lauantai 28. syyskuuta 2013

Bad hair d.. year?

Ihan aikuisten oikeasti, multa alkaa mennä hermo tämän "sulkasadon" kanssa. Minulla on siis sellainen puoliselkään oleva pitkä paksu tukka. Se on ollut minulla aina, vain kerran elämässä olen leikannut sen olkapäille saakka, muuten se on saanut olla aina suurinpiirtein tässä pituudessa. Jo viime raskauden jälkeen tukkaa tippui tupoittain, mutta se kasvoi takaisin yhtä paksuna kuin ennenkin. Silloin uudiskasvu alkoi kerralla, ja päänahka oli täynnä uusien hiusten sänkeä. Huvitti, kun aamulla peilissä vastaan katsoi lähes kasari pystärin omaava kotiäiti tukan sojottaessa sentin sängellä kohti kattoa.

No, nyt tukka alkoi tippu ehkä semmoset kolme kuukautta sitten. Sitä lähtee ei siis pelkästään harjatessa, vaan ihan oikeasti tippumalla, ja ihan tuppoina. Ei mulla mitään kaljulänttejä siis kuitenkaan ole, mutta harvenee oikein urakalla. Tukkapompula on aina täynnä kierteellä olevia pitkiä hiussuortuvia. Viemärit, lattiat, tiskiharjat, Eliaksen taipeet, minun taipeet, vaatteiden alla, suussa, ruoassa, siis ihan oikeasti joka paikassa (joo kyllä, persvaossakin)!! Imuri pitää puhdistaa joka toinen minuutti imuroidessa, koska muuten kaikki roskat tarttuvat imuroituihin hiuksiin kiinni, ja jäävät "röpöttämään" ilmavirran mukana imurinputkeen tukkien sen ja vähentäen imutehoa. Puhumattakaan siitä, että kun olen imuroinut, niin saman verran hiuksia on tippunut lattialle pyöriessäni ympäriinsä. Ihan sama siis imuroitko lattian ennen luuttuamista, kun luuttu ja vesi on täynnä toisiinsa ja sormiini tarttuvia hiuksen pätkiä. Milloinkahan tämä loppuu? Mitään muistikuvia ei ole edellisestä kerrasta, mutta kyllä se jossain vaiheessa loppui. Jonkun verran tunnen jo sänkeä päänahkassani, mutta hiustenlähtö senkun jatkuu... Välillä otan urakaksi vetellä irtonaisia hiuksia tukastani pois käsin, mutta turhaa touhua sekin kun sitä vain lähtee ja lähtee. Vielä olen vastustanut tuota miesten hiustenleikkurin puolen millin terän kutsua, mutta jos tämä ei pikkuhiljaa ala hellittää niin jotain radikaalia saattaa tapahtua! Aargh!

"Kuva liittyy tapaukseen"

torstai 26. syyskuuta 2013

Pomp de Lux syksy 2013

Siinäpä se nyt on!

Jännää, en enää muista mitä ostin :D
Olo kuin lapsella jouluna!

Lastenvaatekutsuista siis kyse, ja merkkinä Pomp de Lux. Aikaisempaa tuttavuutta minulla ei ollutkaan tähän kyseiseen merkkiin muuten kuin nimeltä mainiten. Vaikka varsinaisesti etukäteen netistä katsottuna en oikein innostunut kuin yhdestä tuotteesta (mikä ei sitten lähtenyt mukaan kun esikoinen ei kelpuuttanut), niin hyvin vaikeahan noilla kutsuilla on käydä ostamatta mitään. Ihan mun tyylisiä Pompin vaatteet ei kuitenkaan ole. Uskoin lupauksiin laadukkuudesta ja kestävyydestä, ja sille ne kyllä tuntuivatkin käsin hypistellessä. Saa nähdä, kovaan testiin ne päätyvätkin ainakin esikoisen kohdalla!


Esikoiselle parempaan pitoon oikealla oleva asu
Ohio PANTS ja Oxford SHIRT.
Vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön
navyn väriset Salem PANTSit.
Tilasin myös vihreän Salem SPORTS JACKETin, mutta isoksi harmikseni jouduin reklamoimaan sen heti todella ala-arvoisesta olkasaumasta. Tykkäsin kovasti takin kapeasta mallista, ja vahvasta kankaasta. Toivottavasti kunnollinen tulee pian, jotta saamme asun käyttöön.

Kauden hittiväri "curry" ei oikein pääse oikealla sävyllä
esille kuvattuna tietokoneen ruudulle. Luonnossa tämä
ei ole ihan näin keltainen.

Äh, huomasin tuon ekan kuvan olevan totaalisen
epäonnistunut, joten otin kuvastosta paremman kuvan.
Vasen asukokonaisuus siis sama :)
Kuopukselle Tokyo Little SLEEPER ja
Vienna Little LS GRANDDAD -yökkärit.
Öö, miksihän minä kaksi yökkäriä olen tilannut?
Tuo kaksiosainen menee kyllä ihan päiväkäyttöön, oli yökkäri tai ei :)

Kangas tuntuukin ihan luksuksen pehmeälle.

Vaarinhousuissa sepaluksessa feikki nappilista

Lopuksi mun henkilökohtainen suosikki hiippahattu
harmaa Providence HELMET
Ehdottomasti paras ostos! Tää pitää kaulankin lämpimänä
ja näyttää pienen miehen päällä niin pusittavalle :)

Vasen jumpsuit on ihana! Miksiköhän en ostanut...?
Tytöillehän Pompilla on aivan valtavasti erilaisia ihania hameita ja tunikoita, joita varmasti olisin ostanut kaksin käsin, jos olisi ollut joku jolle ostaa :) Ja tässä olikin sitten varmaan viimeiset lastenvaateostokset piiiiiiiitkään aikaan (eihän kirppareita lasketa, eihän?), koska vaatteita on taas kaapit täynnä ja muutenkin putoaminen kodinhoidontuelle on tosi lähellä. 

No laitanpahan tähän kuitenkin näitä tyttöjen ihanuuksia:


Hempeitä ihanuuksia

Mulla oli joskus pienenä tuommoinen oikean puoleisen
oloinen "Pieni talo preerialla" mekko. Tykkäsin!

Nyppyfleece oli todella pehmeää

Nuo ekat puhvihousut on vaan jotenkin niin hellyttävät!

Mitä taas EN ostanut, mutta olisin kyllä HALUNNUT testata, oli Pompin toppavaatteet. Haalarit ja kaksiosaiset tekniset tuotteet olivat aika kivan näköisiä ja hypistellessä kestävän tuntuista. Hintakin oli suht edullinen. Ainoa mikä tökki, oli ulkovaatteiden synkät tummat värit. Niitähän niitä ostetaan, mutta miksei edes tämmöisellä muista erota haluavalla merkillä ole vähän iloisempaa tarjontaa värien suhteen. Olen tainnut jo ennenkin valittaa siitä, että Suomen talvi on ihan riittävän pimeä ilman mustia lasten ulkovaatteitakin. Minä ainakin haluan lapseni erottuvan pimeydestä mahdollisimman hyvin, ja mikäs sen parempi kuin kirkkaan oranssit tai limen väriset ulkovaatteet!

Vedenkestävyydeksi luvattiin 10 000 mm/cm2 niinkuin
kaikissa muissakin laadukkaissa merkeissä.


Isommille pojille

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Korvikekokeilu osa 3

Jaaha, montakohan numeroa tuohon otsikkoon pitää vielä lisätä, että sopiva maito löytyy. Ja nyt täytyy jo todeta, että JOS löytyy. Eihän se sanottu ole, että mikään näistä vaihtoehdoista alkaisi käymään, ja voi olla että lopulta päädytäänkin menemään vesi + kalkkilisä -linjalla.  Ainakin tuntuisi helpommalle kuin alkaa tekemään jatkuvasti pieleen meneviä kokeiluja pienellä lapsella. Yleensä kai sitä suositellaan, että alle 10 kk lapsen pitäisi saada vielä maitoa, joten vielä on hetki aikaa siihen.

Kokeilussa oli siis tällä kertaa Nutrilon Soija. Minulla oli aika isot odotukset sen suhteen, ja tuli jotenkin ihan puskista tuo ah-niin-kiva-ja-kutiseva-ihottuma. Soijahan tosiaan on ainakin  tähän mennessä käynyt minun maidon kautta, joten jotenkin luotin siihen, ettei siitä mitään tulisi. Saapa nähdä joutuuko tässä omaakin ruokavaliotani alkaa taas säätämään. Olen kyllä alkanut jo todella epäilemään, että se syyllinen näihin sopimattomuuksiin olisikin se maissi, mikä on jokaisen korvikkeen sisällysluettelossa ensimmäisenä. Jippii... Edellisten kokeilujen kaavan mukaan Elias on ollut myös suhteellisen vaateliaalla päällä päivin ja öin, mutta ymmärtäähän sen kun kutisee ja koskee. Lopetin tuon soijan kahteen päivään, ja aloitin kortisonirasvaukset. Toivottavasti jo huomenna on parempi olo. Tilasin allergialääkäriajan meille ensi viikolle, ja toivottavasti sieltä lähtee edes vähän viisaampana maitojuttujen suhteen. Ja matka senkun vain lähenee, huh!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Voihan räkä!

Olipas se tauti! Koko perheellä se tuntuu olevan jonkun asteisena, kurkkukipuna, yskänä tai nuhana. Pienin kyllä sai osakseen sitten kaikki nämä, ja nämä muutamat päivät ovat kyllä menneet ihan potiessa. Täällä ollaan imuroitu nenää Fridalla ihan kyllästymiseen asti, suihkuteltu keittosuolaa, oksennettu useampaan kertaan, vaihdettu vaatteita jopa kolme kertaa päivässä, kieltäydytty ruoasta, roikuttu tissillä, huudettu, kiljuttu, podettu vauvan ekaa kuumetta, syöty ekat särkylääkkeet, skipattu vauvauinti ja oltu ihan noin ylipäätään todella väsyneitä. Toisaalta, Elias sai kahtena iltana särkylääkettä kuumeeseen, ja jostain syystä ne kaksi yötä sujuivat todella hyvin. Tässä sitä nyt vain mietin, että johtuiko hyvät unet vain yksinkertaisesti väsymyksestä, vai onko pienellä tosiaan unta häiritseviä kipuja normaalisti öisin... Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei kyllä kuulostaa yhtään kivalle! Ja tietysti ihottumaakin on tullut taas jostain. Pöh!

Tänään onkin meillä aikainen liikkeelle lähtö. Tauti tuntuu hellittäneen vähän, eikä kuumetta ole ollut enää eilen, joten korvaava vauvauinti alkaa meillä kello 9.00. Siispä nyt valmistautumaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

7 kk

Käytiin tänään pienen miehen kanssa ottamassa ylimääräiset mitat ennen 8 kk lääkärineuvolaa. Viime käynnillähän todettiin, että pituus vetää koko ajan käyrällä alaspäin, ja sen takia sovittiin tämä normaaliin neuvolaohjelmaan kuulumaton käynti. Neuvolakorttiin kirjoitettiin:

"Pituuskäyrä tasoittunut. On nuhassa."
Pituus 70,7 cm (67,8 cm)
Paino 8545 g (8400 g)
Pipo 45,4 cm (44,8 cm)

Eli huh! Saa huokaista helpotuksesta. Tällä kertaa pituutta oli tullut reippaasti, tosin painon kustannuksella. Eipä se minua ainakaan huoleta, kun pituuden sanotaan kuitenkin olevan se tärkeämpi mittari kasvun kannalta. Kieltämättä olen ollut huolissani ravinnon riittävyydestä näillä allergioilla. Onhan meillä kyllä käytössä joka ruoka-aine ryhmästä jotakin, joten sinänsä hirmuista ongelmaa ei pitäisi ollakaan. Viljat ainoastaan on todella huonosti edustettuna pelkästään hirssin muodossa. Kyselin myös mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutille, mutta kuulemma he ottavat vastaan mieluummin vasta hieman vanhempana. Sain myös melkoisen probleeman mietittäväkseni, kun terkkari heitti ilmaan kysymyksen MPR-rokotteesta loppuvuoden ulkomaanmatkan takia. Eliashan on allerginen kananmunalle, ja tämä rokote viljellään kanan alkioissa. Mitään ongelmaa ei kuulemma pitäisi olla, ellei saa anafylaksiaa kananmunasta. Eihän meillä tosiaan semmoista tule (ei ainakaan aikaisemmin), mutta ihottuma ja ripuli hetkeksi lienee kuitenkin taattu. Lisäksi rokotteesta kuulemma nousee useasti kuume ja muita oireita 1-2 viikon päästä rokottamisesta, jotenkin senkin takia rokote pitäisi antaa viimestään marraskuun alussa. Voi äh, tässähän sitä selvitettävää taas kerrakseen matkaan otettavien ruokien ja maidon selvittelyn lisäksi!


Oli pakko napata kuva mun lounaasta. Ruokien annoskoko on
kasvanut noin kolminkertaiseksi verrattuna aikaan ennen imetysdieettiä.
Kuvassa on salaattia päällimmäisenä, kun ruoan viereen ei enää mahtunut.
Salaatin alta löytyy uunijuureksia, pinaattiquinoaa linsseillä ja kookoskanaa. Salaatissa
puolestaan on harvinaisena herkkuna (pitkästä aikaa) pannulla kuullotettua ja haudutettua
fenkolia. Lisäksi extraherkkuna paahdoin kokonaisen valkosipulin uunissa ja puristelin
muutaman kynnen ruoan päälle. Aivan törky hyvää!

Niin, ja se nuha. Aika pitkään tässä mentiinkin ilman rohinoita ja vuotavia neniä. Heti kun ilma viileni, niin iski karmean räkätaudin päälle. Viime iltayö oli yhtä huutoa, kun pientä kiukutti tukkoinen JA vuotava nenä. Rinnalla rauhoittui, mutta heti alkoi huutokirkuminen kun siitä piti luopua. Lopulta sitten oksensi kaiken rään ja maidon pihalle, niin päästiin petivaatteiden vaihdon jälkeen yöunille puolen yön tienoilla. Mutta vain heräteksemme viiden aikaan jatkamaan siitä mihin jäätiin. No tämähän menee jo rutiinilla, valitettavasti.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Arkisia puuhailuja

Arki on iskenyt jotenkin tosi tehokkaasti. Ollaan nyt siinä pisteessä, etten enää oikein tahdo erottaa päiviä toisistaan, kun kaikki toistuvat niin samanlaisina. Enkä nyt sano, että se on välttämättä huono asia, kun tietää että asiat silloin kuitenkin sujuvat tahtomallani tavalla ilman ikäviä ylläreitä. Viikonlopun erottaa siitä, että mies useimmiten nukkuu vielä kun itse herään. Viikonpäivät pitää tarkistaa kalenterista, ja koko ajan on semmoinen tunne, että on jättänyt menemättä johonkin sovittuun tapaamiseen. Ei kyllä pitäisi, koska neuvola on vasta ensi viikolla. Jotain eroa viikonpäiviin on saatu:

pipoinventaariolla

Limeissä Petrellan tähtipipoissa on veljesten nimet aplikoituina.
Kimperi on taas puolestaan yksi lemppari pipomerkeistäni.

Kesälätsiä nuorimmaiselle. Lierihattuja on vähän liikaa yhden
miehen kulutettavaksi...

Syksy- ja talvipipoja nuorimmalle. 

Vanhemman pojan eläinpipoja. Dinosaurus (Tinttu) taitaa olla hyvin
edustettuna ja tottakai pojan suosikki! Taitaa mukana olla yksi
peikkopipokin. Niin, ja ylimpään vihreään pipoon löytyy koko
fleeceasukin paitoineen ja housuineen. Jossain vaiheessa poika ei
lähtenyt ulos ilman tätä asua!

Nykyään Ninjago-pipo on vanhemman pojan pakollinen asuste, ja
vaihtoehtona kelpaa vain Angry Birds, Salama McQueen, Spiderman...
Huoh!

Ai miten niin paljon pipoja? Joskus taisin mainita, että kärsin pienimuotoisesta pipofriikkeydestä, ja tässä on karkeasti arvioituna ehkä puolet poikien pipoista. Nuorimmaiselle olen yrittänyt hillitä ostamasta lisää, mutta hassusti niitä vaan mukaan tarttuu kirppareilta "kun ne on niin halpoja". Olen haaveillut myös tekeväni niitä itse, mutta minne ihmeeseen ne mahtuu ja kenen päähän, se jäisi nähtäväksi. Saahan sitä haaveilla :)

leipomalla ja bloggaamalla


Quinoarieskat

Olen väsännyt uuden blogin leipomuksilleni. Halusin, että ohjeet löytyisivät helpommin ja eihän kaikkia todellakaan kiinnosta meikäläisen erikoiset gluteenittomat, munattomat, maidottomat yms. leivonnaiset. Blogi toimii minulle jatkossa hyvänä muistikirjana, mitä on tullut tehtyä ja mikä on todettu hyväksi. Päivittely tapahtuu sitten kun sille tuntuu :) Ja varmasti jatkossa sinne tulee tavallisiakin leipomuksia, kunhan tämä imetysdieetti alkaa olla ohi. Vielä ei ole liikaa energiaa siihen.

Umpioimalla

Quinoa-parsakaali-kukkakaalisosetta, herrrkullisen väristä :D

Onnistunut umpiointi, plop!

Olen stressanut viime päivinä Eliaksen ruoista matkaa varten. Mitään sopivaa valmisruokaa ei siis ole olemassakaan, lukuun ottamatta paria kasvis- ja hedelmäsosetta. Matkan kesto on kuitenkin 2 viikkoa, joten jotain ruokaa pitäisi pojalle olla matkaan otettavaksi. Löysin ulkomaalaiselta merkiltä yhden lihasoseen, missä ei ollut perunaa, maissia eikä riisiä, mutta eihän sitä tietenkään tuoda maahan. Yritin kysellä valmistajaltakin saatavuutta, mutta mitään vastausta en saanut. Pitäköön siis tunkkinsa :(

Eli päädyin sitten kokeilemaan umpiointia. Tällä tavallahan nuo kaupankin vauvansoseet säilytetään, toki valmistus tapahtuu paremmilla vehkeilla ja valvotusti, mutta eikös tämän vanhan menetelmän pitäisi olla ihan kelpo konsti säilöä kotioloissakin. Tein siis pienen testierän sosetta, jonka laitoin uunissa steriloimiini (125 °C 15 min) sosepurkkeihin vielä molempien ollessa kuumia. Asettelin kannet kiinni, ja keitin vielä kattilassa purkkien peittyessä 2/3 veteen 15 minuutin ajan. Jäähtyessään kansien keskiosien pitäisi imaista kiinni, niinkuin kaupan soseissakin, merkiksi umpioinnin onnistumisesta. Kansien asettelu ei ole ihan helppoa kuumiin purkkeihin, varsinkin kun jengat ei tunnetusti näissä sosepurkeissa ole mitkään tukevimmat. Testierä onnistui melkein, sillä 2/3 purkeista imaisi kannen keskiosan alas. Pitää jatkaa testailua säilöntätesteillä, eli pidän ainakin yhden onnistuneen soseen jääkaapissa kahden viikon ajan, ja maistan lopputulosta itse :)

shoppailemalla

Vaatteiden Yö -tapahtuma järjestettiin netissä ekaa
kertaa. Sieltä löytyi nämä ihanuudet isolla aleprosentilla.
Kankaiden Yö -tapahtuma on muuten taas tulossa 25.-26. lokakuuta,
 ja tällä kertaa meinasin pitää koneen visusti kiinni! Hah, hah...
Ihanat Nirppanokan kortit saivat paikan seinältä.
Kortit sain yllärinä tilauksen kaupanpäällisinä Juhokustilta. 
Tämä oli vaan niin MUN näköinen, etten voinut
vastustaa tilaamista Eliakselle. Vähän lisää itsehillintää
nainen!!
"pakkollinen" allergiapäivitys

Mitäs muuta? Allergiarintamalla testattu uudelleen bataattia kaupan soseen muodossa. Jotenkin ajattelin, että enemmän käsitellyt raaka-aineet voisi sopiakin. Joo ei, harhakuvitelmaa sekin. Lounaalla siis sai 1/2 purkkia kesäkurpitsa-bataattisosetta, ja päiväunien jälkeen alettiin hankaamaan silmiä. Luomeen ja poskeen ilmestyi syheröä ja yöllä herättiin itkeskelemään pariin otteeseen. Muuten meillä yöt on taas sujuneet hyvin kahdella heräämisellä ilman itkuja. Eli selkeästi nuo yöitkut johtuu pelkästään allergioista. Eipä kamalasti kannusta kokeilemaan uusia ruokia, kun tietää että seuraava yö menee molempien kärsiessä. Toisaalta, nappasin kaupasta mukaan myskikurpitsaa (butternut squash), ja se tuntuu sopivan. On muuten aivan törkeän hyvääkin, ja voittaa bataatin mennen tullen maultaan. Kallistahan se pirulainen vaan on!

Ainiin, meinasi ihan unohtua! Äitilandiassa etsittiin testiryhmää testaamaan Serlan uutta talouspaperia. Ihmeekseni arvontaonni suosi ja sain kotiin ison paketin Serlaa. Testailu siis menossa!


"Yhden käden" -ominaisuus on aika kiva juttu, kun paperia kuluu
arkkitolkulla syöntihommissa!






torstai 5. syyskuuta 2013

Imetyksestä

Alkaa pikkuhiljaa muistamaan miksi imetys alkoi jäädä vähemmälle esikoisen kohdalla 7-8 kuukauden iässä. Pikkuinen ei ole enää mikään pikkuinen, vaan touhukas pieni mies, jota kiinnostaa kamalasti kaikki ympärillä tapahtuva. Ainoastaan yöllä pimeässä syöminen onnistuu ilman kurkkimisia ja niistä johtuvia taukoja syönnissä. Nykyään syöminen sujuukin vähän tähän malliin:

Elias kitisee tyytymättömänä, ja päättelen olevan maitohuikan paikka. Otan syliini ja alan asettelemaan rinnalle (samalla poju yrittää napata suuhun poskeni, sormeni, tai minkä tahansa lähelle sattuvan ulokkeen). Nänni suuhun, pari imua ja alan tuntea maidon alkavan herua. Hei, mikä toi oli? Ääni! Ote irtoaa ja maito suihkuaa (jep, suihkuaa, edelleen!) kastellen pojan hiukset, silmän, posken, sohvan, minun vaatteet... you name it, kaikki kastuu! Yritän asetella tissiä sinne minne se kuuluu, eli lapsen suuhun, joka kuitenkin hymyilee vain edelleen valloittavaa hymyään, eikä ole aikeissakaan pelastaa meitä maitotulvalta. Tätä jatkuu seuraavat pari minuuttia, pienen miehen alkaessa kertoa miten kivaa hänellä tällä hetkellä on. Uusi yritys, sama lopputulos. Tällä kertaa voimakas imu, ja pään kääntäminen samalla kun imu on kovimmillaan. AUTS! Äiti näkee tähtiä venytyksen aiheuttamasta kivusta. Uusi yritys, tällä kertaa kuunnellaan ympäristöä tissi suussa samalla vähän ikeniä narskutellen. Aarrgh! Ja taas äiti näkee tähtiä toivoen samalla mielessään ettei hampaita ilmesty ainakaan vielä seuraavaan puoleen vuoteen. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sinnikkyys palkitaan ja ukko saa masun täyteen. Huh, äkkiä maitobaari piiloon ja suojaan kivulta. Ainakin seuraavaan kertaan :)

Kurkkimista ja venyttämistä lukuunottamatta imetys sujuu muuten erittäin hyvin. Maidon puutteesta ei tietoakaan, vaikka kiinteitä menee jo se neljä kertaa päivässä. Ilmeisesti öinen stimulaatio pitämään maidontuotantoa hyvin yllä. Mielestäni määrällisesti kiinteitä menee myös ihan hyvä määrä, vaikka sanotaan yleensä että yöllinen huikkailu veisi ruokahalua päivältä. Paino menee edelleen tasaista keskikäyrää, joten sinänsä mitään syytä yösyöntiä ei olisi rajoittaa. Muuten kuin yhtenäisten unien takia. No näillä mennään eikä unikoulua ole ainakaan vielä suunnitteilla. Ehkä sitten joskus.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Korvikekokeilu, osa 2

Testissä Profylac:

- Ensimmäisen 40 ml annoksen jälkeen silmäluomi punoittaa
- Toisena päivänä annos 2 x 40 ml, silmäluomi punoittaa enemmän, pari näppyä poskissa
- Kolmantena päivänä annos 2 x 80 ml, silmäluomet molemmat helottaa, poskiin ilmestyy enemmän ihottumaa
- Neljännen päivän aamuna molemmat posket ovat lähes saman näköiset kuin ennen allergioiden toteamista. Siis todella ärtyneet, täynnä punaista koholla olevaa kutisevaa näppylää. Käsivarteen on ilmestynyt ihottumaa.

Jaha, tämä lienee tässä. Jos näin vähillä annoksilla ihottuma alkaa riehua, niin aika turha kait tätä on jatkaa ripuliin asti. Mitäs seuraavaksi? Pilkotut lehmämaitopohjaiset tuskin käy yksikään, tai usko siihen on ainakin todella heikko tällä hetkellä. Soija on varmasti vahvoilla seuraavaksi, mutta pelottaa jos sille sitten allergisoituu. Siinä tapauksessa minun ruokavalio kapenisi entisestään, mikä ei todellakaan kuulosta hyvälle vaihtoehdolle.

Huoh. Taas alkupisteessä.