torstai 11. lokakuuta 2012

Pitkä viikonloppu

Päivän aloitus ei taas ollut ihan täydellinen. Tässä siis olisi yksi tapa virittää itsellesi sopiva lomatunnelma. Heti aamusta siivoat kolmet kissan yrjöt ja yhdet ripulisonnat matolta. Sitten hommaat todella läheltä piti- tilanteen kuormurin kanssa. Lisää vähän sekoilua kaupan kassalla ja aamupäivän puhelimen etsimistä. Lomalle nyt ja heti -asenne on valmis!

Onneksi nyt voi nauraa, kun on jo autossa matkalla mummolaan. Edessä siis lepoa, rentoutumista, herkkujen täyttämää ruokapöytää ja passattavana oloa! Tulee enemmänkin kuin tarpeeseen tämä 5 päivän miniloma :) Ja ensiviikolla edessä jo Kelan papereiden täyttämistä ja äitiyspaketin tilaaminen! 

Ihanaa viikonloppua teille muillekin !

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

(Työ)nimi hukassa

Nimi olisi kiva. Edes jonkinlainen työnimi. Aikaisemmin ajattelin masuvauvasta yksinkertaisesti nimellä "Helmi". Onhan laskettu aika helmikuussa, ja noh, helmet myös kasvavat suojassa ulkomaailmalta. Melko yksioikoista, eikö totta! :) Mutta nyt kun pieni ihmisen alku on todettu selkeästi poikapuoliseksi, tuntuu tytön nimen käyttäminen vähän hassulle, vaikka sinänsä en itse sitä sellaiseksi aluksi niin ajatellutkaan. Ensireaktiona vedin suoran muunnoksen Helmestä Helmeriksi, mutta jokin siinä nimessä vain tökkii. Mielikuva tai joku... Ja pitäähän sen nimen olla sellainen minkä kokee luontevaksi sanoa. Ei tämä mikään iso ongelma ole, mutta kuitenkin... Esikoisen nimi oli pitkään ytimekäs "Pätkä", saisikos siitä vaikka "Pätkiksen", tai "Jatkopätkän" ? Hmm, ehkä ei.... :D

Josta siis päästää isompaan ongelmaan, eli varsinaiseen nimeen! Tuttavapiirissämme on poikia, siis vain ja ainoastaan poikia. Tai on yksi tyttö, etten nyt ihan liioittelisi. Eli poikien nimet alkaa olla todella hyvin käytetty, ainakin ne sellaiset mistä itse tykkäisin. Ja lisätään vielä soppaan sekin hassu päähänpinttymä, ettei nimessä saa olla kirjainta R. Tässä vaiheessa pyydän anteeksi sellaisilta, joiden nimessä se esiintyy, mutta en vain yksinkertaisesti pidä sen tuomasta kovasta "otteesta". Ja onhan omassa nimessänikin kyseinen kirjain, joten ehkä saan edes osan tästä anteeksi. Aikaa miettiä tosin on vielä lähes puolivuotta, ja jos nyt jotain päättää niin mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa. Olen kuitenkin alkanut silmäillä lapsiasiakkaitteni nimiä toivoen, että sieltä jotain kivaa putkahtaisi esiin. 

Kaikkea sitä alkaa murehtimaan kun herää viideltä aamulla. Ja unta ei tietenkään enää saa tällaisten tärkeiden asioiden pohtimisen jälkeen. Ja tietysti sekin, että pienin tulokas herää masussa potkimaan kun äiti-alus alkaa liikehtimään. Ja sitähän on jäätävä "kuuntelemaan" <3

maanantai 8. lokakuuta 2012

Paremman maanantain mietteitä


Tiesitkö, että ihmiset jotka vaikuttavat vahvimmilta ovat useimmiten tunteellisimpia?

Tiesitkö, että ihmiset, jotka osoittavat eniten ystävällisyyttä ovat usein kaltoin kohdeltuja?

Tiesitkö, että he, jotka huolehtivat toisista koko ajan ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat sitä eniten?

Tiesitkö, että kolme vaikeinta asiaa sanoa ovat: Minä rakastan sinua, olen surullinen, auta minua?


Harvoin näitä mietteitä luen, saati pysähdyn niitä ajattelemaan. Mutta tämä jotenkin pysäytti. Varsinkin tuo ensimmäinen kohta. Lapsettomuusaika on kovettanut ulkokuoreni, mutta sisällä vapisee se sama pieni tyttö, joka vietti ensimmäiset kerhoviikot kaapin takana piileskellen. Se kuka näkee minut nyt, ei koskaan voisi kuvitella niiden kahden olevan yksi ja sama henkilö. Onneksi lapseni on opettanut minulle hellyyttä ja empatiaa. Niitä tässä elämässä tarvitaan, jotta kaikilla olisi mukavaa läheistensä kanssa!

Ihanan kirpeää lokakuista maanantai-aamua itse kullekin!

lauantai 6. lokakuuta 2012

19 viikkoa raskaana & 19 viikkoa "to go"

Tänään on kait sitten se "virallinen" puoliväli, eli rv 21+0.  Laskeskelin siis, että jos raskauden alussa ei "oikeasti" olla raskaana vielä niitä 2 ensimmäistä viikkoa, niin raskauden kestoksihan tulee 38 viikkoa. Ja se kun pistetään kahteen puolikkaaseen, niin 19 raskausviikkoa takana on puoliväli :). Pilkunviilaamista parhaimmillaan!

Liikkeet

Masussa on kova jytinä päällä, varsinkin öisin. Tietysti tunteehan ne liikkeet paremmin kun on hiljaa paikallaan. Potkuissa alkaa olla voimaa jo ihan topakasti, ja ihmettelenkin mitä ne sitten mahtavat olla jo vaikka 2 kuukauden päästä. Nyt kun jo pistetään töppöstä äiskän sisuksissa siihen malliin, että koko masu tärisee. Liekkö sekin sitten vaikuttaa kun töppöset liikuskelevat tuolla kohdun alaosassa ja potkut suuntautuvat alaspäin, eli se tuntuisi jotenkin koko kohdussa. Mene ja tiedä.

Päivän havainto, maha on ylittänyt
tissit sivuprofiilissa!
Hyvät olot

Seesteistä keskiraskautta siis vietetään. Olo on "lähes" normaali, ruoka maistuu ja vessakäynnitkin rajoittuvat siihen yhteen kertaan yössä. Onneksi. Pikkaisen meinaa selkä alkaa mennä notkolle taapertaessa, joten enteileviä selkä- ja iskiaskipujen aaltoja on hieman esiintynyt. Ja henkisesti olo ei enää voisi olla parempi, elämä suorastaa hymyilee :) Kaikki asiat ovat todella hienosti kotona ja töissä. Tosin työkaverieni mielestä taidan olla ehkä vähän liiankin hyvällä päällä. Pienoista kujeilua siis on esiintynyt aika ajoin :)

Huonot olot

Miinuksena voidaan pitää edelleen jatkuvaa keskiyön kukkumista. Lähes joka yö tulee herättyä kolmen-neljän aikoihin ja unihan ei tule ennenkuin on pari tuntia ihmetelty unihiekan puuttumista. Se tietysti heijastaa suoraan seuraavan päivän vireeseen. Ja varsinkin ruokailun jälkeen minulle on ihan turha tulla puhumaan yhtään mitään. Valot palaa mutta ketään ei ole kotona.


torstai 4. lokakuuta 2012

Vakuuttaako vai eikö vakuuttaa?

Kas siinäpä pulma, joka askarruttaa monia muitakin vanhemmiksi tulevia raskauden tässä vaiheessa. Keskestelut ja blogit taitavat käydä kuumina juuri nyt tästä aiheesta. Vaikka meille on tulossa jo toinen, olen minäkin miettinyt asiaa. Ja oikeastaan koko vakuutuksen tarpeellisuutta.

Vakuutushan pitää siis ottaa useimmiten jo 3 kk ennen laskettua aikaa, mikäli sen tahtoo saada ilman vakuutusehtojen rajauksia ja voimaan heti syntymästä saakka. Ja äidin iän pitää olla askettuna aikana alle 40 v. Lienee kova pelko pilaantuneista "munista" :).  Esikoisen kohdalla nukuin onnellisesti vakuutuksen hakemisen takarajan ohi, joten pakosta otimme sitten sen version, minkä saa vasta 2 kk syntymän jälkeen. Tämä vakuutushan on jonkinverran halvempikin ensimmäisenä vuonna, kuin se ennen syntymää otettu. Tietysti riskiä ei vakuutusyhtiölle tule niin paljon kun lapsi on jo todettu terveeksi. Useimmat vakuutusyhtiöt taitavat sitäpaitsi myöntää lapsivakuutuksen vain, jos yhtiössä on myös kotivakuutus. Lisäksi vakuutushan ei edes korvaa esim. ravintovalmisteita. Ja näihin kuuluvat ainakin esim. maitohappobakteerit ja ymmärtääkseni myös allergisten vauvojen maitovalmisteet (?). KELAhan sitäpaitsi korvaa nuo maitovalmisteet allergisille 72%:sesti, ja lisäksi vuotuisen lääkekaton (700 e) ylitettyä maidot maksaa enää vain 1,5 e/3kk. Ja sama koskee tietysti muitakin KELAn korvaamia lääkkeitä, joten senkin suhteen ei lääkekulut voi yleensä nousta kohtuuttomiksi.

Meillä vakuutus Tapiolassa, joten tässä heidän hintansa.
Esikoisen kohdalla on meidän vakuutus mennyt taloudellisen tappion puolelle. Yksityisellä lääkärillä olemme käyneet noin kerran vuodessa, ja kustannukset ovat kuitenkin olleet aina alle 100 e, mikä näkyy olevan nykyään vuotuinen omavastuu (luulen, että esikoisella se on 50e, hmmm pitääpä tarkistaa). Tietysti tuommoisen 4-vuotiaan kanssa on ihan kiva käydä yksityisellä, koska yleensä siellä ollaan paljon kiireettömämpiä kuin terveyskeskuksessa, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on ihan lapsiin erikoistuneet lääkäriasemat. Joten lääkärit ovat tietysti lastentautien erikoislääkäreitä, ja osaavat käsitellä tuota meidänkin hitaasti lämpenevää tenavaa. Satuimme käymään pari päivää sitten röhän takia yksityisellä lastenlääkäriasemalla, ja kyllä pitää sanoa että tyytyväinen olen heidän hoitoonsa. Lääkäri oli superkiva ja tutki kaikki vaivat tarkasti! 

Julkisella olemme myös jonkunverran käyneet, koska terveyskeskus sijaitsee lähempänä kuin tämä lääkäriasema. Eka käynti oli vauvan ollessa 2 viikkoa iho- ja silmäongelmien takia. Onneksi terkkarissamme on käytäntö, että vastasyntyneet pääsevät jonon ohi suoraan, eikä tarvitse jonotella muiden räkänenien kanssa odotustilassa. Eikä maksuakaan mene alle 15-vuotiailta. Pääsimme siis suoraan ilmoittautumisesta vastaanotolle, ja ulos alle vartissa :). Ja avunkin saimme ongelmaan, ei siinäkään valittamista. Ja plussana pitää vielä sanoa, että vakuutuskin myönnettiin ilman rajauksia vakuutusehtoihin, vaikka olimme käyneet lääkärissä ennen vakuutuksen myöntämistä :). Esikoisellamme todettiin noin 4 kuukauden iässä ahtaat kyynelkanavat, joten antibioottitippoja piti käydä hakemassa lääkärissä aika ahkerasti. Saimme myös lähetteen silmäsairaalaan silmien kyynelkanavien sondeeraukseen, mutta onneksi kun toimenpiteeseen oli enää pari viikkoa aikaa, kyynelkanavat aukenivat ihan itsestään ja sitä ei tarvittu! Joten sekin toimenpide olisi tehty ihan pelkällä poliklinikkamaksulla (vai meneekö edes sitä?), eikä olisi kovinkaan rasittanut taloutta. Tietysti jos lapsella sattuisi olemaan kunnon korvakierre, niin uskoisin että vakuutus olisi helpotus. Tai sitten kun lapsi alkaa olla tapaturmaherkässä iässä, niin voi mennä huoletta tarkistuttamaan onko luita mennyt törmäilyissä poikki :) Niin ja kamalaa vaivaa ei myöskään tarvitse nähdä korvaushakemuksia täytellessä. Useimmat lääkäriasemat kuitenkin vähentävät KELA-osuuden suoraan maksettaessa ja korvaushakemuksen voi täyttää netissä, eikä ainakaan meidän tarvitse lähetellä mitään papereita vakuutusyhtiöön. Ja rahat on tilillä parin päivän sisällä.

Kovin on vaikea päätös tämä vieläkin. Plussia on paljon vakuutuksenottamisen kannalta, varsinkin tällä seudulla missä yksityisiä lääkäriasemia ja sairaaloita on paljon, ja HUSin sairaalat ylikuormitettuja. Joten luultavasti kuitenkin päädymme ottamaan lapsivakuutuksen, mutta vasta lapsen synnyttyä. Ainakin rakenneultrassa kaikki vaikutti olevan niin hyvin, ettei huolta senkään suhteen ole. Ja allergioita tai atopiaa meillä ei kenelläkään ole, joten ehkäpä tuleva nyyttimmekin niiltä säästyy :)


tiistai 2. lokakuuta 2012

Rakenteesta päivää!

Täällä on yksi onnesta soikea äiti kirjoittelemassa kuulumisia rakenneultrasta! Olen lähes sanaton (harvoin tapahtuu), ja tämänkin tekstin kirjoittamiseen on vierähtänyt varmaan jo vartti. No aloitetaanpa sitten mitoista :)

Lakimitta (BPD) 48,9 mm (20+6)
Vartalon ympärys (AC) 151,3 mm (20+3)
Reisiluu (FL) 33,1 mm (20+2)
Päänympärys (HC) 181,4 mm (20+4)
Painoarvio 351 g (20+2)
Sukupuoli poika

Mitoista saadun keskiarvon perusteella siis 20+3. Eli just eikä melkein :) Kaikki rakenteet, aivot, sydän yms. myös löytyivät ja sain merkinnän papereihin "normaali".

Pientä miestä naurattaa :)
Äidin masussa köllivä pieni mies osasi kyllä kietoa vanhempansa heti pikkukätösten ja -varpaidensa ympärille. Siellä se raapi päätää, availi suutaan kuin nauraakseen ja jopa vilkuttelikin ruutua tiukasti napottaville vanhemmilleen. Ei ollu itku kaukana tällä äidillä kun pieni nyrkki avaitui ja sulkeutui näyttäen hienosti joka ikisen sormiluun ruudulla. Ja ne pienet jalat... Aivan käsittämätön tunne. Suorastaan pursun halua saada vauvelin syliini. Toisaalta nyt ja heti, mutta se toive ei ole ehkä ihan viisas, antaa nyt pienokaisen vielä kasvaa tovi kohdun suojissa.

Siro 46 tulossa :)
Tämä ultra jotenkin konkretisoi tämän odotuksen lopullisesti. Kyllähän toki liikkeetkin ovat jo sitä tehneet, mutta että saa nähdä pienokaisensa oikeasti liikuskelevan... Käsittämätöntä!

Niin ja perätilassa ollaan, ainakin toistaiseksi. Esikoinen viihtyi ainakin rv 28 alkaen pelkästään  pää ylöspäin, joten saa nähdä miten tässä käy. Kätilö sanoi, että joiden naisten kohdun tai lantion muoto on sellainen, että vauvat mieluusti asettuvat tiettyyn asentoon. Lieneekö sitten kyse tästä kohdallanikin. Se jää nähtäväksi :)

Niin ja joko mainitsin, että olen onnellinen?! Siis onneni kukkuloilla! Happyy facee!!

Jahas, törmäsin ongelmaan kuvien lähettelyssä. Blogger kääntää kuvat sivuttain. Great. Yritin kääntää kuvia vastaavasti eri suuntaan, mutta silti kuvat latautuvat sivuttain. Ideoita?

Edit: sainpas kuin sainkin vihdoin kuvat oikein päin laiteltua, vaati vain monen monta kertaa vääntelyä ja kääntelyä...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Maanantai aamuna krapula ja vapina... eiku

Maanantai, tuo kaikkien suosikkipäivä kaikista viikonpäivistä. On aamuja jolloin ei kannattaisi nousta ollenkaan sängystä. Tämä aamu oli juuri semmoinen. Aloitan alusta.

Kissa

Meillä on kissa, kohta 16-vuotias vanha neiti. Ikäväksemme Minni-neiti menetti "äitinsä", wanhan Milla-neidin menehdyttyä äkillisesti, todennäköisesti kuitenkin vanhuuteen vuoden alussa. Mutta perheellemme ja Minnille ihan liian äkillisesti. Tämän vanha-neiti traumatisoitui tästä menetyksestä todennäköisesti lopullisesti, ja viettääkin aikaansa yleisimmin sohvan alla silloin tällöin minulle, keinoemolleen,  mouruten. Ja kun nousen ylös aamulla, on kissalla tapana alkaa "huutaa" ikäväänsä tai jotain, niin että talo raikaa. Hiljaiseksi mouruamisen saa vain ottamalla kissan syliin ja silittelemällä tätä iäkästä ja hyvin palvellutta kehruukonetta. Kaikki tähän asti hyvin. Mutta sitten tulee se mutta, kissa ei jostain syystä enää suostu tulemaan syliini vapaaehtoisesti, ja se pitääkin houkutella syliin viekkaudella ja kuitenkin mahdollisimman nopeasti. 

Tänä aamuna puoli 7 aikaan tämä tilanne ei sujunut niinkuin elokuvissa (tai ehkä niinkuin katastrofielokuvassa). Olen herännyt kuuden aikaan lievässä koomassa miehen herätyskelloon. Kuunnellut norsulauman (se mies vain) tömistelyä yläkerrassa, ja heittänyt toivot uudelleen nukahtamisesta ja ihanista tunnin mittaisista yöunista, mitkä saisin vielä viettää ennen oman kelloni rääkäisyä. Nousen ylös mahdollisimman hiljaa, että edes esikoinen saisi uinua vielä tovin. Niinkuin ennenkin, mouruaminen alkaa heti päästyäni rappusten alapäähän. Kiipeän ylös, ja alan houkutella vanhaa neitiä syliin. Ei, ei tänään, kissa naukuu. Yritän epätoivoisesti pyydystää kissasta edes jotain uloketta käteni ulottuville, jotta saisin vedettyä miukun syliini ennenkuin loputkin talosta ovat hereillä. Turha toivo! Tästä säikähtäneenä kisuli säntää suoraa päätä alakertaan, ja minnekäs muualle kuin esikoisen sängyn alle huutamaan. No, kaikki varmaan jo tietää miten siinä kävi. Uninen "konemies" on herännyt.

Eväät

Vaatteet päälle, päikkäritavaroiden keräily mukaan, eväiden laittaminen valmiiksi rasiassa oven suuhun odottamaan töihin lähtöä. Lähtö töihin. Esikoisen pudottaminen päiväkotiin pusujen kera. Huomaaminen 15 km jälkeen, että eväät ovat vieläkin sievästi odottamassa kotiovella pussissa lounasaikaa. Kiroilua. Lounaalla töissä kaurapuuroa. Kiukkua!
Aamuinen näkymä auton ikkunasta.
Olisipa ollut aikaa kuvata ilman valotolppia!

Ilta

"Äiti, minä rakastan sinua". Aamun kiukku unohdettu <3. 

Ehkä tämä päivä ei ollutkaan niin kamala kuin aamuinen säntäily antoi ymmärtää!

Huominen

Huomenna se kauan odotettu rakenneultra. Jännitys alkaa kutitella masua... vai onkohan se vain pienokainen? :)