Imetys Thaimaassa

Jos aikaisemmin ihmettelin Thaimaan kauppojen suurta korvikevalikoimaa, niin en ihmettele enää. Varsinaisesti etsiskelin tietoa siitä, miten Thaimaassa suhtaudutaan imetykseen julkisilla paikoilla (ok, jos teet sen "siveellisesti", varsinaisesti miehen tai naisen rinnan paljastamisesta voi saada 500 BHT sakot. Tosin ei luultavammin sovelleta imettävään äitiin, koska lakia varsinaisesti imetystä vastaan ei ole.), ja päädyin lukemaan artikkelia missä kerrottiin Thaimaan imetyslukujen olevan maailman alhaisimmat. Arviolta 50% äideistä aloittavat rintaruokinnan vauvan syntyessä, ja vain 5-15 % (2009) vauvoista ruokitaan yksinomaan rintamaidolla 6 kk saakka. Thaiäideillä on käytäntönä antaa vettä, tai muuta nestettä kuin maitoa ja aloittaa lisäruokinta aikaisin. Noin 47 % 6-9 kk ikäisistä vauvoista taas saa rintamaitoa muun ruoan ohella. Vähäisen rintaruokinnan pääsyyksi arveltiin aggressiivista korvikemainontaa (!!!!??) ja osuutensa on myös lyhyellä äitiysvapaalla (13 vkoa) ja imetystaukojen puutteella työskennellessä.

Ensikosketus hiekkaan aiheutti itkut <3

Jotenkin siis todella outoa, että maassa jossa naisen keskipalkka on olematon, äidit päättävät tuhlata vähätkin rahansa kalliiseen korvikkeeseen, vaikka ilmainenkin vaihtoehto on olemassa. Toki imetyksen jatkaminen ainoana ravintona on hyvin vaikea toteuttaa jos sattuu olemaan töissä kodin ulkopuolella, tai että ylipäänsä koko imetys kaikilta onnistuisikaan. Mutta kieltämättä, en ole koskaan täällä Thaimaassa nähnyt kenenkään imettävän (vaikka ei minulla tietenkään mitenkään pitkää vertailupohjaa ole näiden parin matkan perusteella :D). Ja se miksi ylipäänsä päädyin etsimään tietoa julkisesta imetyksestä, oli oma eilinen kokemus rannalta. Olimme siis meren rannalla viettämässä päivää. Koska Elias ei suostu juomaan nesteitä mukista, niin rintamaito on ainoa neste mikä menee, ja kuumana päivänä todella tarpeellinen. Kukaan ei siis tullut imetystä kieltämään, ja toki tein sen rantatuolissa varjon alla istuen paljastamatta yhtään enempää kuin normaalistikaan bikinit päällä. Mutta hyvin tehokkaasti se piti kaupustelijat poissa meidän ympäriltä, kukaan ei tullut lähellekään, vaan kaikki ohittivat meidän rantatuolit edes vilkaisematta päin. Saipahan kerrankin olla rauhassa ilman jatkuvaa hieronnan yms. tyrkytystä (vaikka kyllähän kaupustelijat uskovat hyvin sanat "No thank you"). 

Vesi on lämmintä kuin linnunmaito!

Täällä on päivä valjennut ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Päivän ohjelmaan kuuluu siis olennaisesti merenrantaa ja uiskentelua. Voiko olla ihanampaa!

Lentomatka takana (jee!!!!)

Takana piiiiiitkä, siis vähän vajaa 11 tunnin lentomatka. Jotenkin se ei vaan tuntunut niin pitkälle. Lento meni siis yllättävän hyvin, vaikka Eliaksen ensimmäinen nukahtaminen ja siirtäminen nukkumaan vauvakoppaan ei onnistunut edes huonosti, vaan saimme rauhoitella raivoavaa pienokaista koko porukan voimin (onneksi ei tarvinnut hävetä, sillä Elias ei todellakaan ollut koneen ainoa raivopää). Saimme siis käyttöömme vauvakopan lentokoneeseen, mikä oli ihan kiva juttu, kun sai edes vähän oikoa väsyneitä käsiään ja jalkojaan. Elias nukkui noin puolet matkasta, josta varmaan puolet kopassa ja puolet sylissä.  Ruokakin maistui eikä korviinkaan sattunut paineenvaihtelut. Itse nukuin lopussa n. 20 min, joten aika sekava olotila on tällä hetkellä. Ja vaikka just nyt sataakin vettä, niin onpahan ainakin LÄMMIN!!

(Postasin tämän Blogger-appsilla puhelimella, joten pyydän anteeksi hankalaa fonttia ja ylisuurta kuvaa)

Umpiointi

Sosetehtaassa käynnistyi eilen vauvanruoan purkittaminen umpioimalla tulevaa lomamatkaa varten. Koska matkakohteessamme ei ole myynnissä nimenomaan lihasoseita meidän allergiselle pienokaiselle, ajattelin tehdä jokaiselle päivälle oman liha-annoksen yhteen purkkiin jatkettuna pienellä määrällä kasviksia. Koska tämä meidän 9 kk tarvitsee joka aterialla n. 20 g lihaa, ja sitä syödään kaksi kertaa päivässä, pitäisi yhteen purkkiin saada osumaan n. 40 g lihaa. Pikaisesti pääteltynä ostamastani 530 gramman kanafilepaketista pitäisi siis saada 12 purkkia aikaiseksi. Kasvikset heittelin sekaan ihan summassa, ja täytyy kyllä sanoa että nappiin osui! Sosemassasta tuli täsmälleen 12 purkkia piripintaan täytettynä.

Vauvansoseen umpioiminen 

Näitä tarvitset

x määrä vauvansosepurkkeja kansineen (parhaiten toimivaksi olen kokenut Hipp -purkit ja niiden kannet)
uuni & liesi
2(-3) kattilaa
hansikkaat

Esivalmistelut


Laita purkit kansineen likoamaan veteen edellisenä iltana. Tarkoitus on herätellä purkeissa mahdollisesti uinuvat bakteerien itiöt, jotta ne tuhoituisivat uunissa steriloitaessa. 

Valmistus

Laita purkit kansineen 125 °C uuniin steriloitumaan vähintään 30 minuutiksi. Valmista sose samaan aikaan purkkien tekeytyessä. 















Nämä laitoin

530 g kanaa
1 parsakaali
450 g kukkakaalia
500 g maa-artisokkaa
1 avokado

Laita kanat kattilaan ja laita vettä sen verran, että ne peittyy. Keitä hetki, lisää kasvikset ja keitä kunnes kypsiä.






Purkitus

Ota purkit uunista. Laita hansikkaat käteen, jotta vältyt palovammoilta. Lusikoi sosetta purkki täyteen varoen sotkemasta purkin suuta. Sulje purkit kansilla löyhästi. Laita purkit kattilaan, jossa on vettä 2/3 purkkien korkeudesta ja keitä sose kiehuvaksi (n. 15-30 min). Keitä toisessa kattilassa yhtä monta kantta kuin sinulle on purkkeja (vähintään 5 minuuttia). Jätä kannet veteen jäähtymään käsin kosketeltaviksi (ei tarvitse olla kauan). Nosta purkit pois vedestä ja vaihda kansien tilalle toisessa kattilassa keitetyt ja hieman jäähtyneet korkit. Jäähdytä. Tarkista umpioinnin onnistuminen kokeilemalla kannen keskiosaa. Jos keskiosa on painunut alas, olet onnistunut hienosti!

Ja se miksi näin monimutkainen kansien kanssa venklaus, on ainoastaan siitä syystä, että näin onnistuu varmasti. Tein nimittäin hyvin monta kertaa tämän keittämis/jäähdytyshomman samoilla kansilla, ja joka kerta vain muutama umpioitui (josta syystä loput vaihekuvista jäi ottamatta, eli herrrmmot meni :D ) Luulen syyksi sitä, että kannet olivat liian kuumia ottaakseen kunnolla jengoilleen, minkä takia ilma pääsee jostain raosta purkkiin. Eikä kansien tarvinnut jäähtyä edes paljoa, että niitä pystyi paljain käsin vääntelemään. Toki tämän voi tehdä myös kiertämällä kannet vain kiinni keittämisen jälkeen, mutta  varmemmin onnistuu näkemällä vähän enemmän vaivaa (eikä edes paljon!).

P.S. Seuraava postaus toiselta puolen maailmaa (toivottavasti, mutta mikäli ei, niin nähdään kahden viikon päästä!)

Thaimaa, osa 1: Paniikki & Suunnittelua

Ilmassa alkaa olla pientä jännityksen makua (lue: juoksen ympyrää kotona aloittaen milloin mitäkin saamatta mitään valmiiksi). Vasta äskenhän matkaan oli vielä neljä viikkoa, ja nyt vain muutama päivä! Vielä olisi paljon tehtävää ennen matkaa, ja ennen kaikkea pitäisi alkaa varmistua, että kaikki tarvittava on lähdössä mukaan. Lisähaastavuutta matkaan aiheuttaa tietysti Eliaksen allergiat, jonka vuoksi suurin osa ruoista on valmistettava itse ja otettava matkaan kotimaasta. Thaimaan vauvojen valmisruoka tarjonta kun on aika suppea, eikä esim. lihasoseita ole lainkaan myynnissä (kiitos Chardonnay erittäin hyvästä postauksesta!)

TO DO

- rahan vaihto Forexissa
- luottokorttin maarajauksen muuttaminen
- vaatteiden pesu ja pakkaaminen
- puhelimen muistin tyhjennys uusia kuvia varten
- iPad matkakuntoon (uusien videoiden, pelien lataaminen yms. koneeseen)
- Eliaksen ruokien ostaminen ja valmistaminen
- lääkärintodistus allergioista, että saa viedä omat ruoat lentokoneeseen
- mahdollinen antibiootti varalle matkaa varten (Elias taas räkäinen… :( )
- joulukorttien kirjoitus ja lähetys (tullaan tosiaan sitten vasta kun lähetyspäivä on mennyt)
- matkan aikana erääntyvien laskujen maksu
- kyydin tilaaminen lentokentälle
(-kyydin tilaaminen perillä hotellille? luulisin kyllä, että kentällä on takseja ilman tilaamistakin…)
- käsimatkatavaroiden pakkaaminen mahdollisimman järkevästi

OSTOKSET

- ruoat: hirssihiuteleet, -jauhot, quinoa, hedelmäsoseet (n. 20 prk!)
- matkasyöttötuoli (sack'n seat -tyylinen)
- matkalaukku (meinasi unohtua, että Eliashan tarvitsee myös :D)
- kamera  



MUKAAN MUUTA

- sauvasekoitin ja kuppi
- vaippoja muutamaksi päiväksi
- lentokoneeseen uuninkestävä astia ruoan lämmitystä varten (minulle)
- jotain viihdykettä lentokoneeseen Eliakselle (mahdollisimman kovaääniset ja piippaavat lelut kanssamatkustajien riemuksi?)
- matkarattaat 
- unohdanko nyt jotain…




Ruoista vielä sen verran, että suunnittelin tekeväni vähän "tuhdimpaa" lihasosetta mukaan umpioimalla. Periltä saa kuitenkin esim. kukkakaalia, niin voin keittää ja soseuttaa sitä jatkoksi siellä. Onneksi meillä on perillä huoneistossa ihan "täysinvarusteltu" keittiö, joten siellä on hella ja jääkaappi yms. Sen verran tuuria(?) sentään varatessa oli, vaikka varaushetkellä en tiennyt vielä mitään Eliaksen allergioista.

Pakkaaminen tuottaa myös aika isoa päänvaivaa, sillä matkatavararajoitukset lentokoneessa ovat tiukentuneet sitten viime reissun. Nyt saa viedä koneeseen enää max. 20 kg per tyyppi, joihin SISÄLTYY max. 5 kg käsimatkatavaraa!! Eihän tuossa mitään jos matkustaisit pelkästään aikuisten kesken, mutta tämä vaippaikäinen tuppaa tarvitsemaan aika paljon enemmän tavaraa, vaikka vaatteet ei painakaan juuri mitään...

Hullut päivät Meandin malliin

On sitä varmaan ihan kahjo, mutta niin vain piti lähteä Meandin Outlet -tapahtumaan Espooseen. Ehkä hieman tilannetta pelasti se, että ystäväni oli hieman myöhässä sovituista treffeistä, ja pääsimme paikalle vasta hieman ennen puoltapäivää. 

Olimme alunperin sopineet, että toinen odottaa lasten kanssa (5 lasta) autossa ja toinen käy shoppailemassa. Pian kuitenkin selvisi, että suunnitelma oli täysin tuhoon tuomittu. Pikainen kurkistus sisälle ostoskeskukseen paljasti monen sadan metrin jonon kassalle, vaikka itse myyntitilassa ei juurikaan ketään ollut  enää shoppailemassa. 

Eikun lapset mukaan, nuorimmat toinen rattaisiin ja toinen Manducaan, ja suunta sekaan hulinaan. Suurinosa edullisista 5 euron pöydistä olivat tyhjiä, mutta kevään mallistoa oli reippaasti jäljellä. 

Siinä pöytiä selaillessa jonokin lyheni puoleen siitä mitä se oli kun saavuimme paikalle. Lisäksi täytyy kiittää hyvää päättelyäkykyään ottaa käteistä mukaan, sillä saimme maksettua ostokset vähän niinkuin jonon ohi suoraan myyjille.

Jouduin ostamaan kaksi, kun löysinkin oikeaa koko olevan
jumpsuitin tuon isomman jälkeen. Harmi :D

Hauskinta oli selitellä muille asiasta tietämättömille ihmisille tätä ostoshysteriaa. Satunnaiset ohikulkijat pällistelivät sisälle päin ja osa jopa uhkarohkeasti kävi vilkaisemassa myyntipöytiäkin. Mutta eipä kukaan viitsinyt jäädä jonottamaan siihen järkyttävän pitkään jonoon, missä ilmeisesti parhaimmat olivat jopa 2 tuntia. 

Esikoisen uusi asu Thaimaahan

Vessareissulla jutustelimme myös valokuvaajalle, joka oli saapunut kuvaamaan ostoskeskusta. Oli kuulemma ollut hyvin järkyttynyt kun oli päässyt todistamaan miten mammat juoksee pöytien kimppuun ovien avauduttua. 

No emmää nyt tiedä olisko näitä tarvittu…ja kuvan
ulkopuolelle jäi vielä sweatjacket yms.

 Äiti sai myös ekat meandinsa parin puseron ja yhden mekon muodossa. Olivat tosi kivannäköiset päällä, ja tuolla 10 euron hinnalla ne raski ostaakin!

Lopuksi siirryimme sitten meille nauttimaan leipomaani porkkanakakkua. Tai siis muut nautti, minä katselin vierestä. Mutta hyvää kuulemma oli!

Haaste, osa ∞

Kiitos Veljekset Sisu ja Voiman Annimarille haasteesta! Tämä on sama mihin vastasin viimeksi, joten olen nyt todella laiska, enkä tee muuta kuin vastaan Annimarin todella hyviin kyssäreihin. Anteeksi siis tylsyyteni :)

1) myytkö tarpeettomat tavarat kirppiksellä, netissä vai lahjoitat ystäville/Uffiin?

Uskallankohan edes tunnustaa… En oikeastaan mitään noista, vaan heitän ne yksinkertaisesti roskiin. Tietty jos on kyse arvokkaammasta tavarasta, esim. huonekalusta, niin voin yrittää myydä sen ensin. Mutta jos ostajaa ei ala näkyä, niin kaatopaikalle käy tie. Lastenvaatteita myyn kyllä jonkun verran netissä, mutta useimmiten ne on jääneet jemmaan "seuraavalle".

2) mikä on lempiryhmäsi Facebookissa, jos olet jollain jäsenenä?

Kuulun varmaan 20+ eri Fb-ryhmään, joista jokaiselle on kyllä käyttöä, enemmän tai vähemmän. Varsinaista lempparia ei oikeastaan ole, mutta ehkä eniten tulee käytettyä omaa salaista perhe-ryhmäämme.

3) milloin olet liittynyt Facebookkiin, jos olet liittynyt?

Liityin tammikuussa 2009, ensin vastustettuani pitkään ajatusta. Lopulta kuitenkin aika kävi "pitkäksi" äitiyslomalla, ja annoin periksi. Eikä se nyt niin huono juttu ollutkaan.

4) haluaisitko joskus muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin?

Hmm, ehkä pitäisi kysyä ensin, haluaisinko edes muuttaa kaupunkiin :) Tykkään asua täällä "böndellä" metsän ympäröimänä, ja paikassa jossa lähimmälle valaistulle asfalttitielle on edes joitain kymmeniä metrejä. Ehkä sitten, kun jään eläkkeelle.

Olisiko kaupungissa takapihalla tämmöistä maisemaa…?

5) tai kenties ulkomaille?

No mikä jottei, kunhan se olisi joku paikka jossa on kesä ympäri vuoden. Silloin ehkä jo pieni kaupunkikin kävisi!

6) talvi vai kesä?

Mä otan nämä molemmat ja jätän syksyn ja kevään välistä!

Vaikka toisaalta, syksyllä voi maisemat olla todella kauniitkin, jos siis ei sada koko ajan! 

7) voisitko joskus harkita ottavasi sijaislapsen?

Kyllä, itseasiassa olemme vieneet ajatuksen toiminnan tasollekin. Ennen kuin tulin toisen kerran raskaaksi, olimme saaneet paikan PRIDE-koulutukseen. Raskauden varmistuttua sovimme lykkäävämme koulutusta parilla vuodella, mikä tälleen jälkikäteen ajateltuna oli todella hyvä juttu. Eliaksen allergiat ja yövalvomiset vievät nyt niin paljon voimia, ettei sijaislapsen tasavertaiseen kohteluun riittäisi rahkeita. Paikka on siellä meille kuitenkin edelleen varattuna, kunhan ensin tästä selvitään.

8) laiva vai lentokone?

Lentokone, ehdottomasti! Mitä nopeammin perillä, sen parempi.

9) mitä haluat tehdä 5-vuoden päästä?

Haluan olla kotiäiti! Suuret on mulla haaveet <3 Ne Pienet Hetket lasten kanssa ovat korvaamattomia!

Tällä tavalla minä lähden etenemään. Varovasti, varovasti.. ettei satu nenu lattiaan!

10) pyykit vai tiskit?

Tiskikone, monta kertaa päivässä. Pyykit hoitaa mies, koska rikon kuulemma pesukoneen O.o (sopii kyllä minulle!)

11) käytkö usein kirpputoreilla?

Minun kirpparireissut keskittyy aina mummolareissun yhteyteen, ja siellä ollessa voin käydä kirpparilla vaikka joka toinen päivä! Kodin lähellä olevat kirpparit eivät ole sytyttäneet, vaikka jotkut niitä ovat kehuneetkin. 

Vertaistukea

Olen vertaistuen suurkuluttuja. Etsin aktiivisesti, osallistun, kyselen, kyseenalaistan, ihmettelen ääneen, luen mielelläni muiden kokemuksia ja myös mielelläni kerron miten meillä menee. Olen saanut vertaistukea pääasiassa eri keskustelupalstoilla ja täällä blogissa (<3), mutta olen myös viritellyt keskustelua ventovieraiden äitien kanssa sopivissa tilanteissa, ja saanut ihanaa lohtua (ja ehkä sitä antanutkin) päivitellessämme pienen ihmisen elämää.

Viimeksi tänään olimme poikien kanssa käymässä eräällä isolla lääkäriasemalla. Koska oli Eliaksen ruoka-aika, menimme syömään lapsille tarkoitettuun taukotilaan. Viereen tuli reilua kuukautta nuorempi lapsi haukkaamaan omaa evästään äitinsä kera. Keskustelu virisi ensin ruokapurkista (sama hedelmäsose), ja siirtyi nopeasti allergioihin todettuani, ettei Elias muuta voi syödäkään "kun tässä ei ole riisiä". Siinä sitten reilun puolen tunnin ajan keskustelimme miten allergiat ovat meillä ilmenneet, miten meillä nukutaan ja pohdittiin mikä mahtaisi kaverin vauvaa vaivata. Heillä siis selvittelyt olivat melkoisen alkuvaiheessa. Ja ah, niin samanlaisia ongelmia, joita muut eivät todellakaan voi ymmärtää ellei itse ole niitä kokenut! En tietenkään voi sanoa, että olisin iloinen jos muutkin vanhemmat ja heidän lapset kärsivät näistä samoista ongelmista, mutta se on vaan jotenkin niin terapeuttista. Siis se, että tietää kesken makoisimpien unien herätessä, ettei todellakaan ole yksin. Ettei ole ainoa vanhempi täällä maan päällä, joka samalla hetkellä valvoo ja suree sitä miten saisi lohdutettua vauvansa taas uneen. Minä saan voimaa siitä, ja niin saa moni muukin, ainakin jos katsoo miten paljon eri keskusteluforumeilta etsitään apua milloin mihinkin ongelmiin. Mitä sitä ennen tehtiin, ennen tätä maailmankatsomuksen mullistanutta maailmanlaajuista verkkoa? Mitä jos tuttavapiirissä ei kertakaikkiaan ollut ketään johon samaistua? Ja jos ainoa, josta apua edes pystyi pyytämään oli neuvola…

Olen saanut todella paljon lohtua siitä tiedosta, ettei lapsemme todellakaan ole ainoa maailmassa, jolla on "miljoona" ruoka-aineallergiaa. Eikä ainoa, jolle ei löydy sopivaa maitoa, ei ainoa 9 kk ikäinen, joka ei ole eläissään nukkunut läpi yön, ei ainoa, jonka äiti stressaa öisin kuunnellen lapsensa hengitystä, vaikka kerrankin saisi nukkua. Siis suosittelen lämpimästi! Hakeutukaa, etsikää, osallistukaa, mikäli tilanteenne vaikuttaa "lohduttomalle". Muilta saman kokeneilta saa joskus todella kullanarvoisia vinkkejä esim.  ihan konkreettisesti siitä mitä ruoka-ainetta kannattaisi kokeilla, tai ylipäänsä ihan vain sen tiedon, että juuri heillä on ollut sama tilanne, ja siitä on selvitty hengissä! Tottakai tässäkin asiassa kannattaa pitää tietty lähdekritiikki mielessä, mutta kunhan sen muistaa niin vertaistuesta ei voi kuin hyötyä!

Jos olet siis pienen allergikon vanhempi, ja mietit mistä kannattaa aloittaa, niin suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä: 

Suolioireiset Allergialapset ry 

Tuolta sivustolta löytyy paljon käytännön tietoa ja muiden vanhempien kokemuksia. Ja nimestään huolimatta sivusto sopii muillekin, kuin pelkästään suolella oireilevien lasten vanhemmille.

Yhdistyksellä on myös Facebookissa oma vertaistukiryhmä:

Allergialasten Vanhemmat

Ryhmässä keskustellaan kaikesta allergiaan liittyvästä ilman tuomitsevia ja asiattomia kommentteja, koska siellä ollaan ihan omalla nimellä. Se siis poikkeuksena näihin "kaksplus" yms. sivustoihin. Siellä saa valittaa, iloita, kysellä ja aina saa vastakaikua muilta saman asian kokeneilta. Mutta koska kyseessä on edelleen "vain" vanhempien oma keskustelupalsta, eikä ammattilaisten ohjesivusto (vaikka onhan niitäkin joka lähtöön), kannattaa se lähdekritiikki pitää vahvasti mielessä ja varmistaa asiat omalta hoitavalta lääkäriltä mikäli yhtään epäröi. Niin, ja vältä MSAS-analyysi -keskusteluja, olit sitten niistä mitä mieltä hyvänsä (=draamaa, vaikka onhan silläkin toki oma viihdearvonsa, jos tykkää :D)!

Ja lopuksi totean, etten ole mitenkään yhdistyksen toiminnassa mukana, enkä ole kysynyt sieltä edes lupaa tähän "mainostukseen". Joten jos jollakin on jotain sanottavaa tämän asian tiimoilta, niin rohkeasti vain kommenttia kehiin niin korjataan asia!