torstai 31. lokakuuta 2013

Kamera & koti

Minua on vaivannut hirmuinen kamerakuume jo jonkun aikaa. Meillä on vanha järkkäri, Olympus  E-500. Se on ihan huippukamera jos kuvaat ulkona, ja sillä olen ottanut nämä tämänkin postauksen kuvat tällä kertaa. 



Tykkään sen ergonomiasta ja valikoista, ja ainoastaan etsin on aika pieni ja vaikea tihrustaa. 



Mutta, se iso MUTTA. Kamerassa ei ole optista kuvanvakaajaa, ja omistamani objektiivit ovat kitti-kamaa, eli aika surkeita. Kennon koko on nykypäivän järkkäreihin verrattuna pieni, joka ilmeisesti vaatisi aika paljon valovoimaisemman objektiivin (nyt f3.5-5.6) kaverikseen jotta sillä saisi edes siedettäviä kuvia hämärämmässä, tai edes normaalivalaistuissa sisätiloissa. 



Olen haaveillut ostavani pancake-objektiivin, jossa valovoimaa löytyisi reippaasti enemmän (f2.0), mutta esteeksi on muodostunut hinta. Olympuksen omat objektiivit maksaa järkkyjä, ja halvemmilta merkeiltä niitä ei edes saa tähän bajonettiin (four thirds). Sovitinrenkaat maksavat toisen mokoman, joten paketin hinnaksi tulisi vähintään 500 e karkeasti laskettuna. Mitä järkeä, sillähän saa jo uuden kameran! 



Haaveilut ovat kohdistuneet edulliseen minijärkkäriin, jota olisi helpompi raahata mukana. Lasten kanssa liikkuessa sitä raahattavaa on jo muutenkin riittävästi ilman isoa järkkäriäkin. 



Canon EOS-järjestelmä merkkinä kiinnostaa, koska siihen on helposti saatavissa vaikka kaikkia lisävarusteita edullisempaan hintaan. Tällä hetkellä sarjan Canon EOS M:stä on hirmuisen hyviä tarjouksia haaveilemallani pancake-objektiivilla, noin 500 euron hujakoilla. 



Kameran kuvanlaatua, kokoa, kosketusvalikoita yms. on kehuttu joka arvostelussa minkä olen lukenut, mutta isoa miinusta on tullut automaattitarkennuksen hitaudesta. Ja taidettiinpa jossain sanoa, että mikäli kuvaat nopeasti liikkuvia lapsia ja eläimiä, niin tämä ei ole kamerasi. No niitäpä tässä lähinnä tulee kuvattua, joten olisi kiva itse päästä testaamaan jossain miten hidas kamera oikeasti on. 



Toisaalta, tällä hetkellä tilanne on se, että järkkärillä ei kuvata ollenkaan lapsia sisällä, ja kaikki kuvat otetaan iPhonella, mikä myöskään ei ehdi liikkeeseen mukaan vaikka valovoimaa löytyykin. Joten kai tuo M olisi merkittavä parannus nykytilanteeseen joka tapauksessa. 



Jos jollain on kokemusta ko. kamerasta, niin jätä ihmeessä kommentti! Arvostan sitä todella paljon!


Ja huppista heijaa! Olen etsinyt koko aamun järkkärimme laturia. Ei löydy, ei!



Onko tämä joku merkki? Suuttuiko vanha laturimme uuden kameran haaveilusta, ja päätti hävittää itsensä?



Ja sitten vielä se isoin MUTTA, raha. Mistäpä kaivat 500 euroa, kun tulot ovat 330 e kuukaudessa. Blaah. Tässä siis Päivän Epätoivoisin Yritys: kiltit Canonin sedät ja tädit, lähettäkää mulle tämä kamera testiin! Luvassa lapsikuvatestejä pienelle lukijakunnalle! :)

No, aina sitä voi yrittää... :)

P.S. Keksin muuten "piilottaa" kuvien joukkoon yhden kännykällä ottamani kuvan samasta aiheesta. Huomaatko heti mikä näistä se on? 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Uusi sota(korvike)suunnitelma, taas...

Alkaa oikeasti jo naurattamaan tämä homma. Miten voi lapsi olla näin allerginen lähes KAIKILLE maidontapaisellekaan? Neljäs korvike, siis Neocate LCP -kokeilu, päättyy tänään viikko aloittamisen jälkeen. Masuvaivoja on ollut koko tämä kokeiluaika, mutta tänään herätessä löytyi sitten iloisen ärhäkän punainen syheröinen ihottuma kauttaaltaan ylävartalon alueelta. Tuttu juttu jo tämä, eli kortisonit iholle ja Ataraxia suuhun helpotukseksi. Eliashan on maissiallerginen, joten luultavammin tämä syherö johtuu siitä. Eilen illalla annoin n. 1 dl verran Neocatea, joka oli näköjään liikaa. Pienen päiväannoksen Elias tuntui kestävän, mutta kerta-annoksena tuo ei enää käynytkään. Ja muutenkin, annoksen kasvaessa tuli kuvioihin mukaan pikkuhiljaa kovat mustat kikkareet, joita on pitänyt vähän väliä ängätä vaippaan laihoin tuloksin. Monille Neocate aiheuttaa kuulemma ummetusta, joten ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Onpahan nyt koettu tuokin, että kakka on kovaa, kun normaalisti ei ikinä.

Soittelin tänään allergialääkärillemme kokeilun päätöksestä. Tapansa mukaan vähäsanaisesti kertoi lähettävänsä uuden resepti maitokokeiluun, eli Alfamino tällä kertaa. Siinä taitaa olla sitten viimeinen maitovaihtoehto, ennen mantelimaitoon tai veteen siirtymistä. Alfamino ei kuulemma sisällä maissia (luulin kyllä että sisältää glukoosisiirapissa?), joten ehkäpä siitä meille maito. Mutta toisaalta, siinä on taas perunatärkkelystä, ja perunahan ei myöskään Eliakselle käy. Imetystä voin tietysti jatkaa tiukalla dieetillä, mutta motivaatio alkaa olla vähissä. Sinänsä kielletyt herkut eivät niinkään houkuta, vaan se vapaus syödä ravintolassa jos on nälkä ulkona liikkuessa. Ja se että joskus saisi jotain valmiina ilman, että alat kokkailemaan pitemmän kaavan mukaan. Huomaa myös, että pieni lisäravinto olisi paikallaan myös Eliakselle. Viime yönä söi vain kerran (ei ole tapahtunut kuin kerran aikaisemmin kauan sitten), koska ensimmäisen kerran herätessään huutamaan tissi ei todellakaan kelvannut, vaan sitä alettiin järsimään hullunlailla samantien kun rinta suuhun ylsi. Ja sama toistui toisellakin heräämiskerralla, mutta lopulta suostui rauhoittumaan ja imemään pureskelematta. Auts ja auts, voin kertoa että ei tee mieli YHTÄÄN enää imettää, vaan kauhulla odotan ensi yötä. Hohhoijaa, toivottavasti tämä sentään on vain joku vaihe ja järsiminen loppuu yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Refluksia vai ei...?

Kuulin tänään tarinan vuoden ikäisestä lapsesta, jolla oli ollut 10 korvatulehdusta elämänsä aikana. Perhe oli muuttanut, ja luonnollisesti vaihtaneet samalla hoitavaa lääkäriä. Uusi lääkäri oli ensimmäisenä kysynyt, onko perhe kokeillut refluksilääkitystä. Ja siitä oli alkanut perheelle uusi elämä. Korvatulehdukset olivat lakanneet siitä päivästä kun saivat refluksilääkityksen kuntoon!

Aloin miettimään sitä, kun lääkärit aina sanovat Eliaksen korvien punoittavan niinkuin korvatulehduksessa. Antibioottia emme ole siihen siis koskaan syöneet, koska aina tilannetta on vain "seurattu". Voisikohan tuo korvien punoitus siis johtua kuitenkin jonkun asteisesta refluksista? Refluksilääkkeenä meillä on Zantac, mutta kokemukset siitä ovat tällä hetkellä kuitenkin ristiriitaiset. Välillä tuntuu, että siitä on apua, ja taas välillä huudetaan vaikka lääkettä on otettukin. Ota siitä nyt sitten selvää. Koko ajan en kuitenkaan ole sitä uskaltanut antaa, kun toisaalta olen epäillyt, että se lääke itsessäänkin voisi ärsyttää masua. Liuoksessa on nimittäin todella ärhäkkä piparminttuaromin maku, joka varmasti suuhun noustessaan harmittaa kovasti pientä miestä. Ehkä jos kokeilisi itsehoitolääkkeenä Gavisconia, se ainakin on neutraalin makuinen, vaikka onkin paljon miedompaa. Allergiat tosiaan voivat aiheuttaa joillekin refluksia, ja meillä on pitkään ollut aika huono tilanne, enkä yhtään ihmettelisi jos tässä olisi elimistö päässyt kärsimään enemmänkin. Onneksi tuo Neocate tuntuu edelleenkin "sopivan" (ei siis ole ihottumaa edelleenkään), kunhan nuo öiset masuvaivat vain hellittäisi...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Eroahdistusta ja leikki-itkua

Taidan vain joka kerta päivitellä sitä miten aika kuluu nopeasti. Vasta äskenhän tuo pieni ukko törötti istua sitterissä jäykkänä ja katsoi kieroon kun otin kuvia tästä meidän uudesta ihmeestä. Ja nyt se jo liikkuu ihan itse paikasta toiseen ja kasvattaa luonnettaan. Sekä niitä hampaita, joita on nyt peräti kaksi kappaletta alapuolella. Paljon on tullut uusia taitoja, joita myös sitten treenata päivin öin. Viikottain tapahtuu jotain sellaista, josta huomaa vauvaelämän lähestyvän loppuaan.

Eroahdistusta on ollut nyt jonkunaikaa. Pieni mies alkaa tajuta, ettei suinkaan ole sama yksilö äidin kanssa, vaan ihan oma erillinen touhuava oman tahdon omaava pakkaus. Ja sehän kaikista hauskinta on, että poju on alkanut tajuta mitä sillä äänellä tehdään. No tietysti huudetaan äiti paikalle! Huvittavinta tässä tietysti on se, ettei aina ihan oikeasti itketä, vaan se itku pitää kaivaa jostain oikein tekemällä. Ja kyllä sen äiti kuulee kun feikataan, eikä kyyneliäkään näy. Tottahan äidin sydän kuitenkin heltyy, kun pieni poju ryömii hetken ja sitten pysähtyy surkeana vääntämään itkuntapaista käsiään ojennellen, että pääsisi sylin lämpöön. Hauska piirre on myös se, että niin kauan on hyvä olla jonkun toisen sylissä tai touhuta lattialla, KUNNES ilmestyy äiti näkyviin. Sitten tulee taas suru pöksyyn, eikä siihen tietysti auta kuin äidin syli. Sylittelyn välitön vaikutus on itkun loppuminen kuin veitsellä leikaten. Toisaalta rasittavaa ettei kukaan muu kelpaa, mutta toisaalta taas niin ihanaa, että olen jollekin maailman tärkein ihminen sillä hetkellä. Ihan hassu rakas pieni mies!

Ja pistetäänpäs tähän väliaikapäivitystä meidän allergia/korvike -tilanteesta. Neocatea on mennyt nyt tiistai-illasta, eli neljäs päivä meneillään. Päiväannos on tällä hetkellä semmoisen desin verran puuroihin sekoitettuna. Kaksi ekaa yötä meni suoraan sanottuna päin h...ttiä, mutta kolmas (siis edellinen) yö menikin sitten paremmin kuin piiiiiitkään aikaan. Masu alkaa ehkä jo vähän tottumaan, ja osansa kiitoksesta saa ehkä Zantac-lääkekin. Meillähän ei ole mitään varmaa refluksi-diagnoosia (joten en ole joka ilta sitä antanut), mutta eron kyllä on nyt huomannut verrattuna lääkkeettömiin öihin. Ja mikä parasta, ihottumaa ei ole tullut yhtään uutta länttiä, ja vanhatkin ovat todella hyvin paranemaan päin. Ehkä minä alan elätellä toivoa, että tästä löytyisi nyt maito pojalle. Tietenkään vielä mikään ei ole varmaa ennen kuin annos saadaan isommaksi, ja alankin hurraamaan vasta parin viikon päästä, jos sittenkään. Ehkä mun pitää myös tässä  samalla alkaa tekemään surutyötä imetyksen lopettamisesta, koska sitten en kyllä enää jaksaisi vetää näin tiukkaa linjaa ruokavalioni kanssa. Olisihan se ihanaa saada syödä lomareissulla niitä ihania ruokia, nam!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Putkisukat

Pikku jalat lämpimänä
Hiphei! Sain vihdoin jotain käsitöitä aikaiseksi. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa upottaa sormensa lankaan ja saada puikot kilisemään. Nämä helpot sukat valmistuvat pikavauhdilla, ja ovat ihan näyttävän näköisetkin. Näitä ihailtiinkin edellisellä lääkärireissulla useampaan otteeseen! Kantapohjaa näissä ei ole ollenkaan, mutta tuommoisessa pienessä vauvan jalassa ne pysyvät aivan hyvin ilmankin.

Lankana käytin Novitan Aitoa Suomalaista Sukkalankaa, joka oli sopivasti tarjouksessa hintaan 1,5 e / 100 g kerä. Siis lähes puoli-ilmaista! Lankaa kului reilun puolen kerän verran, joten näitähän voisi tehtailla useammatkin. Harmikseni tuo lanka taitaa vaan poistua Novitan valikoimista, koska Novitan sivuilla sitä ei enää ole.




Neuleohje

Luo 40 silmukkaa sukkapuikoille. Jaa neljälle eri puikolle. Neulo 2 o, 2 n joustinneuletta 2-3 cm verran, ja aloita kuvioneule. Kuvioneule neulotaan kuin joustinneule (2 o, 2 n), mutta joka 4. kerros siirretään kuviota yhden silmukan verran vasemmalle. Eli kun aikaisemmin neulottiin *o, o, n, n*, niin seuraava kerros neulotaan *o, n, n, o*. Ja taas tätä samaa 3 kerrosta, kunnes 4. kerros siirretään taas kuviota samalla tavalla. Tässä mallissa neuloin 17 kertaa tätä toistuvaa neljän kerroksen kuviota ennen kärkikavennuksia, jolloin mitaksi tuli semmoinen sopiva lähes polveen ulottuva mitta. Kärkikavennukset tehdään neulomalla ensin kaikki nurjat silmukat yhteen, ja sitten neulotaan 2 kerrosta (1 n, 2 o). Neulo sitten kaikki oikeat silmukat yhteen, ja taas 2 kerrosta (1n, 1 o). Neulo sitten kaikki silmukat parittain yhteen, ja katkaise lanka. Vedä lanka näiden silmukoiden läpi ja päättele. 





tiistai 22. lokakuuta 2013

Altistus ja lomaraportti


"Loma" on ohi ja paluu arkeen tapahtui rytinällä. Kotiuduimme mummoloimasta maanantai-iltana kymmenen aikoihin, ja soija-altistus Neocaten korvattavuutta varten oli tänään heti aamusta. Onneksi käynti oli helpoin mahdollinen, sillä ohimo ja poski alkoivat punoittamaan jo 20 ml annoksesta. B-todistus Kelaa varten on siis nyt kirjoitettu, ja Neocate lähtee kokeiluun kunhan sen apteekista saan hommattua. Ja sitten taas toivotaan parasta ja odotellaan.

Mummolassa oli kyllä kivaa! Viikko sujahti ohi lähes huomaamatta, enkä harmikseni ehtinyt yhtään lueskella mitä blogimaailmaan kuuluu. Ja varsinkin kun huomasin, etten ollut huomannut Veljekset Sisu ja Voima -blogin pipoarvontaa! Minä, pipofriikki, aarrgh! 

Taivas kotoa lähtiessä

Lumet satoivat mummolan korkeuksille, ja se oli ihan parasta isoveljen mielestä. Pettymys oli myös aikamoinen kun tulimme kotiin, ja vastassa oli musta maa.


Ihanan valkea tienoo! Sataisipa tännekin pian.


Poikien toinen mummo antoi hieman rahaa saatesanoilla: osta näillä pojille vaatteita. No sehän passaa, eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä!
Alesta löytyi kivasti vaatteita, tämä setti 10 e

Tämäkin irtosi reilulla 12 e

Tähän taisi mennä n. 20 e
Isommalle löytyi myös pari paitaa ja yhdet housut, mutta niitä en saanut enää kuviin napattua.

Lisäksi Eliaksen suuhun ilmestyi yksi hammas lisää sen toisen alahampaan viereen. Ihan niin paljon ei tämä kiukuttanut, mutta jotain pientä kuitenkin. Yksi yö myös valvottiin kun erehdyin juomaan melkein litran Spriteä janoissani kaupungilla. Tai siis ainakin oletan, että sen sisältämä luonnollinen sitrusaromi teki selkään kivan näppyläpellon ja järjettömän kutinan. Myös liikkeissään Elias on tullut paljon nopeammaksi tämän viikon aikana, ja häviää todella nopeasti piiloon ja "pahantekoon" kun silmä välttää. Kissan ruoat olivat ehdoton suosikki myös mummolassa, mutta tällä kertaa eivät ne ihan suuhun asti ehtineet päätyä. Nykyään Elias myös nukkuu tosi paljon mahallaan ja ryömiskelee unissaan. Sekin tietysti lisää öiden rauhattomuutta, kun treenataan sitä liikkumista niin kovasti.

Ihana viikko siis takana, ja sai vähän otettua etäisyyttä normaali arkeen. Jospa tässä nyt "jaksaisi" taas tämän reilun kuukauden ennen sitä THE LOMAA!! 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syyslomalla

Vaikka eihän tässä vanhempainvapaalla ollessa mitään varsinaista lomaa olekaan, niin lähdin poikien kanssa kolmestaan mummolaan "lomailemaan" miehen jäädessä raatamaan töihin. Mikä taas teki tästä lomasta vähän erilaisen, oli kulkuneuvo millä matkustimme 400 km päähän kotoa, nimittäin lentokoneella! Esikoinen on jo kokenut matkustaja, mutta tämä oli ensimmäinen Eliaksen lentokonekyyti. Lennon varsinaisena ajatuksena oli ottaa vähän ensituntumaa lentokoneella matkustamiseen ennen sitä varsinaista pitkää 12 tunnin matkaa reilun kuukauden päässä. Äitiä kyllä jännitti aika paljon, mutta ihan turhaan! Muistin suihkutella molemmille nenäsuihkeet ennen matkaa, mikä saattoi auttaa matkanteossa. Pienin matkustaja oli siis kuin "vanha tekijä", eikä paineenvaihtelu kiukuttanut yhtään. Huh, saa huokaista helpotuksessa, kun todennäköisesti pitempikin lento menee ilman isompia ongelmia. Samaten käytännön jutut, kuten Manducassa kantaminen samalla kun selässä roikkuu hoitolaukku, ja yhdessä kädessä vielä vedettävä käsimatkatavaralaukku, osoittautui myös ihan toimivaksi systeemiksi. Ihmeellistä miten paljon tavaraa saa kannettua, kun kädet ovat vapaana lapsen kantamisesta. Myös turvatarkastus sujui suht' ongelmitta, mitä nyt hoitolaukussa olleet kosteuspyyhkeet häiritsivät läpivalaisua, ja hoitolaukku taidettiin vetää hihnalta läpi useamman kerran ennen kuin tajuttiin mikä siellä mättää. Kuuma tässä kaikessa roudaamisessa kyllä tuli, ja tulevalla matkalla taidan jättää kaikki pitkähihaiset suosiolla kotiin. Myöskään lapsen taiteileminen Manducaan tai pois ahtaassa koneessa ei ollut kaikista helpointa, varsinkaan kun normaalisti se on hyvin vähällä käytöllä, ja rutiinia lapsen lastaamisessa kantovälineeseen ei ole. Kotiin päin tulemme sitten samalla vempeleellä viikon päästä, joten tämä väliaika menee mummolassa lomaillessa (melkein täysihoidolla). Blogikin viettää siis viikon tauon!

Pakollinen stoppi lentoasemalla :) Ja sorruin soijamaitoon
heikkona hetkenä. Not a good idea :/
(suklaakeksi ja kaakao ovat Eemelin herkkuja)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Olihan se siellä...

... nimittäin eka hammas! Viimeksi toissapäivänä kokeilin, enkä sitä siellä huomannut. Ilmeisesti siis viime yönä puskenut ikenestä läpi, ja sen takia sillä tissiäkin järsittiin. Ihmettelinkin,  että onpa kovaa narskauttanut kun ikenillään saanut veret irti. No, jospa nyt ainakin pahimmat huudot olisi tässä kärsitty, ainakin ennen seuraavaa hammasta :D Oon minäkin yks, kun en huomannut...


Phi Phi
Asiaankuuluvia kuvia, eikö totta? Näistä kuvista tulee vaan aina niin hyvä mieli!

Korvikekokeilu, osa 4

Eiköhän se taida olla aika pistää stoppi tällekin kokeilulle. Kokeilussa ollut siis 95 % pilkottu Nutramigen, joka kuulosti ainakin teoriassa aika hyvälle, ja on siis eniten pilkotuin maitopohjainen korvike ennen aminohappopohjaista Neocatea. 

Yöt ovat olleet viime aikoina suorastaan kamalia. Viime yönäkin huudettiin silmät kiinni ihan täysiä, eikä mikään, ei siis todellakaan mikään, saanut pientä miestä rauhoittumaan. Tissistäkin vissiin purtiin palanen irti, kun verta oli aamulla suojassa... Että näin meillä. Onneksi sentään aamuyöstä meni pätkä suht' rauhallisesti, mutta se alkuyö oli kyllä jotain aivan kamalaa. Ihottumaa on tullut tasaisesti lisää, muttei missään nimessä niin paljon kuin esimerkiksi Profylacista. Tosin naama kutisee ilmeisen paljon, sillä poskissa on verinaarmuja pienten kynsien jäljiltä (vaikka viimeksi eilen leikkasin ne niin lyhyeksi kuin sain). Kortisonia olen poskiin laitellut, joten luulisi ettei niin hirveästi kutisisi, mutta eipä näytä auttavan. Väsynyt näyttää itse sankarikin olevan, sillä nukahti vain reilun tunnin hereillä olon jälkeen ekoille päikkäreille. Onhan tässä näitä muitakin vaihtoehtoja miksi huudeltaisiin, hampaat (ikenet ei turvottele)? MPR-rokote (eikös oireiden pitänyt tulla vasta viikko rokotuksen jälkeen)? Ja päivisin Elias on kuitenkin täysin päinvastainen, siis todella iloinen ja touhukas päivänsäde, eikä mikään tunnu vaivaavan. Miksi siis yöllä huudetaan...?! Voi kun joku antaisi jonkun ratkaisun tähän. Tai edes tietäisi varmaksi jotain, ja osaisin auttaa pientä. Lääkäritkin vain kyselee "miten menee?" tarjoamatta vastauksia ongelmiin. Paljonpa on apua siitäkin. No, odotellaan sitten taas. Tällä kertaa sitä soija-altistusta (ja uusia huutoja sen takia) ja pistetään toivo siihen Neocateen.

Jaksaa, jaksaa...


No tulihan taas valitusvirsi. Elämä on.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)
Pituus 71,4 cm (70,7 cm)
Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö
- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa
- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä
- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)
- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki
- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)
- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa
- rm edelleen ainoana juomana
- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.
- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.
- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen
- nousee puolinaiseen konttausasentoon
- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.
- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä
- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa
- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.
- myös soivat lelut kivoja
- on helppo saada nauramaan kutittamalla
- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.
- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy
- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)
- imetysdieetti alkaa vetää tiukille
- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...


tiistai 8. lokakuuta 2013

Ihmeen ryömijä!

Ei ole meillä enää selällään tai masullaan lattialla köllöttelevää pikkuista, vaan touhukas ja ympäristöstään kiinnostunut pieni mies! Varsinainen ryömimistekniikka on ollut hallussa jo yli kuukauden päivät, mutta jostain syystä vetoja eteenpäin on otettu vain yksi kerrallaan, ja vain se lähimmän lelun luokse. Mutta lokakuun 1. päivä, eli reilu viikko sitten, otettiin ensimmäiset useamman vedon etenemistreenit. Viikko oikeastaaan siis lämmiteltiin, ja eilen alkoi vauhtia olla jo enemmänkin. Ja kaikki ennen luokse pääsemättömät kiinnosti, tottakai! Tyhjät pullot, lehtikori, kissanruoat, jääkaappi, takan tuhkaluukku... Huh! Otettiin ekat maistijaiset myös kissanraksuista (pinsettiotekin siis näkyy olevan hallussa), mikä ei nyt välttämättä ollut kauhean kiva juttu, kun tavasin selosteesta niiden sisältävän maissia, vehnää ja soijaa. Siis kissanruoassakin allergeenejä, höh. Kissaparkakin varmaan kiittää kun menetti aina aukiolevan raksubaarinsa. 

Paras houkutin etenemiseen on ehdottomasti se kissa. Sen perässä jaksettiin ryömiskellä huoneen laidalta toiselle, ja ihmeen kiltisti tuo kissa antaa vauvojen turkkiaan kokeilla. Sama oli esikoisen kohdalla, ja niin sai Eliaskin "repiä" todella lujaa turkista kissan vain tyytyväisenä kehrätessä vieressä. Ilmeisesti eläimetkin tajuavat, että siinä on pieni "pentu" kyseessä, eikä sitä kannata ojentaa. Tottakai varuillaan saa olla ja ottaa pienet kädet pois jos ihan hirmuisesti aletaan möyhentämään, en nyt ihan sokeasti kuitenkaan eläimeen uskalla luottaa eikä tietenkään eläintä saa satuttaakaan.

Ja entäs yöunet sitten, ne on menneet varmaan lopullisesti hulinoiksi. Varsinkaan viime yönä en voi kehua nukkuneeni juurikaan enää kolmen jälkeen. Soijakorvikkeen kokeilun jälkeen ei ole ollut kuin yksi rauhallisempi yö, jolloin syötiin se perus kaksi kertaa ilman huuteluja. Muuten kyllä on huudeltu enemmän kuin vähemmän. Viime yönä ukkeli päätti sitten "nukkua" mahallaan, mitä ei todellakaan ole aikaisemmin tehty, eikä siis oikein osattukaan nukkua. Sen hetken kun silittelin selästä pysyi rauhallisena, mutta välittömästi kun yritinkin torkahtaa, niin alkoi hulinat uudelleen. Eikä selälleen kääntäminen auttanut yhtään, kun heti pungerrettiin takaisin masulleen. Ota siitä nyt selvää johtuuko hulinat uusista taidoista, vai kangertaako massussa. Illalla kyllä annoin puolen desin verran Nutramigenia tarkoituksena kokeilla sitä uudelleen ennen soija-altistusta. Vai olisiko peräti hampaat, mitkä nyt vaivaa... Eilen ainakin hinkattiin kovasti ja syötiin sormia, mutta kokeilemalla en itse ainakaan mitään sen kovempaa ikenissä havainnut. Otas näistä nyt sitten selvää. Muuta en tiedä, kuin sen että olen edelleen ihan yhtä hukassa näistä oireista kuin ennenkin.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Luopumisia

Muutama päivä sitten ujuttelin 68 cm bodyä pienen miehen päälle, ja tajusin sen olevan jo aika nafti. Haaranapit sai kyllä vielä ihan hienosti kiinni vetämällä, mutta hihat olivat jo auttamattoman lyhyet! Muutamia 74 cm vaatteita meillä on ollut käytössä jo pitemmän aikaa, mutta nyt oli aika kaivaa esille loputkin ja pakata pienimmät pois. Sydän sykkyrällä siis pakkailin kaikki 68 cm ja pienemmät vaatteet pahvilaatikkoon odottamaan mahdollista seuraavaa käyttäjää (tai kirpparia kunhan kertyy enemmän myytävää), ja muistelin miten "tämäkin vaate oli vielä äsken iso". Meidän iso poika! 

Hoitovapaa alkaa häämöttämään täälläkin. Raapustelin kasaan (voiko tälleen sanoa kun netissä tein?) kotihoidontuen hakemuksen, ja aloin ajattelemaan kauhulla meidän perheen tulojen määrää seuraavien vuoden (vuosien?) ajan. Meidän ruokamenot on tällä hetkellä aika paljon isommat kuin ennen, johtuen tästä minun erikoisesta ruokavaliostani imetysdieetin takia. Viimeksi hoitovapaalla ollessani pärjäsimme ihan ok, mutta olihan meillä silloin yksi jäsen vähemmän ja ruokalaskutkin helpommin hallittavissa. Lisäksi Eliaksen mahdolliset lisämaidot saattavat jatkossa tuoda ison loven pieniin tuloihin, koska vakuutus ei näitä ravintovalmisteita korvaa. Töihin paluuni ei kuitenkaan ole edes vaihtoehto ihan hetkeen juuri näiden allergioiden takia. Tuskin maidontuotantonikaan pysyisi edes huonosti yllä enää tässä vaiheessa, mikäli stimulaatiosta joutuisi luopumaan. Saati sitten millainen lääkärirumba ja pyöritys olisi, että saataisiin päiväkotiin Eliakselle sopiva allergiaruokavalio edes toteutettua. Huhhuh, parempi odotella parempaa aikaa ihan suosiolla. Joten jottei ihan liian tiukille taloutemme joutuisi, oli aika luopua muutamasta kivasta mutta turhasta jutusta. Lehtitilaukset - irtisanottu, maksukanavat - irtisanottu, netti - hei ei nyt sentään, en nyt ihan erakoksi meinannut alkaa :D Vakuutukset käytiinkin jo aikaisemmin rukkaamassa tähän hetkeen paremmin sopiviksi. Vauvauinti lopetettiin myös, ja alamme käymään itsenäisesti uimahallissa kerran viikossa, jolloin pääsemme puolet edullisemmin uimaan. Lisäksi sovimme miehen kanssa merkkaavamme KAIKKI ostokset laskentataulukkoon seuraavan kuukauden ajan, jotta pystyisimme miettimään mistä muusta vielä voisi, tai oikeastaan pitää luopua. Ainakin minun kohdalla jo pelkästään se, että ostosten loppusumma pitää merkata johonkin ylös, saa harkitsemaan kovasti onko joku ostos todella tarpeellinen. Jospa tällä tavalla saisi vähän niinkuin bonuksena ruokahävikkiäkin pienenemään entisestään, ruoka kun on ihan järjettömän kallista ilman erikoisruokavalioitakin. Loppukuusta sitten nähdään suunnitelman toimivuus. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Haaste!

Sain haasteen Äiti ja Melukylän lapset -blogin Terhiltä. Yritän vastailla parhaani mukaan näillä univajeisilla aivoillani :)

Haastetun bloggaajan tulee:

* Kertoa 11 asiaa itsestään
* Vastata haastajan kysymyksiin
* Keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraavalle
* Haastaa muutama bloggaaja


11 totuutta

1) Minulla on silmälasit.
2) Olen kissaihminen.
3) Olen onneton tunari kasvien kanssa, ja useimmat kuoleekin kuukauden sisällä minun hoidossani.
4) Minulla on kuitenkin kasvimaa ja kasvihuone (apua, tässä kohtaa mietin oikeata sanaa vähintään 10 minuuttia ja lopulta löysin oikean sanan netistä... pitäisikö huolestua?)
5) Kaikki blogin kuvat on otettu puhelimella, koska olen liian laiska lataamaan kuvia kamerasta koneelle.
6) Meillä on aina tavarat hujanhajan.
7) Inhokkivärini on kirkkaankeltainen.
8) Jos joku asia harmittaa minua, paasaan siitä päivätolkulla.
9) En voi juoda kahvia, koska saan siitä refluksia ja alan röyhtäilemään ketjussa.
10) Minulla oli pienenä paha siitepölyallergia ja "maitorupi" (todennäköisesti myös maitoallergia)
11) En ottanut mieheni sukunimeä mennessämme naimisiin 6 vuotta sitten.

Mitä teet 5 vuoden päästä?

Toivottavasti olen silloin kolmen lapsen äiti ja teen samaa kuin nyttenkin. Suunnitelmat on siis hurrrjat!

Kesä vai talvi?

Ööh, onko pakko valita? Otan molemmat! Ja oikeastaan keväänkin, kun taas syksyn voisi puolestani skipata suoraan talveen. Kesä ilman talvea ei tunnu miltään, mutta toisaalta ikuisessa talvessakaan en voisi elää.

Mitä on oikealla puolellasi?

Hirmuinen läjä mainospostia, jota olen yrittänyt tiputella lehtikoriin. Siis yrittänyt, koska kissa nukkuu siinä joka kerta, enkä raski herättää.

Suosikki herkkusi?

Kuivahedelmiin tulee himo kun yhden sattuu suuhun napsaisemaan. 

Lentokone vai laiva?

Ehdottomasti lentokone. Tosin olen katsonut Foxilta tulevaa "Lentoturmatutkintaa" vähän liikaa viimeaikoina ja alannut ehkä hieman jopa pelkäämään lentämistä :D

Nukutko sängyn oikealla vai vasemmalla puolella?

Oikealla.

Mikä muisto lapsuudestasi on jäänyt parhaiten mieleesi?

Olin noin neljä-viisivuotias kun kävimme vanhaan hiekkakuoppaan muodostuneessa altaassa uimassa. Muistan sen, kun vesi oli niin kirkas että pystyi näkemään varpaansa vaivatta. Isä uitti minua uimapatjalla ja äiti ja mummo katselivat rannalla eväiden kanssa. Muistan auringonlämmön ja kirkkauden, ja sen, että olin todella onnellinen. Hassua, onhan noita muitakin samantyylisiä tilanteita ollut, mutta tuo vain on jotenkin syöpynyt mieleeni.

Teatteri vai elokuvateatteri?

Elokuvateatteri. 

Sitten kysymykset seuraaville:

Turhin laite kodissasi?
Viimeisin katsomasi dokumentti?
Toffee vai lakritsi?
Lapsuuden lempikirjasi?
Jos olisit julkisuuden henkilö, niin mistä asiasta/miltä alalta haluaisit olla julkisuuteen päätynyt?
Minkä taidon haluaisit osata?
Mitä sinulla oli päälläsi ensimmäisessä koulukuvassasi?
Tietävätkö ystäväsi, että kirjoitat blogia?

Tämä haaste näyttää käyneen jo joka blogissa, ja nyt ei ole aikaa etsiä uusiakaan :) Joten jottei tämä jää julkaisematta, niin en varsinaisesti haasta ketään, mutta esimerkiksi Annimarin, Silmun ja Ansan vastauksia lukisin mieluusti :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Lisä(ä)maitoa!

Käytiin tänään Eliaksen kanssa allergialääkärillä. Nyt pitää kyllä sanoa, etten ole ihan varma olenko edelleen yhtä hämmentynyt kuin aikaisemminkin tästä tilanteestamme. Selostin tilanteemme, siis että Nutrilon Pepti, Profylac ja Nutrilon Soija kokeiltu, eikä niistä mikään tunnu sopivan. Viimeisenä kokeilusta soijasta jäi viikoksi lopettamisen jälkeen hirveä ihottuma poskiin, mikä ei tuntunut parantuvan millään. Läträsin kortisonia ja perusrasvaa urakalla, kunnes jätin soijan omasta ruokavaliostani pois. Ja kas, ihottuma parani kertasivelyn jälkeen kortisonilla. Voi jee... pakko tästä on päätellä, että soijalle on herkistytty. Päätin skeptikkona (no ei ollut ehkä mikään fiksu idea :/) kokeilla kuitenkin soijaa uudelleen sunnuntaina, niin etten syö sitä itse, vaan pelkästään Eliaksen itse syömänä. Ennen lääkärikäyntiä ehdittiin siis nukkua kaksi yötä tällä systeemillä, ja molemmat meni kyllä aivan täysin hulinoiksi. Molempina iltoina alettiin huutamaan 23 jälkeen kuin päätä leikattaisi, eikä ukkoa meinannut saada rauhoittumaan sitten millään. Ja huutamisen lisäksi nieleskeltiin jatkuvasti todella kuuluvasti. Mitään hirmuista ihottumaa ei ole edelleenkään, vain muutamia röhelöitä poskissa ja kulmassa, mutta kyllä mä nyt jo uskon ettei se soija (tai soijakorvike) sovi kuitenkaan. 

Allerginen koliitti? Toivottavasti helpottaa!
Saatiin reseptit nyt TAAS uudelle maidolle nimeltään Nutramigen LGG Lipil 2. Hirveästi en ole tuosta keneltäkään kuullut, mutta ilmeisesti tämä on nyt jotenkin erilainen, ja eniten pilkottu maitopohjainen korvike ennen aminohappopohjaista Neocatea. Lueskelin, että tässä 95 % proteiineista on pilkottu aminohapoiksi tai kahden-kolmen aminohapon sisältäviksi ketjuiksi (vrt. Nutrilon Pepti 65 % pilkottu). Eli siis hyvin lähellä Neocatea ymmärtääkseni (onneksi hinta vain kolmasosa siitä). Lisäksi erona muihin pilkottuihin maitopohjaisiin verrattuna tämä Nutramigen pohjautuu kaseiinihydrolysaattiin, kun taas Nutrilon Pepti ja muut pohjautuu herahydrolysaattiin (molemmat siis maidon proteiineja). Ja bonuksena rasvahappokoostumus (DHA ja ARA) on sama kuin rintamaidossa sekä tuotteeseen on lisätty myös probioottia (sama kanta kuin Gefiluksessa) tukemaan allergisen suolistoa. Meillä onkin nyt nuo Gefilus+D tipat käytössä, mutta aion kyllä jatkaa tippojenkin antamista edelleen. Probiootit on kuitenkin todella tärkeitä allergisen suolistolle, eikä niistä ole mitään yliannostuksen vaaraakaan. Korvike kuulostaa ainakin paperilla tosi hyvälle, ja olisihan se kiva jos tämä sopisi ilman lisäaltistuksia soijalle. Mutta koska siihen en uskalla luottaa, niin soija-altistus aika on nyt kuitenkin varattu parin viikon päähän Neocaten korvattavuutta varten.

Tuohon nieleskelyyn kokeillaan nyt myös happolääkettä, Zantacia. Tai siis saatiin resepti siihen, mutta en saanut vielä sitä apteekista ostettua kun ei ollut. Ehditään siis kokeilla tuota maitoa pari päivää ilman happosalpaajaa, niin nähdään tarvitseeko sitä ylipäätään. Ja eihän meillä mitään refluksidiagnoosia edes ole, mutta tuollahan sen näkee onko sitä(kin) vaivaa.

Muuten, minusta on vaikuttanut monen ruoka-aineen kohdalla, että Elias reagoi herkemmin minun syömiini ruokiin rintamaidon kautta, kuin jos hän itse syö sitä. Ja varsinkin jos me molemmat syödään samaa, eikä se ole täysin sopiva. Kyselin lääkäriltä tätä, ja hän kertoi tämän olevan myös hänen kokemuksensa asiasta. En siis ole kuvitellut asiaa, enkä ole ollut vainoharhainen. Helpottavaa kuulla :) Ja lääkärin kanta imetykseen oli, että pitäisi päästä lopettamaan koko homma, jotta allergiakuvio selkiintyisi. En todellakaan ole eri mieltä.

P.S. Anteeksi superanalyyttinen maitopostaus! Liittyy ammatinkuvaan ja minua sattuu onneksi kiinnostamaan tämmöiset jutut :)