tiistai 11. helmikuuta 2014

Miksi bloggaan

Jos kirjoitat lapsiaiheista blogia, on tehtävä iso päätös siitä julkaiseeko päähenkilöistä tunnistettavia kuvia. Tästä aiheesta on väännetty varmaan ihan jo kyllästymiseen asti, enkä sinänsä usko että minulla olisi lisää annettavaa siihen keskusteluun. Mutta kerronpahan silti omat kaksi senttiäni aiheesta (niinkuin yleensäkin elämässäni) vaikkei ketään niin kiinnostaisikaan.

Monet jotka (todellakin) eksyvät blogiini ajattelevat varmasti miten älytöntä on edes blogata lapsista, eikä julkaista sitten yhtään järkevää kuvaa näistä blogin tähdistä. Se päätös ettei julkaise kuvia, rajoittaa todella paljon potentiaalista lukijakuntaa ja eritoten blogin suosiota. Toki ymmärrän tämän yhtälön, en sentään ole ihan puusta pudonnut tässä asiassa bloggauksessa. Monen bloggaajan mielestä taas on ihan älytöntä edes blogata, jos ei nimenomaan tahdo blogilleen suurta suosiota (puuttuu niinsanotusti "kunnianhimo") ja mahdollisuutta ansaita taskurahaa tai jopa elantoaan blogiaan myymällä, tai vähintään saada kivoja tuotteita testaukseen ilmaiseksi. En voi tietenkään väittää, etteikö olisi kiva saada jotain "ilmaiseksi", mutta jostain syystä se että laittaisin vaihtarina lasteni kuvia blogiini julkisesti pällisteltäväksi ihmisille joista en tiedä mitään, tuntuu paljon isommalle maksulle kuin mitä niiden rahallinen arvo on (muut bloggaajat vielä ehkä hyväksyisin). Toisaalta tykkään itsekin lukea blogeja joissa julkaistaan lasten kuvia, enkä ajattele että se on mitenkään outoa, tai että bloggaaja olisi jotenkin edesvastuuton. Ja taas toisaalta, luen muutamaa blogia joissa ei kuvia julkaista oikeastaan ollenkaan, enkä ole kokenut sitä mitenkään isoksi puutteeksi, vaan luen niiden postaukset ihan yhtä isolla mielenkiinnolla kuin kuvallistenkin blogien tekstit. Mutta tietysti huomaan, että monen lukijan kohdalla asia ei ole näin. Siinä olen taas samaa mieltä bloggaajien valtavirran kanssa, että kommentit ovat se bloggauksen suola. Harva sitä kuitenkaan jaksaa kovin aktiivisesti "omaksi ilokseen" postailla ilman minkäänlaista vastakaikua lukijoiltaan. Ja se tietysti tässä päätöksessä olla julkaisematta kuvia eniten harmittaakin. Ja se, että kun on päättänyt blogata "nimettömästi", niin blogin mainostaminenkin on vähän työläämpää kuin toisessa tapauksessa. Olen kuitenkin todella iloinen ja onnellinen jokaisesta lukijastani ja eritoten teistä jotka jaksatte kommentoida tyhjänpäiväisiä postauksiani kerrasta toiseen :)

Se miksi juuri nyt (blogini aloittamisesta on kuitenkin yli 1,5 vuotta) tämä aihe tuli mieleeni, liittyy viimeaikaiseen pohdintaani poiketa tästä linjasta, edes yhden kuvan ajaksi. Kävimme ottamassa Eliaksen 1-vuotiskuvat (+sisaruskuvat), ja ne onnistuivat todella hienosti! Olen miettinyt pääni puhki, miten  niitä voisi julkaista, tai siis voisiko niitä julkaista. Tietyksi ajaksi, tietyssä osoitteessa, todella isolla tekstillä merkittynä... Ja olin jo ehkä taipunut ajatuksissani yhden vaihtoehdon kannalle, kun silmiini osui taas yksi tapaus missä blogista oli napattu lapsen kuvia, ja niitä väitettiin tämän huijarin omiksi. Silloin taas muistin miksi alunperin tein päätöksen olla julkaisematta suloisia kasvokuvia lapsistani. En todellakaan pystyisi elämään itseni kanssa, jos saisin tietooni, että kuviani olisi käytetty tässä tarkoituksessa. Joillekin se on se ja sama, muttei minulle. Vaikka lapsi on turvassa luonani, ja vain hänen kuvaansa on kohdeltu kaltoin, niin silti se tieto riittäisi tuntemaan perheemme koskemattomuutta loukatuksi. En todellakaan ymmärrä mikä tarkoitusperä voi tällaisella selkeästi henkisesti häiriintyneellä huijarilla olla, enkä todellakaan halua ottaa siitä selvää. Enkä ainakaan aio joutua uhriksi liian helpolla.

Ehkä tässä on jo sukupolven välinen kuilu minun ja nuorempien bloggaajien välillä. Ehkä mä en vaan tajua miten maailma nykyään toimii. Tai sitten osaan jo pelätä kaikkea mahdollista ja mahdotonta kokemani perusteella. Enkä todellakaan voi tietää mitä some on sitten kun lapseni ovat siinä iässä, että tajuavat jotain näistä höpinöistäni. Ehkä se on ihan normaalia, eikä kukaan tee siitä isoa numeroa. Mutta nyt julkaisen lasteni kuvia vain helpommin hallittavissa kanavissa ja rajatuille ihmisille jotka itse tiedän ja joihin luotan. Ja jatkan höpinöitä "omaksi ilokseni" (ja toivon parasta...:D ), koska tiedän etten muuten saa merkityksi mitään muistiin näistä vuosista ja unohdan lähes kaiken muistamisen arvoisetkin asiat. Toimiipa tämä jonkinlaisena terapianakin kun oikein ottaa nuppiin! Kiitos siis vielä kerran teille ihanille, tiedätte kyllä keitä  olette! :D 


17 kommenttia:

  1. Minusta on mukavaa lukea sun höpinöitä <3

    VastaaPoista
  2. Musta sulla on ihana blogi, vaikkei kuvia olisikaan. ♥
    Mä käytän itse paljon kuvia blogissani ja tiedostan kyllä riskit. Esikoisesta en pahemmin enää julkaise kuvia ja muutenkin kyselen lasten lupaa, vaikkeivat vielä täysin ymmärrä että niitä voidaan käyttää myös väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi ♥

      Hetken (liian lyhyenkin ehkä :D ) mietin tätä postausta ja sen julkistamista, koska en todellakaan halua mitenkään loukata niitä bloggaajia, jotka lastensa kuvia julkaisee. Niinkuin jo tekstissä kerroin, en pidä sitä pelkästään huonona asiana, ja ihanahan noita lasten ja vauvojen kuvia on katsella :) Enemmänkin ehkä halusin selvittää miksi minä en niitä julkaise, vaikka mieli tekisi julistaa kaikille miten ihanan suloisia lapsia _myös_ minulla on :D

      Poista
    2. En kokenut tuota ainakaan itse mitenkään loukkaavana. :) Olisin voinut käyttää enemmän hymiöitä..nyt kun itse luin kommenttini uudestaan voi tuosta saada tökerön kuvan..se ei ollut tarkoitus. :)

      Poista
    3. Hih, hyvä että onnistuin saamaan neutraalin sävyn tekstiini, se on joskus niin vaikeaa kun selittää asiaansa pelkästään sanoin ilman ilmeitä ja äänensävyjä! Enkä minäkään pitänyt kommenttiasi yhtään tökerönä, älä huoli turhia! <3

      Poista
  3. Muutin blogini salasanan taakse juuri esim. siitä syystä, että halusin joskus laittaa kuvia mukaan teksteihin. Koin, että mun blogilla oli jo ihan kiva määrä vakkarilukijoita, enkä tähdännyt edes mihinkään kovin suureen lukijakuntaan. Tietysti olisi ihan kiva jos vieläkin joskus joku uusi lukija ilmaantuisi tai joku uusi lukija löytäisi vaikka vertaistukea tai tietoa blogistani...mutta nyt voin vähän vapaammin kirjoittaa ja lisätä kuvia. En usko, että olisin jaksanut jatkaa kirjoittelua näin paljon anonyyminä vauvan syntymän jälkeen, mutta näin "yksityisemmin ja yksityiskohtaisemmin" se jaksaa vielä innostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä olen ajatellut tuota salasana-vaihtoehtoakin useampaan kertaan. Mutta jotenkin vain olen ajatuksen hyljännyt. Eihän tämä päivitystahti minullakaan ole enää kovin aktiivinen juuri siitä syystä, että on aika vaikea kirjoittaa anonyymisti ilman kuvia niistä tilanteista, joista päivämme kuitenkin koostuvat. Maisemakuvat on kivoja, mutta ei kait niitä kukaan jaksa katsella koko ajan kun ikkunastakin niitä näkee :D Tuo vertaistuki asia on myös yksi miksi haluaisin jatkaa julkisesti, koska kaikenlaista ongelmaa meidänkin tielle on sattunut ja jos edes yksi ihminen kokemuksistani apua saa, olen ikionnellinen :)

      Sulla on kiva blogi. Näkee, että olet innostunut kirjoittamisesta kun sen voi tehdä "vapaammin". Ja varmasti on kivempi kirjoitellakin kun tietää lukijansa, ainakin noin suurinpiirtein :)

      Poista
  4. Hyvää pohdintaa! Itsekin pohdin raskausaikana paljon kuvien esittelyn riskejä, mutta päätin sitten laittaa myös tytöstä kuvia, ainakin nyt toistaiseksi.

    Tulevaisuudessa tytön kuviin tullee aika paljon rajaamista, mutta pitää nyt katsoa, millaisen linjan otan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä todella vaikea asia ja jakaa mielipiteitä tehokkaasti! Mutta pääasiahan tietysti on, että itse on tyytyväinen ratkaisuunsa :) Ja uskon kyllä että hyvällä omaksi merkkaamisella ja kopioinnin estolla saa ainakin säälittävimmät yrittäjät blokattua!

      Poista
  5. Minäkin tykkään sun juttuja lukea, oli kuvia tai ei. Kuitenkin sitä jotenkin hassusti omassa päässään on teistä (ja muistakin joiden blogeja olen lukenut) muodostanut oman kuvansa päässään ja se riittää. Itsekkään en halua kovin mielelläni kuvia julkaista, ja siksi olen julkaissut salasanan takana olevaan blogiini vaan muutaman ja nekin epäselvinä. Joten, kuvia tai ei niin lukijat pysyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Minäkin luen blogiasi mielelläni enkä yhtään ihmettele kuvien puutetta. Ja samalla tavalla itsekin olen muodostanut teistä päässäni kuvan (niinkuin kirjaakin lukiessa tekee). Ja yleensähän se itse muodostettu kuva ei vastaa yhtään todellisuutta :D

      Poista
  6. Tosi hyvä kirjoitus Helmiina !! Itsekin mietin tosi paljonkin itseasiassa aluksi kuvien julkaisua, vaikka blogin aloitinkin hetken mielijohteesta ja muihin blogeihin tutustumatta. Heti oli selvää, ettei Onni (11v) kuulu blogiin, hänestä on vain muutama kuva blogissa. Suurin syy oli siis ikä siinä, etten Onnista puhu tai julkaise kuvia. Pienistä päätin sitten kuvia laittaa, koska sinisilmäisesti ajattelin niin, että netti on tupaten täynnä ja vielä vähän päälle lasten kuvia, joten olisi huono tuuri jos poikien kuvat jonnekin leviäisivät. Sinisilmäistähän ajattelu tietty on, koska aina voi käydä huonokin tuuri. Ehdottomuutena olen pitänyt sitä, että vaatteet pitää olla kunnolla päällä kuvissa. Tuon blogin tekstin olisin halunnut laittaa kuviin jo aiemmin, mutta pitää yrittää jossain vaiheessa kokeilla onnistunko siinä. Alusta asti olen helposti vellonut siinä ajatuksessa, ettei blogia lue kuin muutama ihminen ja satunnaisia google-tyyppejä ja nekin lähinnä erilaisilla sairauksiin tai allergioihin liittyvillä hauilla tai Me&i:lla. Olisi siis neulaa heinäsuovassa etsintä, jos joku tyyppi pöllisi kuvia?! Mutta tietenkin, kun blogissa käy joskus jopa 200 päivässä niin on alkanut miettimään enemmän, ehkä ei niin sinisilmäisesti aina enää. Kuitenkin, en ole sellainen että voisin kirjoittaa ilman kuvia. Olen tosi huono kirjoittamaan, niin kuin silleen, kun jotkut osaa niin hyvin kirjoittaen ilmaista itseään (kuten sinä <3) eli joillekin se tyyli sopii (kuten sinulle <3). Blogin tulevaisuutta en ole miettinyt sen enempää ja voi olla, että blogi sitten jää lasten kasvaessa, kuvat alkavat harventua isommista lapsista, kuten ehkä Sisulle on jo käynyt. Olen nyt kuitenkin niin iloinen blogistani, kun on ollut kiva laittaa muistiin kaikkia juttuja ja kuvia tästä VIIMEISESTÄ elämästä kotona lasten kanssa <3

    Helmiina, sinun lapset OVAT todella ihania ja söpöjä, sellainen mielikuva on heistä minun päässäni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, kiitos taas kerran ♥ ♥ ♥!! Sinun kommenteista tulee aina niin hyvä mieli :)

      Mä mietinkin, että Me&I on jotenkin niin iso osa sinun blogia, että kuvatkin (pojista ja vaatteista) kuuluvat hyvin luonnollisesti ja olennaisena osana siihen! Ja tottahan sekin on, että kuvat varmasti harvenee ikää lapsille tullessa ihan itsestäänkin. Mä en taas osaa luottaa siihen, että blogia lukee niin harva, ettei se huono tuuri kävisi ja joku sairas yksilö tännekin eksyisi :/ Ne kun just tuppaa olemaan niitä ahkerampia stalkkereita, kun ei varmaan muutakaan tekemistä ole!

      Mutta jos haluat vinkin (no saat nyt kuitenkin! :D) noiden tekstien lisäämiseen kuviisi, niin http://www.picmonkey.com on varmasti se helpoin ja yleisin tapa muokata kuvia/lisätä tekstiä tietokoneella. Sen tekstin pystyy myös feidaamaan tosi hyvin, että se näkyy paljon haaleampana, eikä häiritse itse kuvanautintoa. iPhonelle on myös ziljoona appsia, millä tekstin voi lisätä. Esim. Phonto:oon voi asettaa esivalitun tekstin, eli ei tarvitse joka kerta sitä naputella. Myös PopAGraph oli aika hauska appsi millä voi kikkailla kuvien kanssa ja lisäillä tekstejä. FrameMagicilla voi tehdä kollaaseja ja lisäillä tekstejä, mutta nuo kaksi edellistä on mun mielestä kivempia.

      Ja sitten se kuvien kopioinnin esto/hidastus kannattaa myös vilkaista tästä linkistä:
      http://blogihelppi.blogspot.fi/2012/08/kuvien-ja-sisallon-kopioinnin-seka.html

      Mä nyt rohkeasti tungettelin omilla neuvoillani tässä, toivottavasti et pistä pahaksesi :D

      Tämä bloggaus on kyllä tosiaan kiva tapa laittaa näitä juttuja muistiin. Mä en usko, että muuten olisi tullut kirjoiteltua minnekään muualle päiväkirjamaisesti, kun olen huono kirjoittelemaan vain itselleni (+lapsille tietty sitten kun osaavat lukea :P ) :)

      Poista
    2. Joo kiitos vinkeistä - ne ovat aina tervetulleita!! Jonkun ohjelman joku aika sitten jo sain koneelle laitettua, missä voi tehdä myös kollaaseja ja muita (liiemmin en ole ehtinyt opetella miten toimii), mutta pitää nyt kattoo noi - kiitos <3

      Ja kiitos kohteliaisuudesta myös, hih ;)

      Poista
    3. Hei olikin kiva toi koodi tuohon kopiointiin..oon ettinytkin sellaista, joten siitä oli iso apu :) Kiitos kun laitoit sen tähän! :D

      Poista