Uudelleen aktivointi (puoliväli!!)

Jopas aikaa on päässyt vierähtämään edellisestä päivityksestä! Tarkoituksena oli pitää tämä blogi omana päiväkirjana,  jotta voisin lueskella tätä myöhemmin ja muistella seesteistä odotusaikaa. Noh, mitään seesteistä tässä odotuksessa ei ole vielä ollut, mutta pikkuhiljaa näyttäisi, että semmoinenkin tästä vihdoin kuoriutuisi esille. 

Olot

Pahoinvoinnin hellittämisen jälkeen alkoi närästys, aivan helvetillinen sellainen! Elämä oli yhtä röyhtäilyä ja paukuttelua. Jossain pisteessä päätin, että nyt saa riittää ja aloitin "elämäntaparemontin". Vaihdoin ruokavalioni puuromaiseen ja nestemäiseen ja otin kovat aseet käyttöön: Nexiumit! Muutaman viikon kuuri teki temppunsa ja nyt olen päässyt palailemaan normaalihkoon ruokavalioon, ja kas kummaa, ilman lääkkeitä! Mii laik :)

Ja kuten todettu, nyt mahan toiminta on rauhoittunut ja olo on melko normaali. Olen jopa välillä päässyt "unohtamaan", että olen raskaana. Mutta ihan vain sekunniksi :)

Rv 20+1 

Maha

Maha on päässyt kasvamaan aika reippaasti. Edellisessä raskaudessa kuulin päivittäin kyselyjä "missäs sinun mahasi oikein on?" ja nyt tässä raskaudessa työkaverit ja mieskin vaan tuijottaa kasvavaa kumpua ja ihmettelevät "kylläpä sinun maha on jo iso!" Loukkaantua tuosta ei kyllä voi, sillä tähän pisteeseen pääsy on ollut taas niin takkuinen ja kivinen tie ja kovin mielelläni esittelen masuani kaikille! Kasva, kasva! (ilman raskausarpia tälläkin kertaa, kiitos)

Painoa on tullut myös ihan reippaasti lisää (5 kg ?). Jostain syystä hidastunut ruoansulatus imee kaiken talteen nielemistäni eväistä, mutta syömättäkään kun en vaan voi olla. Ja ystävämme ummetus... en edes tahdo jatkaa tästä aiheesta :(

Liikkeet

Ensimmäiset liikkeet, jotka tunnistin melko varmasti, alkoivat noin rv 15. Ne olivat semmoista kuplintaa ja muljahtelua, ei vielä mitään kauhean selkeetä. Mutta mielestäni kuitenkin erilaisia kuin suolen kuplat. Varsinaiset ensimmäiset potkut tunsin rv 16+6, jonka jälkeen elon merkit ovatkin olleet jokapäiväisiä. Nyt viikkojen ollessa 20+1 potkut ovat todella selkeitä, ja tuntuvat muuten aina tuossa ylämahalla. Olenkin tullut siihen tulokseen, että pikkukaveri pötköttelee masussa jo lähtöasennossa pää alaspäin. Esikoinenhan viihtyi ainakin rv 28 jälkeen pysyvästi perätilassa pää ylöspäin. Myös sydänäänet kuuluvat aina alamahalta, joten sekin tukisi teoriaa asukkaan asennosta.

Öisin masussa on melkoiset bileet. Ehkä tunnen vain liikkeet selvemmin, tai sitten kaveri todellakin on yökukkuja. Toivottavasti ottaa mallia kuitenkin esikoisestaan synnyttyään ja makoilee suurimman osan yöstä niinkuin pitäisikin :)

Blogista

Harmittaa kyllä, että en ole jaksanut tätä päivitellä. Mutta ehkä osaksi syynä on sekin, että "en osaa" muokata tätä mieleisekseni. Yleensä kaikki tietokoneisiin liittyvät asiat sujuvat minulta kuin itsestään, mutta tämä päivitys ja muokkaus vaikuttaa todella sekavalta. Ja tiedän, vain tekemällä oppii, muttakun selkeästi laiskuus on iskenyt ja haluaisinkin, että joku auttaisi minut alkuun (tai vielä parempaa, muokkaisi tämän mieleisekseni :D) Ohjeet varmaan löytyvät netin uumenista ilman isompaakin efforttia, mutta äääääääähhh.... 

Tuleva

Rakenneultra 2.10.!!!! Rv 20+3 silloin kasassa. Vielä en kauheasti ole sitä päässyt stressaamaan. Ihme ja kumma mutta näin on, taitaa olla ensimmäinen asia tässä raskaudessa josta EN ole lähes saanut mahahaavaa. Jotenkin vain tuntuu, että pienellä on kaikki hyvin. Mistä lie tunne tullut, ja kovasti toivon että paikkansa pitää. Ikuinen pessimisti yrittää kyllä kovasti huudella tuolta taustalla, että kirjoita nyt siihen, että "olen kuitenkin valmistautunut kuulemaan huonojakin uutisia". Hiljennän sen, ja häpeällisesti myönnän, etten ole. Toivottavasti maailmani ei kaadu 2 yön päästä.