi kissan takia… En ole kuitenkaan huomannut, että tukkoisuus tai muut oireet vähenisivät meidän ollessa muualla, joten ehkä ei vielä kannata murehtia asiaa.

Pitää myös kehua meidän reipasta taaperoa! Ennenkuin menimme lääkäriin, kerroin Eliakselle mitä täti tulee tekemään. Elias nosti myös hihaansa ja osoitti kyynärtaivettaan kuin kysyen onko verikoetta :D Sanoin, ettei tällä kertaa, mutta jouduin kuitenkin sitten perumaan puheeni ja onneksi Eliasta ei se tuntunut haittaavan. Kun menimme labraan, Elias muisti tietysti heti mitä siellä tehdään. Kääri itse hihat ylös, ja tarjosi käden labratätille. Kun pisto tuli, Elias vain hieman ynähti, muttei itkenyt YHTÄÄN! Tästä johtuen sai sekä labratätiltä, että äidiltä monet kehut ja oikein tuplatarrat että oli niin reipas mies. Ihan uskomaton suoritus tämän ikäiseltä! Äiti on enemmän kuin ylpeä <3

Kissoja, kissoja!

Meillä on kissoja, ihan pieniä sellaisia <3 Eilen 10.12.2014 rakas Ninja-kissamme synnytti, hieman yllättäen 4-5 pv etuajassa, 5 ihanaa palleroa. Toimin siis kätilönä, ensikertaa elämässäni, kissaemolle, joka myös oli ensikertalainen hommassaan. Niin vain me kaksi kokematonta hoidimme homman kotiin tästä huolimatta: Ninja työnsi ensin 3 pentua, ja sitten vielä 2 pentua lähes peräkanaa TODELLA helpon näköisesti maailmaan. Minä taas puhkaisin kalvot, putsasin pentujen naamat ja katkaisin napanuorat ehkä hieman hämmentyneen kissaemon puolesta. Siellä ne nyt köllivät, 1 vrk:n ikäiset rotan näköiset pikkukisun alut. Täällä ollaan ihan rakastuneita, ja pojatkin haluaisivat vaan koko ajan ihailla kissaperhettä (onneksi osaavat olla koskematta!)

Kissat ovat siis puhdasrotuisia Norjalaisia Metsäkissoja rekisteröidyistä vanhemmista, kasvattajana olen siis Kissaliiton hyväksymä (FIfe), ja myös pennut tullaan merkkaamaan rekisteriin. Luovutus madotettuina ja rokotettuina aikaisintaan n. 14 viikon iässä. Mikäli olet kiinnostunut pennuistamme, ota ihmeessä yhteyttä niin kerron lisää!

ihmeenodotus at gmail.com

Lastenpolilla 1v 9kk taaperon kanssa

Meidän Elias on pieni ikäisekseen, ja kasvu on osoittanut jonkinverran hidastumisen merkkejä. Vaatekoko on pysynyt vuoden lähes samana, ja "huvittavinta" on se, että pojalle kävi samat kesävaatteet viime vuoden Thaimaan reissulla joulukuussa, viime kesänä ja nyt pari viikon takaisella Kanarian matkalla. Tottakai kasvua on tapahtunut, mutta noin pääsääntöisesti suurinosa samoista vaatteista menee olematta ihan kittanoita. 

Pari kuukautta sitten kävimme lääkärissä, joka huolestui kasvukäyristä, ja antoi meille lähetteen lastenpolille. En oikein tiennyt mitä odottaa käynniltä, jos mitään, tai että mitä asialle edes voisi tehdä kun perusverikokeet kuitenkin näyttivät olevan kunnossa (Hb tosin myös pienehkö). Muutama päivä sitten kävimme lääkärin juttusilla sairaalassa, ja pitää kyllä sanoa että olipas positiivinen käynti!  Juteltiin allergiat läpi, eikä lääkäri kyseenalaistanut ollenkaan asioita, vaikka hoidot ovat sinänsä tapahtuneetkin yksityisellä puolella. Lääkärillä tuntui olevan aikaa, sillä vastaanotolla viivyimme ainakin tunnin, jossa ajassa ehdimme käydä hyvin kaikki asiat syntymästä tähän hetkeen. Juttelun perusteella saimme lähetteet ravitsemusterapeutille ja kurkku-nenä-korvalääkärille sekä kävimme vielä laajemmissa labroissa.

Painoa on tosiaan tullut hyvin niukanlaisesti. Mitat otettiin käynnin aluksi, ja paino on tällä hetkellä 10120g, eli yleensä vuotta nuoremmat lapset painavat jo tuon verran. Pituus on niukasti seulojen sisällä ollen 82,7 cm. Pään mitta taas ei ollut kasvanut yhtään 2 kuukauden aikana, mutta koska kyseessä oli kuitenkin eri mittaaja, voi muutamat millit helposti upottaa mittavirheeseen. 

Saimme ohjeet pitää ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ennen ravitsemusterapeutille menoa. Eliaksella on käytössä allergioista huolimatta jotain joka ruokaryhmästä, eli periaatteessa energiaa ja ravinteita pitäisi tulla riittävästi. Poikahan syö itse, ja kun ruokaa on saanut riittävästi, tuo lautasen itse pois pöydästä eikä sitä enää uppoa millään. Joka ruokailulla ruokaa on tarjolla enemmän kuin menekkiä. Harmittaahan se heitellä hyvää ruokaa poiskin, mutta parempi sekin kun jäädä vajaaksi. Rasvaa Elias vetää ihan reippaasti,  aamu- ja iltapuurossa sekä leivän päällä paksulti. Niin ja joskus ihan suoraan Keiju-paketistakin :D Hedelmistä ei niinkään ole innostunut, satunnaisesti banaania ja omenaa pieniä paloja. Pähkinät, kuivahedelmät on pojun mieleen, mutta usein niitä vain imeskellään ja lopulta käydään sylkemässä pois. Saa nähdä mitä rt keksii, toisaalta odotan mielenkiinnolla, mutta toisaalta en oikein tiedä tuleeko tuosta mitään lisäapua. Laskeepahan nyt ainakin syödyn energian ja ravinteet!

Eemelistä mainitsen varovaisesti myös sen, että tilanne kilpirauhasen vajiksen suhteen alkaa näyttää positiiviselle. Yksityinen lastenlääkäri määräsi lääkityksen , jota on nyt popsittu pari viikkoa. Ja uskallan väittää että apua on tullut! Eliaksen polikäynnillä kyselin myös tästä asiasta, ja siirrymme Eemelinkin kanssa nyt sitten saman polin asiakkaaksi. Aika on tulossa vuoden alussa, joten siihen mennessä ehtii lääkitys hyvin alkaa puremaan ja saadaan ehkä säädettyäkin sitä oikealle tasolle ennen käyntiä!

Tuntuu kivalle, kun asiat alkavat järjestyä. Eniten inhoan epätietoisuutta ja odottelua, varsinkin tällaisissa asioissa. Ehkä tässä pystyisi alkaa taas hengittämäänkin, ja viimeistään 5 viikon päästä kun jään virallisesti äitiyslomalle ja työkiireetkin hellittävät.

"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.

Gran Canaria: Bahia Feliz ja Tres Vidas

Kahden viikon Gran Canarian loma on takana. Viimeistä päivää viedään, ja huomenna on paluu lumiseen kotimaahan. Olimme saaren turistirannikolla, ja tarkemmin Bahia Felizissä Blue Village Tres Vidas hotellissa. Säät suosivat enemmän ekan viikon aikana, mutta ei toisellakaan viikolla vettä satanut vaikka pilvessä olikin enemmän. 

Bahia Feliz

Paikka on pieni. Todellakin. Alue on oikeastaan ensimmäinen turistikylä lentokentältä saavuttaessa, ajoaika noin 20 min.

Hotellin ympäristöä

Kylä koostuu hotelleista, jotka ovat lähes kaikki TUIn omia hotelleja, joten asiakaskuntakin koostuu pitkälti pohjoismaisista (lapsi)perheistä.

Bahian ohi kulkevat tiet. Kuvassa näkyy oikeastaan koko alue.

Kylässä on hotellien lisäksi pari turistikamaa myyvää kauppaa, eli rantaleluja ja -vaatteita. Lisäksi kylässä on yksi isompi (pieni kuitenkin) supermarket, Hiperdino jossa hintataso on kohtuullisen edullinen.

Etualalla autonvuokraus, klinikka ja luontaistuotekauppa. Takana hotellit Las Pitas ja Monte Feliz.

Bussit kulkevat Maspalomaksen ja Las Palmasin suuntaan useasti tunnissa, ja taksakin on kohtuullisen edullinen. Jos suinkin pystyy, kannattaa kuitenkin vuokrata auto, sillä pääsee sitten paremmin varsinkin lasten kanssa liikkumaan ilman aikataulutusta.

Hiekka erämaa tien toisella puolen. Ei mitään nähtävää.

Meillä oli auto 10 päivää, jota kyllä tuli käytettyä ahkerasti. Ajaminen on saarella turvallista eikä liikennekään ihan mahdotonta ole, tai ainakin huomattavan paljon helpompaa kuin esim. Ranskassa Pariisin ympäristössä. Auton vuokraus on myös edullista, sillä kilpailu on kovaa. Auto kannattaa vuokrata etukäteen esim. suoraan Finnmatkojen kautta, sillä me ainakin saatiin se vieläkin halvemmalla kuin paikanpäällä. Eka viikko maksoi 150 e Avialta, kun taas siihen 3 pv lisää Orlandolta hotelli Orquideaa vastapäätä maksoi 83 e. Etuna tietysti myös se jos vuokraa auton matkatoimiston kautta, on ongelmatilanteissa oppaan palvelut käytettävissä. Meillä vuokraus sujui hyvin kummastakin, vaikka Orlandon auto olikin jo parhaat päivänsä nähnyt ja kolisi pahaenteisesti. 

Hotellin ranta.

Auringonnousua ekana aamuna.

Kävellen pääsee myös helposti Maspalomaksen suuntaan. Seuraavan mäen takana ovat San Agustin ja Playa de Ingles. Jo San Agustinista löytyy huomattavan paljon enemmän kauppoja ja apteekki, jonka palveluja valitettavasti tarvittiin heti loman alussa. Kerron myöhemmässä postauksessa tarkemmin, mutta mainitsen tässä heti kättelyssä että lähin lääkäriasema on pelkkää rahastusta ilman apua. Apteekista sen sijaan saa paljon Suomessa reseptillä olevia lääkkeitä ihan pilkkahintaan jos vain osaa kysyä ja tietää mitä tarvitsee. Näin mekin saimme avun todella kovasti säikäyttäneeseen vaivaan.

Näkymä vuorelta San Agustiniin ja Inglesiin. Horisontissä näkyy Maspalomaksen dyynit.

Tres Vidas

Hotelli jossa olimme on oikeastaan vain huoneisto. Respa, ateriat, altaat ja oppaat ovat viereisessä Hotel Orquideassa.

Rantaan vievä kiveys huoneen edessä.

Huoneistot sijaitsevat jyrkässä rinteessä, mutta meidän design-huoneisto oli alimmaisena ja lähinnä hotellia. Tämä olikin kiva juttu, sillä tämän mahan ja taaperon rattaiden kanssa liikkuminen aterioille ja takaisin olisi ollut vaikeampaa. Muutamassa ylemmässä huoneistossa oli oma uima-allas, joka jaetaan 4 huoneiston kanssa.

Oma terassi

Tokihan siinä olisi tullut samalla kuntoiltuakin, mutta parempi näin :) Itse huoneisto oli rempattu IKEAn kalusteilla ja oli ihan perussiisti. Keittiössä oli mikro, jääkaappi ja keittolevyt mikäli ruokailun olisi halunnut hoitaa itse.

Ignore the mess ;)

Vessa

Hauskana yksityiskohtana lapsille oma pesuallas

Meillä oli puolihoito sisältäen aamupalan ja illallisen, mikä oli juuri sopivasti.

Aamupalalta

Aamupalalla tankattiin sen verran, että pärjäsi päivän touhut illalliseen saakka ilman harmitusta maksetusta ja väliin jääneestä lounaasta, mikäli olisimme ottaneet all inclusiven. Ateriat olivat todella hyviä ja vaihtelua oli kivasti. Toki kahden viikon matkaan sattuu pakostakin samaa ruokaa, mutta itse en ainakaan kyllästynyt valikoimaan. Pysyviä ruokia oli oikeastaan vain pasta-asemalla: spagetti, jauhelihakastike ja ranskalaiset sekä vaihteluna pizza, burrotit, cannellonit ja joku kastike. Päivittäin vaihtui myös "carving stationin" liha (lammas, possu, kana, kala), jota kokki oli leikkaamassa ruokailijoille. Risotto oli myös buffetissa päivittäin, vaihtelevalla koostumuksella. Buffet illallinen maksoi 20 e per aikuinen, jos et sitä ollut varannut etukäteen, sisältäen juomat (viinit, sangria, limut, mehut).

Hotellin altaat olivat aika pienet ja mikä ikävintä, aika kylmävetiset. Altaiden lämpötilaksi ilmoitettiin 25 astetta, mutta vesi tuntui paljon kylmemmälle kuin merivesi.

Loppulomasta tajusimme, että toinen allas oli hieman lämpimämpi, joten ei mikään ihme että kaikki hotellien asukkaat olivat samassa altaassa.

Allasosaston kylmempi allas aamuvarhaisella

Lastenaltaan kaatuva tynnyri

Ranta hotellissa taas ei ollut mitenkään erikoinen, ei puhettakaan hienosta valkeasta rantahietikosta, vaan ennemmin ranta-aines muistutti savikkoa. Onneksi parempia rantoja löytyy lähempää ja kauempaa, ja onneksi meillä oli auto käytössä.

Hotellin rannalla vesipeto

Hotellialueella järjestettiin jonkun verran ohjattua toimintaa, mutta itse emme osallistuneet, koska olimme omatoimisesti menossa pitkin saarta koko loman ajan.

Lapsille alueella oli minigolfrata 2e per tyyppi ja leikkipuisto.

Hotellin isona miinuksena pitää mainita nettiyhteys. Wifi on ilmainen ja saatavilla koko hotellin alueelle, mutta toiminnaltaan todella epävarma. Ongelmitta yhteys toimii vain öisin, ja aamuvarhaisella. Puhelimella päivittäminen on vaikeaa, koska 95% kerroista yhteys ei lataa mitään. No eihän sitä nettiä tietenkään lomalla välttämättä tarvitse, mutta hulluksihan sitä tulee kun näkee että viesti tullut messangeriin muttei pääse sitä lukemaan :D

Kaikenkaikkiaan Bahia Feliz on siis ennenkaikkea rauhallinen ja hiljainen paikka. Juuri sopiva meille! Viereisen Inglesin ja Maspalomaksen rannat olivat kuin eri planeetalta järkyttävän suurine ihmismassoineen ja valtavine hotellineen. En usko että olisimme viihtyneet läheskään niin hyvin toisessa paikassa kuin juuri täällä. Yöt sai nukkua rauhassa ilman möykkääviä seinänaapureita. Bahia Feliz, niinkuin muutkin rannat, ovat kuitenkin lähekkäin toisiaan, joten siirtymällä pääsi helposti sinne mitä kaipasi. 

Lisää matkakertomusta luvassa myöhemmin!