VÄ-SYT-TÄÄ!

Varoitus! Seuraava sisältää pelkkää valitusta...

Eilinen ja tämä päivä on mennyt töissä tuskaillessa puolikoomassa. Jalkapohjat alkavat puolessa välissä päivää tuntua sille, ettei niille enää kestäisi yhtään painoa laskea. Jokainen askel sattuu. Seisominen tuntuu selässä kun lihakset tuntuvat kiristelevän viimeisiään. Käveleminen sattuu nivusiin, varsinkin jos yhtään meinaa etanaa nopeammin tallustella. Ja tänään piti ensimmäistä kertaa oikein kumartua kun nivuseen alkoi pistää niin kovasti kesken kävelyn. Ilmeisesti nämä ovat niitä liitoskipuja. Ja kaikenhuipuksi töistä päästyäni unohdin minne olen parkkeerannut autoni ja kävelin eri parkkipaikalle kuin missä autoni oli. Ilmeeni oli varmaan ihan näkemisen arvoinen kun tajusin, että takaisin on vain pakko vaappua ja jalkapohjat huutavat armoa. Puhumattakaan siitä nivusesta.

Kotiin päästyä ainoa toive oli päästä vaakatasoon, mutte ehei... Ruokaa vaan oli alettava väsäämään esikoiselle ja itsellekin. Lisätään vielä tähän kaikkeen ne minun surullisen ihanat pätkittäiset yöunet niin olen lähes valmis murhaamaan jonkun! Viime viikolla sairauslomalla ollessani olin täynnä intoa ja jaksoin touhutakin vaikka mitä, mutta työpäivän jälkeen on olo kuin kaikkensa antaneella. Ei sitten mitään jäljellä. Jos jaksan edes seuraavaan neuvolaan asti käydä töissä niin hyvä on. Mutta mihinkään extreme-suoritukseen en aio pyrkiä.

Nyt kello puoli yhdeksän olen kyllä ihan valmista kamaa unille. Ja sinne nyt lähden. Ehkä tämä valitusvirsi hieman kevensi oloani. Hyvää yötä kaikille! 

Neuvola numero 3

Neuvola numero kolme on nyt takana. Käynti sisälsi lähinnä yleistä jorinaa ja ohjeistusta liikelaskennasta. Eli rv 30 alkaen liikkeiden tulee tuntua päivittäin ja vähintään 10 liikettä tunnissa, ja jos ei, niin yhteys äitipoliin. Tällä hetkellä nuo liikkeet tuntuvat kyllä todella kiitettävästi ja paljon useammin kuin tuo vaatimus. 

Painoa oli tullut lisää TAAS 2 kg, eli sen puoli kiloa viikossa. Tuo nousu olisi jotenkin helpommin hyväksyttävissä jos olisin heittänyt kontrollin täysin ja mässäilisin rajoituksetta. Mutta kun koen syöväni vai sen minkä tarvitsen, niin ärsyttäähän se. Paljoa vähempää en voi syödä ilman että näkisin nälkää. Herkkuja en edelleenkään syö joka päivä, lähinnä keskittyy viikonloppuihin kun perheen kanssa vietetään perinteistä "mättöpäivää". Tämä siis esikoisen antama nimitys lauantai-illan elokuvasessiolle, missä syödään karkkia ja sipsejä. Mutta tullut mikä tullut, en sitä poiskaan ala ottamaan, eikä tätikään alkanut minua torumaan :)

Verenpaineet huitelivat tutuilla lukemilla (normaalin yläkantissa niinkuin aina) ja pissa oli puhdas. Tällä kertaa oma tuttu neuvolatätini mittasi myös sf-mitan joka oli just eikä melkein keskikäyrällä, eli 23,5 cm. Eli olettaa voisi että kasvu on normaalia. Sykkeet olivat 140+, jonka muistan olleen aika peruslukema myös esikoisesta.

Lopuksi keskustelimme taas mieltäni vaivaavasta synnytyksestä ja siitä tosiasiasta, että lapsi taitaa edelleen olla perätilassa. Ja tietysti näillä viikoilla saa ollakin. Eihän sille tosiaan mitään voi tehdä ennen sitä synnytystapa-arviota rv 36, mutta kun tuntuu että sinne on vielä NIIN ikuisuus. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin epätietoisuus jostain asiasta.

Vauvauutisia

Vauvauutisia 

Hassua, sain tämän viikonlopun aikana kahdet eri vauvauutiset. Eilen törmäsin entiseen työkaveriini. Aikaisimmin pidimme melko tiiviistii yhteyttä, ja esikoisemmekin ovat samanikäiset. Työpaikan ja asuinpaikan vaihdoksen myötä yhteydenpito on vähän jäänyt, joten viimeisimpiä uutisia häneltä en ollut kuullut. Hän on siis viimeisillään raskaana ja laskettuaika on tämän kuun lopussa. Toisen vauvauutisen kuulin tänään, työkaveriltani! Hän on ensimmäisen kolmanneksen ylittänyt ja todella innoissaan tulevasta. Hänen laskuettu aikansa taas menee huhtikuun loppuun. Tietysti onnittelin molempia, niinkuin pitääkin, ja niinkuin olen aikaisemminkin tehnyt, vaikka sydämeni olisi huutanut elämän vääryydestä ja olen tuntenut kateuden valtaavan koko sisimpäni. Mutta tällä kertaa kaikki oli toisin. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että pystyin onnittelemaan aidosti ja oikeasti, ilman kateuden pistoa, edes pienintä. Huomasin, että olen oikeasti iloinen heidän puolestaan, ja toivon että kaikki heidän kohdallaan menisi hyvin. Onko tämä eheytymistä kohdallani? Tällä tavoinko toiset ihmiset tuntevat tuttujensa raskausuutisista kuultuaan? Onko minusta tulossa NORMAALI?

Viimeksi muuten meitä oli kolme yhtäaikaa raskaana työpaikassamme. Tässä välissä kukaan ei ole ehtinyt tekemään lasta, joten päädyimmekin arpomaan onko tulossa vielä kolmas uutinen lähiaikoina. Niinhän sitä sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta :)

Vohvelikakku

Meillä nautitaan tänään iskän pyynnöstä kakun sijaan vohveleita. Okei, hieman huijasin, sillä halusin kuitenkin tehdä hieman juhlavamman jälkkärin kuin pelkät vohvelit. Kasasin siis vohveleista vohvelikakun. Väliin laitoin omatekoista omppuhilloa sekä rommi-rusinarahka-vispikerma-sekoituksen. Päälle raastoin vähän suklaata ja koristelin karkeista "ISI" kakun pinnalle. Päivän ateriaksi nautittu Burgundinpata onkin jo sulanut sopivasti, että pääsemmekin nyt kakun kimppuun!

Onnellista isänpäivää kaikille oleville ja tuleville iseille! 

Neuloosi

Aina välillä, lähinnä talvisin, kärsin neuloosista. Viime talvena neuloin yhteen putkeen parissa viikossa kolmet parit kirjoneulelapasia. Ja sitä ennen kolmet parit sukkia. Hattuja tein toissa jouluksi lahjaksi sisarilleni ja veljen tyttöystävälle. Siis kun jostain ohjeesta innostun, niin niitähän sitten pitää tehdä vähintään kolmin kappalein. Ja sitten se innostus yleensä lopahtaakin, ja varsinkin viimeistään keväällä kun ensimmäiset auringonsäteet alkavat kutitella nenän päätä. 

Ja lankoja, niitähän riittää. On se kumma, että aina kun löytää jonkun ihanan langan, pitää se melkein ostaa vaikka ei olisi edes mitään mielikuvaa mitä siitä haluttaisi tehdä. Eli varastosta löytyy pari kerää sorttiaan vaikka millaista ja väristä lankaa, joista pitäisi keksiä jotain neulottavaa. Muttakun jonkun kivan ohjeen löytää, niin olevinaan ei pysty hyödyntämään omaa varastoaan, vaan on rynnättävä ostamaan juuri se lankakerä, kun se "ohjeessakin näytti niin kivalle".

Ohje näihin löytyy Garnstudion sivuilta.

Neuloosin varjopuolena kärsin myös kyvyttömyydestä päätellä irtonaisia langanpäitä töistäni. Tänä iltana otin urakakseni päätellä muutaman niistä, ja sainkin pääteltyä parit sukat ja hatun käyttökuntoon. Yhdet näistä on taas sarjassamme "tein kolmet kun tykkäsin", ja ne onkin eräät lempisukistani, tai siis malleista. Kotisukiksi aivan loistavat lyhyine varsineen, ja kivan näköisetkin!

Tämän syksyisestä neuloosista ei ole kyllä vielä kuin esioireita, siis tämä kun kaivoin langat ja keskeneräiset työt esiin. Hieman olen alkanut lämmetä Garnstudiosta löytyvälle vauvan pipo -ohjeelle, ja luulen että teenkin sen Novitan Woolista ja Bambinosta. Ja haluaisin tehdä nimenomaan ruskean, eikä kumpaakaan löydy kotoa kyseisessä värissä. Eli lankakauppaan, mars! 

Päivitys: Hiippahattu valmistui 13.11.

Ihana suloinen hiippahattu
lisätty to-do-listalle!

Sairauslomalainen tonkii äitiyspakkausta

Selkä

Tuo viheliäinen selkä senkun vain kiukuttelee. Olen ollut nyt sairauslomalla viikon ja vielä jatkan tämän viikon loppuun. Onneksi se alkaa pikkuhiljaa tuntumaan paremmalta, ja antaa jopa liikkua ja kääntää kylkeä nukkuessani! Siis selkeästi voitonpuolella :) Ja tottakai kaiken huipuksi mahakin alkoi oikutella. Istupa siinä sitten vessanpytyllä selkävaivaisena ja.. noh eipä siitä sen enempää :D

Äitiyspakkaus

Äitiyspakkaus tuli viime viikolla. Oltiin esikoisen kanssa molemmat varmastin yhtä innoissamme paketista, ja tongimme kärsimättömänä paketin sisältöä läpi. Hassua miten tuo meidän tuleva isovelikin on niin innoissaan vauvasta. Ja vauvanvaatteista. Kilpaa ihasteltiin ihania pikkuvaatteita, joita paketista paljastui. Paljonhan siellä vaatetta kyllä on, ja varmasti suurinosa saa käyttöäkin. Ehkä nuo potkarit ei ole niin mieleen, mutta taisin minä niitä esikoisellakin parisen kertaa käyttää. Talvihaalari on taasen mielestäni todella ihana kuosinen, harmaanakin. Olisimme saaneet myös edellisen vuoden ihanan vaalean violetin haalarin kaveriltani, mutta päätin jättää väliin, kun ei tuo vauva taida noita haalareita puhki kuluttaa :) Kestovaipat tuskin saavat käyttöä, kun en minä edes käsitä miten niitä pitäisi käyttää. Mukana tuli joku kuorivaippa (?) ja lisäimu (neliönmallinen ?) joka pitäisi laittaa sinne vaipan sisään, täh? Taittelemalla kolminkerroin vai? :) Niin, ja sitäpaitsi esikoinen kakkasi vauva-aikana 6-7 kertaa päivässä, joten ei tämä laiska äiti kyllä jaksa semmoisia määriä vaippoja olla pesemässä. Liian mukavuudenhaluistako? Kyllä! Hattua nostan niille, jotka jaksavat kaiken tuon vaivan nähdä!

Muscovadopullat

Pitkästä aikaa teki mieli pullia. Ja kun kaapissa oli puolikas paketillinen muscovadosokeria kovettuneena, niin siitä sainkin idean laittaa sen "sulatettuna" pullan väliin. 

                                     Muscovadopullat

Iik rusinoita pullassa!!
Tykkään <3

1/2 litran pullataikina 

Täyte:

250 g muscovadosokeria

100 g voita

1 rkl piparkakkumaustetta (valinnainen)

mantelirouhetta

Sekoita ainekset vain keskenään sekaisin. Mikäli sokerisi on kovattunut, voi sen "sulattaa" mikrossa 30 sek pienen vesitilkan kera. Tällä käsittelyllä sokeri sulaa, mutta kovettuu vielä hieman kun antaa seistä jonkun aikaan. Sitten vain sekaisin voin ja mausteen kanssa.

Alusta ja kaulitse taikina levyksi (itse teen kahdessa erässä). Levitä täyte levyn päälle, ripottele mantelirouhe myös väliin. Rullaa levyksi ja leikkaa noin 2-3 cm paksuja kiekkoja. Anna kohota pellin päällä ainakin 20 min. Voitele pullat munalla ja ripottele päälle reasokeria. Paista 200-225 °C noin 12 min. 

Sen verran maistuvia pullia olivat, että piti ihan kolme kappaletta maistella. Samaten perheen miehet taisivat vetää samanmoisen satsin :) 

Huomenna on onneksi vielä vapaapäivä. Hieman selkä vielä kiukuttelee, mutta pakko oli jotain tekemistä keksiä kun on vain "ollut" pari viimoista päivää. Ja ilmakin on mitä on. Vesisadetta taukoamatta ja kaupan päälle vielä niin sankka sumu, että juuri ja juuri erottaa naapuritalon. Ei siis mitään mieltä ylentävää katseltavaa. Taidankin vetäistä verhot kiinni ja viritellä kynttilöitä palamaan, jotta hieman edes piristyisi. En kyllä tiedä tohtiiko enää yhtään pullaa syödä...

Auts ja auts

Halloweenin kunniaksi joku myöhäinen noita kävi ampumassa nuolella selkääni :( Olin esikoiselle auttamassa ulkovaatteita päälle kumarassa, ja ylösnoustessa tunsin kamalan vihlaisun selässäni. Ja nyt ristiselkä on niin ihanan kipeä ja säteilee perskannikkaan asti. Ilmeisesti siis iskias-tyyppistä kipua. Jalka kyllä toimii, mutta kävely on vähän toispuolesta. Onneksi sain työterveyslääkärille ajan heti aamusta ja häneltä sain sitten määräyksellä loppuviikon lepoa. Ja mitään Panadolia vahvempaahan ei nyt sitten oikein voi ottaa, niin näillä mennään. Onneksi sentään sängyllä makaaminen ei juurikaan satu! Sivuosumana taisi noidan ryökäle ampua vielä päähänikin, kun samassa rytäkässä sekin kipeytyi. Taidanpa tästä hipsiä peiton alle kirja kainalossa. Ei haittaa vaikka unikin tulisi <3!