Yöllisiä supisteluja

Tämmöisiä siis täällä, yöllisiä kummia kiristelyjä. Noin reilun viikon ajan olen havainnut nimenomaan öisin asentoa vaihtaessani outoja mahan kiristelyitä. Ja päivisin ei mitään. Toissayönä jopa heräsin niihin pariin otteeseen, mikä ei yhtään helpotata tätä nukkumisen vaikeuttani ylipäätään. Asiasta huolestuneena tietysti googlailin asiaa, ja helpotuksekseni huomasin että nehän ovat ihan normaaleja harjoitussupistuksia. Siis kivuttomia sellaisia. Jotenkin todella outoa, että ne ilmenevät nimenomaan öisin kun on muutenkin levossa eikä päivällä vaikka silloinhan juuri sitä rasitutaan enemmän. Vai huomaako ne vain paremmin öisin kun muuten ei muut aistit saa ärsykettä? Harjoitussupistukset ilmeisesti alkavat yleisimmin viimeisen kolmanneksen aikaan, mutta joillakin ne alkavat jo toisella kolmanneksella. Täällä siis vielä 1 kk jäljellä tätä toista kolmannesta. Vaikka normaaleilta nämä kuulostavat, niin silti sitä jotenkin tahtoisi tarkistuttaa kohdunsuun tilanteensa. Ettei vain pääsisi mitään vahinkoa käymään. Pitää ottaa asia puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, vaikka jotenkin jo tiedän, että neuvolatäti sanoo niiden olevan ihan normaaleja kun ovat kivuttomia, eikä lisätutkimukset ole tarpeen. Ja taas tekee mieli mennä sinne 4D-ultraan yksityisellä :)

Masu liikkuu ja rv 24+0

Eilen illalla unille mennessämme pieni masukkimme innostui vallan riehumaan. Tuli potkua ja nyrkkiä ihan urakalla joka puolelta. Piti oikein itsekin kurkata katsomaan masua, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu. Tottakai ääneenkin siitä siinä ihmettelin ja naureskelin, ja sain loppuperheenikin tuijottamaan lumoutuneena masun liikehdintää. Esikoinen ei oikein tainnut osata sanoa mitään, kun katsoi vain ihmeissään äidin masun eloa. Kyllä tuli mentyä unille todella hyvin mielin ja nukuinkin ihan hämmästyttävästi koko yön ilman yhtään heräämistä tai pisutaukoa! Mahtavaa <3

Yksi uusi oire minkä huomasin eilen tulleen ihan salakavalasti. Nimittäin rasvan puute hiuksissa, naamassa, nenässä, silmissä... Tukkaa en ole nyt meinannu muistaa pestä pariin viikkoon, kun se ei yhtään rasvoitu. Tuntuu koko ajan ihan vastapestylle. Naama on aivan loistavassa kunnossa, tosin muutama yksittäinen finni yrittää sinnikkäästi kaivautua nahkan alta ulos. Mutta siis selkeästi vähemmän kuin tuossa alkuraskaudessa. Nenä on se ikävin. Se tuntuu kovin tukkoiselle ja karstaiselle vaikka nuhaa ei ole. Ja siis kuivalle. Unohdin ostaa eilen töistä tullessa jotain kostutusliuosta, joten kait se on vaan kärsittävä vielä viikonlopun yli jos en asiakseni jaksa lähtee sitä ostamaan. Viime raskaudesta muistan kärsineeni tuosta samasta ärsyttävästä oireesta, ja silloin käytin ihan perus Ceridalin ihoöljyä vaivaan. Ja se toimi ihan hyvin ja on edullisempaakin kuin varsinaiset nenään tarkoitetut sesamöljysuihkeet. Ja monikäyttöisempikin! (kuulemma voi vaikka hieroa välilihaa ennen alatiesynnytystä :D)

Mutta siis lauantai ja 24+0, taas yksi viikko lähempänä synnytystä! Ihanan raikasta lauantaipäivää kaikille! Täällä on mittarissa -12 °C ja auringonkin lupaillaan ilmestyvän taivaalle jossain vaiheessa. Esikoinen oli eilen aivan täpinöissään lumesta ja toistelikin kymmenkunta kertaa "Äiti, minä rakastan lunta!" Jospa sitä jotain lumileikkiä pystyisi tänään vielä kehittämään ennenkuin lumet taas hetkeksi sulavat :)

Odottavan aika...

.. on PITKÄ! Tuntuu, että positiivisesta raskaustestistä on jo ikuisuus. Varhaisultra oli jo kun kesä oli "parhaimmillaan" (siis olisi ollut jos olisi ollu hyvä kesä). Nt-ultra, rakenneultra käyty. Pari neuvolaa, käyty. Nyt ei ole enää mitään mitään odottaa kuin SE laskettu aika. Ja sinne on vielä 114 päivää, eli 3 kuukautta ja 22 päivää. Laskin tuossa viime yönä taas kukkuessani, että työpäiviä on jäljellä 42, tämä päivä mukaan lukien ja juhlapyhät pois laskien. Se ei sinänsä kuulosta paljolle, mutta kun teen vain 4 päivää viikossa töitä niin onhan siinäkin vielä 11 viikkoa ja huominen. Apua, niin pitkään!

Esikoisesta olin kotona sen lähes sallitun 3 vuotta. Tälleen jälkikäteen ajateltuna se aika meni todella nopeasti. Mitään pitkästymistä ei kyllä koskaan ehtinyt käymään kun aina oli jotain tekemistä. Ja aikaa riitti silti lapselle ja vähän kotihommillekin. Nyt töissä käydessä aika ei tahdo riittää kotitöihin, ja liian vähän lapsellekin. Suurin osa ajasta menee rahaa hankkiessa ja työmatkoissa. Ja kuka sitä minunkin työpanostani töissä arvostaa, ei ainakaan työnantaja. Onneksi olen liian onnellinen tästä raskaudestani, että antaisin moisen yksityiskohdan masentaa itseäni :). Kaikki tämä on taas vahvistanut aiettani olla kotona taas se sallittu 3 vuotta. Tai ainakin niin lähelle kuin mahdollista taloudellisesti. Työt eivät odota juuri minua tekijäkseen, mutta lapselleni minun kotona vietettämäni aika on ainutlaatuista. Ja siellä palaute tulee välittömästi, oli se hyvää tai kiukkuisempaa. Siis paljon palkitsevampaa!

Voi että tahtoisin jo saada pienen ukkelin nuuskittavakseni. Tässä 4 vuoden aikana on jo melkein ehtinyt unohtaa sen ihanan vauvan tuoksun <3. Ja niitä kiireettömiä vauva-arjen päiviä.. Ehkä aika kultaa muistot, ehkä toinen lapsi ei olekaan niin helppo kuin ensimmäinen. Aivan sama, sitten minulla on yksi ihana syy lisää miksi elää!

Jalat tulessa maagisen rajan yli

Jalkaosa

Näyttää ihanalle! Tahtoo myös!

Jalat. Niitä kuumottaa lähes koko ajan. En yhtään muista oliko edellisessä tämmöistä. Tuntuu koko ajan kuin kävelisi tulisilla hiilillä. Eipä kyllä palellakaan, joten sinänsä ei passaa valitella. Töissä pitkiä aikoja seisominen ei oikein tunnu kivalle, mutta istuminenkaan ei hirveästi oiretta helpota. Pitäisi vissiin töissäkin heittää oikosikseen lattialle jalat kohti kattoa säännöllisin väliajoin (kun eihän meillä mitään sohvaa tms. tietenkään ole). Sinne vain asiakkaiden sekaan pötkölleen! Iltaisin on ihana mennä vaakatasoon ja hieroa jalkoja vastakkain, tuntuu suorastaan taivaalliselle! Parempaa kuin... :) Ja ei muuten voi pitää öisin peittoa jaloilla ollenkaan etteivät raukat paistu, vaikka muu keho kyllä peiton vaatii.

Maaginen raja -osa

Tänään on sitten 23+0, taas eräänlainen maaginen raja ylitetty! Näillä viikoilla syntyneistä pikkuisista voi jopa puolet selvitä. Kerrassaan ihmeellistä, että tuommoinen puolikiloinen ihmisenalku voi olla niin sitkeä, että selviää kohdun suojan ulkopuolella. Kiittäminen tästä tietysti on kehittyneen lääketieteen ja työlleen omistautuneen henkilökunnan. Tekevät kyllä aivan mahtavaa työtä, täytyy sanoa!

Onnen hetkiä

Tänään tapahtui jotain ihanaa. Saavuin kotiin töistä. Esikoinen oli jo kotona isänsä kanssa. Menin antamaan esikoiselle suukon, ja tuskin ehdin kumartua kun esikoinen tarrasi kiinni ja nousi viereeni tuolille seisomaan. Otti vyötäröltä kiinni ja painoi hellän suukon masulleni sanoen: "minun rakas vauvani". Silloin sulin totaalisesti. Kyyneleet pyrkivät silmäkulmaani, ja kuiskasin takaisin: "Te olette minun ja iskän rakkaat pienet miehet". Elämän pieniä, mutta kuitenkin niin isoja iloja. Tätä varten minä elän. Tätä varten minä olen kestänyt kaikki nämä vuodet hoitojen kirouksessa, enkä  kadu hetkeäkään. Minä olen äiti. 

Virallisesti raskaana

Tänään aamulla oli neuvola rv 22+3. Raskaus on kestänyt siis sen KELAn vaatiman 154 päivää, joten olen oikeutettu äitiysavustukseen. Eli virallisesti KELAnkin mielestä meille on vauva tulossa :) Papereita vaan eteenpäin pitäisi alkaa laittamaan!

Jaksamisesta

Tällä kertaa minulla ei ollut vastassa se minun oma terkkari, vaan sijainen. Ihan mukava nainen tämäkin, ja paljon keskusteltiin töissä jaksamisesta ja vaivoista. Kerroin hänelle tästä unettomuudestani (herätty taas kello 4.30, jippii!), ja hänkin oli sitä mieltä että työni luonteen takia kovin pitkään ei kannata töissä yrittää pinnistellä mikäli tarkkaavaisuus alkaa herpaantua. Onneksi sentään vielä mitään isompaa kämmiä ei ole käynyt, eikä toivottavasti käykään. Mutta tarkkana pitäisi olla, ja jostain syystä se ominaisuus on täysin kadoksissa. Niinkuin oli edellisenkin raskauden aikaan. Ehkä siinä onkin jotain perää, että vauva vie äidin aivoista rakennustarpeet :) Juuri kuin alkoi tuntua sille, että taas älyääkin asioista jotain edellisen taantuman jäljiltä, niin palasin takaisin lähtöpisteeseen, mutta ihanan asian takia tottakai <3. 

Mittauksia

Oma terkkarini ei ole ihan niin kärkäs sanomaan tuosta painonnoususta. Mutta tällä kertaa sain toruja, ja ihan aiheesta kyllä. Painoa on kertynyt 12 viikon aikana 6,6 kg mikä tekee 550 g viikkoa kohden. Ihan näin paljoa ei tietenkään saisi tulla vielä tässä vaiheessa, joten nyt pitäisi kyllä tehdä tälle asialle jotain. Itse syytän selkeästi hidastunutta suolentoimintaa, jolla varmaan on ainakin osa syynsä tähän hillittömään paisumiseen. Ja se tietysti kun normaalisti syön hyvin vähän lihaa ja nyt sitä on tullut syötyä paljon enemmän, siis joka päivä. Energiaa tulee enempi kuin ennen raskautta. Ja herkkujahan en syö, eikun.... no joo tulee niitä syötyä muttei joka päivä :) Että selityksiä kyllä riittää! Sokerirasituksesta tämä terkkari vähän myös kyseli, mutta sanoin että oman terkkarini mukaan ei ollut tarpeen, koska bmi on ollut alla 25 raskauden alkaessa ja edellinenkin lapsi oli normaalinpainoinen syntyessään (3,5 kg). 

Hemoglobiini yllätti iloisesti 131 arvollaan. Onneksi ei tarvitse alkaa syömään rautaa kun mahani tekee totaalisen stopin jo yhdestä kapselistakin.

Sain myös lähetteen vasta-aine kontrolliin, koska olen Rh-negatiivinen. Esikoinen on Rh-positiivinen, mutta kiitos Anti-D-piikin ei immunisoitumista tapahtunut edellisessä raskaudessa. Ainakin ekat rv 11 viikolla otetut vasta-ainearvot olivat negatiivisia. Tästä asiasta itse olen ehkä eniten huolissani, koska immunisoituminen tarkoittaisi verensiirtoja vauvalle jo kohtuun ja vielä synnyttyäkin anemisoitumisen takia. Ei kuulosta yhtään kivalle :/.

Pieni ukkeli masussa

Sydänäänet kuuluivat reippaasti ja syketaajuus vaihteli niinkuin pitääkin 150-158 välillä. Äänet kuuluivat ihan navan alta, joten perätilassa edelleen ollaan. Terkkari kyllä vakuutteli, että vielä tässä vaiheessa vauvat heittävät kieppiä päiväkohtaisesti, mutta itse en kyllä siihen usko pätkääkään. Esikoinen oli perätilassa ainakin näiltä viikoilta loppuun saakka, ja melkein voisin lyödä vetoa että näin käy nyttenkin. Yritin vihjailla siihen suuntaan, että olisi joku kontrolli tässä välissä ennen synnytystapa-arvioita rv 36, mutta kuulemma sitä kontrolloidaan neuvolassa ihan käsikopelolla. Ehkä pitää sitten kuitenkin kallistua sinne 4D-ultran puoleen yksityiselle, vaikka kamalasti hirvittää se hinta. Jotenkin tuntuu pitkälle ajalle odotella sinne rv 36 asti...

Muuta tässä ei tulekaan nyt mieleen. Kohmeloiset aivot tuntuvat tarvitsevan unta, joten päiväunet kutsuvat! Ihanaa luksusta vapaapäivänä ottaa unet silloin kun sille tuntuu! Huomenna taas paluu arkeen ja siihen arkikoomaan...

Shoppailu hulluus ja ihmettelyä hinnoista

Hulluttelua kaupassa

Minnekähän nämä saa mahtumaan...

Nyt lähti vähän mopo käsistä. Eikä ehkä ihan vähänkään. Mummolan paikallisessa tavaratalossa oli hullut alennusmyynnit vähän niinkuin Stockan tapaan. Ja tottahan sitä piti sinne rynnistää kun ei oikeilla ja alkuperäisillä päässyt vierailemaan. Ihan samanlaista yleisöryntäystä ei myöskään kyseisillä päivillä tietenkään ollut, joten shoppailu sujuikin rauhallisessa merkeissä. Tavaraa lähti mukaan vähän enemmän kuin olin suunnitellut, mutta isoja aleprosentteja tuntuu tämän tytön olevan aika vaikea ohittaa. Parempi olisi pysytellä vaan kotona! 

 Punaiset halpislasit 3 kpl/10€
 sopii hyvin joulupöytään.

Muumilaseja myytiin 2 kpl/pkt hintaan 5,90€ (17,90 €). Esikoinen alkaa olla jo siinä iässä että lasiastioita voi huoletta käyttää ilman pelkoa astioiden putoamisesta lattialle. Nämä oli niin kivoja ja edullisia, että ostin sitten useamman!

Paistinpannut on myös hyvä uusia välillä (näin perustelen ostoksen itselleni). Jos aleprossa on  50%:n luokkaa, on semmoinen ihan pakko ostaa! Mukaan tarttui Hackmanin kovanaama wok -pannu hintaan 39,90 € (64,90 €) ja Tefalin valualumiininen  paistinpannu 19,90 € (59,90 €).

Ja tosiaan nuo Iittalan Taika-astiat, punaiset sellaiset, tarttuivat mukaan ihan heräteostoksena. Hintaa niillä oli "vain" 10 €/kpl, joten pakkohan ne on jo minun logiikalla ostaa. Ja eihän se yksi sorttiaan tietenkään riitä, vaan pitää riittää koko kattaukseen. Herätteen takana oli idea jouluisesta kahvipöytäkattauksesta, joten pitänee tehdä jotain kulhosta syötävää että näille tulee käyttöä :)

Hulluttelua netissä

Kun on jouten, on myös aikaa katsella joutavia netistä. Jossain vaiheessa eksyin vaatekaupoille ja sain aikaan aivan hillittömän vauvanvaate-kuumeen! Varsinkin Kimperin-pipot sytyttivät minut aivan tuleen, ja niitä tulikin tilattua sitten (myönnän häpeillen) 4 kappalein, esikoiselle ja vaaville. Tässä välissä pitää paljastaa, että olen aivan mahdoton pipofriikki. Pipoja löytyy esikoiselle varmasti joka päivälle omansa kuukauden ajaksi. Löytyisiköhän jostain tukiryhmää pipoaddikteille?!

Vaatekuumeen polttamana vaelsin myös ulkomaisille sivustoille. Eniten aikaa tuli vietettyä brittiläisen Next-liikkeen kaupassa, mutta vielä en antanut itselleni lupaa tilata! Muutamia yöpukuja pikkuiselle keräilin jo ostoskoriin, mutta viime tingassa peruin koko tilauksen. Vähän polttelee ne ilmaiset postikulut, joten saa nähdä joudunko antamaan periksi mieliteolleni. Sinänsä nuo vaatteet UK/US-kaupoissa eivät ihan muutenkaan täysin vastaa vauvanvaatemakuani. Tykkään enemmänkin noista pohjoismaisista merkeistä, kuten LipFish, Småfolk, Urban Elk, Duns, Metsola jne. Ja niitähän saa ihan suomi-kaupoista kuluttajasuojan kera. Olisko kellään tiedossa vastaavanlaisia merkkejä vauvoille vähän pienempään hintaan (max 10 €/body/housut)?

Ihmettelyä hinnoista

Se mikä hillitsee eniten noiden mielimerkkieni ostelua on selkästi niiden posketon hinta. Hintaa vaatekappaleilla on yleisimmin yli 25 €, mikä on mielestäni jo sen verran liikaa että saavat jäädä minun puolestani kauppaan, ainakin jos on kyse vauvan vaatteista. Käyttöikää ei noilla tule olemaan montaa kuukautta (eikä aina edes sitäkään), jolloin päivähintaa 20-30 euron vaatteelle tulee mielestäni vähän liikaa. Kangasta pienessä 56 cm bodyssä on ehkä aikuisten alushousujen verran, eikä saumaakaan tarvitse montaa metriä ommella. Ja sitäpaitsi varsinkin naisten alushousuissa voi olla hörhelöä ja haaravahviketta sen verran, että ovat jopa monimutkaisempia tehdä. Laadullakaan sitä ei oikein voi perustella, koska vauvan vaatteet eivät käytössä kulu ja pesunkestävyyskään ei joudu koetukselle vähäisellä käytöllä. Tietysti jos sitä samaa 30 € bodyä käyttää useampi lapsi, niin hinta tulee jo selkeästi edullisemmaksi. Mutta tällä taustalla ei voi oikein luottaa siihen, että useampi lapsi niitä ehtisi käyttää. Tottahan tuommoiset merkit voi myydä aina eteenpäin ja saada käyttöhintaa alemmaksi, jos siis vain on niin viitseliäs. Mieluummin kyllä antaisin vaatteet jollekin sukulaiselleni/kaverille :) Ja sekin harmittaa, kun esikoisen aikaan Lindexiltä sai kivoja retrokuosisia vauvan asusteita, mutta ei niitä enää siellä näytä olevan. 

Katselkaa sitten tätä ylösalaisin kun
kääntäminen ei onnistu :( Tuo alin leijonakuosinen
yöasu on minun ehdoton suosikkini, hankittu
aikoinaan Lindexiltä esikoiselle!

Eli eiköhän seuraava verkko-ostos kohdistu sinne tuttuun ja turvalliseen H&M:n suuntaan. Vaikka kuosit eivät olekaan ihan niin kivoja, niin kyllä 5-6 €:n hinta ohjaa ainakin minun ostoskäyttäytymistäni sinne suuntaan. Ainakin siihen asti kunnes löydän sen kulta-aarteen sieltä sateenkaaren päästä, tai vähintään voitan lotossa. Kumpikin kelpaa.

Huomenna aamulla se KELA-neuvola, sitä odotellessa!