perjantai 23. lokakuuta 2015

8 kk

Meidän pienimmälläkin pojalla menee jo lujaa! Varsinaisesti ryömimisen taidon Viljami oppi isoveljiensä tapaan 7,5 kk iässä, mutta vauhtia varpaisiinsa enemmän on saanut vasta viime aikoina. Tässä on siis saanut muistutella itseään siitä, mitä kaikkea pitikään kerätä pois ryömivän tehopakkauksen saatavilta. Viljami on osannut mennä konttausasentoon jo 6 kk iästä lähtien, mutta siinä eteneminen ei ole vielä saanut tuulta alleen. Istumaan poju pääsee jo lattialla hyvin itsekin, ja pysyy hyvin tukevasti siinä ilman pelkoa että keikkaisi hallitsemattomasti nurin. Hampaita on edelleen suussa vain kaksi, mutta niitä on kyllä ikävästi käytetty imetyshetkissä äidin suureksi tuskaksi. Onneksi puremisen viehätystä kesti vain muutaman päivän, ja ilmeetön maitobaarin piilottaminen ilmeisesti meni hyvin nopeasti perille, ja se loppui siihen.  Lievän kuumeisen rintatulehduksen pureminen kyllä sai aikaan, mutta onneksi se meni ohi kotihoidolla. Ruoka maistaa Viljamille hyvin. Suurin osa lusikoidaan suuhun, ja sormiruokana menee lähinnä maissinaksuja ja leipää. Kurkku ja banaani tuntuvat sormissa liian kivoille, ettei niistä jää enää mitään suuhun laitettavaa innokkaan tilsimisen seurauksena. Ja olen mennyt sieltä mistä aita on matalin tällä kertaa. Eliaksella ei ollut yhtään sopivaa valmisruokaa, joten nyt olen ottanut ilon irti lastenruokaosastolla ja ruokkinut kuopuksemme lähes ainoastaan valmisruoilla (ooämgee, sanoo varmaan siellä joku ;) ). Tosin tällä viikolla alkoi tuntumaan, että valmisruokailu saisi riittää ja tekaisin hetkessä viikon ruoat valmiiksi pakkaseen. Onhan se tosi nopeaa ja kätevää sekin, lähes kuin valmisruokaa sitten lämmittää lapselleen ;) Karkeat ruoat eivät ole vielä saaneet hirmuisen hyvää vastaanottoa, vaan palaset kiertävät ikävästi kurkussa ja saavat pikkuisen kakomaan. Noh, tässähän sitä treenataan pikkuhiljaa! Yöunet menevät edelleen samalla mallilla, parin tunnin välein heräten. Muutosta pitempiin väleihin on kyllä saanut  parina yönä kun on menty parilla herätyksellä, mutta ne ovat todellakin harvinaista herkkua. Mitään kiirettä ei meillä ole yövieroitukseen tällä hetkellä, niin lyhyt tämä vauva-aika kuitenkin on että varmasti ehtii myöhemminkin! Olen huomannut, että en tarvitse enää niin paljoa unta kuin esikoisen aikaan, liekö ikä, vai Eliaksen vauvavuosi valmentanut minut nukahtamaan syvään uneen sekunnissa tarpeen tullen ja ottamaan kaiken irti niistä vähistä unihetkistä.

Mitat tottakai kävimme neuvolassa kuulemassa:
9910 g / 71,5 cm / 46 cm

Lääkäri kirjasi monisanaisesti: kasvaa ja kehittyy hyvin, kaikki OK!

Eipä minullakaan siihen lisättävää juuri ole ;)

Ja hieman Eliaksen höpinöitäkin ;) Elias on vihdoin alkanut puhumaan! Ja ihan käsittämättömällä tahdilla tekstiä tuleekin. Parissa viikossa mentiin yhdestä sanasta päivässä kolmen sanan lauseisiin, ihan uskomatonta! Nyt saakin sitten väitellä omapäisen tenavan kanssa joka hetki kaiken maailman asioista. En muistanutkaan miten ihanaa on höpötellä tuommoisen pikkuisen kanssa ja miettiä mitä ihmettä siellä päässä tapahtuukaan ja miten ihania oivalluksia sanoiksi puetaan. Mahtavaa! Kovin kohteliaaksi Elias on hämmästyksekseni myös oppinut vaikkei sanoja ole aikasemmin tullutkaan. Kiitos on ehkä ahkerin sana mitä meillä käytetään päivän aikana :)

Elias käy kahtena päivänä viikossa kerhossa, pari tuntia kerrallaan. Kerhopäivää odotetaan innokkaasti ja siitä höpötetään koko aamu innokkaasti kun sen aika on. Paljoa ei poju taakseen katsele kun käyn touhumiehen sinne viemässä, eikä ikävoity olla ollenkaan. Onhan se kivaa että pääsee vähän puuhaamaan erilaisia "ison pojan" touhuja kavereiden kanssa!