Lapsettomuus

Yritys aloitettu syksy 2001

Laparoskopia kevät 2003

Sperma-analyysi kevät 2003 (terato azenozoospermia)

Hoidot

Naistenklinikka

1. ICSI syksy 2003  pitkällä kaavalla, lääkkeet: Suprecur, Puregon

Munasoluja 21, hedelmöittyineitä 11, jakaantuineita 9

- tuoresiirto (kemiallinen, hcg 11,8)

- 1. PAS lääkekiertoon 2 alkiota 03/2003 (nega)

- 2. PAS lääkekiertoon 2 alkiota (2 ja 4-soluiset) 05/2008 (nega)

2. ICSI 07/2004 pitkällä kaavalla, lääkkeet: Synarela, Puregon 150 IU

 Munasoluja 15, hedelmöittyineitä 5, jakaantuneita 4

 - tuoresiirto 2 alkiota (4-soluisia)

- muut alkiot monitumaisia - ei pakastimeen

3. ICSI 08/2006 pitkällä kaavalla, lääkkeet: Synarela, Menopur 225 IU

Munasoluja 22, kypsiä 9, hedelmöittyineitä 9, jakaantuneita 8

- tuoresiirto 2 alkiota (biokemiallinen, HCG 52)

- Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosi 

- 1. PAS omaan kiertoon 03/2007, 1 alkio 5-soluinen (kemiallinen, HCG 10)

- 2. PAS omaan kiertoon 04/2007,  2 alkiota 3 ja 4-soluinen (nega)

Väestöliitto

4. ICSI pitkällä  kaavalla 07/2008, lääkkeet Synarela, Menopur 225 IU

Munasoluja 22, hedelmöittyineitä 18, blastoviljelyyn 8, pakastimeen 8

-tuoresiirto 1 täydellinen blasto (lapsi 05/2008) <3

- 1. PAS 10/2009 2 alkiota (nega)

- 2. PAS 12/2009 2 alkiota (nega)

- 3. PAS 01/2010 2 alkiota (nega)

5. ICSI 03/2010 lyhyellä kaavalla, lääkkeet Synarela, Menopur 225 IU

Munasoluja 21, jakaantunut 3 d3 (blastoviljely)

-tuoresiirto 2 alkiota (kohdunulkoinen)

6. ICSI 10/2010 pitkällä kaavalla, lääkkeet Suprecur, Menopur 150 IU

Munasoluja 11, hedelmöittyneitä 7, blastoviljely

- tuoresiirto 2 blastoalkiota (nega)

Felicitas

7. ICSI 02/2012 lyhyellä kaavalla, lääkkeet Synarela, Menopur 225->150 IU

Munasoluja 5, hedelmöittyineitä 4

-tuoresiirto (kemiallinen, HCG 17).

- 1.PAS luonnonkiertoon 1 alkio (nega)

- 2.PAS lääkkeelliseen kiertoon  pp14 HCG 704, la 16.2.2013

Pohdintaa alkioista

Ongelma meillä ei ole varsinaisesti hedelmöittymisessä. Pääsääntöisesti kaikissa hoidoissa suurin osa kypsistä munasoluista ovat hedelmöittyneet ja jatkaneet kasvuaan päivään numero 2, eli jakaantuneet aikataulussa 4-soluiseksi. Ja tässä kohtaa ongelmat sitten alkavat. Julkisella puolella tätä ongelmaa ei oikeastaan havaittu, koska siellä tehtiin kaikki 3 hoitoa samalla kaavalla, eli siirto ja pakastus 2 päivän ikäisenä. Mielestäni täysin hölmöä ja verovarojen tuhlausta, koska päivän 2 kohdallahan tilanne näytti vielä hyvälle. Väestöliitossa siirryttiin blastoviljelyyn, eli alkio siirretään tällöin 5-6 päivän ikäisenä. Ensimmäisessä hoidossa 8:sta alkiosta vain 1 eteni blastovaiheeseen, josta siis saimme sen lottovoiton. 

Vika siis todennäköisemmin on kohdallamme juuri siittiöiden DNA-aineksessa joka on liian vahingoittunut (tästä kertoo korkea DFI-arvo) aloittamaan alkion kehittymismekanismit. Jonkin verranhan munasolun DNA pystyy korjaamaan tilannetta, mutta rajansa silläkin on. Alkion kehitys siis alkaa varsinaisesti vasta päivän 2 jälkeen, sitä ennen hedelmöittynyt solu vain jakaantuu. Blastoviljelyä taas ei rutiinisti käytetä, koska parhaat olosuhteet alkiolle ovat kuitenkin kohdussa, ja siellä voi menestyä alkio mikä maljalla karsiutuisi. Alkion pahin vihollinen on ilman sisältämä happi, eli alkiota täytyy suojella siltä, ja muutenkin antaa energiaa jakautua erilaisilla elatusnesteillä (ja nekin maksavat varmaan vähän enemmän kuin hunaja).

Tarina

Jopas on hoitoja kertynyt tässä lapsiprojektissa. Mielestäni enemmän kuin kenellekään on kohtuullista. Ja meillä sentään on jo yksi lapsi. 19 alkiota on siirretty, joista 1 lapsi on maailmaan saapunut. Tässä hoitokertomuksia lueskellessa mieleen palaa takaisin ne epätoivon tunteet, joita en koskaan enää haluaisi kokea. Ensimmäisen kahden hoidon jälkeen luen miten rikkinäinen olen ollut. Ihmettelen miten olen jaksanut. Todellinen koettelemus tällaiselle "minulle kaikki nyt ja heti-tyypille". Tavallaan olen haudannut nuo tunteet niin syvälle sisimpääni, että en enää edes itse tahdo löytää niiitä. Tuossa vaiheessa älysimmekin ottaa tauon hoidoista ja siirtää koko energian talonrakennusprojektiin. Kolmannen hoidon epäonnistuminen ei enää "tuntunut missään". Ja muistan, miten sovimme miehen kanssa että jos 4. hoito ei tärppää, lähdemme hakemaan lasta muilla keinoin. Ette voi kuvitellakaan miten onnellinen olin kun hoidosta vihdoin tulosta tuli. Tosin koko raskausajan pelkäsin ja tuskailin. Raskaudesta nauttiminen ei todellakaan tullut kysymykseen. Vielä sektioon mennessänikin olin epävarma siitä, saanko todellakin oman vauvan vihdoin syliini. Mutta vauva-arki oli niin ihanaa, että se vei paatuneemmankin pessimistin mennessään, ja palasin työarkeen muuttuneena ihmisenä. Näin olen saanut kuulla hyvin monelta taholta.

Toive kakkosesta on ollut yhtä vahva kuin ensimmäisestäkin. Ehkä paikoin jopa vahvempikin. Kun tietää mitä se on, se vauva-arki ja kiireettömyys. Klinikan vaihdolle ei sinänsä ollut mitään järkevää syytä, ainoastaa Felicitaksen tarjoama DFI-arvo määritys. Siitä selvisikin koko ongelman laajuus kaikessa karmeudessaan. Jos alussa olisimme tienneet miten pieni mahdollisuus meillä on saada oma lapsi hoidoilla, emme ehkä olisi niitä jatkaneet. Mutta koska meillä oli jo elävä todiste siitä, miten elämä todella voi joskus yllättää, päätimme jatkaa. Ja tämä myös siksi koska olen luonteeltani ihminen, joka ei anna periksi eikä voi luovuttaa. Vaikka mieheni ei ihan näin peräänantamaton olekaan, olen onnekas että hän mielellään suo minulla tämän päähänpinttymän. Ja jos tämä kakkonen saadaan tähän maailmaan, niin voihan olla, että projekti numero kolme starttaakin mahdollisimman pian... Hullua, eikö totta!