Sitten niitä ikävämpiä juttuja, eli refluksia. Viikko sitten koettiin viimeaikojen pahin yö, kun Elias vain huusi 2-3 tuntia suoraa huutoa keskellä yötä. Ei auttanut sylittely, silittely, särkylääke, heijaus, kävelyttäminen sylissä… Hetkeksi rauhoittui, mutta vain hetkeksi. Olin jo päivällä havainnut, että ruokaa nousee Eliaksen kurkkuun röyhtäillessä, ja pikkuinen joutui nielemään selkeästi sulaa massaa takaisin mahaan. Jotenkin sitä vain oli niin sokea, ettei tajunnut yhteyttä. Huono äiti, I know…. Seuraavana päivänä vähän kirkkaammilla aivoilla päikkäreiden avittamina onneksi tajusin mistä yölliset huutelut saattoivat johtua (no daah, taas nieleskeltiin ja röyhtäiltiin päivä), ja seuraavana iltana annoin jo aikaisemmin kokeiltua Zantacia (happosalpaaja) iltalääkkeenä. Ja kas, nyt ollaan nukuttu 4 yötä lähes heräämättä koko yön!! En voi sanoin kuvailla millainen olo on tällä hetkellä, tältäkö oikeasti tuntuu kun ei ole univelkaa kilotolkulla?! Viime yön poika nukkui kokonaan omassa sängyssään, jota siis ei tapahdu todellakaan kovin usein. Nyt on vielä arvoituksena mistä tuo refluksi johtui. Ruokavalio on pysynyt samana, eikä uusia ole kokeiltu. Tosin ennen tätä pojat olivat keskenään kyläilemässä kun olin päivän töissä, joten ihan satavarmaksi en voi sanoa etteikö siellä olisi jotain suuhunsa napannut. Ehtiväinen poika kun on!
Harjoittelin ruusun tekoa myös omenankukka -muotilla. Näin ruusu valmistuu paljon nopeammin, mutta on ehkä vähän yksinkertaisemman näköinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin jos näitä on monta. |
Ihana Elias. :)
VastaaPoistaJa voi harmi tuo refluksi. :/
Mä innoistuin kyhäilemään sun innoittamana ruusuja mutta ei oo kyllä läheskään niin hienoja kun sun. :) Tuskin maltan odottaa millaisen kakun olet tehnyt.
Oi tosi kiva homma, että sain sinutkin innostumaan! Ne ruusut on varmasti ihan yhtähienoja, mutta tiedän kyllä, itsekritiikki on se kovin muoto :)
Poista