torstai 31. tammikuuta 2013

Toiseksi viimeinen neuvola rv 37+5

Tekisi niin mieli kirjoittaa jo, että viimeinen neuvola. Mutta ei. Täällä sitä vaan tarvotaan yhtenä kappaleena vielä pari viikkoa. Mitään ihmeellistä ei tälläkään kertaa ollut missään arvoissa, eli kaikki on edelleen hyvin ainakin niiltä osin.

Mitat

Paino +100 g viikossa (+1400 g 2 viikossa)
Sf 34 cm (32,5 cm)
Pissa - (-)
Verenpaine 120/80 (122/85)
Tarjonta rt (rt)
Syke 145-160 (130-150)

Lonkat ovat olleet nyt todella kipeät öisin. Nukkumisasentoja kun ei ole enää kuin se tasan 2, siis molemmilla kyljillä vaihdellen. Viime yönä heräsin siihen kun lonkkaa ja jalkaa särki aika tavalla. Käänsin kylkeä toivoen helpotusta, vain huomatakseni että toinen lonkka oli vieläkin kipeämpi. Ei auttanut kuin nousta ylös jaloittelemaan ja istuksimaan. Tätä siis edessä vielä pari viikkoa. Great. 

Suunnitelmia

Viimepäivät ovat kuluneet tulevaa lastenhuonetta suunnitellessa. Muutamme siis entisen varastohuoneen lastenhuoneeksi, jotta saamme lapset samaan kerrokseen nukkumaan meidän kanssa. Maalit on valittu ja sisustustarra päädytty liimaamaan seinään. Vaatekaappi ja lelujen säilytyskaappi on valittu Ikeasta ja on vain hakua vailla. Ainakin omassa päässä suunnitelma näyttää kivalle, mutta saa nähdä millainen siitä tulee. Vielä pitäisi jostain etsiä lastenhuoneen valaisin, joka on ollut ikuisuusongelma tässä talossa. En vain tykkää oikein mistään versiosta. Tahtoisin kuitenkin, että valotehoa siinä olisi, ei siis mitään plafondityylistä (YÖK!) ja saisi olla väriäkin. Ja mielellään limenvihreää :D

Ja olisihan minulla aikaa toteuttaakin tätä projektia jonkun verran, mutta hieman arveluttaa nousta tikkaille maalaamaan. Olen kerran tullut alas tikkailta 1,5 m korkeudesta, mutta nyt raskaana ollessa sitä ei todellakaan tahtoisi toistaa.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Haaste!

More Than Welcome -blogin Silmu heitti minua haasteella piiitkä aika sitten. Täytyy tunnustaa, että olin jopa jo vähän unohtanut tämän. Onneksi vastasin tähän, koska minulle tuli niin hauskoja juttuja mieleen miettiessäni vastauksia ja muistellessani menneitä. Kiitos Silmu!


1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut?

Nukuin epätavallisen pitkään, melkein kuuten asti ja vain yhdellä vessatauolla <3

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

Esikoinen, aina. Mahtava innostus pienellä miehellä pienistä asioistakin. Kadehdittavaa! Viimeisin tokaisu mikä tuli mieleen: "Äiti, minä en ole käynyt kuussa" katsellessaan kaihoisasti taivaalla möllöttävää valopalloa. Veisin sinut kyllä sinne jos se olisi mahdollista, rakas <3

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit.

Uusi Seelanti tai Australia. Vain ja ainoastaan sen takia että sinne on niin pitkä matka. Lähes vuorokauden kestävä lentomatka vaihtoineen vaatii ehkä liikaa koko porukalta lähteä edes yrittämään. Thaimaan suoralento 11 h vielä menetteli! Ja ilman lapsia en kyllä matkaan lähde.


Great Barrier Reef, Australia

Moeraki Boulders, New Zealand
Tähän on pakko vielä linkittää kuvakavalkadi paikoista joihin mihin tahansa lähtisin!

4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi)

Kissa minä haluaisin olla, mutta luultavasti olisin norsu! Perustelut wikipediasta: "Aasiannorsut saavat poikasia vain joka neljäs vuosi ja huonoissa olosuhteissa vielä tätäkin harvemmin. Norsut kantavat poikasiaan kaikista nisäkkäistä pisimpään, eli jopa yli kaksi vuotta."

No ok, en minä ehkä kahta vuotta tätä vauvaani ole vielä hautonut, mutta pitkälle aika on tuntunut joka tapauksessa :)

5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään?

Pakko vastata, että jouluhan se on. Silloin yleensä ollaan koko perheen, isovanhempien ja sisarusten kanssa saman katon alla. Harvinaista herkkua, josta pitää nauttia :) Perinteenä meillä on aattoaamun joulupuuro rusina- tai sekahedelmäkeiton kanssa. Ja ne muut asiaakuuluvat sauna ja syöpöttely :)


6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa?

Yyh, tähän on vaikea vastata. Kävely on se laji mitä oikeastaan ja ainoastaan olen esikoisen odottamisesta asti tehnyt. Puiden pilkkominen on kyllä toisaalta tosi kivaa! (onko se vähän outoa...?)

7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen.

Perhe, koti, terveys, talous. Tylsiä perusasioita, mutta niin tärkeitä oman onnellisuuden takaajana :)

8. Lempijuoma kaikista maailman juomista...

Apua, tää on vaikea! Riippuu tosi paljon missä ja milloin. Mikään ei voita Pina Coladaa (olen älytön kookos-fani!) etelässä rannalla, mutta ei se kotona maistu yhtään millekään. Hyvän ruoan kanssa juhlissa joku Pinot Noir, mutta tavallisesti arkena piimä!


9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat.

Ei nimi naistakaan pahenna :) Nykyinen nimeni on jo niin iso osa identiteettiäni, että vaikea siitä olisi luopua. Ehkä tämä Helmiina tai Wilhelmiina voisivat olla seuraavaksi mieleisiä, koska muistuttavat omaani.

10. Paras lomamuisto?

Voi niitä on monia! Mutta ehdottomasti joku niistä reissuista, jolloin esikoinen on ollut jo mukana reissaamassa. Hän tykkää todella paljon lähteä lentokoneella reissuun ja olla hotellissä yötä. Kaikista yllättävin "lomamuisto" ehkä on kuitenkin se kerta, kun lähdimme tyttöporukalla Tallinnaan laivalla. Yllättäen mies olikin minua perillä vastassa kukkapuskan ja sormuksen kera! Päivämäärä oli 11.11., eikä hän halunnut jättää sitä käyttämättä <3.


11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle


Tämä kuva on otettu Thaimaan reissulla Bamboo Islandilla. Venematka on yksi parhaista lomamuistoista mitä meillä on. Aina katsellessani näitä kuvia voin yhä tuntea auringon lämmön ja valon kasvoillani. Ja esikoisen riemun näitä kuvia ottaessa. Yksi parhaista esikoisen kasvokuvista on otettu tällä samalla rannalla. On niin velmu ilme! <3

Itsekkäästi jätän tämän haasteen tähän, enkä laita sitä eteenpäin. En vain keksi järkeviä kysymyksiä tällä hetkellä :)




torstai 24. tammikuuta 2013

Kolmanneksi viimeinen neuvola rv 36+5


Neuvolakäynnit tihenee ja käyvät vähiin :) Varma merkki siitä, että kohta on oma tuhinanyytti sylissä!

Ei mitään uutta mitoissa

Paino +1400 g (+300 g) (2 viikossa)
Sf 32,5 cm (31 cm) 
Pissa - (-)
Verenpaine 122/85 (132/79)
Tarjonta rt (rt)
Syke 130-150 (138-155) 

Mitä nyt paino ottanut jonkun ihmeen spurtin! Tosin oletan, että nyt alkaa jo osa olla turvotuksiakin, koska nestetasapaino on ollut vähän hakusessa. Välillä janottaa aivan kamalasti ja varsinkin Vichy maistuu ihmeen hyvälle. Ja ulos tuleva nestemäärä on kuitenkin sitten normaali. Sitten on näitä poikkeuksia, varsinkin pari yötä ovat olleet aivan mahdottomia vessataukojen suhteeen. Vessassa on pitänyt käydä vähintään 4 kertaa pisulla, ja joka kerta sitä vain tulee ja tulee (melkein ehtii nukahtaa pöntölle)!

Aluksi sykkeet olivat aika rauhalliset n. 130. Täti totesi, että taitaa poju ollu untenmailla. Tönimisen yhteydessä sykkeet kyllä pompsahtivat yli 150 laskeakseen taas sinne unisykkeille. Muutenkin olin aamulla hieman jo huolissani, kun liikkeita ei oikein tahtonut tulla. Entinen Duracell-pupu tuntui nukkuvan 14 tuntia putkeen. Terkka rauhoitteli, ja sanoi ettei mitään syytä ole huoleen koska vauva kuitenkin reagoi tönimiseen ja liikkeitä on kuitenkin tullut pitkin aamua ja yölläkin. Kehoitti kuitenkin suorittamaan kotona heti liikelaskennan suklaapalan nauttimisen jälkeen. Onneksi kotiin palattuani vauveli aloittikin omat tutut potkutreeninsä, joten huoli sen suhteen haihtui. Söin kyllä silti sen suklaan :).



Aamukävelyllä napattuja kuvia luonnon jäätaideteoksista.
Aivan mahtavan upeita!

Seuraavatkin käynnit on nyt sovittu, kaikki kolme. Kaksi seuraavaa menen neuvolaan viikon välein vauva masussa, mutta kolmas onkin sitten jo kotikäynti meidän kotona vauvan ollessa jo maailmassa. Näillä taas jaksaa hetken :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Äitiyslomalaisen päiväohjelmaa

Kuten edellisestä postauksestä voi päätellä, ollaan ainakin täällä aika turhautuneita ja kärsimättömiä tähän odotukseen. Ja varsinkin kun päiviin kertyy valveilla olo tunteja työpäivää huomattavasti enemmän, niin kaiken tekeminen ja toistaminen alkaa maistua jo puulle. Nyt niitä tunteja on päivässä, joita olisi kovasti toivonut olevan kun oli vielä mukana työelämässä. Saisikohan näitä jotenkin laitettua jemmaan tulevaan varten :)




Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma lähes koko päivän. Kävimme esikoisen kanssa vähän treenaamassa luistelua läheisellä luistelukentällä. Vielä ei kovin kauaa jaksettu olla luistimilla, mutta jääkiekon pelaaminen oli SE juttu! Samalla räpsin pari maisema kuvaa auringon kera mieltä lämmittämään, kun ei tuo kovin montaa kertaa talvessa näyttäydy näillä leveysasteilla.





 Mikä parasta, ei sisällä tarvitse enää päivällä keinovaloja kun ikkunasta pääsee jo riittävä määrä sisätiloihin <3.

Kaikenlaista projektia on tekeillä, saisi vain yhden vietyä loppuun ennenkun mielenkiinto lopahtaa ja pitää aloittaa uusi. Toisaalta, taitaa olla aivan sama mistä päästä näitä hommia teen, kun onhan tätä aikaa. Täällä on siis pesty vauvan vaatteita (lisää), neulottu sukkaa, ostettu ja pesty pussilakanakangas, kaivettu ompelukone esille valmiiksi... :) 






Vauvan pieniä bodyjä (56-62 cm) olikin kertynyt aikamoinen määrä, yli 20 kpl. Vielä on muutama pussi tsekkaamatta esikoisen perintöjä, eli sieltä taitaa tulla vielä lisää. No eipä ainakaan tarvitse olla koko ajan pesuhommissa, vaikka vauva sattuisikin pulauttelemaan tavallista enemmän (toivottavasti ei sentään!). Myös lämpimiä toppa/fleecehaalareita on näköjään kertynyt useampi malli samaa pientä kokoa. Ei taida vaan tulla käyttöä ihan jokaiselle ennenkuin jäävät pieniksi.

Huomiselle on suunnitteilla esikoisen kanssa jotain puuhaa. Ainakin kirjasto- ja kauppareissu kuuluu ohjelmaan. Ja ehkä hieman hiihtoa (en minä, en voisi kuvitellakaan enää tämän mahan kanssa! :D). Tulisipa vain yhtä ihana auringonpaiste kuin kuvissa!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Voihan kärsimättömyys...

Huoh, vielä yli 3 viikkoa THE päivään. Minä olen sitten todella huono odottamaan. Ja ennen kaikkea kärsivällisesti. Perusluonne on "minulle nyt kaikki heti!", vaikka onhan tässä joutunut aika paljon odottelemaan näiden lapsiprojektien kanssa. Mutta ilmeisesti vuosikymmenkään ei riitä muuttamaan tätä piirrettä. Luulin, että kun äitiysloma alkaa, päivät kuluvat kuin siivillä ja vauva olisi sylissä ennenkuin huomaisinkaan. Mutta tässä sitä vain odotellaan ja odotellaan päiviä ja tuntejakin laskeskellen. Saisi edes yöt nukkua kunnolla, ettei tätäkin asiaa tarvitsisi mietiskellä muiden tuhistessa onnellisena sängyissään. Tulisi se vauva nyt tähän maailmaan, niin olisi edes jotain tekemistä yöllä jos kerran pitää valvoa. Tuntuu, että tällä hetkellä olen lukenut koko internetin lävitse ja katsonut kaikki sarjatkin, ettei enää näitäkään asioita jaksaisi kaiket yöt touhuilla. Ja kun ei tämä olokaan mikään loistava enää ole. Siitä sentään olen kiitollinen, että ei todellakaan tarvitse odotella enää lasketun ajan yli. Tulisin varmaan täysin hulluksi jos vielä 5 viikkoa pitäisi odotella ja pelätä synnytyksen käynnistystä! Sillä siihen se takuu varmasti menisi, sillä ei supistele ja kohdunsuukin oli vielä ihan kiinni eikä lyhentynytkään.

Päivä kerrallaan mennään, hitaasti mutta onneksi kuitenkin varmasti.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Synnytystapa-arvio rv 35+3

Nyt se on varmaa. Pieni kakkosmiehemme tulee syntymään ennen laskettua-aikaa, ja viimeistään siis sektiolla raskausviikolla 39+.

Synnytyssuunnitelma on siis seuraavanlainen. Mikäli synnytys käynnistyy itsestään ennen sovittua sektiopäivää, jatkamme alatiesynnytystä tietyillä ehdoilla. Ehtoihin kuuluu se, että supistukset tulevat säännöllisesti ja avautumista tapahtuu. Mikäli vedet menevät, mutta supistuksia ei tule, eikä avautumista tapahdu, menemme suoraan leikkuriin. Normaalistihan vesien menon jälkeen odotellaan 24 tuntia ennen synnytyksen vauhdittamista. Saan myös mennä heti vesien mentyä/supistusten alkaessa sairaalaan käyrille odottelemaan oman mielenrauhani takia. Papereiheni kirjattiin myös tieto herkästä puuttumisesta synnytyksen kulkuun alatiesynnytyksen ollessa kyseessä. Eli tarkoittaa siis tilannetta, jossa kyseessä olisi ns. rajatapaus jollain arvolla, niin leikkauspäätös tehtäisiin sen perusteella. Toki lääkäri myös sanoi, että seurantahan on tarkkaa joka tapauksessa. Mutta halusin tämän kuitenkin painotettuna papereiheni kirjattavan. Jokaisessa käänteessä myös sanottiin, että mikäli yhtään vauvan tilanne tässä välissä painaa mieltä, niin herkästi menisin sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen. Kävimme myös sektion kulun ja siihen valmistautumisen tarkasti lävitse. Pelkoa sen suhteen minulla ei ole minkäänlaista.

Ultralla kurkkasimme myös pikkuisen tilanteen. Kaikki hyvin pienessä yksiössä. Kasvu menee tasan keskikäyrällä, napasuonivirtaukset hyvät ja painoarvio tällä hetkellä 2871 g. Kovasti taas teki hengitysharjoituksia ja työnteli kantapäitään äidin kylkiluihin,

Tällä hetkellä mieli on luottavainen ja rauhallinen. Takaportti, eli päivämäärä jolloin lapsemme syntyy, on olemassa, eikä minun tarvitse enää pelätä että jotain ikävää tapahtuisi ns. yliaikaisuusviikolla. Nyt vain odotellaan hetki hetkeltä. Odotellaan unta tulevaksi, seuraavaa neuvolakäyntiä, viikkojen nopeaa kulumista ja lopulta kaikista parasta, lapsemme syntymistä. Ihanaa <3!

lauantai 12. tammikuuta 2013

Tarpeellista(ko?) tavaraa

Tällä viikolla on tullut vauvalle tavaraa sekä itse ostamalla, että kaverilta saatuna. Alkaa jo vähän huolettaa, että minnekä nämä kaikki saa mahtumaan.  Tai että onko nämä kaikki todella tarpeen. Varsinkin noita ystäväni antamia tavaroita arvostan todella paljon. Ne säästävät todella paljon rahaa verrattuna siihen jos ne kaikki menisi ostamaan uutena kaupasta. Eihän ne ihan priimaa tietenkään enää ole useamman lapsen jäljiltä, mutta enhän minä sitä toki oletakaan :). Tavaralähetyksessä oli mm. sähkökäyttöinen rintapumppu, 2 leikkimattoa, 2 (?) hyppykiikkua, sitteri, kantoliina, vauvaleluja sekä takaisin meille palautunut kaukalo. Tulossa vielä on kiertävä kehto, minkä kummipoikani ukki on hänelle tehnyt ja sen jälkeen kiertänyt ensisänkynä useammalla lapsella, meidän esikoisellakin. Rinkkaa on hieman myös lupaillut, mikäli se joutaa omasta käytöstä pois. Vaatteita tuli myös aivan järjettömän isot kasat, 2 ISOA muovikassillista, joissa oli kaikkea sukkahousuista toppahaalariin (se tosin oli 80 cm) ja välikausihaalariin. Jonkun verran ehdin niitä jo valikoida ja järjestellä, mutta luulen että osan jätän kyllä suoraan edes käyttöön ottamatta, kun ei noita kaikkia millään ehdi käyttää.

Kaukalolämpöpussia ja muuta hankintaa

Itse sitten taas eilen aloin pohtimaan tuota kaukalolämpöpussin tarpeellisuutta. Ensialkuun olin sitä mieltä, että pärjätään ihan äitiyspakkauksen haalarilla. Sitten aloin miettimään, että onhan se aika iso (68-74 cm) tuommoiselle vastasyntyneelle, varsinkin jos sairaalasta kotiutumisen aikaan sattuisi olemaan kovat pakkaset. Eilen illalla selailen nettiä, ja vakuutuin että kyllähän semmoinen kuitenkin olisi kiva olla olemassa. Sitten bongasin todella reilun tarjouksen Eisbärchenin kaukalolämpöpussista, ja se sinetöi päätökseni. Hintaa oli siis todellakin vain alle 24 euroa, joten ei siinä paljoa hukkaan mene jos pussi ei jostain syystä toimisikaan, tai olisi käytössä tämän ensimmäiset pari kuukautta. Pussi ei kuitenkaan ole kamalan paksu, joten käyttöaikaa voisi kuvitella olevan pitkälle kevääseen. Ja nyt kylmemmällä ilmalla laittaa vain vähän enemmän alle. Lämpimään autoon kuitenkin pääsääntöisesti pääsee suoraan menemään.
Pussin täytettä odotellen <3

Pehmusteen kuosi
Uutimet (siis se sängyn päällysverho) ja pinnasängynsuoja ovat olleet myös ostoslistalla pitkään. Esikoisella ollut (laina)suoja oli tehty semmoisesta tavallisesta vanusta, mikä kiinnitettiin kanttinauhan pätkillä pinnoihin. Koska käytttöä ja pesuja oli silläkin takanaan paljon, ei se lopulta toiminut oikein kunnolla. Suoja tuppasi rypistymään ja pakkautumaan alas ruttuun väkisin vaikka miten sitä yritti korjailla ja sitoa ylemmäs. Tällä reissulla mukaan tarttui ihan kaupallinen tukevaa tekoa oleva pinniksen suoja. Hetken aikaa ehdin jo herätellä ajatusta, että tekisin sen itse, mutta tuo riittävän tuen aikaansaaminen epäilytti. Netistä selailin, että tukena voisi käyttää retkipatjaa tai vaahtomuovia, mutta viitseliäisyyteni ei juuri nyt riitä niin pitkälle. Ostin siis valmiin Pikku Piian valmistaman korkean reunapehmusteen (28 x 360 cm). Valmiit uutimet olivat taas mielestäni vähän turhan kalliita (n. 40 euroa), joten ostin tangon (17 e) ja kangasta 150 x 200 cm (alle 10 e). Tutkin valmiita uutimia kaupassa, ja nehän ovat todella yksinkertaiset tehdä (ainakin noin teoriassa). Tarvitsee vain ommella yläosaan pitimelle kuja ja jättää kujan keskelle pieni aukko keppiä varten. Ja tietysti ommella reunat. Hieman mietin, että laitanko reunoihin kanttinauhaa, mutta se jäi ainakin vielä toistaiseksi ostamatta.

Uudinkangas näkyy takana. Benettonin hattu
 tilattu Zalandolta aikaisemmin.

Ja vaatteita, niitä minun EI pitänyt ostaa. Mutta niinhän siinä kävi kuitenkin. Mukaan tarttui Lassien toppapuku, Tutan fleeceasu ja puolipotkari/body-setti, kaikki 62 cm. Miksi, miksi minä ne ostin...  No ehkä se 70% alennus oli vaan niin mahdoton ohittaa :)


perjantai 11. tammikuuta 2013

Tunnustus: New Blog Love

Sain Harmaa ja muut iloiset värit-blogin Minnalta New blog Love tunnustuksen <3. Kaunis ja lämmin kiitos tästä ihanuudesta :)

Tuosta nimestä voisi jotenkin ajatella, että tarkoitus olisi antaa tunnustus uusille blogeille tai uusille blogituttavuuksille. Tässä kohtaa menee vähän hankalaksi, kun itse taidan olla se viimeisin tulokas omilla listoillani, enkä ole ole montaa uutta blogia viime aikoina löytänyt :) Pistän kuitenkin tunnustuksen eteenpäin semmoisille blogeille, joita itse eniten käyn lukemassa tai olen viimeisimmäksi tutustunut:


Eli homman nimi sama kuin muissakin:

-Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
-Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
-Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin. 


torstai 10. tammikuuta 2013

Neuvola rv 34+4

Tänään oli järjestyksessään 7. neuvolakäynti. Ei ole kovin montaa käyntiä edessäpäin :)

Päivät speksit

Paino +300 g (+500 g) (2 viikossa)
Sf 31 cm (30 cm) 
Pissa - (-)
Verenpaine 132/79 (128/82)
Tarjonta rt (rt)
Syke 138-155 (140+) 
Hb 119 (rv 22+3 131)

Painoa tosiaan on tullut aika maltillisesti viime aikoina, 150 g/vko. Toisaalta ihan hyvä alkuraskauden 500 g per viikko tahdin jälkeen. Nälkää en kyllä missään vaiheessa näe kun ei tuonne mahaan oikein tunnu mitään mahtuvan vauvan lisäksi. Tavallaan "unohdan" syödä, mikä ei kyllä todellakaan ole tapaistani. Ja mahani on todella pinkeä, jopa terveydenhoitajani huomasi tämän ja kommentoi asiaa. Luulisi kuitenkin hänenkin nähneen kaikkea urallaan. Mahani ei kuitenkaan ole mitenkään iso, mutta juuri tuon pinkeus tekee olosta todella tukalan. Naapurin rouvakin tuli vastaan aamusella lenkillä ja kommentoi kävelyäni ankan vaappumiseksi. Ja sitähän se onkin :) Niin ja rintojen alle napaan asti on ilmestynyt linea negra. Ihmettelinkin, kun sitä ei vielä ollut näkynyt, vaikka esikoisestakin se oli ihan selkeä.

Seuraavaksi synnytystapa-arvio sairaalassa 5 päivän päästä. Alkaa jo hieman jännittää onko lääkäri samaa mieltä kätilön kanssa. Toivottavasti.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Taivaallisen ihanat valkosuklaa-porkkanamuffinsit

Muffinseista on tullut meidän perheen kestosuosikka, ja kaikenlaisia versioita tulee tehtyä tuosta perusohjeesta. Tämä ohje on pakko kirjottaa talteen, sillä nämä olivat poikkeuksellisen hyviä! Ohjeesta tuli 15 muffinssia, eikä niitä taida olla enää montaa jäljellä meidän 3 henkisen tuhoustyön jäljiltä.

Valkosuklaa-porkkanamuffinsit

200 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 prk ranskankermaa (taisi olla 150 g)
3 porkkanaa hienoksi raastettuna
150 g valkosuklaata karkeaksi rouhittuna
1 pss mantelirouhetta

1. Voi ja sokeri vaahdotetaan, lisätään munat yksitellen vatkaten
2. Lisätään kaikki jauhot sekoitettuna
3. Lisää ranskankerma
4. Lisää porkkanaraaste, suklaa ja mantelirouhe

Paista n. 200 °C 15-17 min (kiertoilmauunissa)


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Rv 34+1

Eilen se iski vasta oikeastaan. Katseltiin Putousta perheen kanssa, ja siinä Jaakko Saariluoma juonsi juuri sketsihahmokisaa: "8 viikon päästä meillä on selvillä kuka on vuoden sketsihahmokisan voittaja!". Samalla hetkellä päähän syöksyi ajatus, että silloinhan meidän vauvan pitäisi olla jo lähes 3 viikon ikäinen terhakka pienen miehen alku. Siis täh, vielähän laskettuun aikaan on alle 6 viikkoa. No niinhän se huonollakin matikkapäällä laskettuna on. Ja mitäs meillä vielä on tekemättä? Aloitetaan siitä, että vauvan vaatteet on pesty ja 2:ssa äitiyspakkauksessa tietokonehuoneen lattialla. Ja vaunut on otettu esiin ja pesty kertaalleen. Muut hoitopöydän kasaamisesta ja tarvikkeiden ostosta lähtien ihan retuperällä, kun "on tässä vielä paljon aikaa". Puhumattakaan esikoisen tulevan huoneen viimeistelystä. Kehto, kaukalo yms. muut isommat tavarat ovat vielä lainassa tai saamatta kaverillani. Enkä ole edes varma mitä minä sieltä tulen saamaan, esim. lämpöpussin? Tuntuu muiden tekstejä lukiessa, että kaikilla on jo sairaalakassitkin pakattu ja valmiina ovella. Me emme ole edes sopineet esikoisen hoitoa synnytyksen ajaksi. Tosin jos se sektiosuunnitelma pitää paikkansa, niin eipä sillä sinänsä olekaan kiire.

Oirelistailua

Olo on pullea, joka kohdasta. Näin kuvia itsestäni serkkuni ottamana, ja pitää kyllä sanoa, että vauva on mahassa, mutta kilot reisissa ja takapuolessa. Nukkuminen on hankalaa ja pitkään samalla kyljellä maatessa kylki puutuu. Lisäksi huomasin, että vierashuoneen sängyssä nukkuessa myös kädet puutuvat. Ilmeisesti sijoittaminen kalliimpiin patjoihin kannatti tässä syksyllä, koska omassa sängyssä ei tätä ongelmaa ole. Siirryn siis useasti aamusta vierashuoneeseen nukkumaan, koska en jaksa kivuta takaisin alakertaan ja vahingossa herättää vielä muita vielä nukkuvia ukkoja :) Nälkä, ei ole. Ja jos erehtyy syömään enemmän kerralla niin olo on sen mukainen. Mutta kun on hyvin vaikea arvioida milloin maha on liian täynnä, niin tätähän tapahtuu useasti viikossa. Ummetus, ei paha, mutta ärsyttävä. Sen verran, että Levolacia olen ottanut, mutta se pistää niin ikävästi pierettämään. Kävely on alkanut muistuttaa ankan vaappumista ja varsinkin portaita ylös noustessa jalat pitää pitää melko harallaan ettei reidet osu mahaan. Niin ja ei nukuta, mutta se nyt on jo niin vanha virsi, ettei jaksa enää sitä edes mainita :)

Lapsettomuus lapselle

Toissayönä taas valvoessani päätin tilata Väestöliiton julkaiseman "Pupujuttu ja muita vauvasatuja" -lehdykäisen. Siinähän kerrotaan satujen muodossa eri tavat saada lapsia. Esikoiselle emme ole vielä tästä asiasta varsinaisesti kertoneet, mutta nyt alkaa tuntua sille, että asia olisi hyvä ottaa puheeksi. Ymmärrystä alkaa kuitenkin jo löytyä, joten haluaisin kertoa miten toivottu lapsi hän on meille. Ja mitä pienempänä sen kuulee, sen luontevampaa sen hyväksyminen osaksi identiteettiä on. Koko ystävä- ja tuttavapiirimme naapureita myöten tietävät miten vaikeaa lapsen alulle saanti meillä on ollut, joten haluan että lapsemme kuulee myös asian meiltä, eikä vahingossa jostain vähemmän mukavasti lähteestä. Eihän tässä asiassa tietenkään mitään hävettävää meidän puolestamme ole, mutta koskaan ei voi tietää muiden ihmisten ajatuksia ja suhtautumista.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kätilön juttusilla

Aamuinen herätys kello 3.30, kuinkas muutenkaan. Eikä uni tullut vaikka sinnikkäästi yritin sängyssä pyöriä, kunnes pahaolo voitti ja oli pakko nousta. Onneksi aika kätilölle sypeen liittyen oli heti aamusta 8.00, joten pääsin ihan ajoissa liikkeelle mieli virkeänä (näin satiirisesti ilmaistuna).

Jutustelua 1,5 tunnin ajan

Minut vastaanottanut kätilö oli jo hyvän pituisen uran tehnyt ja lähes kaiken jo nähnyt yli 30 vuotta kestäneessä työrupeamassaan. Ja se näkyi hänen rauhallisuudessaan ja siinä, miten hän minua kuunteli ja luki ne oikeat asiat rivien välistä mitä yritin hänelle sanoa. Hän kartoitti ja myös ymmärsi täysin pelkoni ja siihen johtaneet syyt, ja sain tavallaan "synninpäästön" naisena, ja ennen kaikkea äitinä, aikaisemmasta valinnastani synnyttää perätilavauva sektiolla. Ja myös tulevasta synnytyksestä. Keskustelussa tulevasta laitoimme vaakakuppeihin alatiesynnytyksen sekä sektion edut ja haitat nimen omaan minun kohdallani. Näiden pohjalta hän antoi minulle vaihtoehdot, joiden läpikäymisen jälkeen vaihtoehto numero 3B voitti. Hän painotti, että tätä päätöstä en ole tehnyt kevyin perustein ja vain minä tiedän meidän perheemme tilanteen ja sen mihin meidän rajamme ja kestokykymme riittävät. Vain me tiedämme millaisen polun olemme tähän pisteeseen päästäksemme kulkeneet. Ja se ei ole leveä eikä ruusujen ympäröimä. 

3B eli päätös

Juttelun tärkein päätös siis syntyi, lopultakin, kaikkien näiden kuukausien murehtimisen jälkeen. Helpottava tunne. Vielä on toki synnytystapa-arvio jäljellä, jossa lyödään lopulliset päivämäärät lukkoon ja lääkäri antaa tälle päätökselle siunauksensa. Lisäksi minulla on vielä yksi kysymys auki, johon 2 viikon päästä minulla täytyy olla vastaus. Kysymys siitä miten menetellään, mikäli synnytys spontaanisti käynnistyy.  Kyllä, toinenkin lapsemme tulee syntymään elektiivisellä sektiolla raskausviikolla 39+, ellei synnytys itsestään käynnisty ennen sitä. Todennäköinen päivämääräkin on jo tiedossa.


tiistai 1. tammikuuta 2013

3-2-1-0!

Järjestä numerot oikeaan järjestykseen :) Eli tervetuloa vuosi 2013, kyllä sinua on odoteltukin kesäkuulta asti hyvin kärsimättömästi! Ajatella, tänä vuonna lapsilukumme lisääntyy kahteen ihanaiseen pojan viikariin. Tästä vuodesta tulee se toinen elämäni paras vuosi. Ainakin kaikki edellytykset sillä siihen tällä hetkellä on!

Juhlinta

Uudenvuoden juhlinta sujui meillä tänä vuonna poikkeuksellisesti oman porukan kesken. En olisi millään jaksanut valvoa yhtään pitempään kuin normaalistikaan, joten tämä oli hyvä ratkaisu. Eikä tuo herkuttelupuolikaan oikein maistunut minulle, mutta tottahan perheen miesväki sai tortillat, nuggetit, nakit, lihapullat ja ranskalaiset. Esikoinen oli jo heräämisestään saakka odottanut kärsivänä rakettien ampumista ja kun ensimmäiset raketit alkoivat naapurustosta paukahdella vähän ennen kuutta, tuli pojalla kiire ulos ensimmäisiä ampumaan. Ihana seurata toisen riemua ja innostusta näinkin pienestä asiasta <3. Nukkumassa oltiin sujuvasti jo vuoden vaihtuessa, mutta semmoinen tykistökeskitys kuului naapureilta, että jonkun aikaa meni sängyssä valvoessa puolen yön aikaan. Mutta onneksi 1.00 jälkeen hiljeni täysin ja ainoa ääni oli sateen rummutus ikkunapelteihen.

Loppua kohden vaivat senkun lisääntyy

Vaivaa alkaa olla täällä ihan riittäviin. Nukkumisasennon löytäminen alkaa olla todella vaikeaa. Milloin mahaa kiristää, milloin Mytty kiemurtelee kyljen alla, milloin jalka puutuu ja tulee huono olo. Vielä olisi ainakin 6,5 viikkoa kärvisteltävä tämän mahan kanssa, vaikka ei se mitenkään erityisen iso edes mielestäni ole. Eikä miehenikään mielestä. Ja liikkeet! En todellakaan ymmärrä miten joku voi saada kuulla olevansa raskaana vasta kun synnytys alkaa. Täällä liikkeitä pitäisi vaimentaa vielä etuseinäistukkakin, mutta en kyllä ole moista huomannut. Potkuja ei enää oikeastaan tule, vain kiemurtelua ja möyrintää nahkan alla. Ja ne on todella voimakkaita liikkeitä. Hikkailua poju harrastaa usemman kerran päivässä, mikä tietysti on hyvä asia keuhkojen kehityksen kannalta. Yölläkin usein havahtuu pieneen hikan naputukseen masussa <3.

Kenkien laittaminen jalkaan alkaa kuulua top 10:iin "most hated" -listalla. Ei voi oikein kumarrella ja jalatkin alkavat olla turvoksissa, joten niiden saaminen jalkaan teettää tuplatyötä. Esikoisen odotuksen loppumetreillä oli jo kevät pitkällä, joten ei silloin ei ollut tämmöistä ongelmaa. Ja muutenkin, kaikki vaatteet kiristää ja puristaa ja hankaa tällä hetkellä. 

Niin ja närästys, tuo kamala seuralaiseni joka on älynnyt pysyä poissa viimeiset kuukaudet, on tehnyt come backin. Jippii, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se on. Puhumattakaan mahan toiminnan hitaudesta yms. Mutta eiköhän tämä tästä aiheesta taas hetkeksi riitä, onhan minulla monet asiat todella hyvin ja pääasia, että vauvallakin on kaikki hyvin :)

Painajaisia synnytyksestä

Lähestyvä synnytys alkaa ilmeisesti painaa mieltäni toden teolla. Unia on nähty siitä vaikka millaisia, ja viimeisimmässä sain ajan sektioon 25.4., eli 2,5 kuukautta lasketunajan jälkeen. Itkin unessa sitä kovasti, ja lopulta sain tylyn kätilön aikaistamaan sitä kuukaudella. Ei vain kuulemma ollut mahdollista tehdä sitä aikaisemmin. Unessa kätilö oli siis todella yhteistyökyvytön, ja sivuutti minut täysin kun yritin saada apua. Huitaisi vain kädellä pois ja tiuski. Tuossapa tiivistyy kaksi pahinta synnytyspelkoani, yliaikaisuus ja se, että minut jätetään "yksin" synnytystilanteessa. Ja noiden kahden aiheuttama onnettomuus. Onneksi on vielä pari tapaamista jäljellä synnytykseen liittyen, joten jospa tässä saisi enemmän mielenrauhaa tulevaan.

Onnellista ja vauvantäyteistä Uutta Vuotta 2013 kaikille lukijoilleni! Tästä vuodesta tulee monelle yksi niistä parhaista mitä elämällä on tarjota!

Puolukkaista glögijuustokakkua, olkaa hyvä!