perjantai 29. elokuuta 2014

Ruusukauhun selätystä

Voi apua! En muista olenko täällä maininnut, että minua pyydettiin tekemään ristiäiskakku kaverini pojan ristiäisiin. Varsinaisesti en epäröinyt (no ihan vähän!) suostua tähän kunniahommaan, mutta toisaalta hieman on alkanut hirvittämään, että jos mä vaikka onnistunkin pilaamaan kakun aivan totaalisesti! Entä jos laitan suolaa kermavaahtoon sokerin sijaan, entä jos kakkupohjat eivät onnistu kohoamaan mitenkään, entä jos koristeet "mysteerisesti" tipahtavat lattialle tapahtumapäivänä, enkä ehdi enää tekemään uusia… Ja kun kyseessä on kaverin juhlat, eikä omat, paineet onnistua on melkoiset.

Kakkua olen suunnitellut muutaman viikon ajan, perinteisesti öisin valvoessani :D Suunnitelma on päivänkirkas, mutta toteutuspuoli tottakai 90% auki. Olen aina haaveillut, että osaisin tehdä ruusuja sokerimassasta. Kun menimme naimisiin, tein parit ruusut hääkakkuamme varten, ja totesin ettei se ole mua varten. Ihan liian vaikeaa! Tämä on vaivannut minua jo useamman vuoden ja juhlien verran, ja nyt päätin ottaa härkää sarvista ja opetella tämän ihmeellisen taidon. Netistä selailin suomenkielisiä ruusunteko-ohjeita, ja tulin siihen tulokseen, että välineurheiluahan se tämäkin on. Ja vaikka kaappi pullottelee erilaisia kukkamuotteja, ei juuri näitä kallan- tai omenankukka -muotteja tietenkään löydy omasta kaapista. Blaah. 
Terälehtiä lehtimuotilla, tuon ylimmäisen pään poikkasin pyöreämmäksi.

Eka yrittämällä muovailin terälehdet käsin, mutta totesin hyvin äkkiä ekan jälkeen ettei siitä tulee mitään näillä nakkisormilla. Yritin viritellä omia muotteja sopivaksi, ja päädyin käyttämään lehdenmuotoisia muotteja, joilla sain aikaan jo melko siedettäviä ruusuja. Huomaa paino samalla melko.


Ensimmäiset kolme yritystä.
Pelastajaksi saapui kuitenkin juutuubi, ja sieltä bongaamani ruusuntekovideo, mitä lähdin soveltamaan käyttämällä pyöreää korkkia, joka siis toimitti kallamuotin virkaa. Paras vinkki mitä tuosta videosta sain, oli tuo terälehtien kerrostaminen ja sitominen aina kerroksen ekan alle, ja tuo miten terälehti käännetään ja ohennetaan oikeaan muotoon muotoilusienen avulla. Tällä menetelmällä sain jo mielestäni ihan kivoja ruusuja aikaiseksi, mutta hidasta tämä homma on. Alunperin ajattelin, että tarvitsisin n. 10 kpl ruusua, mutta en enää ole ihan varma ehdinkö niitä tekemään. Minulta yhden ruusun tekoon tuhrautuu nimittäin vaivaiset puoli tuntia, eli 10 ruusua tekisin viisi tuntia! Ammattilainen vääntää ruusun videolla n. 15 minuutissa, eli hidastahan tuo homma kyllä jokatapauksessa on. Ehkä teen vain muutaman ruusun, ja loput muita nopeammin valmistuvia kukkia. Joka tapauksessa koristeet ovat oltava valmiit ja kuivumassa viimeistaan torstaina, että ne ehtivät kuivua eivätkä leviä kuljetuksessa kakun päälle. Kiireinen viikko työiltoineen siis tiedossa :)


Valmis ruusu, johon olen jo ihan tyytyväinen.
Kyllähän kakkuun myös beibi kuuluu. Tässä tuo ihonväri näyttää kyllä aika tummalle,
joten teen varmaan uuden. Onneksi on muotti!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sopivia odotellessa (allergiasta alussa, nyt ja jatkossa)...

Kesällä töissä ollessani selailin allergia- ja astmatietokantoja, jotka ovat ammattilaistan käytössä. Pitkäaikaissairauksien tietokannat olivat juuri päivitetty, joten mielenkiinnolla aloin selailla juuri lasten ruoka-aineallergiaa käsittelevää osuutta. Ja kylläpä sieltä nousikin muutama melko mielenkiintoinen kohta esille.

Eliaksen allergiathan alkoivat todenteolla noin 2 kuukauden iässä. Muistan, kun ristiäisten tienoilla iho alkoi kunnolla punoittamaan ja hilseilemään. Pahin oli ehdottomasti päänahka, otsa ja kulmakarvat, jotka kehittivät karstaa aivan järkyttäviä määriä. Päänahka oli todella kamalassa kunnossa, ja varmasti vaivasi pientä miestä. Tottakai yritin hoitaa sitä parhaani mukaan tavalla joka toimi esikoisella loistavasti. Siis Ceridal ihoöljyä päähän karstaa pehmittämään ja lopuksi harjaus vauvaharjalla. BIG MISTAKE! Päänahka ärtyi tästä todenteolla, ja alkoi erittämään kirkasta visvaa. Rasvasin, harjasin, pesin ja taas alusta. Päänahka kirkui apua, ja niin teki lapsikin! Lopulta, lääkärikäynnin jälkeen keksin, keksin toimivan hoitotavan, joka onneksi lopetti kidutuksen lähes kertaiskulla. Päähän siis laitettiin illalla Locobase LPL karstaa irrottavaa voidetta, ja aamulla se pestiin pois. Ekan hoidon jälkeen päänahka näytti jo paremmalle, mutta varsinaisen hoitorutiinin kehityttyä karsta ei enää koskaan palannut. Eli joka aamu päänahkan pesu ja voitelu kevyellä perusvoiteella tekivät tai'at. Myöhemmin olen lukenut, että esim. keski-euroopassa päänahkan pahan oireilun tiedetään johtuvan tulevista allergioista. Olisinpa tiennyt tämän jo silloin! 

Allergioita alettiin tutkia n. kolmen kuukauden iässä kun olin jo ihan epätoivoinen siitä, että ylipäänsä osaan hoitaa tätä lasta, jota tuntui kiusaavan joku koko ajan. Unet olivat katkonaisia ja joka vaipassa oli löysää tavaraa vaipan täydeltä. Eikä se tosiaan pysynyt edes vaipassa, vaan tursui joka reiästä ulos pakottaen vaihtamaan vaatteet useasta päivässä. Ensimmäisestä lääkäristä emme saaneet apua. Toinen, vähän vanhempi lastenlääkäri, määräsi minut maidottomalle imeytysdieetille (jonka itse muutin myös viljattomaksi havaittuani kauran pahentavan tilannetta). Kolmas lääkäri, jolla kävimme, siis ihan oikea lasten allergialääkäri, määräsi Eliakselle ihon prick-testit, ja sieltä alkoi paljastua mitä kaikkea minun pitääkin oikeasti välttää! Maito ja vehnä olivat ehdottomasti pahimmat, ja saivat ihoon punaisen jäljen jo pelkästä kosketuksesta. Peruna ja muna saivat aikaan myös aikaan patin, samaten kontrollina toiminut histamiini sai aikaan todella reippaan paukaman. Iho- ja elimistö oli siis todella kovassa ärsytystilassa, kun histamiini sai aikaan tuommoisen reaktion. Diagnoosina IgE-välitteinen maito, muna, vehnä, peruna, kaura - ja ruisallergia. Voi meidän pientä vauvaamme, miten paljon jouduitkaan kärsimään!

Imetysdieetin myötä Elias muuttui melko oireettomaksi. Kakat alkoivat pysyä vaipassa, ja iho alkoi olla oikeasti ihon näköinen. Pari kuukautta myöhemmin tehdyissä lisä-pricktesteissä reaktiot tulivat vain kaurasta ja ruiksesta, eikä ollenkaan riisistä, maissista ja ohrasta, jotka kuitenkin olin todennut oireita aiheuttavaksi maitoni kautta. Ilmeisesti elimistö oli toipunut, eikä enää reagoinut kovin voimakkaasti myöskään ihopistolle. Ja positiivista tässä oli ehdottomasti se, että iho alkoi reagoimaan rasvaukseen, ja jos satuin syömään allergisoivaa ainetta, sai ihon yleensä kuntoon kertarasvauksella hydrokortisonilla. Yöuniin tällä ei kuitenkaan ollut toivottavaa vaikutusta, jonka epäilen johtuvan pelkästään elämän alun, ja varsinkin nukkumisen vaikeudesta. Elias ei siis oppinut koskaan vauvana nukkumaan pitkiä aikoja, kun aina jotain kohtaa kutitti ja masua kiersi.

Imetysdieetistä, korvikekokeiluista ja ruokakokeiluista saisi vähintään kilometrin verran lisää tekstiä, mutta sanotaanko nyt näin ettei kaikki mennyt ihan kuin "strömssöössä". Sopivaa korviketta ei siis koskaan löytynyt, ja edelleen poika juo vettä (mehua) ja käyttää kalkkilisää. Epäsopivia ruokia ovat edelleen edellä mainitut, poislukien riisin, jonka saamista ruokavalioon hehkutinkin jo tuossa aikaisemmin "Taapero 1,5 v" -postauksen yhteydessä. Kauraa on kokeiltu eniten, ja viimeisen kokeilun jälkeen taidan todellakin unohtaa sen. Yosa-jugurtin jälkeen posket helottivat punaisena, käsivarressa ja säärissä oli tutunnäköistä syheröä, mutta mahan punaiset pilkut olivat jotain ihan uutta. Allergia siis alkaa muuttaa muotoaan taaperon kasvaessa kohti leikki-ikää, niinkuin olen lukenutkin käyvän. MPR-rokotteen jälkeen puolestaan Eliaksen toinen silmä turposi umpeen, ja olen melko vakuuttunut sen johtuneen rokotteen kananmuna-yhteydestä, eli tuskin ollaan testaamassa munaakaan ihan heti. Perunaa on testattu pariinkin otteeseen, eikä sekään tunnu muuttuvan yhtään sen sopivammaksi pakastamisesta ja käsittelystä huolimatta.

Mutta mitä tuolta tietokannoista siis ilmeni? No ainakin se, että turhaan odotan Eliaksen täyttävän 2 vuotta, tai edes 3, ja allergioiden häviävän samalla kuin taikaiskusta.  Tämä tilanne on vain niillä "onnellisilla" allergikoilla (tai yliherkillä niinkuin tekstissä kirjoitetaan), joilla ei ole todettu IgE-välitteistä (ts. ei ole millään verikokeella/prick-testillä mitattavissa) herkistymistä. Meillä "onnettomilla" IgE-välitteistä allergiaa kärsivillä toipuminen on hitaampaa, ja jopa viidesosa näistä lapsista kärsii oireista vielä kahdeksan vuoden iässä. Eihän se tietenkään ole sanottu, etteikö Elias olisi yksi noista 4/5, jotka toipuvat nopeammin, mutta kyllähän tuo pistää miettimään. Että oikein kahdeksaan ikävuoteen saakka?! Onhan toki aikuisiakin allergikkoja, jotka elävät aivan loistavaa ja terveellistä (terveellisempää) elämää, mutta kyllä se kieltämättä surettaa, että lapsi joutuisi syömään omia ruokiaan esim. kaverisynttäreillä. Luulen, että aikuisen on jo helpompi hyväksyä erikoisruokavalio, ja noudattaa sitä, koska tietää että lipsumisesta tulee huono olo. Ehkä liioittelen, mutta jotenkin se minusta tuntuu tällä hetkellä aika surkealle, että lapsi olosuhteiden pakosta "erottuisi joukosta".

Mitäs muuta tulevaisuudelta voimme odottaa? Ilmeisesti ainakin siitepölyallergiaa, koska atooppisille ja allergisille lapsille kehittyy viimeistään kouluikään mennessä siitepölyallergia, joista voimakkain on allergia koivun siitepölylle. Toisaalta kiva tietää, että tämä on todella yleistä, ja että jos ja kun allergiaoireet pahenevat keväällä, voi kyse olla juuri koivusta. Ja sittenhän täytyy alkaa ottaa huomioon koivun kanssa ristiinreagoivat ruoka-aineetkin (esim. omena).

Yksi lause pisti silmään myös tuossa ammatilaisille tarkoitetussa tekstissä. Siinä todettiin ruoka-aineallergioiden alkavan aikaisin, ja nykykäsityksen mukaan herkistyminen voi tapahtua jo äidinmaidon kautta. Juuri tätä seikkaa vallalla oleva allergiaohjelma yrittää kitkeä sinnikkäästi pois (vaikka kaikessa hiljaisuudessa se edelleen hyväksytään, kunhan sitä ei vaan ääneen sanota) ja kieltää "turhat" imetysdieetit allergisten vauvojen äideiltä. Huomioon ei haluta kuitenkaan ottaa sitä kokemusperäistä, ja aina tiedettyä seikkaa, että oikealla ja tarpeellisella imetysdieetillä saadaan kyllä vauva oireettomaksi, mikä lisää merkittävästi elämänlaatua lapsiperheessä. Vauva-arki voi olla todella kuluttavaa jo ihan perustyytyväisenkin vauvan kanssa, saati sitten jos vauvalla on ongelmia ihon tai suoliston kanssa. Miksi yhteiskunta väenvängällä haluaa olla auttamatta ja suorastaan tuhota perheitä, jotka taistelevat tämän allergiahelvetin kanssa? Me olimme niin onnekkaita, että älysimme ottaa vakuutuksen lapsellemme, ja olemme voineet hoitaa allergia-asiamme yksityisellä, jossa olemme saaneet apua ongelmiimme. Kaikki perheet eivät todellakaan ole yhtä onnekkaassa asemassa, ja kuulemani/lukemani mukaan useimmista neuvoloista tai sairaaloista on ihan turha yrittää saada apua. Edes selvästi ihollaan reagoivat allergikot eivät ole kuulemma reagoineet "riittävästi" maitoallergialausunto varten, vaikka iho kirkuisi helakanpunaisena ja olisi rikki raavittu, olemattomista yöunista puhumattakaan. Sitähän tämä allergiaohjelma tuntuu olevan: poissa silmistä, poissa tilastoista. Allergiat ovatkin kuulemma tilastotietojen valossa vähentyneet, ja Suomen "siedätys"-malli (olen kyllä sitä mieltä, että hallittu, oirekynnyksen alapuolella tapahtuva siedätys on erinomainen keino allergioita hoidettaessa) on saanut maailmalla runsaasta huomiota. Kyllähän mikä tahansa vähenee tilastoissa, kun diagnosointi vain yksinkertaisesti lopetetaan. Kätevää, sen myönnän, mutta ei ainakaan yksittäisen perheen etujen mukaista. Parhaimpia puolestaan ovat ne lausunnot ja tutkimukset, joissa todetaan lasten allergioiden johtuvan vain huonosta vuorovaikutuksesta vauvan ja vanhempien välillä. Siis ihan oikeasti, for real! Ja tällaisia satuja levitellään totena 2000-luvun Suomessa. Pistää ihan muistelemaan historian havinaa, ja aikaa kun naisen hysteriaa  ("K18 linkki" :D, HS:n artikkeli) pidettiin ihan oikeana tautina. Siis pointtina kuitenkin, että kaikkea sitä lääketiede keksii selitykseksi asioille, joita ei täysin ymmärretä ;)

torstai 21. elokuuta 2014

Oho, itsellekin tein :)

Joskus iskee yöllä ihan hirveä inspiraatio. Mieleen tulee vaikka mitä ompeluksia, mitä voisi toteuttaa. Viimeksi yöllä torkkuessani, sain päähänpinttymän tehdä itselleni tunikan. Noh, eihän siinä auttanut kuin aamulla alkaa etsimään sopivaa mallia ja kangasta. Malli löytyikin heti kuin tilauksesta, mutta kangas olikin sitten vaikeampi. Halusin pehmeää, joustavaa, ehkä vähän paksumpaakin kuin pelkkä trikoo. Koska kaupan valikoimat eivät yhtään iskeneet, päätin sitten tehdä tunikan itselleni aikoinani Lapsimessuilta ostamastani Metsolan joustofroteesta. Ehkä hieman uskalias värivalinta kuosivammaiselle ihmisille, mutta niin vain  tunika on jo päällekin ehtinyt ja pitää sanoa että tykkään! Ihanan pehmeää, ei purista, kiristä, laput ei hankaa, ja ylipäänsä itse tehty. 
Kaava Ottobre Bohemian 5/2009

Helman toteutusta mietin kovasti, mutta lopulta päädyin kuitenkin helpoimpaan vaihtoehtoon, eli kuminauhaan. Kasvavan mahan kanssa suora helma saa tunikan näyttämään jossain vaiheessa säkiltä, joten tuo pussimaisuus tuo edes vähän linjaa vartaloon.

Mutta niinhän se on, nälkä kasava syödessä. Nyt on käyty kirjastossa lainaamassa 10 naisten vaatteiden kaavalehteä, ostettu pari metriä joustamatonta puuvillakangasta, ja vähän joustavaakin. Suunnitelma muodostui päässäni toissayönä, mutta saa nähdä mitenkä toteutuspuoli sitten onnistuu.

maanantai 18. elokuuta 2014

Taapero 1,5 v

Taaperomme saavutti 1,5 vuoden touhukkaan iän viime viikolla. Lääkärineuvola hoidettiin taas tänään alta pois, joten laitetaanpas vähän tarkempia tietoja ylös pienestä hymynaamasta.

"Kävelee, juoksee, kiipeää. Palikkatorniin saa 5 palaa. Ei sanoja. Kasvu hidastunut merkittävästi"

Paino 9,8 kg 
Pituus 79,5 cm

Suositus käydä mitoilla 3 kk päästä uudelleen.

Siinä käynnin ikävämmät uutiset. Paino tosiaan siellä -SD2:lla, ja pituuskin alkanut vajota sitä kohti. Tuntuuhan se vähän hassulle, kun tuttavapiirissä on 8 kk ikäinen tyttönen, joka painaa enemmän kuin meidän taaperomme, ja käytössäkin on pienempi vaatekoko. Ravitsemusterapeuttia harkitaan, jos kasvu edelleen hidasta 1v 9kk iässä (hohhoijaa, sitähän tässä on kyselty vasta vuoden ajan, mutta ei niin ei…). Puheesta ei tarvitse olla huolissaan, koska ymmärtää puhetta ja ohjeita hyvin. Tosin käynnin päätteeksi Elias kyllä huusi tomerasti "EI", kun piti luopua kivasta lelusta. Joten jäädään odottamaan muitakin sanoja, ja uskon että kyllä ne sieltä ennen 2 vuoden ikää alkaa tulla, niinkuin isoveljelläänkin. Palikkatorniin taaperomme sai kaikki 5 palasta päällekkäin, ja löysi kuvasta ainakin kukan, koiran ja kissan. Autoa ja junaa ei suostunut näyttämään, ja olen ennenkin huomannut etteivät "koneet" niinkään kiinnosta kuin  esim. eläimet. 

Kotona Elias puolestaan:

- kiipeilee, kiipeilee ja kiipeilee. Tuolille, pöydälle, lavuaariin, vessanpytyn päälle, tasojen päälle, sänkyyn, pinnasänkyyn ja poiskin. Jos sopivaa ponnistusalustaa ei ole lähettyvillä, Elias etsii sellaisen ja kantaa paikalle. Siis mikä tahansa jakkara, kattila, kippo, kengät, lelut, tyynyt yms. Vain mielikuvitus on rajana. Liikenteessä koko ajan eli sinänsä ei mikään ihme ettei painoa kerry.

- istuu Tripp Trappissään ilman etukaarta, koska totesin sen turvallisemmaksi ilman. Ei siis tarvitse nostaa jalkaa enää kaaren yli kiivetessään tuoliin ja pois. Tosin matka jatkuu siitä aina ruokailun päätteeksi pöydälle…

- portaat osaa mennä jo melkein juoksemalla ylös alas, useimmiten vielä kontaten, mutta on alkanut treenata "isompien" tapaa eli astuen

- oppi (tai ennemminkin suostui) vihdoin juomaan mukista viikon taistelun ja mukin pöydälle kaatelun jälkeen.

- syö edelleen täysin itse, ei suostu syötettäväksi 

- ruoan suhteen alkanut kranttuilla, esim. hirssihiutalepuuro ei maistu vaikka miten sen tuunaisi (karkeahko suutuntuma), onneksi äidin tekemä peltileipä (hirssi+riisi) maistuu

- jos sotkee pöydän, "pyytää" äidin paikalle ja osoittaen käskee siivoamaan, ja vasta sen jälkeen ruokailu voi jatkua.

- lempiruokaa mustikkakiisseli (tätä voisi mennä litratolkulla… :D)

- riisi alkanut sopia päivittäisessä käytössä, joten nyt saatu jopa 2 valmisruokapurkkia käyttöön, mikä helpottaa kodin ulkopuolella liikkumista huomattavasti!

- ymmärtää siis puhetta, toimii halutessaan ohjeiden mukaan. Näyttää pään, sormet, varpaat, silmän, korvan yms. kysyttäessä.

- puhuu öh-öh -kieltä ja osoittelee kun haluaa tulla ymmärretyksi

- leikkii Eemelin kanssa joitakin hetkiä esim. pikku-Legoilla

- pusuttelee <3

- hampaat kulmahampaita (plus pari muuta yksittäistä paritonta) lukuunottamatta jo tulleet, tosin yhden kulmurin kärki jo pilkotti ikenestä

- hampaiden pesu todella epämieluisaa

- tykkää touhuta ulkona, (äitiä) harmittaa kun ilmat muuttuivat sateiseksi eikä ihan samalla tavalla voi "asua" ulkona kuin kesällä

- tykkää soittaa pianolla, lukea kirjoja (keskittyy hyvin!)

- osaa "pelata" sählyä, potkia palloa, pomppia trampoliinilla

- uni edelleen katkonaista, enemmän tai vähemmän

- herätessään yöllä, ja niin halutessaan, pyytää nostamaan äidin ja isin väliin nukkumaan.  (vaikka pinnis on kiinni meidän sängyssä). Joskus nukkuu koko yön omassaankin.

- vaatekoko naurettavan pieni 74-80 (näitä ollaan vissiin käytetty kohta vuosi, mutta onneksi sentään pienimmät 74 cm ei enää mahdu…)

- vaippoina Pampersin housuvaipat (4) ja öisin Liberon teippivaipat (5 imukyvyn vuoksi). Osaa riisua molemmat itse, useimmiten onneksi vasta silloin kun on jo tarvekin :)

- osaa pukea kengät jalkaansa, ja tykkää muutenkin kipsutella kengät jalassa (kenen tahansa) pitkin poikin kotia

- hereillä ollessa valloittava, hymyilevä, iloinen ja perustyytyväinen taapero <3

torstai 14. elokuuta 2014

Viidestoista raskausviikko

Viidestoista raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. Toinen kolmannes on siis jo hyvää vauhtia etenemässä! Pahat olot on jo hellittäneet aika kivasti, mutta verensokerin lasku saa kyllä etovan olon palaamaan. Ruokarytmi pitäisi siis muistaa pitää tasaisena, mutta varsinkin aamupalan jälkeen nälkä tuntuu yllättävän ihan liian pian. Painoa siis tullut tuttuun tapaan ihan liikaa :D

Noin muutoin olo on suht hyvä. Väsy vaivaa kyllä kovasti, enkä oikein tiedä onko se itse raskaudesta johtuvaa, vai siitä ettei tuo meidän taapero vieläkään anna nukkua öitä. Vessaankin pitää herätä vähintään se kaksi kertaa yössä, joten uni on melko katkonaista. Päikkäreitä yritän nukkua aina taaperon kanssa yhtäaikaa, ja uni kyllä tulee aika helposti, siis minulle. Mitään supisteluita tai vuotoja ei ole onneksi ollut, eikä mitään kipujakaan, jos lähes 24/7 vaivaavaa pääkipua ei lasketa. Aikaisemissa raskauksissa pääni ei ole kipuillut ollenkaan, joten vähän outoahan tämä on.  Samaten kuppikoko tuntuu isontuneen (nyt jo?!), vaikka edellisissä raskauksissa rintaliivejä sai vaihtaa vasta imetyksen alettua. Siis edelleen varsin outoa. Tuosta paisumisesta johtuen rinnat olivatkin todella arat parin viikon ajan, mutta nyt tuokin tuntuu tasaantuneen vain sellaiseksi pieneksi "tunteeksi".

Maha on alkanut olla ja aika selkeästi esillä ja sen piilottaminen on entistä vaikeampaa. Töissä yksi työkaverini sanoikin uutisen paljastamisen jälkeen, että hän arvasikin jo paisuneen mahakummun perusteella. Eilen puolestaan esikoisen kaverin äiti ei saanut pidettyä katsettaan irti mahastani, joten katsoin parhaaksi lopettaa arvailut paljastamalla kummun salaisuuden, jonka jälkeen hän myönsikin ihmetelleensä onko maha vielä edellisen raskauden peruja (vaikka ollaan kyllä nähty muutaman kerran kuukaudessa tässä välissäkin :D )

Ja naama kukkii, joten sieltäkin saa selkeätä vihjettä olotilastani. Ehkä tämä ei menee enää teini-iän hormonimuutosten piikkiin ;)

Tänään käytiin neuvolassa miehen ja kuopuksen kanssa. Kunnassamme kehoitetaan oikein kirjallisesti saapumaan paikalle miehen kanssa neuvolakäynnille keskustelemaan perheen voimavaroista. Lähinnä olimme huvittuneita täyttäessämme etukäteen annettua lappua (rasti ruutuun samaa mieltä - eri mieltä 5-1:  "tiedän, että lapsen syntymä muuttaa ajankäyttöäni ja voi rajoittaa harrastuksia", "uskon sopeutuvani hyvin lapsen syntymän aiheuttamaan elämän muutokseen", "luotan siihen, että opin hoitamaan lastani", "tiedän, että tunnesuhde lapseen kehittyy vähitellen" jne… No, eiköhän tässä nyt jo kuitenkin kolmatta lasta olla taloon tuomassa, niin tuskin ylläreitä hirveästi tulee. Ensiodottapareille varmasti ihan ajatuksia herättävä, ja varsinkin jos sattuu vielä olemaan nuorempaa sorttia, mutta meille ikäpareille ja useamman lapsen jo saaneille aika turha lappu täytettäväksi. Terkkarikin tuntui olevan vähän vaivaantunut, ja kyseli palautetta lapun täytöstä. Kuulemma lapun täyttämistä ja keskustelua terveydenhoitajan osalta kysellään sitten lääkärinkäynnin yhteydessä. Asia on otettu siis hyvin vakavasti kunnassamme ;)

Odotetuin hetki käynnillä oli tietysti sydänäänien kuuntelu. Kotona omalla dopplerilla äänet on vielä aika vaimeita ja saa etsiä tovin, mutta neuvolanlaitteella syke laukkasi esiin samantien kun täti anturan mahan päälle tökkäsi. Hienosti sykkeet oli 145 tienoilla, eli samaa luokkaa kuin muillakin pojilla odotusaikana! (ai mitä, mullako poikaolot…?) Seuraavan kerran sitten lääkärin vastaanotolle rv 16. 

perjantai 8. elokuuta 2014

Ruokahaaste

Terhi heitti minua ruokahaasteella joskus (hävyttömän) kauan sitten. Jossain vaiheessa aloitin tämän postauksen ja kuvien ottamisen, mutta sitten tuli äääääääh. Raskausväsymys, pahoinvointi yms. yms. seliseli-hommia. No, tässä tätä kuitenkin tulee, koska tämä oli mielestäni kerrankin todella kiva haaste. Tarkoituksena siis esitellä perheen syömät ateriat viikon ajalta, ja antaa lukijoille uusia ruokaelämyksiä ja -ideoita. Olkaa siis hyvät!
Kiitos siis Terhille! :)

Avokado-pekonipasta

200g pekonia suikaleina
1 punasipuli
2 avokadoa
2-3 valkosipulin kynttä
1 limen mehu
1 tl punaista currytahnaa
1 rkl balsamicoa
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 pss pegorino/pastajuustoa
mustapippuria
suolaa
yrttejä
kirsikkatomaatteja

Fettucini tuorepastaa


Ruskista pekoni ja sipuli pannulla. Sekoita muut aineet keskenään kulhossa. Keitä tuorepasta runsaassa, suolatussa vedessä. Kaada pasta kulhoon mausteiden sekaan. Nettihän on täynnä tämän hypetystä, mutta mielestäni tämä pasta toimii vaikka ilman avokadoakin, kunhan laittaa sekaan vain tuota juustoa. Se on tämän juju.

Kana-kookospata

Eipä ole kummasen näköistä, mutta sitäkin maistuvampaa.
Riisiä, vettä
kanasuikaleita
mausteita (punaista currytahnaa)
sipulia
kookosmaitoa

Laita riisi, vesi, sipuli, mausteet ja kanansuikaleet uunipataan. Paista 175 °C 30 min. Lisää kookosmaito, sekoita tasaiseksi. Paista taas 30 min.
Tämä on se ruoka, jonka voit laittaa uuniin ja poistua itse ulos nauttimaan kesästä tai räntäsateesta, mikä siellä nyt sitten sattuu olemaan vallitsevana sääilmiönä. Helppoakin helpompaa!
Lisävaihtelua saa lisäämällä sekaan kasviksia, ellei kotona satu asumaan kranttua 6-vuotiasta, joka ei syö vihanneksia kypsänä :)





Nakkikastike ja keitetyt perunat

1 pkt nakkeja
vettä
suurustetta
mausteita, liemikuutio
(smetanaa)

Keitä potut ja valmista kastike. Vettä kattilaan, nakit perään ja salainen ruskean kastikkeen ase sekaan: Maizena suuruste. Ei tule paakkuja!! Lisää mausteet ja jääkaapissa viime grillijuhlista saakka muhinut smetana. Nam, vaikka en noin yleensä tykkääkään nakkikastikkeesta :D

Tämä siis Eemelin erikoinen kun ei "aikuisten" ruoka maista. Helppoa ja nopeata.

Tässä se salainen ase ja kastike ennen smetanan lisäystä. Minä inhoan ylikaiken ruskean kastikkeen tekemistä (eikä se makukaan kyllä palkitse), mutta tällä siitä selviää tumpeloinkin kokki.









Quinoa-pinaattivuoka

2,5 dl quinoaa
1 pussi pakastepinaattia
1 pkt savupekonia paloiteltuna
1 punasipuli
3 kpl valkosipulin kynsi
150+50  g Kuusamo savujuustoa (palaa siis)
2 dl (Ruoka)kermaa
1 Kananmuna
mustapippuria, yrttejä
suolaa maun mukaan

Keitä quinoa reilussa vedessä, heitä jäinen pakastepinaatti kypsymisen lopuksi sekaan että sulaa. Ruskista pekoni ja sipuli pannulla. Sekoita keskenään uunivuoassa, lisää kerma+muna+mausteseos. Päälle loput juustoraasteet. Paista 200 °C n. 30 min.

Uusin tuttavuus, ja ehdottamasti tulee tehtyä toistekin. Quinoahan on eräänlaista "super"ruokaa, ja se sisältääkin paljon protskua. Imetysdieettiaika alkaa olla siis unohduttu, kun quinoakin alkoi taas maistua. Olihan tuo lähes puoli vuotta pannassa, kun vedin sitä lähes vuoden joka päivä :D




Bataatti-savukalakeitto
1 bataatti
2-3 perunaa
2-3 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kasvi/kalaliemikuutio
150 g lämminsavulohta
1 pkt smetanaa
1 pkt tuorejuustoa
suolaa, pippuria yms.

Kuutioi juurekset ja sipuli. Keitä kypsäksi pienessä määrässä vettä+liemikuutio. Soseuta sauvasekoittimella hienoksi. Lisää murskattu valkosipuli, kala, smetana ja juusto sekä mausteet. Surauta vielä kerran sauvasekoittimella hienoksi. Lisää vettä jos tykkäät ohuemmasta keitosta. Vaihtelua keittoon saa vaihtamalla smetanan ja juuston esim. kookosmaitoon. Toimii!

Tämä on taas kestosuosikki. Tulee tehtyä pari kertaa kuukaudessa. Ah, niin maukasta!



Bonuksena kuva salaatista. Ihan tavallisesta sellaisesta. En nimittäin osaa syödä ruokaani jos ei lautasella ole jotain tämän kaltaista. Siis jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, sipulia ja fetaa. Tätä meillä on aina kaapissa, ja kauppaan on lähdettävä viimeistään sitten kun raaka-aineet tämän tekemiseen on loppu. Onneksi nyt kesällä ollaan edes salaatin suhteen omavaraisia, mutta kurkku ja paprika on käytävä ostamassa kun ne per%%%nan taimet menivät ja kuolivat alkukesän jääkausi-olosuhteissa. Grr!


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Paluu arkeen ja uudet lomakuviot

Nyt on palattu arkeen kertarysäyksellä. Mies palasi töihin, ja minä palasin kotiäidiksi (tosin osa-aikaisesti työssäkäyväksi eli muutama päivä kuukaudessa). Olihan tämä ihan kivaa vaihtelua, kun mies oli kotona lasten kanssa ja itse sai "rentoutua" töissä pitkästä aikaa. Sinänsä töissä käynti oli ihan kivaa, kun työpaikalla on toimiva ilmastointi, ja kotona ähertäminen hirveässä helteessä ei oikein meinaa nyt onnistua. Töissä on siis paljon mukavampi ilma, ja jaksaa huomattavasti paremmin. Ja kyllähän se kovasti lämmitti katsoa tilin saldoa palkkapäivänä! 

Heti tässä alkuviikosta teinkin Eemelin vaatekaappiin inventaarion, ja keräsin jemmaan 2 isoa muovikassilista kesän aikana pieneksi kutistuneita vaatteita. Ja tottakai käytiin sitten poikien kanssa shoppailemassa uusia tilalle kertyneillä palkkarahoilla. Harmikseni huomasin muuten, että esim. Lindexin valikoimassa Eemeli on siirtynyt kokoon 128 cm (mun mielestä 122 vähän pientä mitoitusta), ja tämä isompi koko onkin jo sitä "isojen" poikien mallistoa. Todella tylsiä, tylsiä ja tylsiä värejä. Tummia, yksivärisiä, pliisuja vaatteita. Höh. Paljon paremmaksi ei KappAhlkaan pistänyt, mutta sieltä sentään mitoitus on reilumpaa 122/128 cm ja löysin muutaman ihan siedettävän vaatteen. Housuja ei tällä kertaa tullut ostettua, kun niitä näytti olevan kaapissa melkoisen vinopino.

Äidin valintoja, pojan hyväksymiä
Edelleen äidin valitsemia.. ööh, mikä muhun iski kun otin valkoista?!
Suorastaan huutavat TERVETULOA TAHRAT!
Jep, ei todellakaan äidin valitsema :D
Mutta se ilme kun Eemeli sai kuulla että saa tämän paidan, meidän iso
Minecraft-fani  <3
Ostin Eliakselle kehutun ja parjatun KappAhlin välikausihaalarin.
Harmitti, kun siellä olisi ollut ihanan oranssi talvihaalaria Eemelillekin,
muttakun meillä on jo talvivarusteet hommattu eli ei MITÄÄN syytä ostaa.

Eliakselle olisi ollut vaikka mitä, mutta koska kaapit on täynnä esikoisen vanhoja vaatteita (ja kankaitakin), en keksinyt mitään syytä ostaa niitä, vaikka olisi ne olleet ihania…

Pitäisi siis edelleen aktivoitua enemmän vaateompelusrintamalla, ja eiköhän tässä niin tapahdukin nyt kun en ole enää kokopäiväisesti duunissa. Lisäksi käväistiin Euronkankaassa ostamassa Eemelille tyynyliinatarpeet (halusi itse valita kuosin), kun eskarissa ei kuulemma ole tyynyjä ja ne pitää tuoda kotoa…? Niin tosiaan, meidän isoveli aloittaa jo ensiviikolla eskarin <3

Taisin tässä aikaisemmin mainitakin meidän lomasuunnitelmista. Olimme varanneet ennen raskauttani joulukuun alkuun kahden viikon Thaimaan loman. Matkan ajankohta olisi sijoittunut raskausviikoille 31-33, mikä sinänsä vielä olisi ollut ihan lentorajoitusten puitteissa mannertenväliselle lennolla. Mutta kun kysyin ultraavalta kätilöltä hänen mielipidettään asiasta, sain vastaukseksi hyvin tiukan "EIn". Onneksi matkavaraus oli kuitenkin tehty valmismatkafirmasta, jossa matkan kohdetta saa vaihtaa kerran kuluitta vielä jopa 1 kk ennen matkan alkua. Pikaisen selailun jälkeen päädyimme lokakuun loppuun, jolloin raskausviikot jäävät vielä alle lentorajoitusrajan rv 28. Ja matkankohteena on… tadaa: suomalaisten toinen kotimaa Kanariansaaret, ja siellä Gran Canaria. Olen joskus aikaisemmin vannonut tiukkaan sävyyn, etten KOSKAAN tule matkustamaan sinne, mutta niin vain taas huomattiin ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan", koska sanansa saa syödä :D Perusteluina lyhyempi lento, ja koska matkaseurueemme haluaa kuitenkin lähteä reissuun keskellä syksyä, ei montaa lämmintä paikkaa enää ole Euroopan alueella tarjolla.  Plussana vielä tuona ajankohtana sielläkään ei pitäisi olla kovin kuumaa, eli noilla raskausviikoilla pitäisi olla ihan siedettävät kelit. Eli Kanaria, here we come :)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hellepäivän hittipaikka Etelä-Suomessa

Varmaan lähes jokainen tästä rannasta 50 km säteellä asuva on ainakin kerran käynyt Sääksessä. Uimaranta on todella suosittu, ja hellepäivänä tuntuu että puolet pk-seudusta on ahtautunut tälle pitkälle rannalle.


Sääkseä on myös leikkimielisesti tituleerattu Suomen Rivieraksi, sillä ranta on hyvin pitkä ja niin... suosittu! 
Rannalle mahtuu, ja siellä on, paljon porukkaa (kello 17)
Autoa on turha yrittääkään saada kuumina päivinä oikealle parkkipaikalle, vaan sitkeimmät jättävät autonsa parkkiin useamman kilometrin päähän rannasta tien varteen. Eli joko olet liikenteessä ajoissa tai riittävään myöhään, muuten tuskailet autosi kanssa.

Tilanne kuuden aikaan illalla...

Ranta on erityisesti lasten suosiossa, koska vesi Sääksjärvessä on kirkasta, ja rantavesi on matalaa melko pitkälle.

Hiekka on ihanan pehmeää ja sitä riittää ainakin niin pitkälle kuin jalat ylettyvät pohjaan.


Haittapuolena Sääksessä tykkäävät myös sorsat käydä uimassa, joten järvisyyhy on rannan jokavuotinen riesa. Onneksi siltäkin voi välttyä käymässä rannan jääkylmässä (hrrrr!!) suihkussa.

Eemelin mielestä ranta on paras paikka viettää aikaa, joten siellä tulee löytyä useamman kerran kesässä. Usein otamme pienet eväät mukaan, joita on kiva mutustella polskimisen lomassa. Rannassa on myös kahvio, josta voi käydä ostamassa jäätelöä yms., mutta yleensä jos ostamme eväät, ostamme ne läheisestä Valintatalosta matkan varrelta.

Pommilla!
Aika lähteä, aurinko vetää pilven taakse piiloon!
… mutta ensin poimitaan rannan vierestä suopursujen keskeltä muutama mustikka matkaevääksi :D