perjantai 27. joulukuuta 2013

ALE on PO.P!

Sisätiloissa loikoilu (vesisadetta pakoillen) alkoi jo kyllästyttää, joten aleen rynnistäminen toi aivan loistavaa vaihtelua elämään. Läheisessä isossa ostoskeskuksessa alkoi tietenkin jo alet, joten sinne siis muiden innokkaiden sekaan vei auto heti aamusta. Monta liikettä juostiin läpi, mutta tällä kertaa rahani sai poikkeuksellisesti Polarn O. Pyret.


Aikaisemmin olen ostellut PO.Pia vain kirppareilta, mutta tällä kertaa mukaan tarttui useampi ihanuus 30 % alennuksella. Tykkäisin samistella poikien vaatteilla, mutta koska ikäeroa (ja vaatekokoeroa) on aika paljon, ei ihan joka merkistä löydy samanlaisia vaatteita. Mutta nyt löytyi, ja oli jopa valinnanvaikeutta. Hypistelin montaa eri vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa mukaan päätyi ihanat vihreäpohjaiset maatilapaidat ja harmaa-keltaraidalliset paidat. Pienemmälle tarttui mukaan myös maatilapaitaan sopivat leggarit (öö, onko ne pojillekin leggarit, vai kalsarit?) sekä ihana siniraitainen pipo (et varmaan millään arvannut, että ostan alesta PIPON?! :D) 


Eihän nämä siltikään olleet ihan ilmaisia, mutta onneksi PO.pilla säilyy jälleenmyyntiarvo yhtä hyvin kuin Me&I:llakin. Siis jos raaskii myydä aarteensa!



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jouluntoivotukset!

Täällä perheemme on siirtynyt joulunviettoon mummoloiden puurokattiloiden ääreen jo pari päivää sitten. Onneksi, sillä jetlagväsymys on alkanut vasta nyt helpottamaan, eikä joulua varmasti olisi kotiin jaksanut viritellä ennenkuin viime tipassa. Olen onnistunut löytämään muutaman id:iin sopivan jouluherkun ohjeen, joten olen saanut nauttia edes pienestä ripauksesta joulunmakuja. Joulupiparit, taatelikakku, lanttulaatikko, punajuuripaistos ja lohet ovat siis herkkujani tänä jouluna. Ja tietenkin Wiener nougat! 

Blogi luultavasti hiljenee nyt pitemmäksi aikaa. Mies on nyt isyysvapaalla pitemmän aikaa, joten olemme päättäneet viettää aikaa muiden nurkissa oikein kyllästymiseen asti. Lisäksi edessä on viikon lappiin suuntautuva loma lähitulevaisuudessa. Palaan asiaan siis jos jotain tärkeää päivittämisen aihetta löytyy, mutta muuten seuraava kuukausi saattaa mennä hiljaisuudessa.




Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua 
ja 
Ihanaa Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni! 

Kiitos kun olen saanut jakaa kuluneen vuoden kanssanne <3

torstai 19. joulukuuta 2013

10 kk

Kävimme 10 kk neuvolassa mitoilla heti maanantaina reissun jälkeen. Mittaa ei ollut poika kerännyt missään enemmälti, ja kaikki käyrät tekivätkin notkahduksen alaspäin. Pää on ennen kasvanut tasaisesti, mutta nyt sekin oli pudonnut 0-käyrälle. Terkkarimme kyseli ruokailusta, ja totesi vain että annoskokoja pitäisi pyrkiä kasvattamaan jollain keinoin. Se miten se onnistuisi, onkin jo haastavampi homma. Käytössä taitaa olla jo kaikki tiedetyt temput, siis että ylipäänsä saa ukon syömään mitään! Ruokavalio on tietenkin vähäkalorisempi kuin jos söisi maitotuotteita ja kotimaisia viljoja, joten annoskootkin pitäisi olla isommat, eikä ainakaan missään nimessä pienemmät kuin tuossa "normaalissa". Ja kun  korvikettakaan ei ole, niin sieltäkään ei saa yhtään ylimääräistä energiaa. Mutta iloinen ja touhukas vesseli siis kuitenkin kyseessä, niin huoltakaan ei kasvusta pitäisi olla. Ja tarkistimpa tuossa isoveljen mitat samanikäisenä, niin Elias on vieläkin 700 g painavampi kuin allergiaton isoveljensä, pituuden ja pään ollessa millien päässä toisistaan.  Vaikea siis suoraan sanoa onko kasvun vähyys allergiaa vai "sukuvika" .

(Suluissa 8 kk)

Paino 8855 g (8670 g)
Pituus 73,4 cm (71,4 cm)
Pipo 46,4 cm (46,0 cm)

10 kk iässä meillä

- kontataan/ryömitään n. 70/30%, tosin tuntuu että joka päivä kontataan vain enemmän
- noustaan karhukävelyasentoon, siis pylly ylös jalat suorana
- noustaan tukea vasten seisomaan, ja kävellään paria askelta 
- juostaan kävelyttäessä
- osataan taputtaa
- syödään kaikki pienimmätkin roskat ja ruoat lattialta
- pinsettiote siis hyvä
- uusin herkku: rusinat
- ei nukuta edelleenkään öitä 
- rm edelleen ainoana maitona
- yllätti vanhempansa juomalla nokkamukista reissussa, kotona ei taas uppoa ( ei vissiin siis ole jano ja vesikin on pahaa :D)
- on alkanut "pussailla" omalla märällä tyylillään <3
- alkaa selkeästi tajuta puhetta
- hakeutuu isoveljen seuraan ja nauttii huomiosta
- viimeisin villitys suun naksuttelu "imemällä"
- nenä aina tukossa (allergiaa?), mikä suututtaa kamalasti varsinkin öisin :/
- hiukset alkaneet kasvaa tuuheammaksi, mutta vaaleat haivenet eivät oikein erotu ja ukko näyttää edelleen lähes kaljulle
- vaatekoko 74, useat 68 cm menee edelleen, 80 cm järjestään liian isoja (malttamattomana äiti yrittänyt ottaa ihanuuksia käyttöön liian aikaisin) 
- vaippakoko 4
- turvakaukalosta siirrytty seuraavaan istuimeen (Britax Multitech), vaikka painoraja ei täyty (9 kg)
- toppavaatteet kiukuttaa



Jep, äiti innokkaana veti Metsolan 80 cm kaaritaskuhousut jalkaan. Ehkä ne on vielä liian isot :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Rankka paluu takaisin

Täällä on blogitauko venähtänyt ihan tahtomattaan pitkäksi. Palailtiin takaisin reissusta pe-la keskiyöllä. Lennon piti alunperin laskeutua takaisin puoli kahdeksalta illalla, mutta edellisenä iltana saimme tiedon, että lähtö viivästyy neljä tuntia. Saimme siis neljä ihanaa tuntia lisää viettää uima-altaalla, ja käydä vielä viimeisellä kävelyllä rannalla. Saimme pitää myös hotellihuoneen, joten lähdön viivästyminen oli vain positiivinen asia! 

Thaimaahan mennessä aikaerorasitus jäi kärsimättä. Rytmi kääntyi ihan luonnostaan suoraan oikeaan aikaan, mikä johtui varmaan pelkästään siitä, että päivällä oli oikeasti kirkasta ja yöllä valoisaa. Takaisinpäin tullessa siirtyminen ei ole todellakaan ollut helppoa meille kenellekään. Ekana yönä, siis sen jälkeen kun oltiin ensin valvottu 24 tuntia, josta puolet lentokoneessa, nukuttiin koko porukka vain 3 tuntia ja herättiin siis viiden aikoihin aamulla. Toisena iltana simahdettiin kuudelta, ja pienin heräsi siitä sitten melkein tunnin välein huutelemaan, ja lopulta kolmelta täysin virkeänä rallattelemaan. Kolmantena iltana yritys oli valvoa vähän pitempään, mutta eihän siinä täysin onnistuttu, ja herätys oli taas kolmelta yöllä. Tänä aamuna tilanne näyttää jo vähän paremmalle, sillä herättiin vasta kuudelta koko porukka. Mutta siis väsyneitä ollaan. Ei ole todellakaan jaksanut ajatella koko joulua (tai blogia), eikä onneksi tarvitsekaan, sillä lähdemme mummoloihin joulun viettoon. Päiväunia on Elias nukkunut todella vaihtelevasti 3-4 kertaa "päivän" aikaan, ja esikoinen taas ei ole suostunut nukkumaan kuin vahingossa. Itse olen yritellyt sinnitellä hereillä, että rytmi korjaantuisi nopeasti, josta syystä väsymys on ollut jotain aivan järkkyä. Ehkä se tästä alkaa helpottamaan, toivottavasti! Myös Eliakselle on tullut todella tummat silmänaluset, ja mietinkin, että voiko ne oikeasti tulla tuon ikäiselle pelkästään valvomisesta?!

Näin hyvin minua nukutti lomalla

Eliaksen posket palasi jo lentokoneessa samaan kuntoon kuin olivat täältä lähtiessä. Lienee siis ainakin osaltaan atooppista. Onneksi selkä ja muu iho on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta on sitä rasvailtukin! Poskiin on läträilty vaikka mitä, mutta tuntuu että mikään ei auta. Elias itkee joka kerta kun niitä rasvataan, joten ilmeisesti rasvat kirveltää, vaikka ovat niitä kaikista rasvapitoisimpia. 

Hyvästä jaksosta innostuneena päätin eräänä aamuna lisätä Eliaksen aamupuuroon teelusikallisen ohrajauhoa (siis tietysti ennen haudutusta). Ohrasta ei tullut nimittäin prick-testissä mainittavaa reaktiota. Ihottumaa ei tullut nyttenkään, mutta jostain syystä ukko oli kuin perskankulle ammuttu mesikämmen koko aamupäivän. Että ehkä en aloita kokeilemaan isommalla määrällä. Toinen vilja olisi kuitenkin kiva saada ruokavalioon. Kävimme myös 10 kk neuvolassa mitoilla, jossa kaikki käyrät tekivät talven kunniaksi hienot pulkkamäet, siis alaspäin. Tästä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

torstai 12. joulukuuta 2013

Thaimaa isoveljen silmin

Eräänä pilvisenä aamuna esikoinen heräsi aikaisin ja lähti ukin kanssa kävelylle ennenkuin me muut edes ehdimme herätä. Yllätys oli melkoinen kun aamulenkiltä rannalle palattiin hiekkaisen kameran kanssa! Eemeli oli siis napannut mukaan kameran meiltä kysymättä, eikä ukkikaan ollut sitä sen enempää ajatellut. Toinen yllätys olikin se, miten hyviä kuvia reipas ja omatoiminen isoveli oli napannut retkeltään. Eihän sitä voinut edes toiselle vihainen olla, kun kamerakin oli ihan ehjä putsattuamme isoimmat hiekanmuruset kamerasta. Tässä teillekin otoksia ihailtavaksi!





Nappiotos! Oikein taiteellinen sommitelma :)



Kuvausaiheena ei suinkaan kukat rantapenkereessä, vaan takaa pilkottavat työkoneet!

Kuvausaiheena ei taaskaan lentokone, vaan Phuketin lentokentän viereinen rakennustyömaa.

Hotellistamme siis matkaa Phuketin lentokentälle 2,5 km, joten rannalta oli helppo bongata laskeutuvia koneita.
Ja ajatella miten pitkän aamulenkin 5-vuotias isoveli jaksoi kävellä!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ikiliikkuja se on...

Meidän pienokainen on ottanut ihan asiakseen opetella liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Thaimaahan saavuttuamme Elias alkoi kontata, siis reilu 10 päivää sitten. Konttaamalla ei kuitenkaan edetä paria "askelta" enempää, vaan pitemmät matkat ukko hoitaa ryömimällä. Kun konttaamisen taito tajuttiin, niin siitä seuraavana päivänä osattiin mennä konttaamisasennosta istumaan. Ja sitä tehdään nykyään hyvin ahkerasti. Eikä sekään riitä, vaan konttaamisasennosta noustaan jatkuvasti karhukävelyasentoon, siis jalat ja kädet suorana pylly taivasta kohti. Muutama päivä sitten Elias alkoi nousta pinnasänkyä vasten polvillaan seisomaan, ja eilen sitten noustiin jo vihdoin ihan seisomaankin. Ja kun jalat vihdoin kantavat, eivätkä ole "spagettia", niin kävelykin onnistuu kun pitää käsistä kiinni. Tai oikeastaan juokseminen, sillä niin nopeaa pikkujalat käy "kävelyttäessä". Kävely tuntuu olevan ihan liian hidas tapa edetä kun kerran eteenpäin pitää päästä. 


Rattaissakin nukuttaa makoisasti, kun työntää jalat ulos kärrystä.

Ihan uskomatonta, että tässä reilussa viikossa liikkuminen on ottanut todella aimoharppauksen eteenpäin.  Taitaa olla tosiaan taikapölyä täällä Thaimaan ilmastossa kun kaikki ihottumat ja muut vaivat paranee, nukutaan ihan tolkuttoman hyvin yöt ja päivät sekä opitaan liikkumaan. Ollaan jo ihan vakavasti harkittu, että tultaisiin tänne ensi syksynä vähintään kuukaudeksi!

Isomman veljen jalanjäljet, mutta ehkä ensi vuonna tässä on pienemmät vieressä!
(Höh, tuo appsi millä muokkaan kuvat puhelimella tuntuu nykyään jotenkin suttaavan nämä kuvat?!)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Thaimaa: hedelmiä

Arvatkaas vaan olenko syönyt hedelmiä! Ihania, makeita, raikkaita, tuoreita hedelmiä! 
Ylhäällä sapodilla, valkea siemeninen on taas dragonfruit


Muutaman sadan metrin päästä hotellistamme on kolme kertaa viikossa paikalliset markkinat, joilla myydään ihan pilkkahinnalla hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita ja pientä sälää. 

Papaija on paljaltaan aika mauton, mutta kun päälle pirskottaa sitruuna/
lime-mehua niin maku nousee uusiin sfääreihin.
Ananas maksaa kypsyysasteen mukaan 15-25 bahtia (35-55 senttiä) / kappale.

Ruokaa myydään kärryistä suoraan kolmasosalla siitä hinnasta minkä saa maksaa ravintolassa, mikä sekään ei ole kallista, useimmiten siis noin 3 e kana-kookoskeitosta. 

Keltainen meloni ylhäällä, ananas alempana.

Mutta siis ne hedelmät: on tuttuja tapauksia, eli ananas, papaija, mango, rypäleitä, melonia, banaania ja jopa omenaa. 

Meloni on huomattavasti makeampaa kuin kotoa saatavat

Ja sitten niitä oudompia, kuten rose apple, dragonfruit, sapodilla (tai lamut thaiksi), longan (dragon eyes), pomegranaatti, mangosteen, durian (se pahanhajuinen), rambutan ja iso läjä muita. 
Rose apple 1,80 e/kg

Pomegranaatti ole vielä raakaa, joten siemenet eivät oikein irronneet.
Puristelin sitten niistä mehua ja join.

Aamupala, hirssipuuroa tuoreilla hedelmillä ja kuppi hyvää kahvia!

Aamuisin tulee syötyä iso sekalainen läjä vähän kaikkea, mutta ainakin ehdottomasti ananasta ja sapodillaa. Jälkimmäistä maistoin täällä ensimmäistä kertaa ja se on ehdottomasti suosikkini näistä kaikista ihanuuksista, makea, ehkä sekoitus fariinisokeria ja taatelia. Suomessa on ole tätä nähnyt, mutta pidän kyllä jatkossa silmät auki hedelmäosastolla.
Keltainen pötkylä on mango (2-2,5 e/kg), siis vähän erilainen kuin Suomesta saatavat.
(Huomaa siisti aamiaispöytä :D)

maanantai 2. joulukuuta 2013

Thaimaa: Oireeton vesipeto

Meidän pieni vesipeto on täällä ihan elementissään. Altaassa jaksaisi olla vaikka kuinka kauan, vaikka sormet ja varpaat ovat ihan kuin pieniä rusinoita rypistyneinä vedessä likoamisesta. Altaan reunalla suunta on heti veteen, ja jopa meren pauhe on kivaa eikä pelota yhtään. 


Ollaan siis vietetty nämä ekat lomapäivät ihan rennosti veden ääressä. Kivaksi hankinnaksi osoittautui vauvan uimarengas, jossa Elias voi olla itse ilman että jonkun pitää koko ajan pitää kiinni. 


Ja sitten se paras juttu. Elias on oireeton! Ei ole ihottumaa, ei masuvaivaa, ei nuhaa, räkää yskää, mitkä vielä lentokoneessa vaivasivat ihan riittämiin. Viimeisetkin ihottumat olivat hävinneet 50 tuntia maahan saapumisen jälkeen, vaikka vielä tullessa koko ukko oli täynnä todella ikävän näköisiä ja kutisevia länttejä. Posket ja naama oli varmaan kaikista pahin, sillä tuntui että kaikki lentokoneessa katselivat säälien meidän pientä "rupinaamaa". Mä en oikeasti edes voi uskoa miten äkkiä tuo ihottuma parani täällä, sillä iho on nyt oikeasti sileä kuin vauvan pylly! Elias on syönyt kotona tekemääni ruokaa, ja minä olen pääasiassa syönyt Tom Kha Kaita, eli kanaa kookosmaidossa keittona. Olen syönyt myös tomaatteja, vähän riisiä, paljon erilaisia hedelmiä yms. Ja siis mistään ei ole tullut oireita Eliakselle. Yöunet ovat olleet myös aivan käsittämättömän hyviä, eikä Elias ole huutanut yöllä käytännössä ollenkaan vaikka onkin herännyt öisin syömään, ja viime yönä VAIN kerran! Ehkä kiitoksen tästä saa kostea ilmasto, vedessä lilluminen tai kenties puhtaampi ruoka? Saatte vain uskoa miten onnellisia me olemme pienimmän puolesta tästä "ihmeparantumisesta". Voitasko me jäädä tänne vielä pariksi kuukaudeksi?! 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Imetys Thaimaassa

Jos aikaisemmin ihmettelin Thaimaan kauppojen suurta korvikevalikoimaa, niin en ihmettele enää. Varsinaisesti etsiskelin tietoa siitä, miten Thaimaassa suhtaudutaan imetykseen julkisilla paikoilla (ok, jos teet sen "siveellisesti", varsinaisesti miehen tai naisen rinnan paljastamisesta voi saada 500 BHT sakot. Tosin ei luultavammin sovelleta imettävään äitiin, koska lakia varsinaisesti imetystä vastaan ei ole.), ja päädyin lukemaan artikkelia missä kerrottiin Thaimaan imetyslukujen olevan maailman alhaisimmat. Arviolta 50% äideistä aloittavat rintaruokinnan vauvan syntyessä, ja vain 5-15 % (2009) vauvoista ruokitaan yksinomaan rintamaidolla 6 kk saakka. Thaiäideillä on käytäntönä antaa vettä, tai muuta nestettä kuin maitoa ja aloittaa lisäruokinta aikaisin. Noin 47 % 6-9 kk ikäisistä vauvoista taas saa rintamaitoa muun ruoan ohella. Vähäisen rintaruokinnan pääsyyksi arveltiin aggressiivista korvikemainontaa (!!!!??) ja osuutensa on myös lyhyellä äitiysvapaalla (13 vkoa) ja imetystaukojen puutteella työskennellessä.

Ensikosketus hiekkaan aiheutti itkut <3

Jotenkin siis todella outoa, että maassa jossa naisen keskipalkka on olematon, äidit päättävät tuhlata vähätkin rahansa kalliiseen korvikkeeseen, vaikka ilmainenkin vaihtoehto on olemassa. Toki imetyksen jatkaminen ainoana ravintona on hyvin vaikea toteuttaa jos sattuu olemaan töissä kodin ulkopuolella, tai että ylipäänsä koko imetys kaikilta onnistuisikaan. Mutta kieltämättä, en ole koskaan täällä Thaimaassa nähnyt kenenkään imettävän (vaikka ei minulla tietenkään mitenkään pitkää vertailupohjaa ole näiden parin matkan perusteella :D). Ja se miksi ylipäänsä päädyin etsimään tietoa julkisesta imetyksestä, oli oma eilinen kokemus rannalta. Olimme siis meren rannalla viettämässä päivää. Koska Elias ei suostu juomaan nesteitä mukista, niin rintamaito on ainoa neste mikä menee, ja kuumana päivänä todella tarpeellinen. Kukaan ei siis tullut imetystä kieltämään, ja toki tein sen rantatuolissa varjon alla istuen paljastamatta yhtään enempää kuin normaalistikaan bikinit päällä. Mutta hyvin tehokkaasti se piti kaupustelijat poissa meidän ympäriltä, kukaan ei tullut lähellekään, vaan kaikki ohittivat meidän rantatuolit edes vilkaisematta päin. Saipahan kerrankin olla rauhassa ilman jatkuvaa hieronnan yms. tyrkytystä (vaikka kyllähän kaupustelijat uskovat hyvin sanat "No thank you"). 


Vesi on lämmintä kuin linnunmaito!

Täällä on päivä valjennut ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Päivän ohjelmaan kuuluu siis olennaisesti merenrantaa ja uiskentelua. Voiko olla ihanampaa!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Lentomatka takana (jee!!!!)

Takana piiiiiitkä, siis vähän vajaa 11 tunnin lentomatka. Jotenkin se ei vaan tuntunut niin pitkälle. Lento meni siis yllättävän hyvin, vaikka Eliaksen ensimmäinen nukahtaminen ja siirtäminen nukkumaan vauvakoppaan ei onnistunut edes huonosti, vaan saimme rauhoitella raivoavaa pienokaista koko porukan voimin (onneksi ei tarvinnut hävetä, sillä Elias ei todellakaan ollut koneen ainoa raivopää). Saimme siis käyttöömme vauvakopan lentokoneeseen, mikä oli ihan kiva juttu, kun sai edes vähän oikoa väsyneitä käsiään ja jalkojaan. Elias nukkui noin puolet matkasta, josta varmaan puolet kopassa ja puolet sylissä.  Ruokakin maistui eikä korviinkaan sattunut paineenvaihtelut. Itse nukuin lopussa n. 20 min, joten aika sekava olotila on tällä hetkellä. Ja vaikka just nyt sataakin vettä, niin onpahan ainakin LÄMMIN!!

(Postasin tämän Blogger-appsilla puhelimella, joten pyydän anteeksi hankalaa fonttia ja ylisuurta kuvaa)

torstai 28. marraskuuta 2013

Umpiointi

Sosetehtaassa käynnistyi eilen vauvanruoan purkittaminen umpioimalla tulevaa lomamatkaa varten. Koska matkakohteessamme ei ole myynnissä nimenomaan lihasoseita meidän allergiselle pienokaiselle, ajattelin tehdä jokaiselle päivälle oman liha-annoksen yhteen purkkiin jatkettuna pienellä määrällä kasviksia. Koska tämä meidän 9 kk tarvitsee joka aterialla n. 20 g lihaa, ja sitä syödään kaksi kertaa päivässä, pitäisi yhteen purkkiin saada osumaan n. 40 g lihaa. Pikaisesti pääteltynä ostamastani 530 gramman kanafilepaketista pitäisi siis saada 12 purkkia aikaiseksi. Kasvikset heittelin sekaan ihan summassa, ja täytyy kyllä sanoa että nappiin osui! Sosemassasta tuli täsmälleen 12 purkkia piripintaan täytettynä.

Vauvansoseen umpioiminen 

Näitä tarvitset

x määrä vauvansosepurkkeja kansineen (parhaiten toimivaksi olen kokenut Hipp -purkit ja niiden kannet)
uuni & liesi
2(-3) kattilaa
hansikkaat

Esivalmistelut


Laita purkit kansineen likoamaan veteen edellisenä iltana. Tarkoitus on herätellä purkeissa mahdollisesti uinuvat bakteerien itiöt, jotta ne tuhoituisivat uunissa steriloitaessa. 










Valmistus

Laita purkit kansineen 125 °C uuniin steriloitumaan vähintään 30 minuutiksi. Valmista sose samaan aikaan purkkien tekeytyessä. 















Nämä laitoin

530 g kanaa
1 parsakaali
450 g kukkakaalia
500 g maa-artisokkaa
1 avokado

Laita kanat kattilaan ja laita vettä sen verran, että ne peittyy. Keitä hetki, lisää kasvikset ja keitä kunnes kypsiä.






Purkitus


Ota purkit uunista. Laita hansikkaat käteen, jotta vältyt palovammoilta. Lusikoi sosetta purkki täyteen varoen sotkemasta purkin suuta. Sulje purkit kansilla löyhästi. Laita purkit kattilaan, jossa on vettä 2/3 purkkien korkeudesta ja keitä sose kiehuvaksi (n. 15-30 min). Keitä toisessa kattilassa yhtä monta kantta kuin sinulle on purkkeja (vähintään 5 minuuttia). Jätä kannet veteen jäähtymään käsin kosketeltaviksi (ei tarvitse olla kauan). Nosta purkit pois vedestä ja vaihda kansien tilalle toisessa kattilassa keitetyt ja hieman jäähtyneet korkit. Jäähdytä. Tarkista umpioinnin onnistuminen kokeilemalla kannen keskiosaa. Jos keskiosa on painunut alas, olet onnistunut hienosti!



Ja se miksi näin monimutkainen kansien kanssa venklaus, on ainoastaan siitä syystä, että näin onnistuu varmasti. Tein nimittäin hyvin monta kertaa tämän keittämis/jäähdytyshomman samoilla kansilla, ja joka kerta vain muutama umpioitui (josta syystä loput vaihekuvista jäi ottamatta, eli herrrmmot meni :D ) Luulen syyksi sitä, että kannet olivat liian kuumia ottaakseen kunnolla jengoilleen, minkä takia ilma pääsee jostain raosta purkkiin. Eikä kansien tarvinnut jäähtyä edes paljoa, että niitä pystyi paljain käsin vääntelemään. Toki tämän voi tehdä myös kiertämällä kannet vain kiinni keittämisen jälkeen, mutta  varmemmin onnistuu näkemällä vähän enemmän vaivaa (eikä edes paljon!).



P.S. Seuraava postaus toiselta puolen maailmaa (toivottavasti, mutta mikäli ei, niin nähdään kahden viikon päästä!)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Thaimaa, osa 1: Paniikki & Suunnittelua

Ilmassa alkaa olla pientä jännityksen makua (lue: juoksen ympyrää kotona aloittaen milloin mitäkin saamatta mitään valmiiksi). Vasta äskenhän matkaan oli vielä neljä viikkoa, ja nyt vain muutama päivä! Vielä olisi paljon tehtävää ennen matkaa, ja ennen kaikkea pitäisi alkaa varmistua, että kaikki tarvittava on lähdössä mukaan. Lisähaastavuutta matkaan aiheuttaa tietysti Eliaksen allergiat, jonka vuoksi suurin osa ruoista on valmistettava itse ja otettava matkaan kotimaasta. Thaimaan vauvojen valmisruoka tarjonta kun on aika suppea, eikä esim. lihasoseita ole lainkaan myynnissä (kiitos Chardonnay erittäin hyvästä postauksesta!)

TO DO

- rahan vaihto Forexissa
- luottokorttin maarajauksen muuttaminen
- vaatteiden pesu ja pakkaaminen
- puhelimen muistin tyhjennys uusia kuvia varten
- iPad matkakuntoon (uusien videoiden, pelien lataaminen yms. koneeseen)
- Eliaksen ruokien ostaminen ja valmistaminen
- lääkärintodistus allergioista, että saa viedä omat ruoat lentokoneeseen
- mahdollinen antibiootti varalle matkaa varten (Elias taas räkäinen… :( )
- joulukorttien kirjoitus ja lähetys (tullaan tosiaan sitten vasta kun lähetyspäivä on mennyt)
- matkan aikana erääntyvien laskujen maksu
- kyydin tilaaminen lentokentälle
(-kyydin tilaaminen perillä hotellille? luulisin kyllä, että kentällä on takseja ilman tilaamistakin…)
- käsimatkatavaroiden pakkaaminen mahdollisimman järkevästi

OSTOKSET

- ruoat: hirssihiuteleet, -jauhot, quinoa, hedelmäsoseet (n. 20 prk!)
- matkasyöttötuoli (sack'n seat -tyylinen)
- matkalaukku (meinasi unohtua, että Eliashan tarvitsee myös :D)
- kamera  



MUKAAN MUUTA

- sauvasekoitin ja kuppi
- vaippoja muutamaksi päiväksi
- lentokoneeseen uuninkestävä astia ruoan lämmitystä varten (minulle)
- jotain viihdykettä lentokoneeseen Eliakselle (mahdollisimman kovaääniset ja piippaavat lelut kanssamatkustajien riemuksi?)
- matkarattaat 
- unohdanko nyt jotain…




Ruoista vielä sen verran, että suunnittelin tekeväni vähän "tuhdimpaa" lihasosetta mukaan umpioimalla. Periltä saa kuitenkin esim. kukkakaalia, niin voin keittää ja soseuttaa sitä jatkoksi siellä. Onneksi meillä on perillä huoneistossa ihan "täysinvarusteltu" keittiö, joten siellä on hella ja jääkaappi yms. Sen verran tuuria(?) sentään varatessa oli, vaikka varaushetkellä en tiennyt vielä mitään Eliaksen allergioista.

Pakkaaminen tuottaa myös aika isoa päänvaivaa, sillä matkatavararajoitukset lentokoneessa ovat tiukentuneet sitten viime reissun. Nyt saa viedä koneeseen enää max. 20 kg per tyyppi, joihin SISÄLTYY max. 5 kg käsimatkatavaraa!! Eihän tuossa mitään jos matkustaisit pelkästään aikuisten kesken, mutta tämä vaippaikäinen tuppaa tarvitsemaan aika paljon enemmän tavaraa, vaikka vaatteet ei painakaan juuri mitään...


perjantai 22. marraskuuta 2013

Hullut päivät Meandin malliin

On sitä varmaan ihan kahjo, mutta niin vain piti lähteä Meandin Outlet -tapahtumaan Espooseen. Ehkä hieman tilannetta pelasti se, että ystäväni oli hieman myöhässä sovituista treffeistä, ja pääsimme paikalle vasta hieman ennen puoltapäivää. 


Olimme alunperin sopineet, että toinen odottaa lasten kanssa (5 lasta) autossa ja toinen käy shoppailemassa. Pian kuitenkin selvisi, että suunnitelma oli täysin tuhoon tuomittu. Pikainen kurkistus sisälle ostoskeskukseen paljasti monen sadan metrin jonon kassalle, vaikka itse myyntitilassa ei juurikaan ketään ollut  enää shoppailemassa. 


Eikun lapset mukaan, nuorimmat toinen rattaisiin ja toinen Manducaan, ja suunta sekaan hulinaan. Suurinosa edullisista 5 euron pöydistä olivat tyhjiä, mutta kevään mallistoa oli reippaasti jäljellä. 


Siinä pöytiä selaillessa jonokin lyheni puoleen siitä mitä se oli kun saavuimme paikalle. Lisäksi täytyy kiittää hyvää päättelyäkykyään ottaa käteistä mukaan, sillä saimme maksettua ostokset vähän niinkuin jonon ohi suoraan myyjille.

Jouduin ostamaan kaksi, kun löysinkin oikeaa koko olevan
jumpsuitin tuon isomman jälkeen. Harmi :D
Hauskinta oli selitellä muille asiasta tietämättömille ihmisille tätä ostoshysteriaa. Satunnaiset ohikulkijat pällistelivät sisälle päin ja osa jopa uhkarohkeasti kävi vilkaisemassa myyntipöytiäkin. Mutta eipä kukaan viitsinyt jäädä jonottamaan siihen järkyttävän pitkään jonoon, missä ilmeisesti parhaimmat olivat jopa 2 tuntia. 

Esikoisen uusi asu Thaimaahan

Vessareissulla jutustelimme myös valokuvaajalle, joka oli saapunut kuvaamaan ostoskeskusta. Oli kuulemma ollut hyvin järkyttynyt kun oli päässyt todistamaan miten mammat juoksee pöytien kimppuun ovien avauduttua. 

No emmää nyt tiedä olisko näitä tarvittu…ja kuvan
ulkopuolelle jäi vielä sweatjacket yms.

 Äiti sai myös ekat meandinsa parin puseron ja yhden mekon muodossa. Olivat tosi kivannäköiset päällä, ja tuolla 10 euron hinnalla ne raski ostaakin!


Lopuksi siirryimme sitten meille nauttimaan leipomaani porkkanakakkua. Tai siis muut nautti, minä katselin vierestä. Mutta hyvää kuulemma oli!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Haaste, osa ∞

Kiitos Veljekset Sisu ja Voiman Annimarille haasteesta! Tämä on sama mihin vastasin viimeksi, joten olen nyt todella laiska, enkä tee muuta kuin vastaan Annimarin todella hyviin kyssäreihin. Anteeksi siis tylsyyteni :)

1) myytkö tarpeettomat tavarat kirppiksellä, netissä vai lahjoitat ystäville/Uffiin?

Uskallankohan edes tunnustaa… En oikeastaan mitään noista, vaan heitän ne yksinkertaisesti roskiin. Tietty jos on kyse arvokkaammasta tavarasta, esim. huonekalusta, niin voin yrittää myydä sen ensin. Mutta jos ostajaa ei ala näkyä, niin kaatopaikalle käy tie. Lastenvaatteita myyn kyllä jonkun verran netissä, mutta useimmiten ne on jääneet jemmaan "seuraavalle".

2) mikä on lempiryhmäsi Facebookissa, jos olet jollain jäsenenä?

Kuulun varmaan 20+ eri Fb-ryhmään, joista jokaiselle on kyllä käyttöä, enemmän tai vähemmän. Varsinaista lempparia ei oikeastaan ole, mutta ehkä eniten tulee käytettyä omaa salaista perhe-ryhmäämme.

3) milloin olet liittynyt Facebookkiin, jos olet liittynyt?

Liityin tammikuussa 2009, ensin vastustettuani pitkään ajatusta. Lopulta kuitenkin aika kävi "pitkäksi" äitiyslomalla, ja annoin periksi. Eikä se nyt niin huono juttu ollutkaan.

4) haluaisitko joskus muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin?

Hmm, ehkä pitäisi kysyä ensin, haluaisinko edes muuttaa kaupunkiin :) Tykkään asua täällä "böndellä" metsän ympäröimänä, ja paikassa jossa lähimmälle valaistulle asfalttitielle on edes joitain kymmeniä metrejä. Ehkä sitten, kun jään eläkkeelle.

Olisiko kaupungissa takapihalla tämmöistä maisemaa…?


5) tai kenties ulkomaille?

No mikä jottei, kunhan se olisi joku paikka jossa on kesä ympäri vuoden. Silloin ehkä jo pieni kaupunkikin kävisi!

6) talvi vai kesä?

Mä otan nämä molemmat ja jätän syksyn ja kevään välistä!

Vaikka toisaalta, syksyllä voi maisemat olla todella kauniitkin, jos siis ei sada koko ajan! 

7) voisitko joskus harkita ottavasi sijaislapsen?

Kyllä, itseasiassa olemme vieneet ajatuksen toiminnan tasollekin. Ennen kuin tulin toisen kerran raskaaksi, olimme saaneet paikan PRIDE-koulutukseen. Raskauden varmistuttua sovimme lykkäävämme koulutusta parilla vuodella, mikä tälleen jälkikäteen ajateltuna oli todella hyvä juttu. Eliaksen allergiat ja yövalvomiset vievät nyt niin paljon voimia, ettei sijaislapsen tasavertaiseen kohteluun riittäisi rahkeita. Paikka on siellä meille kuitenkin edelleen varattuna, kunhan ensin tästä selvitään.

8) laiva vai lentokone?

Lentokone, ehdottomasti! Mitä nopeammin perillä, sen parempi.

9) mitä haluat tehdä 5-vuoden päästä?

Haluan olla kotiäiti! Suuret on mulla haaveet <3 Ne Pienet Hetket lasten kanssa ovat korvaamattomia!


Tällä tavalla minä lähden etenemään. Varovasti, varovasti.. ettei satu nenu lattiaan!


10) pyykit vai tiskit?

Tiskikone, monta kertaa päivässä. Pyykit hoitaa mies, koska rikon kuulemma pesukoneen O.o (sopii kyllä minulle!)

11) käytkö usein kirpputoreilla?

Minun kirpparireissut keskittyy aina mummolareissun yhteyteen, ja siellä ollessa voin käydä kirpparilla vaikka joka toinen päivä! Kodin lähellä olevat kirpparit eivät ole sytyttäneet, vaikka jotkut niitä ovat kehuneetkin. 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Vertaistukea

Olen vertaistuen suurkuluttuja. Etsin aktiivisesti, osallistun, kyselen, kyseenalaistan, ihmettelen ääneen, luen mielelläni muiden kokemuksia ja myös mielelläni kerron miten meillä menee. Olen saanut vertaistukea pääasiassa eri keskustelupalstoilla ja täällä blogissa (<3), mutta olen myös viritellyt keskustelua ventovieraiden äitien kanssa sopivissa tilanteissa, ja saanut ihanaa lohtua (ja ehkä sitä antanutkin) päivitellessämme pienen ihmisen elämää.

Viimeksi tänään olimme poikien kanssa käymässä eräällä isolla lääkäriasemalla. Koska oli Eliaksen ruoka-aika, menimme syömään lapsille tarkoitettuun taukotilaan. Viereen tuli reilua kuukautta nuorempi lapsi haukkaamaan omaa evästään äitinsä kera. Keskustelu virisi ensin ruokapurkista (sama hedelmäsose), ja siirtyi nopeasti allergioihin todettuani, ettei Elias muuta voi syödäkään "kun tässä ei ole riisiä". Siinä sitten reilun puolen tunnin ajan keskustelimme miten allergiat ovat meillä ilmenneet, miten meillä nukutaan ja pohdittiin mikä mahtaisi kaverin vauvaa vaivata. Heillä siis selvittelyt olivat melkoisen alkuvaiheessa. Ja ah, niin samanlaisia ongelmia, joita muut eivät todellakaan voi ymmärtää ellei itse ole niitä kokenut! En tietenkään voi sanoa, että olisin iloinen jos muutkin vanhemmat ja heidän lapset kärsivät näistä samoista ongelmista, mutta se on vaan jotenkin niin terapeuttista. Siis se, että tietää kesken makoisimpien unien herätessä, ettei todellakaan ole yksin. Ettei ole ainoa vanhempi täällä maan päällä, joka samalla hetkellä valvoo ja suree sitä miten saisi lohdutettua vauvansa taas uneen. Minä saan voimaa siitä, ja niin saa moni muukin, ainakin jos katsoo miten paljon eri keskusteluforumeilta etsitään apua milloin mihinkin ongelmiin. Mitä sitä ennen tehtiin, ennen tätä maailmankatsomuksen mullistanutta maailmanlaajuista verkkoa? Mitä jos tuttavapiirissä ei kertakaikkiaan ollut ketään johon samaistua? Ja jos ainoa, josta apua edes pystyi pyytämään oli neuvola…

Olen saanut todella paljon lohtua siitä tiedosta, ettei lapsemme todellakaan ole ainoa maailmassa, jolla on "miljoona" ruoka-aineallergiaa. Eikä ainoa, jolle ei löydy sopivaa maitoa, ei ainoa 9 kk ikäinen, joka ei ole eläissään nukkunut läpi yön, ei ainoa, jonka äiti stressaa öisin kuunnellen lapsensa hengitystä, vaikka kerrankin saisi nukkua. Siis suosittelen lämpimästi! Hakeutukaa, etsikää, osallistukaa, mikäli tilanteenne vaikuttaa "lohduttomalle". Muilta saman kokeneilta saa joskus todella kullanarvoisia vinkkejä esim.  ihan konkreettisesti siitä mitä ruoka-ainetta kannattaisi kokeilla, tai ylipäänsä ihan vain sen tiedon, että juuri heillä on ollut sama tilanne, ja siitä on selvitty hengissä! Tottakai tässäkin asiassa kannattaa pitää tietty lähdekritiikki mielessä, mutta kunhan sen muistaa niin vertaistuesta ei voi kuin hyötyä!

Jos olet siis pienen allergikon vanhempi, ja mietit mistä kannattaa aloittaa, niin suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä: 

Suolioireiset Allergialapset ry 

Tuolta sivustolta löytyy paljon käytännön tietoa ja muiden vanhempien kokemuksia. Ja nimestään huolimatta sivusto sopii muillekin, kuin pelkästään suolella oireilevien lasten vanhemmille.

Yhdistyksellä on myös Facebookissa oma vertaistukiryhmä:

Allergialasten Vanhemmat

Ryhmässä keskustellaan kaikesta allergiaan liittyvästä ilman tuomitsevia ja asiattomia kommentteja, koska siellä ollaan ihan omalla nimellä. Se siis poikkeuksena näihin "kaksplus" yms. sivustoihin. Siellä saa valittaa, iloita, kysellä ja aina saa vastakaikua muilta saman asian kokeneilta. Mutta koska kyseessä on edelleen "vain" vanhempien oma keskustelupalsta, eikä ammattilaisten ohjesivusto (vaikka onhan niitäkin joka lähtöön), kannattaa se lähdekritiikki pitää vahvasti mielessä ja varmistaa asiat omalta hoitavalta lääkäriltä mikäli yhtään epäröi. Niin, ja vältä MSAS-analyysi -keskusteluja, olit sitten niistä mitä mieltä hyvänsä (=draamaa, vaikka onhan silläkin toki oma viihdearvonsa, jos tykkää :D)!

Ja lopuksi totean, etten ole mitenkään yhdistyksen toiminnassa mukana, enkä ole kysynyt sieltä edes lupaa tähän "mainostukseen". Joten jos jollakin on jotain sanottavaa tämän asian tiimoilta, niin rohkeasti vain kommenttia kehiin niin korjataan asia!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

9 kk

9 kuukauden kypsä ikä naksahti mittariin viime viikon torstaina. On siis aika päivittää (päivitellä?) pienen miehenalun taitoja!

9 kuukauden ikäisenä meillä

- paino sairaalareissulla mitattuna n. 8,7 kg
- nukutaan vaihtelevasti, mutta edelleen 2 syöntiä per yö
- nukutaan todella hyvin päiväunet ulkona vaunussa 2 kertaa päivässä 2-3 h
- nukahdetaan vaunuihin aina ihan itsekseen, ja yöunillekin yleensä melko hyvin
- nukutaan omassa sängyssä ensimmäinen unipätkä, jonka jälkeen siirrytään äidin kainaloon
- nukkuu lähestulkoon koko ajan masullaan yöunet
- on sairastettu ensimmäinen kuumetauti ja syöty siihen antibiootti
- suussa kaksi hammasta
- kiinteät samat kuin 8 kk aikaan, lisää ei ole voitu kokeilla maidon etsimisen / sairastamisen takia
- maitona edelleen pelkkä rm (Neocate todettu epäsopivaksi, Alfamino odottaa edelleen terveempää aikaa)
- ruoanpalaset uppoaa melko hyvin esim. quinoa ja kurkku
- ei osaa juoda edelleenkään nokkamukista (pureksii mieluummin kahvoja tai pohjaa), jonkunverran menee hörppyyttämällä lasista
- istuu hyvin tuetta
- osaa mennä istumisasennosta mahalleen ilman muksahduksia
- hytkyttelee kovasti konttausasennossa, ja yrittää edetä
- osaa melkein nousta istumaan masultaan (jää etukenoon toinen jalka sivulla)
- antaa äidille tavaroita käsistään, tai yrittää niitä työntää äidin suuhun
- halutessaan syliin ryömii äidin jalkoihin ja ojentelee käsiään
- osaa suuttua jos viedään pois kiva juttu (kaukosäädin, viedään pois vessasta)
- tykkää vedellä verhoja ja hieroa naamaansa niihin
- suorastaan rakasti meidän rakkaan edesmenneen kisun ruokakuppeja ja turkin nyhtämistä (äitiä itkettää taas… :( )
- kuuntelee todella tarkkaavaisesti kun muut puhelevat

Äiti

- kierto käynnistyi (yyh….)
- maidon tuotanto tehostui pojan sairastellessa, joten kun kiinteät alkoi taas maistua, kärsin taas maidon pakkaantumisesta ja kipeistä rinnoista
- paino tippui kilon, ja raskaudesta jäänyt pömppämaha pieneni kuin taikaiskusta (jee!!)
- nähnyt ensimmäiset painajaiset liittyen lomaan/lentomatkaan

Joulukortti -kuvaukset osoittautuivat kaksikertaa
haastavammaksi kahden lapsen kanssa kuin yhden… :)


torstai 14. marraskuuta 2013

Karhunpoika sairastaa edelleen...

Miten voikin olla pieni näin kipeä. Tänään on ensimmäinen päivä, kun kuume ei kipua yli 39 °C. On käyty lääkärissä, ja sairaalan lastenpäivystyksessä. On otettu verikokeita ja aloitettu antibiootti (virus)tulehdukseen. On todettu kolmen eri lääkärin toimesta, että tulehdus on joko vasemmassa tai oikeassa korvassa (jep, jokainen eri mieltä). Meillä siis rohistaan, yskitään, itketään yskiessä, valutetaan räkää, tuhistaan tukkoista nenää, oksennellaan, ripuloidaan ja ollaan muuten vain väsyneitä. Oksentelu johtuu limasta ja ripuli taas antibiootista. Ja huonosti nukutaan tottakai. Ihan parasta tässä kaikessa tietysti on, että juuri kun olet saanut lääkearsenaalin syötettyä, niin tulee oksennus. Sääliksi käy urheaa pientä miestä, joka silti jaksaa naureskella ja vähän ryömiskelläkin. Ehkä tämä tästä alkaa helpottamaan, mitä todennäköisemmin siis. Missäs niitä varapattereita äideille myytiinkään?

Sairaalan päivystykseen päädyttiin muuten, kun huomasin kuumeisen miehen aukileen olevan koholla, eikä siinä näkynyt sykettä laisinkaan (normaalisti aina näkyy). Kyselin terveyskeskuksesta, että pitääkö hätääntyä (myöhäistä, olin jo paniikissa), ja sieltä ei osattua sanoa (ei edes, että pitääkö tilata ambulanssi). Joten lähetteellä sairaalaan, jossa lastenlääkäri totesi tutkimusten jälkeen niin voivan käydä tilapäisesti kovassa kuumeessa (ensin peloteltuaan aivokalvontulehduksella). Aukile siis laski heti kuumelääkkeen alettua vaikuttamaan. Olen jo alkanut epäillä että näin harhoja, mutta miten ihmeessä minä sellaista keksisin, kun en ole edes koskaan kuullut niin voivan käydä… Samalla reissulla sain sitten 40 euron pikavoiton pysäköintiajan ylityttyä (huom! 4 tuntia!!). Sekin otti vielä eilen päähän, mutta onneksi tuo mies osasi muistuttaa, että pääasia on kuitenkin, että Elias saatiin tutkittua (aargh, hirveä lause! en vain nyt osaa muotoilla sitä zombie-aivoillani…) ja todettua "terveeksi".

Joka napille olisi nyt käyttöä