perjantai 5. syyskuuta 2014

Pööö! -sanoo refluksikko

Voisikohan tämän lukea jo Eliaksen ekaksi sanaksi? :D  Poju on siis keksinyt vanhan mutta uudelleen lämmitetyn leikin, eli kurkistusleikin, ja sitä myötä alkanut hokemaan "Pööööööö!"  Hauskinta tässä on, miten innoissaan pieni mies on sanasta, ja hokee sitä lähes lakkaamatta. Ja on arvatenkin ihan fiiliksissä siitä, että sitä toistellaan hänelle takaisin. Sana tulee ihan oikeassa paikassa, ja oikeassa merkityksessä: Eemeli menee peiton alle makaamaan, ja Elias nostaa peittoa yhdestä nurkasta kurkaten alle ja huutaen samalla PÖÖÖÖÖ! Samaten sohvan takaa tai pöydän takaa tuolilla seisoen, saattaa pikku kummitus hypätä pystyyn ja huutaa innokkaana silmät loistaen PÖÖÖÖ! Meidän pieni hassuttelija, naurua ei puutu elämästä <3

Sitten niitä ikävämpiä juttuja, eli refluksia. Viikko sitten koettiin viimeaikojen pahin yö, kun Elias vain huusi 2-3 tuntia suoraa huutoa keskellä yötä. Ei auttanut sylittely, silittely, särkylääke, heijaus, kävelyttäminen sylissä… Hetkeksi rauhoittui, mutta vain hetkeksi. Olin jo päivällä havainnut, että ruokaa nousee Eliaksen kurkkuun röyhtäillessä, ja pikkuinen joutui nielemään selkeästi sulaa massaa takaisin mahaan. Jotenkin sitä vain oli niin sokea, ettei tajunnut yhteyttä. Huono äiti, I know…. Seuraavana päivänä vähän kirkkaammilla aivoilla päikkäreiden avittamina onneksi tajusin mistä yölliset huutelut saattoivat johtua (no daah, taas nieleskeltiin ja röyhtäiltiin päivä), ja seuraavana iltana annoin jo aikaisemmin kokeiltua Zantacia (happosalpaaja) iltalääkkeenä. Ja kas, nyt ollaan nukuttu 4 yötä lähes heräämättä koko yön!! En voi sanoin kuvailla millainen olo on tällä hetkellä, tältäkö oikeasti tuntuu kun ei ole univelkaa kilotolkulla?! Viime yön poika nukkui kokonaan omassa sängyssään, jota siis ei tapahdu todellakaan kovin usein. Nyt on vielä arvoituksena mistä tuo refluksi johtui. Ruokavalio on pysynyt samana, eikä uusia ole kokeiltu. Tosin ennen tätä  pojat olivat keskenään kyläilemässä kun olin päivän töissä, joten ihan satavarmaksi en voi sanoa etteikö siellä olisi jotain suuhunsa napannut. Ehtiväinen poika kun on!


Harjoittelin ruusun tekoa myös omenankukka -muotilla. Näin ruusu valmistuu paljon nopeammin,
mutta on ehkä vähän yksinkertaisemman näköinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin jos näitä on monta.
Leipomis-stressi alkaa helpottaa jo vähän, vaikka isoin homma on vielä edessä, eli ristiäiskakun koristelu. Sain valmiiksi kakun "katseenvangitsijan", eli itse vauvakoristeen, ja pitää sanoa kyllä että olen tyytyväinen!! Toivottavasti myös kakun tilaaja tykkää! Te lukijat saatte odotella ainakin huomiseen kuvaa siitä, mutta tulossa on! :)

2 kommenttia:

  1. Ihana Elias. :)
    Ja voi harmi tuo refluksi. :/

    Mä innoistuin kyhäilemään sun innoittamana ruusuja mutta ei oo kyllä läheskään niin hienoja kun sun. :) Tuskin maltan odottaa millaisen kakun olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tosi kiva homma, että sain sinutkin innostumaan! Ne ruusut on varmasti ihan yhtähienoja, mutta tiedän kyllä, itsekritiikki on se kovin muoto :)

      Poista