torstai 30. lokakuuta 2014

Ei kiirettä… mutta PANIIKKI! Lomaan valmistautumista viime hetkillä!

Huomenna tähän aikaan ollaan jossain muualla lämpimässä. Tuntuu, että vaikka aikaa valmistautua oli vaikka kuinka paljon, niin silti kaikki on jäänyt viime tippaan. Eikä yhtään helpota se, että olen itse ollut joka ilta töissä tällä viikolla. Tavarat on suurinpiirtein pakattu parina edellisenä päivänä, ja sitä näyttää olevan PALJON! Vaikka matkakohteena on yksi suomalaisten lempikohteista, me emme ole koskaan käyneet siellä, joten en yhtään tiedä paikallista lastenruokavalikoimaa. "Normaalilapsen" kyseessä ollessa luultavasti ottaisin mukaan parin päivän ruoat, puurot ja vaipat ja loput kävisin ostamassa paikanpäällä. Olen lukenut netistä useammasta keskustelusta, että valikoimat siellä ovat todella hyvät, lähes Suomen tasoa. Mutta kun kyse on superallergisen pojan ruoista, jolle kotimaastakin löytyy vain 2 valmisruokaa jotka sopii, niin ruoat on pakko roudata mukana täältä asti. Ei ole todellakaan varmaa, että koko maasta löytyy sopivaa ruokaa pojalle. Ja koska kyse on lomasta ja hotellista, niin ruoan valmistaminen itse ei ole vaihtoehto. Lomalla on tarkoitus lomailla, eikä etsiä hikihatussa sopivia ruokia, saati "siedättää" pientä uusille ruoka-aineille. Eli mukaan lähtee 


- pari purkkia ruokaa per päivää kohti (yht. 28 kpl isoa purkkia!) 
- muutama hedelmäsose (ihan varulta jos hedelmiä ei heti löydy)
- muutaman päivän vaipat  
hirssimaitoa 2 litraa 
- Hollen hirssipuurojauhe
- pari pkt gluteenitonta leipää (löysimme sopivan <3, säilyy paremmin kuin omatekoinen), Schär Vollkornbrot
- mustikkamehutiiviste
- mustikkakiisselia 200 ml tetroissa (28 kpl)
- pähkinäpussi
- omat ruokailuvälineet joilla tykkää syödä

Ja tässä siis pelkästään kaikki ruokailuun tarvittavat. Painoa näille kertyy yli 20 kg, eli paljon enemmän kuin alle 2-vuotiaalla saa olla matkatavaroita (10 kg). Yhteensä meillä saa olla matkatavaroita 70 kg, joten olen yrittänyt survoa neljään matkalaukkuun tavarat mahdollisimman tasaisesti. Tällä hetkellä jokainen näyttäisi painavan himpun verran yli 15 kg, joten hiuksenhienosti ollaan vielä sallitulla alueella. Onpahan sitten ainakin paljon tilaa tuoda tuliaisia jos oikein innostuu shoppailemaan!

Itselleni on ollut vaikea keksiä vaatetta. Olen ensikertaa raskaana "kesällä", tai siis tarvitsen isolle mahalle sopivia kesävaatteita. Olen tehnyt pari blogissakin esiteltyä tunikamekkoa ja kierrellyt kirppareilla haalimassa sopivia äitiysvaatteita (ei niitä tähän aikaan kaupoissa myydä!) ja muutaman väljänmallisen kesäisen alevaatteen olen bongannut myös vielä ihan paikallisesti cittaristakin. Koot eivät ole ihan aina sattuneet nappiin, mutta hyvinhän nuo ostamani koon 46 shortsit näyttävän pysyvän päällä kun "vähän" kuroo nauhoilla :D Aika paljon matkalaukkuun on kuitenkin kertynyt vaatetta, luultavasti ihan liian paljon, mutta toisaalta en yhtään osaa sanoa millaisilla vaatteilla siellä pärjää. Nettikeskusteluissa olen toisaalta lukenut, että jotkut ovat joutuneet käydä ostamassa pitkähihaisia kun siellä tuulee lakkaamatta, ja sitten taas kun katsoo lämpötiloja jotka keikkuvat siellä 25 tienoilla auringon paistaessa, niin mene ja tiedä… Mieluummin liikaa kuin liian vähän, ettei tarvitsisi sieltä etsiä, kun tuskin ihan heti äitiysvaatekauppaa kuitenkaan kävelee vastaan :)
Näissä maisemissa huomenna! Täältä tullaan Gran Canaria! Kuva Finnmatkojen sivuilta uima-allasalueelta.
Hotellin promokuva, saa nähdä onko todellisuus tätä :D
Auton olemme vuokranneet viikoksi, jottei ihan tarvitse paikallaan kököttää. Hotellin ympäristö on kuulemma aika rauhallinen ja pieni, vain pari putiikkia ja kallista markettia lähistöllä. Ranta on ilmeisesti myös aika kivikkoinen ja merivesi kylmää, joten luultavasti ajelemme ahkerasti Maspalomaksen hiekkadyyneille viettämään rantaelämää. Lähellä on kuulemma myös Atlantico -ostoskeskus, jossa luultavasti saamme vierähtämään mukavasti muutaman päivän. 

Jos olet käynyt Bahia Felizissä tai Gran Canarialla, niin jätäthän kommentin mitä tykkäsit! Ja jos mielessä on joku kiva kohde lapsille, niin siitä vinkistä olen erityisen kiitollinen :)

Palaan asiaan myöhemmin, ehkä jo aikaisemmin mikäli netti toimii lomakohteessa! Adios!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Äidinvaisto(?)

Onko se äidinvaisto joka saa ajattelemaan ettei asiat voi olla ihan hyvin lapsella? Vai onko kyse vaan siitä, että äiti tuntee lapsensa ja luonteen niin hyvin, että se saa ajattelemaan vaikkakin edes alitajuisesti että jotain on vialla? Vai onko nämä kaksi täysin sama asia?

Aikaisemmin kerroin, että Eliaksesta on otettu vino pino verikokeita. Verikokeiden tulokset tulivat takaisin suurinpiirtein normaaleina, mutta kasvun hidastumisen takia saimme kuitenkin lähetteen lastenpolille. Vielä tässä asiassa ei ole edetty mitenkään, joten se jää vielä tulevaisuuteen selvitettäväksi. Mutta se äidinvaisto. Esikoisellamme Eemelillä on ollut... hmm... mitenkähän sen nyt muotoilisi, kasvavassa määrin ongelmia erinäisten asioiden kanssa. Eemeli saa puheterapiaa intensiivisesti edelleen, vaikka sinänsä kukaan ulkopuolinen ei huomaa puheen kanssa mitään ongelmaa, ja minulta toistuvasti kysytäänkin miksi Eemeli saa koko puheterapiaa, vaikka tuntuu ettei sitä kukaan muu kunnalta saa vaikka ongelmia olisikin. Taustalla on siis syvempiä syitä puheen ymmärryksen ja muistin kanssa, joita ei jokapäiväisessä elämässä voikaan huomata ellei vietä lapsen kanssa aikaa koko ajan. Kehitystä onkin tapahtunut huimasti, mutta eskarin alettua huomiota on alkanut herättämään Eemelin lyhytpinnaisuus yms. Mielestäni Eemeli on usein väsynyt, vaikka itse kieltääkin sen jämerästi. Näen sen kuitenkin Eemelin silmistä, ettei poika nyt käy ihan täysillä. Eemeli on myös valitellut kurkkukipua ja kaulaansa säännöllisin väliajoin. Muitakin juttuja on, ja näiden perusteella päähäni pälkähti pyytää verikokeet myös Eemelistä ja tarkemmin vielä kilpirauhasarvot. Lääkäri oli ehdottomasti vastaan kokeiden ottamista, kun otin asian puheeksi soittoajalla puhuessamme Eliaksen asioista. "Ei näillä oireilla ja kasvuprofiililla VOI olla ongelmia kilpirauhasen kanssa, mutta jos nyt ehdottomasti vaadit…."   Ja minähän vaadin!

Viime viikolla kävimme siis Eemelin kanssa verikokeissa. Poika ei ollut oikein tyytyväinen asiaan, mutta lopulta saimme kuitenkin kokeet otettua. Perjantaina sain tulokset neuvolasta, koska lääkärimme ei ollut paikalla ennen kuin huomenna tiistaina. Itse kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana tulokset olivat minulle järkytys. Tsh reippaasti yli suositusten ja t4v alarajalla. Huoli äitinä on kova. Muistan itse sen "kooman" mikä minulla oli ennen taudin diagnosointia. Ei mikään ihme jos vähän kiukuttaa. Lapsen (ja aikuisenkin) keho kompensoi, ja tavallaan piilottaa oireet hyvin pitkään, eikä itse oloaan huomaa ennenkuin saa lääkityksen ja olo korjaantuu siihen mitä sen pitäisi olla. Ja nyt lapseni kärsii samasta asiasta. Huolestuttaa, itkettää…. Ennenkaikkea olen huolissani siitä, miten asia lähtee etenemään ja otetaanko nämä arvot tosissaan vai ehdottaako lääkärit "seuraamista", niinkuin aina muissakin asioissa. Yritin saada lasten endokrinologille (lääkityksen voi aloittaa vain lasten endokrinologi, ei edes lastenlääkäri) aikaa, mutta ei tietenkään sellaista ole tälle viikolle. Ja jotta asia ei olisi mitenkään helppo, olemme lähdössä kahden viikon etelänlomalle, joten asiaa ei saada etenemään mitenkään ennen loman loppua. Huoli lapsesta ja "rentouttava" etelänloma ei ole mikään paras yhdistelmä. Toki tiedän, ettei tilanne ole mitenkään akuutti, eikä siihen voi kuolla. Mutta että mahdollinen taudin diagnosointi ja hoidon aloitus siirtyy nyt ainakin kolmella viikolla, ja kun arvojen sekä olon korjaantumisessa kestää hoidon aloituksenkin jälkeen useampi viikko. Eli asia ei etene, ei sitten vaikka mitenkä pyörittelisin asiaa. Tuntuu kurjalle :(

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

I love TISSIS

Kaikki Me&I -kutsuilla käyneet tietävät varmaan tissiksen eli tissitunikan. Tunikaa/mekkoa on ollut valikoimissa monella eri kaudella joko kietaisuversiona tai tavallisena päänylivedettävänä mallina. Itselläni on yksi, ruskea pitkähihainen päänylivedettävä kukka-aplikaatiolla oleva. Totesin sen hyvin käteväksi imettäessäni Eliasta, ja nyt jo alkuraskaudestakin sitä pystyi pitämään leggareiden kanssa vähän väljempänä asuna. Nyt kun olen lievästi ilmaistuna innostunut ompelemisesta, niin tottakai halusin tehdä itselleni nyt useamman. 

Joku aika sitten tilasin Pehemialta sikapussin kankaita, siis sikana säkissä 6 metriä kangasta hintaan 60 e. Tässä säkissä saapui metrin pala mielestäni susirumaa trikoota, joten otin sen käsittelyyn testatakseni tissiksen kaavaa, jonka olin muokannut Ottobren Loving -imetystopista (02/2009) ja Me&I:n valmiista ja sopivankokoisesta tunikasta. Ja kappas, kaavahan ei tarvinnut yhtään muokkausta vaan oli täydellisesti istuva heti ekasta versiosta!


Kankaan puolustukseksi on vielä sanottava, että se näyttää paljon paremmalle valmiina tunikana ja muutenkin luonnossa. Kehtaan siis käyttää tätä ihmisten ilmoillakin (kukkakuosi-kammoisena)!

Toisen tissiksen tein Pehemialta tilaamastani PaaPiin Siimeksessä -luomutrikoosta, jota olin ihaillut jo pitempään. Muutenkin nuo PaaPiin kuosit on vaan niin ihania <3


Kangas on paljon tukevampaa kuin aikaisempi trikoo, ja jotenkin todella vaan niin ihanan tuntuista ja pehmeää. Olen ihan in luuv!!


The Masu pääsee jo mukavasti esille tässä tunikassa. Trikoo on siitä kiva, että se joustaa riittävästi raskausmasullekin ilman erillisiä kaavamuutoksia, ja sopii myös tavallisellekin masulle raskauden jälkeen! Kaavaa muokkasin eniten tuosta etumuksesta varrettuna malleihin, eli lisäsin korkeutta etupalasiin pari senttiä enemmän. Pienirintaisella nimittäin tuppaa tisut pullahtamaan hyvin helposti ja varsinkin kumartaessa turhan esille tuossa Me&I -versiossa, eikä se ole kovin mukava fiilis kun tissiliivit (parhaassa tapauksessa!) vilahtelee tunikan takaa :D

maanantai 20. lokakuuta 2014

Aplikointia, aplikointia - pipoja ja pöksyt

Olen ostanut nuo aplikointiin tarvittavat kaksipuolisen liimakankaan ja tukiharson varmaan pari kuukautta sitten. Aloitus on vain lykkääntynyt, kun en ole uskaltanut ottaa niitä työn alle. Monta ohjetta olen lukaissut aiheesta, ja lopulta into oli jo kasvanut niin kovaksi että uskaltauduin hommiin tuossa aikaisemminkin jo julkaissussa tähtisetissä, siis mahdollisimman yksinkertaisesti. Ja kun annoin pikkusormen, niin se vei tietysti mukanaan ihan totaalisesti. Kivaa, helppoa ja ennenkaikkea yksilöllistä! Aplikointikuvia saa netistä kätevästi kuukkeloimalla "colouring picture/drawing xxx", jossa siis äksät korvataan sillä mitä halutaan aplikoida. Tähtien jälkeen uskaltauduin jo ihan oikeaan kuvaankin, jonka aplikoin Eliaksen housujen lahkeeseen.



Kaavana sama Tikruliini kuin tähtisetissäkin.
Ja mitkäs ovatkaan sen helpompia toteuttaa kuin pipot ja niihin joku kiva pieni kuva! Olin joskus nähnyt (jossain) panda-aplikaation pipossa, joten sellainen idea tuli härskisti kopioitua. Tämän tein siis itselleni :)



Eemeli halusi tämän kyllä itselleen :)

Batman-fanille tein synttärilahjan 4-vuotispäivän kunniaksi.



Tiditiditiditidi - Bätmäääään!

Ja Lego-fanille tietysti Lego Ninjago -pipo 5-vuotissynttärilahjaksi.



Tuima ilmeinen Ninjago

Tämän korvapipon lämpimällä fleecevuorella tein Eliakselle. Kaavat piirsin Kukikkaat Kuosit -blogin ohjeiden mukaan, ja tästä tuli kertaheitolla sopiva ja suloinen päänlämmittäjä. Näitä voisi kyllä tehtailla lisääkin!


perjantai 17. lokakuuta 2014

Tilannepäivitystä

Kyllä täällä ollaan hengissä! On vaan jotenkin aikaansaamaton olo, ja ehkä yksi syykin selvisi tämän viikkoisella neuvolakäynnillä. Hb oli nimittäin romahtanut normaalista 140 tasostani vaivaiseen 113 lukemaan. Ilmankos hieman hyydyttää konetta. Tässä ollaan sitten suurten kysymysten äärellä, syödäkö oikeasti tehokasta ja vahvaa rautalääkettä ja kärsiä kiukuttelevasta mahasta, vai yrittää korjata hitaammin miedoilla rautavalmisteilla… äh, vaikeeta.

Täällä oli siis tuo KELA-neuvola tällä viikolla. Puoliväli on ohitettu ja äitiysavustushakemukset voi pistää menemään. Mitään isoja ylläreitä ei ole odottettavissa, koska pakkausta emme aio ottaa (Eliaksen kamat tallessa ja hyvässä kunnossa, eikä uusi pakkaus muutenkaan miellyttänyt silmää), ja koska raskauden laskettu aika menee reippaasti ennen Eliaksen 3-vuotispäivää, niin rahallinen puolikin menee vanhan päätöksen mukaan. Olo on noin muuten ihan ok, siis sitä väsymystä lukuunottamatta. Öisin supistelee aika reippaasti, niinkuin Eliastakin odottaessa, mutta päivisin olen vielä niiltä säästynyt. Pieni mies masussa melskaa aika kovasti, joten sen puolesta olen saanut olla aika huoleton.

Viime viikolla Elias oli kipeänä. Kuume nousi yli 39°C ja pieni rassu joutui oksentamaankin kuumeen takia pariin otteeseen särkylääkkeet ulos ennenkuin saatiin dropit pysymään sisällä ja kuume alas. Parin päivän jälkeen tästä vartalolle levisi hentoinen ihottuma, joka on nyt levinnyt jalkoihin. Hieman nyt pelottaa että jos kyseessä onkin joku rokko, joka pystyisi tarttumaan minuunkin ikävin seurauksin. Tokihan Eliaksella ja minulla on rokotukset kunnossa, mutta ei nekään nyt satavarmoja ikinä ole. Olemme käyneet myös Eliaksen kanssa lääkärissä ja laajoissa verikokeissa allergiaan liittyen, joten luvassa on jossain vaiheessa päivitystä niihin liittyen, kunhan saan itsekin selvää siitä missä mennään. Sopivia ruokia ei siis ole ainakaan lisää löytynyt, ja vahinkoaltistuksena puraistu riisipiirakan pala sai aika komeat ihottumat poskiin ja taipeisiin. Lisäksi nenä on edelleen tukossa ja kuvioihin on tullut kovaääninen nieleskely (syödessäkin), mikä kuulostaa todella häiritsevälle. Mikähän nyt sekin taas on, voi itku sentään!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kierrätetty tähtisetti taaperolle

Mua ei oikein nyt huvita mikään muu kuin ompelu. Päässä vilisee kaikenlaista ideaa, ja ei siis mikään ihme kun kirpparivaatteita laitellessa vedinkin puolet takaisin myyntiin pakatuista. "Tästä voisi tehdä housut, tätä voisi käyttää pipon sisällä vuorena, tästähän voisi tehdä aplikointimateriaalin, tää on ihanaa materiaalia…" Aargh! Tarkoitus oli raivata kaappia, ei suinkaan jemmata LISÄÄ ompelumateriaalia :D Ja kun takaraivossa raivosi vielä aplikoinnin testaamisen vimma, niin mikäs sen paremmin sopii testakappaleeksi kuin valmiiksi jo tuhottavaksi tuomittu materiaali. Siis hommiin!


Työn alle äiteen vanha, mutta ihanan pehmeä collegepaita!
Ekassa kuvassa (huomaa avustaja <3 ) olin jo ehtinyt keikata alaresorin pois, ennen kuin tajusin, että kuviakin pitäisi räpsiä. Alakuvassa paita, mitä siitä on jäljellä kaavojen leikkauksen jälkeen. Vielä jäi toinen hiha koskematta ja siitähän saa vielä vaikka mitä!

Valmis huppari takaa päin tähtiaplikointineen. Mun eka ikinä!

Taskut tikattu hunajakenno-ompeleella, ja sivusaumassa asiaan kuuluva ompelumerkki.

Tämmöinen tästä tuli!
Pitää kyllä sanoa, että olen tyytyväinen! Huppari ei tullut maksamaan kuin vetoketjun, pienen palan trikoota ja resorin verran. Nythän sitä alkaa kulkemaan kirppareilla ihan eri tavalla silmät auki etsien sopivia kangasmatskuja ompeluun. Sekin vielä! :D

Huppariin sopivat housut.
Housuissa ainoa kierrätysmomentti on nuo valkoiset tähtiaplikoinnit. Valitettavasti mustaa sopivaa kangasta minulla oli vain uutena, joten ne syntyivät sitten siitä. Ehkä se pelastaa vähän, että kangas oli ostettu EK:n palalaarista, ja oli huomattavasti edullisempaa kuin pinkasta vedetty…? Mallina nämä housut sopivat meidän hoikalle ja pienikokoiselle 1v 7 kk pojalle erittäin hyvin, vaikka ovat kokoa 86 cm (joihin siis normaalisti vielä hukkuu).

Haarapala tähtitrikoota.
Kaavoina näissä käytin Ottobre 1/2013 huppari- ja housusettiä Tikruliini ja Tikrutin, jätin vain tiikeriaplikaatiot pois. Taskun mallin nappasin uudemmasta Ottobrestä 4/2013 Stardust takista.

Mitäs tykkäätte? :)