perjantai 31. toukokuuta 2013

Minä osaan jo! (3,5 kk)

Minulla on ollut tarkoitus tehdä tällainen lista jo pitkään, mutta ei vain meinaa löytyä aikaa. Tätä on varmasti kiva lukea myöhemmin! Pitää vaan yrittää tehdään samanlainen listaus jatkossakin.

-Kutisee kainaloista ja kyljistä. Nauraa ääneen kutittaessa.
-Yrittää pungertaa istumaan sylissä ja sitterissä.
-Jokeltelee paljon, pörisee ja kurlaa (kurkkuääni), myös itsekseen leluille.
-Tarttuu leluihin, mutta ei vie niitä suuhunsa. Tai vetää niitä kohti, saattaa lipaistakin, mutta nyrkit maistuu muuten paremmalle.
-Hymyilee aina kun saa katsekontaktin niin että ikenet loistaa. Iloinen pieni vesseli <3.
-Viihtyy hyvin lelukaaren alla leluja heilutellen ja vedellen. 
-Katselee mieluiten isoveljensä touhuja, nauraa herkästi hassuttelevalle veljelle.
-Kannattelee jo topakasti päätään masulla ollessaan. Tavoittelee leluja edessään, tyrkkii ne kauemmaksi  ja yrittää "ryömiä" niiden luokse. Joskus myös pylly nousee polvien varaan.
-Herää edelleen 1-4 kertaa yössä syömään. Uniaika n. 22-07.
-Tuttia ei syö. Nukahtaminen omassa sängyssä ajoittain vaikeaa.
-Ei vielä käänny itse, mutta hieman jalasta auttaessa menee oikeaan asentoon ja kääntyy vaivatta.
-Päiväunet vaihtelevat eikä ole oikeastaan selkeää rytmiä. Nukkuu yleensä kuitenkin yhdet pitemmät (~2 h) ja kahdet lyhyemmät (~45 min) unet päivisin. Pisimpien unien paikka vaihtelee. Ei aina ala ääntelemään heti kun herännyt, vaan huomaan vaunun liikkeistä, että siellä liikuskellaan. Mieluisin paikka nukkua olisi lelumatto kaiken hälinän keskellä (ilkeä äiti kantaa vaunuun, ja siihen tietysti herää!). Ei myöskään nuku enää pitkiä aikoja liikkuvassa vaunussa, joten lenkit ovat lyhyitä.
-Imettäminen on tällä hetkellä helppoa, ja uskokaa tai älkää, ihanaakin! Kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen sinnikkyys on palkittu! Syönti kyllä keskeytyy jo herkästi jos näköpiiriin tulee jotain kiinnostavaa (se isoveli!)
-Käytössä vaippakoko 4 ja housuvaipat.

Meidän ihana rakas <3

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Uudet imetysohjeet

Silmiini sattui artikkeli uudesta käypä hoito -suosituksesta imetyksen suhteen. Nyt käsi pystyyn siellä kaikki äidit jotka pystyvät vain katsomaan vierestä tekemättä asialla mitään kun lapsi huutaa selkä kaarella kipuaan! Minä en pystynyt, enkä usko että moni muukaan äiti tähän pystyy lähtemään. Onneksi haastateltavana oleva lääkäri tuntuu olevan ihan maalaisjärjellä varustettu ihminen, joka ei suoralta kädeltä tyrmää välttämisruokavaliotakaan. Koska onhan jokainen lapsi kuitenkin erilainen, eikä välttämättä ihan joka suosituksen muottiin mahtuva.

Kuulinkin tästä uudesta suosituksesta silloin kun kävimme ekan kerran lääkärissä. Mutta tämä toinen lääkäri ei ilmeisesti ollut tietoinen (vanhempi ihminen), tai sitten vain ei välittänyt  suosituksesta, ja käytti sitä kuuluisaa maalaisjärkeään. No, anyway, meidän tilanne näyttää edelleen hyvälle, se on pääasia. Jatkan siis edelleen munatonta, maidotonta ja kalatonta elämää tästä välittämättä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Iho-ongelma

Eliaksella on siis ollut parin kuukauden iästä lähtien vaihtelevan laajuinen ja asteinen ihottuma ympäri kehoaan. Kerran jo kävimme lääkärissä (allergologi), ja saimme kasan voiteita ja hoito-ohjeet ihottuman hoitoon. Diagnoosina atooppinen ihottuma. Aluksi iho parani melko hyvin, mutta kun tuli aika pitää pakollinen kortisoniton tauko hoidossa, paheni tilanne samantien alkupisteeseen. Rasvailin ja voitelin joka vaipanvaihdon yhteydessä, mutta se ei vaan tuntunut riittävän mihinkään. Perjantai-iltana ongelma paheni ihan uusiin mittasuhteisiin Eliaksen kirkuessa selkä kaarella rasvauksen yhteydessä. Ja minä rasvasin ja itkin Eliaksen kanssa. En voi sanoin kuvailla mille tuntuu yrittää parantaa toisen vaivaa ja tähän vaan sattuu niin paljon.

Lauantaina kävimme sitten uudelleen lääkärissä, joka määräsi prick-testit ja minut maidottomalle, munattomalle ja kalattomalle ruokavaliolle. Ensimmäinen lääkärihän oli sitä mieltä, että maidosta saatavat allergeenimäärät ovat niin pieniä, ettei välttämisruokavalio ole tarpeen, vaan parasta siedätystä. Näinhän sitä nykyään ajatellaan, ja varmasti ihan hyvä jos oireet eivät ole pahoja eikä niistä kukaan kärsi. Mutta tämä toinen lääkäri sitten (varmasti vanhempaa koulukuntaa) kyseli ihottumasta ja mahan toiminnasta, ja oli heti sitä mieltä, että ruoka-aineallergia ei ole mitenkään pois suljettu asia. Ja sitä tässä nyt sitten selvitellään.

Olen siis syönyt tiukasti ruokavalion mukaan lauantai päivästä lähtien. Maanantain vastainen yö oli ensimmäinen yli kuukauteen, kun minun ei tarvinnut pitää kiinni Eliaksen käsistä hänen yrittäessä raapia päätään ja kasvojaan unissaan. Jos en siis aikaisemmin pitänyt, heräsi hän siihen kun raapaisi itseään kasvoista todella kipeästi, verille asti. Ja yöt on muutenkin olleet yhtä käsien kanssa hankaamista. Kapalossa on sen takia nukuttu aina osa yöstä, mutta liikkeiden opettelun takia en viitsisi ihan koko yötä pitää. Mutta siis nyt on ainakin jotain parantumista tapahtunut. Viime yönä nukuttiin peräti 22-05, mitä ei ole tapahtunut kovin monesti. Ihokin näyttää tällä hetkellä todella hyvälle, mutta en nyt suoraan osaa varmaksi sanoa miten paljon tuolla ruokavaliolla on osuutta asiaan. Kortisonia on siis taas laitettu aamuin illoin kaikille ihottuma-alueille, päänahkaankin. Voitelua pitää nyt jatkaa melkein sinne prick-testeihin asti (3 päivää ennen pitää lopettaa), että iho on varmasti semmoisessa kunnossa että testit voi tehdä. Mahan toimintakin on mielestäni tasoittunut ja kakka on jotenkin kiinteämpää, eikä sitä enää voi kaataa suoraan vaipasta pois. Myös pieruja on tullut vähemmän, ja jopa ilman tavaraa! Selkäkakkoja ei ole myöskään tullut sunnuntain jälkeen, vaikka niitä ennen tuli jopa kolmasti päivässä. Ehkä mä jo varovasti uskallan toivoa, että tässä olisi meille ratkaisua ongelmaan. Vaikka toki aikaa on kulunut vielä liian vähän, että mitään päätelmiä tästä voisi varmaksi tehdä. Eihän ne prick-testitkään välttämättä mitään kerro, ei negatiiviset eikä positiivisetkaan, mutta onpahan sitten ainakin testattu.

Myös kiinteät pitäisi lääkärin mielestä aloittaa. Olen lukenut jostain joskus (tosi täsmällistä tietoa :D), että ruoka-aineiden lisääminen ruokavalioon voi joskus helpottaa olemassa olevia herkkyyksiä. Harmi kun nyt en löydä sitä uudelleen, että voisin lukaista sen ihan ajatuksen kanssa. Mutta tämä siis oli se lääkärinkin ajatus. Ja lisäähän kiinteiden myöhäinen aloitus muutenkin jo allergioiden riskiä. Suositeltavia ruoka-aineita on kuulemma bataatti, kesäkurpitsa ja kukkakaali, siis semmoiset vähiten yleensä allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet. Tosin ihan tähän samaan muutokseen en vielä ole uskaltanut mitään lisätä, mutta ehkäpä sitten viimeistään kun prick-testit on luettu.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Ihan itse trikoopaita!

Nyt olen tyytyväinen itseeni! Onnistuin elämäni ihka ensimmäisessä trikoopaidan ompelussa vähintäänkin hyväksytysti. 

Kaikki alkoi varsinaisesti torkkupeitto-kuumeesta. Halusin välttämättä sellaisen Eliakselle. Pehmeän ja kivan katsella. No vihdoin kun sellaisen netin runsaudesta löysin, oli se tietenkin loppuunmyyty. Just my luck! Wannabe-käsityöläisenä sitten päätin tehdä sen itse. Aloin selaaminen kangaskauppojen sivuja, enkä millään osannut päättää millaisen kaikista kivoista vaihtoehdoista olisin halunnut tehdä. Ja silloin iski hillitsemätön into tehdä trikoopaita. Noh, eihän niitä kankaita netistä saanut siihen hätää, joten kurvailin paikalliseen Eurokankaaseen, ja ostin huonoista vaihtoehdoista vähiten silmiä ärsyttävän. Lisäksi piti ostaa pallokärkineula ja kaksoisneula oikeita tikkejä varten. Onneksi osasin googlailla etukäteen trikoopaita-ohjeita, joten osasin ostaa nuo tärkeät tarvittavat apuvälineet. Kaavojen metsästys olikin sitten myös oma lukunsa (tarkoin ovat varjeltuja, kun ei edes yhtä mallia löydy ilmaiseksi netistä) mutta päädyin kirjastoon ja sieltä löytyneeseen Ottobre Kids Fashion 3/2007 lehteen ja pojan Slim Fit T-paitaan. Niin ja päädyin tilaamaan koko lehdenkin :D.

Pieni katastrofin poikanen meinasi kyllä iskeä siinä vaiheessa kun tajusin ettei tavallistakin tavallisesta ompelukoneestani löydy minkäänlaista jousto-ommelta, minkä ymmärsin olevan suht oleellinen asia joustavia kankaita ommellessa varsinkin lapsia varten. Netistä löytyi taas ihana ohje, millä sain tällä taviskoneella ommeltua ihan siedettävät saumat jotka vähän joustavatkin. Käytin siis kapeaa ja tiheää siksak-ommelta, mikä kuitenkin näyttää saumassa oikealla puolella suoralle ompeleelle. Epätoivoisenä ehdin kyllä käydä selailemassa saumurisivujakin, mutta jätän asian vielä hautumaan, koska aika hintavia ovat. Jos ostan, niin tilaan sen ehdottomasti Virosta tai Englannista, siellä hinnat ovat noin puolet Suomen hinnoista.
Hihan resoriommel, eli kaksoineulalla ommeltu tikki oikealta puolen.

En jaksanut puolata lisää ruskeata lankaa, joten käytin vanhaa punaista alalankana.
Ei näy oikealla puolen kun langankireys on kohdillaan.

Helman tikki

Sivusauman tikki

Laitan tähän tarvikelistan aloittelevia trikoo-ompelijoita varten:

Kangasta 50-70 cm x 140 cm (koko 122 cm vei 60 cm kankaan pituutta)
Resoria n. 4 cm x 80 cm
Vahvikekangasta olkasaumoihin (tavallinen joustamaton puuvilla)
Pallokärkineula
Kaksoisneula
Langat trikoolle ja resorille (oikeat värit siis)


Valmis paita

Malli tykkäsi kovasti uudesta paidastaan <3

Isoin kiitos tästä onnistumisesta kuuluu kuitenkin Tosimummon Tiinalle, jonka ohjetta ilman en varmasti oli saanut noita resorikäännöksiä onnistumaan puoliksikaan niin hyvin!

Niin ja mites, sille torkkupeitolle kävi? No, kangas on tilattu ja sitä odotellaan. Toivottavasti tulee pian, kun sormet syyhyää päästä ompelemaan!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kauhun hetki

Sain eilen kunnon säikähdyksen. Vapisin ja sydän tykytti varmaan vartin vielä tapahtuneen jälkeenkin. Verkkokalvoille on poltettu kuva veltosta vauvasta.

Elias oli siis nukkumassa päiväuniaan vaunuissa. Jonkin ajan päästä menin tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Kurkistin vaunuun ja kohdensin katseeni Eliaksen rintakehään. Rintakehä ei liikkunut. Vaistomaisesti aloin heilutella Eliasta masusta. Ei liikettä edelleenkään. Veri syöksyi päähäni ja sydän alkoi tykyttää. Aloin nostaa Eliasta nopeasti syliini, ja näin kuinka silmät raottuivat ja käsi liikahti. Kaikki siis hyvin. Laskin pienen vauvani takaisin vaunuun, ja siellä hän jatkoi uniaan autuaan tietämättömänä äidinsä hädästä. Jäin seuraamaan Eliaksen hengittämistä lopun unien ajan.

Vaikka kaikki olikin hyvin, eikä mitään ollut edes käymässä, niin silti tämän ajatteleminen saa yhä ihon kananlihalle. Tekee mieli melkein itkeä. Tänään rakas pieni ihmeemme on nukkunut unet sisällä. Huonosti, mutta muutamia hetkiä kuitenkin.


lauantai 18. toukokuuta 2013

3 kk ja rokotukset

Viime viikolla meillä olikin molemmilla pojilla neuvola. Esikoinen aloitti jo edellisellä viikolla kyselyn, että eihän hän nyt varmasti saa mitään rokotuksia. Ei, ei saanut, mutta pikkuveli Elias sai siitäkin edestä.

Neuvola oli sen verran aamusta, että Elias ei ehtinyt nukkua ollenkaan päiväunia. Tai siis nukahti kyllä autoon, mutta heräsi myös vieressä vuoroaan odottavan taaperon kamalan äänekkääseen protestiin neuvolassa asioinnista. Ehti siis nukkua vain parikyt minsaa, ja eihän se oikein riittänyt. Aluksi jaksoi vielä jutustella ja hymyänsäkin esitellä, mutta kun koitti riisumisen ja mittailun aika, pinna paloi peruuttamattomasti. Ja reisiin tuikatut piikit korostivat itkun sekaisen kitinän suoraan kirkumiseksi. Osasin tätä jo vähän odottaakin, joten itse sentään sain pidettyä kyyneleet poissa. 

"Jokeltelee ja naureskelee äidin sylistä. Lelua jo seuraa tässä, kotona niitä tavoitteleekin. Pään kannatus hyvä. Moro +. Ihon takia käynyt allergialääkärillä ja saanut reseptillä kortisonikuurin." kirjoitettiin muistiin. Paino 6605 g, pituus 60,5 cm ja pipa 41,7 cm.

Ilta meni suhteellisen hyvin, ja ehdin jo hieman ihmetelläkin, että näinkö vähillä oireilla selvittiin tuosta kamalasta rokotesetistä (rota, viitosrokote ja pneumo). Mutta eihän se ihan niin mennyt. Yöllä Elias söi ensimmäisen kerran kolmelta, mikä meidän mittapuun mukaan on melko myöhään. Seuraavaa syöntikertaa varten heräilin jo viiden aikoihin, mutta ukko senkun vaan nukkui. Tarkistin, että hengittää ja jatkoin uniani. Heräilin siitä tunnin päästä ja jätin pikkuisen unille ihmetellen edelleen hyviä unia. Heräsi sitten puoli 8 ihan hyvän tuulisena kuitenkin. Kiva ylläri oli kuitenkin naamassa, silmät turvonneet ja punaista näppyä ihossa kauttaaltaan. Kortisonivoiteella iho onneksi rauhoittui, mutta olisi ihan kiva tietää voiko näin myöhään tullut reaktio olla allerginen, ja että tuliko tämä ylipäänsä rokotteista (mistä niistä?) vai olinko minä syönyt jotain. Ei kait iho voi vain atopian takia tällä tavalla lehahdella?

Päivä ei muutenkaan ollut mikään Eliaksen parhaista. Unta riitti ihan huoleen asti ja syöminen takkusi. Sain päivän aikana houkuteltua syömään vain kaksi kertaa kamalan huutokirkumisen saattelemana. Meinasi tulla iso hätä käteen äidillä toisen puolesta. Kuumetta ei onneksi sentään tullut. Soitin myös neuvolaan, mutta mitään sieltä ei osattu sanoa. Tosin sovimme, että jatkossa rokotukset laitetaan yksi kerrallaan.

Illalla ja yöllä syöminen alkoi jo sujua, ja nyt on taas jaksettu jokeltaa ja seurustella. Sekä tietysti herätä syömään yöllä sen normaalin kolmen tunnin välein. Hyvä ettei kuitenkaan sen useammin! :)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äiti kahdelle pienelle miehelle, muttei yhdelle isolle...

Tällä hetkellä istumme autossa matkalla kotia kohti. Mummolassa vietytty viikko on takana ja paluu arkiseen kotielämään on edessä. Minua kiukuttaa ja ärsyttää ja kohteena on mies.

Ehkä olen vain kasannut liikaa odotuksia äitienpäivälle, mutta minkäs teet kun ärsyttää. Onhan tämä kuitenkin jo viides kertani juhlia äitinä. Mutta silti odotin jotain muistamista tänään, on tämä kuitenkin ensimmäinen äitienpäivä, kun meillä on kaksi lasta. Mutta ei, mies heräsi pari tuntia minun jälkeen. Murahteli jotain, ehkä "onnea", tai sitten vain kuvittelin. Esikoista onnitteli kyllä, sillä tänään on hänen oikea syntymäpäivänsä. Otti myös Eliaksen hetkeksi syliinsä ja vei vaunuun nukkumaan, että sain tehtyä äitini kanssa aterian. Oli kaikenkukkuraksi kasannut auton peräkontista hakemansa vaunut väärinpäin, siis koppa osoitti väärään suuntaan. Ja sekös minua taas ärsytti. Huomautin tietysti asiasta ehkä hieman ylikärkkääseen tapaan, josta tietysti kehkeytyi pienimuotoinen sanaharkka ja miehen tokaisu siitä, että vaikka hän parhaansa yrittää niin en sitä huomaa. Josta minä taas tietysti pääsin pauhaamaan, että kaikissa asioissa parhaansa yrittäminen ei vain riitä, vaan asiat on oikeasti tehtävä oikein. Niinkuin vaunukopan laittaminen ratasosaan kiinni. Eihän se miesraukka osannut ymmärtää mikä minua oikeesti harmitti. Kysyi kyllä mikä minulla on, mutta kuittasin sanomalla ettei se kertominen auta kun ei ole auttanut ennenkään. En minäkään ikinä opi, että miehille asiat on sanottava suoraan kun ei ne muuten ymmärrä. En vaan kehdannut, vieläkään näiden vuosien jälkeen sanoa, että joku äitiyteni arvostuksen ele olisi tullut tarpeeseen. Ymmärrän kyllä että päivän tarkoitus on juhlia omaa äitiä, enkä sitä tietenkään miehelleni ole. Mutta koska lapsemme ovat vielä niin pieniä, olisi isän apu muistamisesta ollut kiva. 

Päädyin miettimään tässä pitkällä ja hiljaisella automatkalla omaa äitiyttäni ja suhdetta lapsiini ja mieheeni. Olen ikionnellinen, että minulla on syy juhlia äitienpäivänä, ja vielä kaksinkertaisesti. Lapset ovat minulle tällä hetkellä, olleet koko äitiyteni ajan, syy elää, niinkin tylsälle kliseelle kuin se kuulostaakin. Mitäs sitä sen enempää kaunistelemaan, mutta mies on varmasti jäänyt taemmalle kuin elämässämme kaksin parina. Sen aika on kyllä tulossa myöhemmin uudestaan, jos vain jaksaa odottaa. Nyt haluan nauttia lapsistamme ja heidän lapsuudestaan. Siitä, että vielä saamme olla osana heidän elämäänsä. Viimeksi tänään nautin esikoisen kertomuksesta siitä, mitä hän olisi halunnut ostaa minulle äitienpäivälahjaksi (Hello Kitty kalsarit :D) ja Eliaksen iloisesta jokelluksesta ja hampaattomasta hymystä minulle ja isoveljelleen. Eiköhän näillä taas jakseta muutamien huonompien hetkien yli!

Ihanaa Äitienpäivää siis kaikille äideille ja paljon voimia äitiydestä haaveileville toteuttaa tämä unelma! 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Lääkärissä

Tulin lasten kanssa mummolaan, ja keksin katsoa lääkäriaikaa Eliakselle paikallisesta lääkärikeskuksesta. Kävi hyvä tuuri ja saimme ajan allergologille jo seuraavaksi päiväksi. Esitin epäilyni kananmuna-allergiasta, ja siitä miten ihottuma suorastaan räjähti koko vartalolle esikoisen synttäreitä seuraavana yönä. Tämän jälkeen jätin munan kokonaan pois ruokavaliostani, ja ihottuma alkoi nopeasti vähentyä jo sen parin päivän aikana. Lääkäri tutkaili Eliaksen ihoa ja hänen mielestään ihottuma näyttää kuitenkin ihan tyypilliselle atooppiselle iholle. Myöskään munaa ei kannattaisi välttää, vaan syödä sitä pieniä määriä tasaisesti, jotta Elias saisi tavallaan siedätyshoitoa. Äidinmaidon sisältämät proteiinimäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että siinä mielessä tämä tapa olisi paras. Mitään munakasta siis ei kuitenkaan kannata mennä syömään edellenkään. Kortisonia kehotti myös käyttämään arkailematta ja riittävän pitkiä aikoja, myös hoitotaukojen aikana paikallisesti, jos joku kohta meinaa alkaa oireilemaan. Perusvoiteita kävin ostamassa muovikassillisen, ja nämä lääkärin suosittelevat olivat ihan eri voiteita, mitä itse olin läträillyt ja pitänyt hyvinä. Ja jo parin levitys kerran jälkeen on parhaimmalla tuntunut semmoinen aika uusi voide, nimeltään Dermalog (Juu piilomainontaa taas. Mutta ihan vaan sen takia, jos joku painii saman ongelman kanssa, ei edelleenkään makseta mainostamisesta. Itse ainakin saan apua näistä pakollisista kokeiluista omaan työhöni, sitten joskus kaukana tulevaisuudessa ;) ). Karheus varsinkin jaloissa on lieventynyt, ja melkein voi alkaa jo puhumaan pehmeästä vauvan ihosta, kun aikasemmin Eliaksen jaloilla olisi voinut hioa vaikka saunanlauteet :/. Olin vaan rasvaillut liian kevyillä voiteilla, eikä ihoöljykään kuulemma jostain syystä vauvan iholla toimi. Olisin kuvitellut juuri päinvastoin. Mutta aivan ihanaa, että apua näyttäisi näistä nyt tulevan, eikä Elias ihan kamalasti edes enää protestoi päivittäistä rasvausurakkaa. Vielä on kokeilematta päänahkaan määrätty voide,     Locobase LPL, koska se pitää pestä pois  kylvyssä. Kylpypäivä on tänään, joten laittelen sen päähän kunhan heräilee aamu-unilta.

Eilen oli Eliaksella tosi hyvä päivä muutenkin. Yöunet olivat pitkät, ja lääkärireissun aikanakin heräsi vain tutkimuksen ja syötön ajaksi. Illalla kotona alkoi sitten ihan kamalan kovat pulinat lelukaaren leluille ja äidille, ja sama jatkui tänä aamuna herättyä. On se vaan niin ihanan kuuloista tuo pieni pulina!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Juhlahumua

Lauantaina juhlittiin esikoisen 5-vuotista elämää. Vieraina oli iso lauma samanikäisiä lapsia, ja meno oli tietysti sen mukaista. Lahjaksi iso poikamme sai Legoja joka lähtöön, jotka olivatkin hänen toivelistallaan. Iskällä meni ilta ja vähän seuraavaa päivääkin niitä kasatessa, mutta niiden purkamisessa tuskin menee ihan niin kauan. Ihme jos säilyvät kasassa kuukautta pitempään. Mutta leikittäväksihän ne on tarkoitettukin ja luovuutta ruokkii kun kasaa ne uudelleen oman päänsä mukaan :).

Tarjoilut oli tarkoitus pitää yksinkertaisina, kun eivät herkut lapsille yleensä maistu. Mutta niinhän siinä kävi, että innostuin taas liikaa ja tuli tehtyä kaikenlaista. Juhlat oli sekä lapsille että aikuisille, koska en halunnut järjestää useampia, joten kaikki tarjottava kyllä kelpasi vieraille.

Suolaisina tarjoiluina oli fenkoli-vuohenjuustosalaatti, riisipiirakat, nakkikääröt, muotovoileivät, lohivoileipäkakku sekä cocktailtikut.

Makeina vaniljapullat, whoopiesit, suklaajuustokakku, rockyroad-suklaa, suklaa-toffeepopcornit, cake popsit sekä tietty synttärikakku. Ja tottakai isot läjät karkkeja ja sipsejä.

Teemana meillä oli viime vuonna Angry Birds, joten tänä vuonna piti keksiä jotain erilaista. Kovassa huudossa on tällä hetkellä Ninjat ja aika yllättäen Late Lammas, joista teimme sitten sekoituksen. Tein kaikille lapsille otsanauhat, joihin tussasin "Chinese takeaway" - fontilla jokaisen nimen, sekä japanilaisen ninjaa tarkoittavan merkin. Taittelimme ninjojen heittotähtiä paperista origami-tyyliin, joilla sitten lapset saivat viskoa Pringles-tuubeja nurin. Ja hauskaa tietysti oli :)

Kakku sai sitten edustaa Late Lammasta, joten tein helpon Late-kakun, mikä on pyörinyt monessa suomalaisessa blogissa. Helppo tehdä ja näyttävän näköinen, vaikka vaahtokarkkeja menikin pari pussia ja niiden asettelussa yllättävän kauan. Sisällä oli samaa täytettä kuin ristiäiskakussa, ja se oli taas ihan yhtä hyvää, nam!












perjantai 3. toukokuuta 2013

Postaus lenkkipolun varrelta

Huomasin, että postauksissa on tullut viikon tauko, ihan huomaamatta! Alkaa jo ihan surettaa miten nopeasti aika menee ja pieni mies kasvaa.

Eliaksen nuha on onneksi jo paranemaan päin, mutta edelleen hieman yskittää ja niiskuttaa. Nukkuminen ei myöskään oikein meinaa onnistua vaakatasossa, joten vaunuissa ja sängyssä on tyyny nostamassa päätä ylöspäin. Nenän putsaus operaatio alkaa olla jo niin rutiinia, että Eliaskin odottaa vaan tyytyväisenä kun imen räät pois.

Muutama päivä (viikko?) sitten Elias löysi nyrkkinsä ja minnekäs muualle, kuin suuhun ne vietiin. Tutin arvo on kokenut sen myötä totaalisen kadon, päinvastoin Elias suuttuu oikein kunnolla jos yritän edes hänelle sitä tarjota. Ja kun on nälkä, niin nyrkit maistuu myös usein paremmin kuin rinta. Iltaisin nukahtaminen on vähän haastavaa, kun uneen pitäisi päästä ilman apuvälineitä. Rinnalle toki nukahtaa, mutta herää välittömästi kun yrittää omaan pinnikseen tipauttaa. Ekan syötön jälkeen jääkin siis edelleen viereen nukkumaan, kun nukahtaa siihen välittömästi. Lisääntyvät liikkeet on tuonut kyllä vähän lisähaastetta nukkumiseen, koska Elias taitaa tykätä nukkua minun kanssa kylkikyljessä. Kovasti yritän ottaa etäisyyttä, mutta aina jollain konstilla kiemurtelemalla Elias pääsee uudestaan ihan kiinni. Aamulla saa vain katsella yöllä kuljettua matkaa sängyn laidalta toiselle. Pääkin tietty putoaa tyynyltä jo tunnin jälkeen ja saa nenän rohisemaan. Päivisin Elias nukkuu oikeastaan vain vaunuissa useamman tunnin. Sisällä mennään vartin torkuilla, korkeintaan. Viime kuussa tulikin vaunuteltua yli 120 km. Ei mikään huono juttu tän mun kevennysprojektin vuoksi.

Elias on alkanut viihtyä tosi pitkiä aikoja leikkimatolla lelukaaren alla tuijotellen muutamaa värikästä ja isosilmäistä ötökkää. Keltainen Angry Birds -pallo sai myös Eliaksen ihailun, mikä hieman taisi harmittaa tuota meidän esikoista, vaikka hänellä itselläänkin oli pallo, tai oikeastaan kaksi.

Eliaksen ihottuma on välillä tosi pahana, ja välillä lähes olematon. Ja tämä siis vaihtelee ihan päivän sisälläkin. Varsinkin otsassa ja korvien edessä poskilla se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Että voihan se olla jotain allergiaa, vaikka mahavaivaa ei ole. Meillä onkin nyt sitten varattu ihotautilääkäri ja allergologi aika parin viikon päähän.

Tänään on ohjelmassa esikoisen synttärivslmisteluja, ja huomenna villin poikalauman kaitsemista synttärikemuilla. Ja ihan vähän herkutteluakin!

Kotipiha siellä jo näkyykin, eli aika julkaista postaus :)