torstai 5. maaliskuuta 2015

2 v ja 1 kk

Maanantaina meillä oli nuorimpien poikien yhteisneuvola. Onneksi isikin on vielä lomalla, niin molemmille pojille oli oma aikuinen käsipari käyntiä helpottamassa. Ollaanhan me käyty aika paljon jo kaupoilla koko porukan kanssa, mutta yksin en ole vielä joutunut lapsilaumaamme liikuttamaan. Sekin on kyllä ensi viikolla edessä, ja hieman kauhulla odotan tulevaa. Vielähän minulla olisi nostorajoituski sektion takia päällä, mutta se on sitten jo mahdoton totetuttaa.

Alkuvaikeuksien jälkeen pikkumies on kasvanut ihan kivasti. Vielä on käytössä 56 cm vaatteet, eikä ne näytä ihan heti pieneksi jäävänkään. Housuja pitäisi kyllä tehdä vielä parit lisää kun tuntuu että ne ovat aina kaikki pesussa. Nuorimmalla on sama ongelma kui Eliaksella vaippojen suhteen: ne falskaa sivusta riippumatta siitä onko siellä ennestään pissaa tai ei. Kokeiltu on taas Liberot ja Pampersit, mutta molemmilla sama homma. Lidlin vaippa oli kyllä melkoinen pettymys, sillä se olisi pitänyt kierittää varmaan 3 kertaa pojan ympäri ettei se olisi pyörinyt päällä. En siis viitsinyt edes jättää paikalleen.

"Rintamaidolla kasvaa. D-vitamiinit aloitettu. Poskilla ja rinnalla hormoninäpyn kaltaista ihottumaa, muuten iho ok. Oikea silmä rähmii, siihen Oftan Akvakol tippoja 5 vrk laitettu. Motoriikka ok."

Paino 4455 g
Pituus 54,3 cm
Pää 38,3 cm

Painoa on siis tullut 320 g / vko mikä on samaa luokkaa kuin Eliaksellekin elämän alussa. Maitobaari toimii siis edelleen yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka aluksi taas epäilin koko asiaa :) Imuote on kyllä tälläkin aika onneton, vaikka aluksi se näytti onnistuvan. Ote rinnasta kirpoaa herkästi varsinkin yöllä, eikä syömisestä tule silloin mitään. Rintakumit siis tälläkin kertaa pelastamassa (ja vaikeuttamassa) syömistä. Eiköhän niistäkin päästä eroon kun ikää tulee ja voimat kasvaa. Muuten tuo neuvolatädin teksti oli minusta aika hauska, siis tuo kaltaista -sana. Eliaksestahan jokainen toitotti ihottuman olevan hormoninäppyä, mikä ei sitten tosiaan pitänyt paikkaansa. Nyt siis diagnosoidaan vähän varovaisemmin ihottumaa :)

Pikkuveli on edelleen aika vaativa tapaus. Pääsääntöisesti syödään 2 tunnin välein, ja nukutaan siinä välissä. Hieman on valvomisjaksot pidentyneet, mutta edelleen aika paljon poju viettää elämäänsä silmät kiinni. Öisin on yksi pidempi jakso kun syödään ja vähän silmiäkin auotaan, mutta muuten kyllä vain syödään useasti ja nukahdetaan rinnalle. Tyytymätön poju on jos ei ole sylissä tai rinnalla. Aika lyhyitä pätkiä viihtyy sitterissä tai leikkimatolla, ei voi oikeastaan puhua kuin minuuteista. Varsinkin iltaisin ei muu kelpaa kuin syli, vaikka juuri olisikin tankattu masu täyteen. Tämä on hieman hankalaa, koska kuitenkin iltahommia riittää. Pitäisi saada muut pojat unille ja kissanpentujen tarpeet hoidettua. Jotain kantorepun, - tai liinan virittelyä pitäisi alkaa harrastamaan, koska ei hommista muuten tule mitään pojan huutaessa raastavasti. Kaikista hauskinta on, että miehellä on kolmen seuraavan viikon ajan iltaisin kurssi, joka kestää yli poikien nukkumaanmeno ajan. En ole vielä keksinyt miten saan koko porukan ruokittua ja hoidettua ajoissa unille, varsinkin kun Elias ei edelleenkään nukahda yksin.

Iho on pikkuveljellä siis melko hyvä. Hieman kuivahko, eli atopiaa varmaan löytyy, muttei kuitenkaan ole vielä puhjennut kukkimaan. Hieman on jo toivo herännyt että voisiko olla kuitenkin ettei allergioita olisi, ainakaan iholla reagoivaa tyyppiä. Tyytymätönhan poika on, mutta toisaalta rauhottuu sylissä. Ei kait masuvaivainen allergikko sylissäkään rauhoittuisi?

Isoveli Elias touhusi kovasti sillä aikaa pikkuveljeä mittailtiin. Kun Eliaksen aika tuli, iski pupu pöksyyn eikä suostunut vaakalle. Iskän sylissä sitten mittailtiin aikuisten vaa'alla niin saatiin paino. Olihan se sentään noussut,  vaikka edelleen kiikutaan reilusti siellä miinuskäyrillä. Meidän pikkuinen minimies, 10, 5 kg ja 84,6 cm. Myöskään pää ei ollut hirveästi kasvanut, 49,2 cm eli samat pipot mahtuu vielä hyvin päähän :D

"Yhteistyö sujuu kivasti. Tornin rakentaa, nuppipalapelin tekee. Motoriikka ikätasolla, kotona ketterästi kiipeilee. Ikätasoisesti ymmärtää, selviä sanoja ei vielä sano"

Puheterapeutin kanssa olenkin jo aikaisemmin keskustellut Eliaksen harvasanaisuudesta (on niitä kukka, kuu, hai, kakka ja eläinten äänet), mutta mitään huolta ei ole koska selkeästi ymmärtää ja toimii ohjeiden mukaan. Ja muutenkin, onhan ne terapian keinot aika rajalliset tämän ikäisellä. Odotellaan siis sinne 2,5 vuotiaaksi mitä tapahtuu. Eemelihän alkoi puhua tuossa iässä, kun lähtötilanne oli ehkä vielä suppeampi kuin Eliaksella. Samalla kaavalla siis pojat etenee.

Allergiatilanne on siis nyt aika paljon paranemaan päin. Tattaria, maissia ollaan syöty vähän enemmänkin ja maitoakin maisteltu. Nyt kun isi on ollut kotona, ollaan koko porukka syöty samaa ruokaa, mikä on helpottanut kummasti ruoanlaittoa. Ei siis kuitenkaan mitään makaronimössöjä, vaan kalaa/kanaa riisillä kookosmaidossa ja vihanneksilla vaihdellen. Hieman on ihottumia taipeissa, muttei todellakaan mitään kokovartalomallista. Ja unet on nukuttu hyvin lukuunottamatta yötä jolloin korvatulehdus puhkesi. Elias on siis elämänsä toisella antibioottikuurilla, kun pitkittynyt nuha painui korviin. Onneksi ollaan selvitty Ventolinellä, eikä ole tarvinnut lähteä osastolle avattavaksi.

En olekaan kirjoitellut Eliaksen leikkaushommasta. Pojallahan todettiin kitarisa suurentuneeksi vuoden lopulla ja laitettiin aika leikkausjonoon tukkoisuuden takia. Samalla otettiin kissa-IgE -testi joka aikamoiseksi harmiksi osoittautui lievästi kohonneeksi. Arvo on kuitenkin sen verran pieni, että tuloksen tulkinta on oirelähtöistä. Korvalääkärin (mutta ei lastenlääkärin!) mielestä kuitenkin tämä oli riittävän positiivinen leikkausjonosta poistolle. Joten asia on nyt auki. Lastenlääkäri ei tosiaan ollut ihan samoilla linjoilla korvalääkärin kanssa, muttei tietenkään voinut asiasta päättää. Suositteli vain kissan sijoittamista muualle pariksi kuukaudeksi, mikä ehkä onnistuu vasta kesällä. Eliaksen tukkoisuushan alkoi 9 kk iässä kun me oltiin ilman kissaa edellisen kuoltua ja uutta emme vielä olleet saaneet. Ja juuri tuossa iässä kitarisa alkaa kasvaa. Ensimmäinen obstruktio puolestaan oli Kanarian reissulla, jossa luonnollisesti meillä ei ollut kissaa mukana. Eikä Eliaksella tosiaan muita oireita ole kuin se tukkoisuus, joten itse emme ihan suoraan usko siihen että Elias saisi oireita kissasta, eikä tukkoisuus helpota ollessamme muualla. Nyt kun kävimme yksityisellä korvatulehduksen takia, oli tämä lääkärikin sitä mieltä ettei se kissa-allergia sitä kitarisaa suurenna (ei tietenkään!), ja leikkaus olisi tarpeen. Nyt odotellaan, että tulehdus paranee ja otan sitten yhteyttä yksityiseen korvalääkäriin asian tiimoilta. Onpahan sitten ainakin toinen erikoislääkärin mielipide kysytty.