lauantai 31. elokuuta 2013

Lähiseutumatkailua

Tuli aamulla hirmuinen tarve lähteä jonnekin. Jonnekin, missä ei ole kuitenkaan liiallista ihmistungosta, ja on helposti saavutettavissa autolla. Eliaksen isoveli Eemeli on 5-vuotiaalle tyypillisesti mahdottoman kiinnostunut "sota-jutuista", joten otimme suunnaksi Parolan panssarimuseon. Vähän erilainen kohde, eikös vaan? 



Saapuessamme aurinko paistoi vielä mukavasti.


Ensimmäisessä hallissa oli panssariautoja ja ... no, tankkeja! Vauhtimies ei tiennyt mitä ensimmäisenä katsoisi.


Pasi. En ollutkaan nähnyt tätä vehjettä näin läheltä. Melkoinen möhkäle. Sisälle pääsi istumaan ihmeen mukaville penkeille.


Ulkona oli muutama rivi tankkeja poikineen. Tekstejä lukiessa hämmästyin miten paljon tankkeja oli saatu sotasaaliina Neuvostoliiton joukoilta. Melko pätevää porukkaa. 
Ja kuten näette, eipä ole tungosta!


Marjatta-tankki. Ymmärtäähän sen, että koti-ikävä kaiveli rintamalla.


Tykin piippu. Puistattaa, vaikka rauhanaika onkin.


Suomella oli ollut myös kaksi panssarijunaa, joista toinen oli jäänyt rintamalinjan taakse radan katkettua.


Tarvikelista junaan pultattuna.


Tasapainoilua radalla, tottakai! Käsi ylös, joka ei tee tätä samaa :)


Korsun rekonstruktio. Siellä on ollut pojat vieri vieressä monta vuotta. Ei voi käsittää.

 

Panssarivaunun panssarin läpi mennyt panssarintorjunta-ammus. Huh. 
(Joko mainitsin sanan panssari?)

Tämmöiset edulliset koko perheen voimin helposti käytävät kohteet on kivoja. Samalla tulee ihan vahingossa myös sivistettyä itseään. Eihän nämä asiat ole läheskään samoja tai mielenkiintoisia koulun historian tunnilla opiskeluna. Alue on mukava mennä myös matkarattailla, joten liikkuminen Eliaksen kanssa ei tuottanut minkäänlaista tuskaa. Ihmeen hyvin poju jaksoi jopa istua rattaissa, ja vasta ihan loppumetreillä isoveljen jumiessa panssarivaunun tähystystorniin leikkimään, alkoi semmoinen lievä "nukuttaa, mutta en osaa nukahtaa" -kitinä. Ja kun autolle päästiin, niin unessahan pieni ukkomme tietenki oli. Nosto autoon, havahtuminen ja sammuminen samantien uudelleen auton hyrinässä. Kiva päivä!

Muuten, jos teillä on omia vinkkejä vastaavista kivoista, ei niin tunnetuista vierailukohteista, niin mielellään otetaan vastaan! Kaikki pk-seudusta tunnin ajomatkan sisällä olevat kohteet (eläinpihat, museot, kivat maisemareitit yms.) otetaan huomioon! 

Mielipide: Kotihoidontuen jakamisesta

Mikä ihme tätä maata vaivaa? Onko tarkoitus ajaa hyvinvointivaltio kerta päätöksellä pahoinvointivaltioksi? Eikö päättäjät mitenkään, edes oikein kovasti yrittämällä, keksi MITÄÄN (köhköh, hyvätuloiset...) muuta säästökohdetta kuin puolustuskyvyttömät lapset? Minkä ihmeen takia kotonaan lapsia hoitavat lähinnä äidit, ja vähän isätkin, ovat yhtäkkiä päättäjien silmätikku ja kateuden kohde?

Puhun siis tästä uudesta esityksestä kotihoidontuen jakamisesta tasan vanhempien kesken. Uudessa mallissa kotihoidontukijaksot pitäisi käyttää tasan molempien vanhempien kesken, tai etuus jäisi osin käyttämättä. Etuutta saisi siis kumpikin vanhempi korkeintaan n. 13 kuukautta per tyyppi. Jos toinen ei etuuttaan tahdo tai pysty käyttämään, olisi lapsi laitettava kodin ulkopuolelle hoitoon viimeistään 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä. Tokihan vaihtoehtona on, ainakin tämän hetkisten tietojen mukaan, jatkaa lasten kotihoitoa aina sinne 3 ikävuoteen saakka, mutta ilman etuutta. Siis täysin ilman ulkopuolista rahaa. Ei se 330 e ole todellakaan iso raha, mutta jos vertaa 0 e tuloihin, niin tokihan se on ruhtinaallinen korvaus! Ja varmasti lopullinen niitti perheen pohtiessa hoitovapaan käyttämisestä.

En siis suoraan sanottuna näe tässä mitään säästöä. Mielestäni tämä on vain huonosti naamioita kotihoidontuen leikkaus, ja tuen ylärajan alentaminen 2-vuoteen, jota on tämän tästä väläytelty. Onhan nykyisessäkin mallissa ihan oikeasti vaihtoehtona se, että molemmat sen käyttäisi tasan. Useimmiten vain perheen tilanne sanelee sen, miten se kussakin perheessä käytetään. Jos toisen tulot ovat merkittävästi isommat kuin toisen, ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko tajutakseen kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia. Jos toinen vanhemmista on yrittäjä, tai opiskelee, on armeijassa, kärsii alkoholi- tai mielenterveysongelmista tai ei vain yksinkertaisesti koe pärjäävänsä lasten kanssa kotona, niin onhan se selvää miten tämä vapaa perheissä käytetään. Entäs yksinhuoltajat? Perheet jossa isovanhemmat hoitavat lapset? Millä oikeudella kodin ulkopuolinen taho tulee ja sanelee miten juuri MEIDÄN perheessä lapset tulee hoitaa? Eikö voi luottaa siihen, että perheet osaisivat tehdä oikeat ja juuri omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut? Miksi kaikki perheet yritetään tunkea samaan muottiin, kun harva siihen oikeasti mahtuu. Ja sokerina pohjalla: miksi valtio edes haluaa, että huomattavan paljon enemmän tienaava jäisi kotiin yli vuodeksi kotihoidontuelle, jolloin verotuloja jäisi saamatta merkittävästi enemmän, kuin jos kotiin lapsia hoitamaan jäävä olisi pienempi tuloinen. Miettikääpä sitä! (vastaus saattaa löytyä tämän kappaleen toisesta lauseesta...)

Ja niistä säästöistä. Kaikki lienevät kuitenkin samaa mieltä siitä, että kotihoito on huomattavan paljon edullisempaa kuin kunnallinen hoitopaikka. Jos lapsia on useampi, kotihoito on vieläkin merkittävästi edullisempi tapa. Harvan töihin palaavan äidin tulot ovat niin isot, että kertyneet verotulot korvaisivat hoitopaikkojen kustannukset. Urakehityksen paranemisellakin on tätä esitystä yritetty selittää. Useimmat naisvaltaiset työt taitavat olla sitä samaa hommaa ilman isompia etenemismahdollisuuksia, oli sitten käyttänyt hoitovapaan tai ei. Ainakin näin minulla. Ja eihän kaikilla ole edes työtä mihin palata. Se ainakin on ihan varmaa, että työttömät äidit siirtyvät vain työmarkkinatuen piiriin heille korvamerkityn hoitovapaajakson päätyttyä. Työttömyystukihan on lähes kaksi kertaa niin iso kuin kotihoidontuki. Ihan näin vinkkinä vaan.

Ja entäs ne päiväkodit sitten? Käsittääkseni alle 3-vuotias vie päiväkodista 1,5 paikkaa. Eli siis tuon verran enemmän hoitajia pitäisi päiväkodissa olla, jotta paikkoja voitaisiin lisätä.  Jos päiväkodeilla on jo nyt vaikeuksia täyttää vaaditut hoitaja määrät, niin mitenkähän tämä uusi esitys helpottaa tätä asiaa? Puhumattakaan siitä, että alle 3-vuotias tarvitsee pienen ryhmäkoon, ja auttavaa kättä useimpiin perusaskareisiin, kuten käsien pesuun, syömiseen, pukemiseen jne. Ja jos autettavia rupeaa ryhmässä olemaan useampia, niin voin kuvitella mitä kaaosta päiväkodin arki tulee olemaan. Laadukasta hoitoa, vai mitä? Puhumattakaan taas siitä, mitä mieltä asiantuntijat ovat alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotihoidosta. Useimmat taitavat tyrmätä sen täysin, ja allekirjoitan sen itsekin oman lapseni perusteella. Ei VOI olla lapsen etu, että päiväunilta herättyään lasta ei olekaan vastassa se tuttu ja turvallinen vanhempi. Ei VOI olla lapsen etu, että alle 3-vuotiaana joutuu olemaan hoidossa, siis lapsen "töissä", jopa pitemmän päivän kuin vanhempi töissä. Työmatkoinen lapsen hoitopäivän pituudeksi voi täysin helposti tulla jopa 10 tuntia! Ei ihme, että illalla vähän kiukuttaa! Ainiin, eihän tässä ollutkaan kyse LAPSEN edusta, vaan ison kylmän valtion.

Netissä voi käydä allekirjoittamassa adressin kotihoidontuen jakamisesta perheen päätettäväksi. Käykää hyvät ihmiset allekirjoittamassa se mikäli asia yhtään koskettaa. Jotta asiaan saataisiin muutos, tai edes pieni vastarinta, on barrikadeille noustava nyt eikä vasta vuonna 2015. Sitten on jo myöhäistä, koska menetettyä etua ei saa helpolla takaisin!




Hesarin sivuilta löytyy laskuri, millä voi itse laskea uuden mallin mukaiset päivämäärät. Kuvassa meidän tilanne.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Vastapainoksi iloa

Viime aikoina täällä on tainnut tulla vain valiteltua. Ehkä sitä helpommin tulee kirjoiteltua niistä mieltä painavista asioista, ja tavallaan etsittyä itselleen edes jonkunlaista helpotusta. Sitä olenkin saanut, kiitos siis teille muutamalle kommentoijalle :)

Vastapainoksi ajattelin kertoilla niistä hyvistä hetkistä pienen miehen elämässä. Ja niitä meidän elämä oikeastaan pääsääntöisesti kuitenkin sisältää. Eniten minua hämmästyttää Eliaksen hymy, sillä tuntuu, ettei se katoa kovankaan itkun keskellä. Vaikka miten itkettää, niin maailman helpoin tehtävä on saada poika nauramaan (paitsi nukkuessa, mutta siitä ei nyt tarinoida :) ). Elias kutisee kovasti kainaloista, kyljistä ja jalkapohjista. Pieni tökkäys sormella, ja ukko nauraa höröttää täyttä päätä. Vaatteiden riisuminen ja pukeminen laukaisee luonnollisesti myös tämän ihanan höhötyksen virran. Joskus myös vaipanvaihtaminen kutittelee oikeasta kohti, ja menee ihan nauruksi koko homma. Päivän parhaat naurut saa kuitenkin yleensä heräämisen aikoihin. Siis kun aamulla herätään ekan kerran, tai menen hakemaan pikku E:n päiväunilta. Se nauru, se hymy, minkä minä saan palkakseni pelkästä näköpiiriin ilmestymisestä, on aivan käsittämättömän ihanaa. Jalat alkaa vispata, kädet alkaa sohia kohti, suu avautuu ja ulos purkaantuu iloinen naurun kiljahdus. Turhaan edes yritän kuvailla sitä tunnetta, mikä vyöryy joka kerta lävitseni. Käsittämättömän suuri rakkaus omaa lasta kohtaan. Ja tuskin edes tarvitsee, eiköhän teistä jokainen tiedä sen.

Elias on hirmuisen kiinnostunut kirjoista. Olemme lukeneet muutamia värikkäitä kuvakirjoja, ja aina vain pieni mies on yhtä innostunut. Sivuja yritetään kääntää, viedä suuhun ja läpsitään. Kaikista hassuinta on, että pikku E myös seuraa tarkkaan sormeani kun lukiessani osoittelen esineitä tai lasken sivulla olevia asioita. Yleensä myös isoveli tulee hommaan mukaan, ja osallistuu yhtä innokkaasti kirjan lukemiseen tai laskemiseen. Josta päästäänkin kätevästi seuraavaan ihanaan asiaan, veljesrakkauteen. Ihan alusta asti pikkuveli on ollut tärkeä ja rakas isoveljelleen, eikä tilanne suinkaan ole muuttunut. Nykyään myös pikkuveli suorastaan palvoo isoveljeään, ja ei voi suurinpiirtein irrottaa katsettaan veljestään, mikäli hän vain näköpiiriin sattuu. Varsinkin syömisaikaan saa tökkiä lusikkaa takaraivoa kohti, mikäli isoveli istuu toisella puolen vieressä (tykätään istua koko porukka samalla puolen pöytää meidän 8 hlön pöydän ääressä). Ja näkisittepä pienen miehen hymyn kun isoveli tulee kotiin!

Vaikka Elias ei vielä ryömi, on meno kuitenkin aika vauhdikasta noin muuten. Navan ympäri pyöritään ihan vaivatta, ja sillä tavalla tietysti myös lyhyitä matkoja edetään. Suurinta huvia on viime aikoina ollut myös kääntyminen selältä mahalle, ja takaisin. Siis monta kertaa peräkkäin. Sukan nyhtäminen on myös edelleen hyvin hauskaa hommaa, ja perusilme tätä hommaa tehdessä on alahuuli ylähuulen alla virne naamalla. Ja ne syvänsiniset silmät, ne tuntuvat aina tuikkivan iloa. Kaupassa muuten erään kerran sukka lähti todella vauhdikkaasti jalasti lentäen kaaressa suoraan vastaan kävelleen myyjän syliin!

Eli ei, ei meillä itketä todellakaan turhia (eikä edes niin paljon kuin olisi aihetta), vaan meillä asustaa ihana ja iloinen pieni mies, joka on saanut koko loppuperheen ihan pauloihinsa. Vaikka rankkaa välillä on, niin tuo hymy on sellainen lääke, millä saa paljon huolia pyyhittyä. Aika kultaa muistot joka tapauksessa, se on tullut huomattua hyvin monta kertaa tässä elämässä. Ja niinhän se pitääkin olla. Varmasti suurimpana tunteena muistoksi jää tämä valtava onni ja rakkaus, jotka meissä tällä hetkellä asustaa.

tiistai 27. elokuuta 2013

Tänään ei mene sen paremmin

Voi itku. Tänään, ja vähän eilenkin, on tullut takapakkia oireissa oikein urakalla. Taas on ihan tyhjä olo tämän allergia-asian kanssa. Kaadan edes osan pahasta mielestä tänne.

Eilen syötin Eliakselle possusosetta, joka on kuulunut ruokavalioon nyt reilun kuukauden. Sose on ollut sitä samaa kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka ja possun sisäfile -sosetta koko ajan. Koskaan se ei ole erityisemmin maistunut, mutta olen ajatellut sen olevan "maku"-kysymys. Tällä kertaa, aika ruokailun alussa, ruokaa joutui pojan otsaan ja kulmakarvoihin. Annoin se olla siellä koko ruokailun ajan, ja lisäksi kurkun imeskelyn ajan ruoan päälle. Noin reilun vartin päästä mentiin sitten pesulle, jonka jälkeen kauhukseni huomasin soselänttien jättäneen jälkeensä punaiset tarkkarajaiset ja kohollaan olevat läntit. Siis ihan samannäköiset kuin prick-testeissäkin allergiaa aiheuttavat aineet. Mitä ihmettä? Mistä ne oikein tuli? Ei niitä aikaisemmin ole tullut, vaikka ruokaa onkin sotkettu naamaan. Onko nyt allergisoitu possulle? Vai peräti soseen vihanneksille? Vai olisiko kuitenkin kyse possun syömästä viljasta? Onko sose tuntunut koko ajan pojan suussa jotenkin "huonolle", kun se ei ole maistunut? Mistä ihmeestä sen nyt selvittää?

Yö meni miten meni, ei kovin rauhallisissa merkeissä. Jopa vaipan vaihdon 4.00 aikoihin, kun se oli päästänyt läpi pissaa, ilmeisesti pojan riehuessa niin ettei vaippakaan pysynyt paikoillaan. Aamulla se sitten alkoi. Ripuli. Ensin kiinteähköt, sitten keltaiset, sitten limaiset vaippaan imeytyneet ja lopulta illalla vihreät limakakat. Ei jessus... Neljät päikkäritkin on tänään ehditty jo "nukkumaan". Pylly on karrelle palanut, punainen verestävä rantu, vaikka vaippa on heti vaihdettu lirun tultua. Ja rasvattu kyllä on. Ihmeen iloinen ja nauravainen tämä meidän pieni kärsivä ihmeemme kuitenkin on. Ilmeisesti raukkaparka on tottunut hereillä ollessa siihen, että vähän väliä masussa myllertää. Nukkuessa myllerrys lienee sitten jo niin kova, ettei uni oikein pysy silmässä. Mua niin itkettää toisen puolesta. Toisaalta, iho on ihmeen hyvässä kunnossa. Vain muutamia länttejä, lähinnä kädessä, poskissa, leuassa ja pienen pieni kyljessä.

Söin eilen toista (tai kolmatta) kertaa amaranttia (vilja). Se menee nyt tauolle. Eka kertaa söin sitä noin viikko sitten, ja ajatuksena oli kokeilla sitä ensin rintamaidon kautta. Ei ehkä hyvä idea. Vai tuliko se jostain muusta jo sopivaksi luullusta? Viime aikoinahan on kokeiltu teff ja kaakao, joita olen syönyt pienen määrän päivässä. Ehkä olin jo liian reipas kokeiluiden kanssa, vaikkakin ne olivatkin minun ja maidon kautta. Jotenkin vain kuvittelin, että kun kiinteitä menee jo näinkin paljon, ei rintamaidon merkitys olisi niin suuri. Tyhmä minä!! 

maanantai 26. elokuuta 2013

Meidän yö

Ihan kamalan tarkkoja muistikuvia ei minulla tästä(kään) yöstä ole, mutta laitan jotain pääpiirteitä tähän.

- klo 20.30 iltapuuro
- klo 21.00 iltatissi ja nukahtaminen omaan sänkyyn
- klo 23.30 huutelua, tassutus uneen
- klo 23.45 huutelua, tassutus uneen
- klo 00.30 huutoa, tassutus uneen
- klo 1.30 HUUTOA, tissiä + viereen nukahtaminen
- klo 2.30 HUUTOA, tassutus uneen vieressä (tässä kohtaa karjuttiin niin kovaa, että jopa mieskin heräsi)
- klo 4.30 huutoa, tissiä (ilmeisesti mies ei ollut nukahtanut enää edellisen karjumisen jäljiltä, koska lähti töihin)
- klo 5.50 iloista juttelua, heräämistä ja touhua
- klo 6.30 vähemmän iloista juttelua: nyt äiti ylös ja äkkiä sitten!!
- klo 9.00 "päiväunille" (en minä)



How I feel today...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Gluteeniton pizzataikina

Huppista heijaa, taas tulee ruokaohjetta. Mutta kun löytyy hyvä ohje, niin se on pakko kirjoittaa jemmaan ettei vaan pääse häviämään! Tämäkin tuli tehtyä ihan suunnittelematta etukäteen, esikoisen alkaessa kärttää pizzaa näin sunnuntaiaamun kunniaksi. Täytteet on mitä kaapista löytyi, mutta ihan syötävää tuosta kuitenkin tuli :) 

Ja tämä on siis ylivoimaisesti paras luontaisesti gluteeniton pizzataikina mihin olen törmännyt. Pohjasta tuli kuin "aito", ei yhtään liian kostea tai pehmeä. Voisin syödä vaikka pelkkää pohjaa leivän tuskassani :)

Uuniin menossa

Gluteeniton pizzapohja


3,75 dl jauhoja (suhteessa jauho:tärkkelys 4:1)
1 rkl sokeria
1 rkl leivinjauhe (käytin soodaa)
3/4 tl suola
1 tl ksantaania
1 1/2 tl kuivahiivaa (noin puoli pussia)
2 1/2 dl vettä
2 rkl öljyä


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä vesi hieman kädenlämpöä kuumemmaksi ja sekoita jauhojen kanssa hyvin sekaisin. Lisää öljy. Levitä öljytylle uunipannulle kostein käsin ja anna levätä n. 15 min. Paista pelkkää pohjaa 225 asteessa 10 min, ota uunista pois ja laita täytteet. Laita takaisin uuniin vielä 10-15 minuutiksi.

Pohjan jauhoina käytin hirssiä ja tapiokatärkkelystä. Täytteeksi omaan pizzaani heittelin savulohta, sipulia, 1 rkl tomaattikastiketta (en uskaltanut laittaa enempää), tuoretofua raasteena ja kesäkurpitsaraastetta. Hieman tuli kuivan oloinen, kun kastiketta oli niin vähän. Ehkä seuraavaksi kerraksi osaan jemmata jotain sopivampaa, kävisihän siihen ihan hyvin vaikka sokeroimaton omenasosekin tai jopa pesto (siis meille sopivista ruoka-aineista, muuthan voi heitellä mitä vaan!).

torstai 22. elokuuta 2013

Suklainen Teff-kakku

Nyt on taas kaamea leipomisvimma päällä. Tekee mieli kehitellä reseptejä koko ajan. Tässä teille hämmästeltäväksi viimeisin tuotos, mikä onnistui ihmeen hyvin maidottomaksi, gluteenittomaksi ja munattomaksi suklaakakuksi. Ja mikä tärkeintä, makukin oli hyvin lähellä sitä ihteään (nam ja slurps!). Tosin hieman epävarmaa on, sopiiko meille koko suklaa, mutta tällähän se selviää!

Suklainen Teff-kakku

2 1/2 dl Teff-jauhoja (Jytte)
1 1/4 dl kaakaojauhetta (tummaa)
1 tl soodaa
1/4 tl ksantaania

50 g tummaa suklaata (maidotonta!)
3/4 dl juoksevaa kasvisrasvaa (Flora Culinesse tms.)

1 1/4 dl ruokosokeria
2 1/2 dl sokeroimatonta hedelmäsosetta (esim. Bonne Mango, Piltti yms.)
1 1/4 dl mantelimaitoa (tai jotain muuta sopivaa nestettä)
1 tl vaniljasokeria
1 tl pikakahvijauhetta
vajaa 1 dl tapiokakiisseliä 

Valmista tapiokakiisseli. Liuota 2,5 dl vettä 1/2 dl tapiokatärkkelystä. Kuumenna hellalla koko ajan sekoittaen kunnes sakenee. Keittele hiljalleen n. 10 min. Jäähdytä. Säilytä ylijäänyt kiisseli jääkaapissa seuraavaa kertaa varten.

Sekoita jauhot keskenään. Murenna suklaa rasvan joukkoon ja mikrota n. 30 sek ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, hedelmäsose, mantelimaito, vaniljasokeri ja pikakahvijauhe rasva-suklaaseoksen joukkoon. Sekoita tämän joukkoon tapiokakiisseli (kiisseli on melko venyvää, joten määrä on noin). Lopuksi lisää jauhot varovasti sekoitellen. Kaada uunivuokaan ja paista 175 asteessa n. 20-25 min. Kakku on kypsää kun alkaa irtoilla reunoilta, sisältä saa jäädä vähän kosteaksi.

Soija vaniljakiisseli sopii tarjoiluun erinomaisesti!


Taikinassa on paljon eri aineita tuomassa makua, mutta esim. pikakahvijauheen voi jättää kokonaan pois. Samaten mantelimaito on helposti korvattavissa vaikka mehulla tai vaniljasoijamaidolla yms. sopivalla nesteellä. Tapiokakiisseli toimittaa tässä munan virkaa, mutta jos olet siitä onnellisessa asemassa, että muna sopii, niin laita ihmeessa pari munaa taikinan joukkoon (ja jätät tietysti tapiokan pois), niinkuin kunnon kakussa kuuluukin olla!

Tällä kertaa yritin mitata aineet todella tarkasti, koska yleensä minulla on vain tapana heitellä jotain taikinaan, enkä sitten saa sitä enää uudemman kerran tehtyä samanlaisena. Eikä ohjeiden muille kirjaaminenkaan sitten oikein onnistu, kun on vain suuntaa antavia määriä. Toivottavasti tällä kertaa onnistuin!

Hmm... Pitäisiköhän minun alkaa kirjoittelemaan näitä leivontaohjeita ihan eri blogiin? Tänne ne on ollut vain niin helppo heitellä muistiin...

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Jotain mätää...

Siis uskomatonta mitä kaikkea voi tulla pienelle ihmiselle (ällövaroitus!). Meidän pienen ukon päähän tuli aukileen kohdalle semmoinen "mätäpaise"(?), joka alkoi erittämään keltaista visvaa! Putsasin sitä vedellä ja Septidinillä, ja ehkä se vähän auttoi. Lopulta tulin kuitenkin (yli)hysteeriseksi (kun se on aukileen kohdalla...), ja varasin ajan lääkärille samalle päivälle. Lääkärin mielestä patti näytti märkäruvelle, mutta eihän noita muita näppyjä, ei edes pienempiä, ollut missään muualla. Arvoitus on, mistä patti on päähän ilmestynyt. Ötökän purema ? Allerginen ihoreaktio tulehtunut (se Nutrilon Pepti)? Lääkkeeksi saatiin antibioottivoide ja varuiksi myös resepti suun kautta otettavaan antibioottiin, mikäli tulehdus leviäisi. Pari kertaa olen tuota voidetta laittanut, ja patti näyttäisi alkaneen kuivua. Myöskään ihoalue ympärille ei punoita enää oikeastaan ollenkaan. Ehkei se kuitenkaan ollut hengenvaarallinen ;)

Positiivisena kokemuksena lääkäri oli todella ihana. Juteltiin vähän muitakin asioita samalla kertaa, ja sain paljon ymmärrystä ihan äitinä toiselta allergisen lapsen äidiltä (hänelläkin siis kakkonen allerginen ja huono nukkuja). Ihanaa, kun joku kysyy, että miten minä jaksan! Kieltämättä, tämä ruokavalio vie verojaan jaksamisesta. Varsinkin kun maitobaarin pitää tuottaa öin ja päivin ravitsevaa maitoa. Varsinkin se yö-kohta tässä tökkii. Viimekin yö meni aika hulinoiden, kun ukon piti huudella parin tunnin välein jotain. Ja tietty kun herää, niin tissihän se on heti mielessä. Ikävä äiti taas yrittää "totuttaa" olemaan vähemmällä syönnillä, ja tarjoaa sitä vain n. 4 tunnin välein. Tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman viikon, ja muutosta ei oikeastaan ole tullut parempaan suuntaan. On vain pari yötä tainnut nukkua vain kahdella heräämisellä, joilla molemmilla on sitten saanut rintaa. Vähän tässä olen hukassa miten edetä. Olen (melko) varma, että Elias pärjäisi kyllä ilman yösyöntejäkin, mutta toisaalta epäröin, kun onhan pienellä ukolla kuitenkin tuota massaa ja energian tarve iso. Ja se toteutus. Yleisin käytäntö lienee, että mies hoitaisi yöt jonkun aikaa. Mutta miten voin edes pyytää miestä hoitamaan yöt, kun itse olen kotona ja hän tekee pitkää päivää töissä. En mitenkään. Ehkä se on vain odotettava seuraavaa lomaa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Hirrmuisen Herkulliset Hirssikeksit

Herkkuhammasta kolotteli oikein urakalla, joten tekaisin nopeasti näitä erittäin hyväksi osoittautuneita hirssikeksejä, joissa ei ole mitään kiellettyä! 

Hirssikeksit

1 dl kuorettomia hirssinjyviä
1 dl hirssihiutaleita
1,5 dl jauhoja (hirssi/kookos/manteli yms.)
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 dl ruokosokeria
1 dl öljyä
0,5 dl (reilu) Alpro Soya vaniljakastiketta (tai vastaavaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä aineet ja sekoita (lusikalla) reippaasti sekaisin. Muotoile taikinasta palloja ja litistä ne hellästi n. 1 sentin paksuisiksi kolikoiksi. Paista 175 asteessa n. 12 min.

Jauhoina käytin 1/3 suhteessa hirssi,- kookos- ja mantelijauhoja, mutta mitkä tahansa tietysti käy. Soija-vaniljakastikkeen voi myös korvata ihan tavallisella jugurtilla mikäli maito käy, tai muulla koostumukseltaan lähellä olevaa. Taikinan tulee olle melko pehmeää ja helposti muotoituvaa, muttei liialti murenevaa, joten lisää tätä viimeksi mainittua riittävästi halutun koostumuksen saamiseksi.





sunnuntai 18. elokuuta 2013

Korvikekokeilu, osa 1

Voi vitsi. Huonolle näyttää Nutrilon Peptin (2) tilanne. Ollaan siis nyt kokeiltu vajaan viikon ajan ensimmäistä maitoallergisen korviketta tulevaisuutta ajatellen. Ensin tuli käsivarteen syheröä, sitten poskiin, rintaan ja lopulta kakka tuli vaipasta ulos löysänä limaisena liejuna. Kakka on kuitenkin ollut kiinteää jo ties kuinka kauan ennen tätä kokeilua. Lopetin Nutrilonin välittömästi ja sitä ehti mennä noin 6 päivää ja enimmillään semmoiset 6-8 mittaa. En tiedä voisiko tuo olla jotain normaalia aloitukseen liittyvää, ja oireet katoaisi käytön jatkuessa (toiveajattelua). Tai sitten se ei vaan sovi ja tilanne pahenee. Tein kuitenkin päätöksen kokeilla toista meille reseptillä annettua korviketta, Profylacia, jos siinä olisi meille paremmat ainesosat. Tiedän kyllä, että nykysuositus on vain siedättää ja siedättää näiden allergioiden suhteen, eikä tarkkaan Käypä Hoito -suositusta lukeneiden lääkärien mielestä kukaan VOI edes olla allerginen pilkotulle lehmänmaitoproteiinille, mitä siis nämä ekana kokeiltavat korvikkeet ovat. Tai muillekaan korvikkeen sisältämille aineille.  Mutta en aloita taas siitä, koska kaikki allergisten lasten vanhemmat tietävät sen suosituksen olevan vain iso kakkakikkare (ja toivottavasti ohimenevä trendi). Pelkään kamalasti, että tilanne palautuisi aikaisempaan, josta toipuminen kuitenkin kestää taas viikkoja. Ennemmin tahdon kokeilla toista vaihtoehtoa, kun sellainen mahdollisuus kuitenkin on. Nyt vain odotellaan, että ihottumat häviää ja masun toiminta normalisoituu ennen uutta kokeilua. Kortisoniakin on siis joutunut sivelemään pikkuisen iholle todella pitkästä aikaa :/

torstai 15. elokuuta 2013

Vauvauinnissa

Tänään aloitimme vauvauinnin, tai oikeammin perheuinnin. Olin todella myöhäinen ilmoittautumisen kanssa, mutta saimme kuitenkin viimeisen paikan uimahallimme perheuintiryhmään, ja olimme siis liikenteeessä koko perheen voimin. No sehän passaa!

Uinnissa Elias osoittautui todelliseksi vesipedoksi! Jopa ohjaajat yltyivät kehumaan miten innokas tämä meidän pieni uimari onkaan. Kädet ja jalat kävivät lakkaamatta ja vesi läiskyi. Mikään asento ei tuntunut olevan ikävä pienen vesipedon mielestä. Uitiin siis mahallaan, selällään ja pystyssä. Hypytettiin, pyöriteltiin, "heiteltiin" ja ilme ei kertaakaan värähtänyt apeaksi, vaan nautittiin todella paljon. Veden pinnalla lilluvat pallot olivat myös hirmuisen kivoja, vaikka ne ikävästi tuppasivatkin karkaamaan pieniltä käsiltä. Vettä kaadettiin päähän ja testattiin sukellusrefleksi, ja senkin ukko otti coolisti vastaan silmää räpäyttämättä hengitystä pidättäen. Eli refleksi tallella, vaikka eilen tuli maagiset 6 kuukautta täyteen. Ohjaaja sanoikin, ettei se refleksi yleensä kovin äkkiä katoa, eikä yhtäkkiä. Olipa ryhmässä ollut aikaisemmin 9 kuukaudenkin ikäinen aloitteleva vauvauiskentelija, jolla refleksi oli ollut tallella. Päästään siis sukeltamaankin Eliaksen kanssa muutaman kerran päästä. Ohjaaja ennusti oikein, että ukko tulee olemaan todella väsynyt uintikerran jälkeen. Eipä tarvinnut kuin autoon laittaa niin simmut painuivat kiinni. Meidän pikku uimari <3

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Me&I Syksy 2013 "must haves"

Hohhoijjaa, että piti hurahtaa näihin. Ihankun ei olis rahalle tarvetta muuallakin. Mutta kun on niin hulluna lastenvaatteisiin, niin ei sille mitään mahda. Pitäähän sitä ihmisellä joku harrastus olla äitiyslomallakin, eikös? :)

Meandissa tykkään juuri näistä isoista toistuvista kuvioista, ja aivan ihanista väreistä. Mielestäni lastenvaatteiden pitää olla iloisen värisiä, ei todellakaan mustaa tai muuten synkkää. Eikä myöskään liian vaaleaa tai pastellia. Harmikseni tämän vuoden (ulko)talvivaatteet on liian monella valmistajalla todella tummia. Suomen talvi on muutenkin niin pimeä, niin eihän ne tummat vaatteet edes erotu pimeydessä. 

Mutta tässä siis meidän valinnat :)

Esikoiselle (5 v):

Oravapaita, just meidän värejä! Tosin,
toivottavasti tuo pohjaväri on luonnossa
oranssimpi, eikä noin punertava.
Ainoastaan tuo nappilista häiritsee,
ei kauhean kiva :/
Kaikki velourinen uppoaa tähän äitiin!
Tätä ei varmaan tarvitse houkutella päälle! Arrrrr!

Joka pikkupojan unelma, poliisipipo tottakai!
Kiva yksityiskohta oranssit taskut!
Muut housut taas on peruskauraa, ruskeita, tummansinisiä, canvasta, farkkua... ei niinkään innosta täällä.

Sitten päästäänkin niihin vaatteisiin, mihin TODELLA ihastuin, eli kuopuksen vaatekaapille (6 kk):

Ihan ok, ei ehkä kuitenkaan "must have".

Velouria ja oranssia en vain voi vastustaa!

Oravat <3
 
No hei, taas velouria ja ihana pupukin taskussa!

Tämä ei yksinään niinkään, mutta Smulan-pöksyjen kanssa!

Nämä on ne ihan ehdoton "must"! Aivan
ihanat turkoosit hamsteripöksyt <3

Piraatti jumpsuit, ihquu :D

Pupuhaalari on kyllä ihan ylisuloinen.
Toisaalta, ei kauhean käytännöllinen sisävaatteena.

Ja jos tekisin hankintoja tytöille, niin ihan niinkuin muillakin mallistoilla, valikoimaa riittää!

Aivan ihana, just mun lempivärit! Tän mä ostasin
vaikka itselleni jos olisi minun koossa :D

No sitä vaaleanpunaista... :)

Vaikka keltainen ei innosta mua muuten, niin tää
on kyllä ihana!

No voi herranjestas miten ihana!
Tää olisi kiva vähän isommalle neidille.

Herrrkullinen tämäkin!

Ja taas housut peruskamaa, vihreää, pinkkiä, oranssia, tummansinistä. Ostaa kuka tahtoo :)

Tässä siis ne meidän näköiset Meandin vaatteet. Valikoimaahan on vielä puolet enemmän, joten ihan kaikkea ei meillekään ole tulossa. Tuleekos teille näitä samoja? :)

tiistai 13. elokuuta 2013

Ruokailuhommia

Meillä aloiteltiin tänään sormiruokailua, kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Pieni E sai siis ensimmäiset ruokapalat eteensä suuhun laitettavaksi. Olen ollut sormiruokailusta kiinnostunut, ja jonkun verran asiasta lukenutkin, mutta mitään isompaa ajatusta en ole tälle uhrannut. Oikeassa sormiruokailussahan vauva syö ihan itse kaiken, siis soseetkin ja puurot suuhunsa käsin kauhomalla tai itse ruokaan dipatulla lusikalla. Eikä vauvaa siis syötetä ollenkaan koskaan, vaan vauva oppii tällä tavoin nielemään palasiakin tukehtumatta ja säätelemään saamansa ruokamäärän. Koska meillä on soseita jo lusikalla syötetty, niin tuo on tietenkin jo poissuljettu kohdallamme (enkä rehellisesti sanottuna omaa tämän tyyliseen harjoitteluun vaadittavia hermoja). Ajatuksena on kuitenkin ollut ottaa vauva aina samaan aikaan pöytään muiden syödessä, ja antaa hänelle omaa ruokaa eteen tutustumista varten. Siis tuoreita vihanneksia tikuiksi leikattuna, höyrytettyjä vihanneksia yms. Tämän tyylinen ruokaan tutustuminen vaatii sen, että lapsi osaa istua syöttötuolissa pystyasennossa, joten nyt alkoi meillä olla oikea aika aloitella. 

Itseasiassa koko homma juontui mieleeni kun syötin hedelmäsosetta Eliakselle syöttötuolissa. Ukko kuitenkin huojuu vielä sen verran, ettei lusikka aina ihan osu suuhun kokonaisuudessa ja (iso)osa soseesta päätyy koristamaan pienen miehen suun ympäristöä. Kesken ruokailun E:lle tuli jostai syystä hirmuinen sormien imeskely -kohtaus, ja niitä sitten pyöriteltiin suussa käden sotkeentuessa soseeseen ihan huolella. Ilmeisesti sose tuntui sen verran hassulle ja tahmealle kädessä, että sitä sitten jäätiin tuijottelemaan samanaikaisesti pikku nyrkkiä aukoen ja sulkien. Tätä jatkui aika tovi, ja äiti sai kunnon huvitukset pikkuisen ihmetyksestä. Mun ihana hassu mies <3! Tästä innostuneena kuorin kurkun, leikkasin tikuiksi ja annoin E:n eteen ruoka-aikana. Elias kiinnostui välittömästi näistä ihmeellisistä tikuista. Ensin niitä tökittiin, sitten yritettiin saada nyrkkiin. Ikävät ja liukkaat kurkkutikut vain halusivat juosta pienen nyrkin alta pois, joten hieman äidinkin apua tarvittiin ajoittain. Mutta suuhunhan ne kuitenkin päätyivät, ja useasti. Ja yhtä useasti syliin, tuoliin ja lattialle. Sinnikkäästi nostelin niitä takaisin pienen ulottuville, kunnes lopulta niihin kyllästyttiin. Ihan pienet ikenen jäljet kurkkutikkuihin kuitenkin saatiin. Ja makukin taisi olla ihan mieluinen, kun isompia irvistyksiä ei tikut saaneet osakseene. Apua, mun pieni syö jo itse! (no maisteli ainakin :D)

On siinä jäljet, usko pois! 

Ollaan muuten edistytty jo korvikepuolellakin. Pari päivää sitten aloin lisäämään Eliaksen aamu- ja iltapuuroon Nutrilon Pepti 2 -jauhetta. Tänään jauhetta meni vajaan 3 dl verran maidoksi muutettuna, ja eilenkin yli 1 dl. Ihottumaa ei ole ainakaan vielä näkynyt (tai no ihan pieni syherö käsivarressa), ja viime yökin meni yllättävän hyvin, vain kahdella herätyksellä. Melko luksusta etten sanoisi! Ja sokerina pohjalla saimme Kelasta myöntävän päätöksen maidon korvattavuudesta. Eli kaikki hyvin silläkin saralla. Nyt vain jäädään seuramaan korvikkeen sopivuutta seuraavaksi pariksi viikoksi ilman muita uusia ruoka-aineita.


lauantai 10. elokuuta 2013

Kukkakaalirieskat

Lauantai-illan ratoksi iski ihan hirveä leivän himo. Minulle imetysdieettiin sopivaa valmisleipää kun ei ole olemassakaan, niin eihän se auttanut kuin alkaa kehittelemään nopea ratkaisu tähän himoon. Bataattirieskat lienevät allergisissa perheissä arkipäivää, joten siitä ajatuksesta oli helppo lähteä liikkeelle. Meillä kun bataatti ei tunnu sopivan, niin piti miettiä ainoastaan korvaava ainesosa. Kukkakaalia meillä menee joka päivä pikku E:n soseissa, ja äiti syö sitä taas uunijuuresten joukossa, joten bataatin korvikkeeksi muotoutui hyvin luonnollisesti juuri tämä muita ehkä pierettävä vihannes. Me vissiin vedetään sitä niin paljon, että mahamme ovat siihen täysin tottuneet. Ainemäärät näihin rieskoihin on heitetty ihan lonkalta, koska teen yleensä kaiken "musta tuntuu" -menetelmällä.  Taikinasta tulee n. 4 isohkoa (halkaisija reilu 12 cm) rieskaa.

Kukkakaalirieskat

300 g kukkakaalia 
1,5 dl keitinvettä
1 tl suolaa
1,5 tl psylliumia
0,5 dl tapiokatärkkelystä
0,5 dl kookosjauhoja
0,5 dl hirssijauhoja
1 tl ruokasoodaa
25 g juoksevaa kasvipohjaista margariinia (öljy)

Keitä kukkakaalit pehmeiksi ja soseuta ne keitinveden kanssa (sekoitin vain vatkaajalla). Lisää suola ja psyllium. Sekoita kuivat aineet ja sekoita joukkoon. Ja lopuksi margariini. Taputtele sopivan kokoisia palleroita öljytyn leivinpaperin päälle jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla reikiä. Paista 225 asteessa n. 15 min.


perjantai 9. elokuuta 2013

Riisi

Taas vaihteeksi allergiapostausta. Riisi, tuo meidän murheenkryyni. Sitä kokeiltiin taas eilispäivänä, ja vähemmän riemukkain tuloksin. Tällä kertaa minä söin riisiä pari ruokalusikallista, ja katsoin miten se vaikuttaa maidon kautta. Viime yö meni aikalailla hulinoinniksi, ja hereillä oltiin ja itkeskeltiin (hereillä minä, Elias hoiti itkeskelyn). Ja jos sanon, että tunnin välein, niin se on aika paljon kaunisteltu versio siitä. Totuus lienee lähempänä kolmea varttia, ja pisin unipätkä tuli sitten aamulla reilun tunnin. Pakko se on varmaan alkaa uskoa, ettei se sovi vaikka ihottumaa siitä ei tule. Riisi taitaa olla ainoa ruoka-aine mihin pikku E ei reagoi ihollaan, ja ainoa mistä tulee oikein kunnon masuvaivat. Eka riisikokeiluhan (Muksun riisipuuro) päättyi oksenteluun ja lääkärireissuun, tokasta (riisijauho hedelmäsoseessa) tuli yö- ja aamupäivähulinat, ja nyt (rintamaidon kautta) taas sama homma. Kuitenkin näillä päivillä ja varsinkin öillä on selkeä ero riisittömään aikaan verrattuna. Olisikohan kellään kokemusta tuosta, että normaalisti ihollaan reagoiva lapsi reagoisikin vain masullaan johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen? Kaippa allergioissa kaikki on mahdollista, mutta hassullehan tämä tuntuu... 

Ja täällä minä vaan kökin ja lueskelen aiheesta, vaikka silmäluomet painaa tonnin ja tuskin tajuan edes mitä luen, saati kirjoitan. Toivotan parempia öitä kaikille (ja varsinkin itselle)! :D

torstai 8. elokuuta 2013

Mitä muut edellä...

Muiden ihania blogin ulkoasun muutostöitä ihailtuani pistin omanikin uusiksi, vaikka onhan se talvi sieltä kohta jo taas tulossa ja teema olisi taas ajankohtainen ennemmin kuin haluaisikaan (hehheh!). Kuvan räpelsin puhelimellani, joten ihan semmoinen se ei ole kuin haluaisin, varsinkin tuo teksti näyttää lapselliselle (no mut sehän sopii...). Ja ihan hetken ajan etsiskellä mistä mikäkin väri ja fontti muuttuu. Kuvat kertovat tietysti blogin pääteemoista, ja tätä ideaa ovat käyttäneet/käyttävät monet muutkin. Mutta kaikki uusi piristää ainakin hetken aikaa, joten tässä tämä nyt sitten on! Mitäs tykkäätte? :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kirpparit: valitusta ja löytöjä

Olen kesän aikana juossut paljon kirppareilla. Haussa on ollut pääasiassa molemmille
Po.Pin paita 2 e
Småfolkin bodyt 7 e
pojille seuraavaa kokoa olevat vaatteet. Kerta toisensa jälkeen saa pettyä ja todeta saman: kirpparit on täynnä väritykseltään vaaleanpunaista vaatetta. Usean pöydän ohi saa kävellä suoraan ohi, kun siinä ei yksinkertaisesti ole yhtään muun väristä vaatekappaletta. Tottakai tytöille jo pelkästään tehdään enemmän vaatteita (tästä ärsytyksestäkin saisi ihan oman postauksen), ja niitä varmasti ostetaankin määrällisesti enemmän kuin pojille, mutta ihan aikuisten oikeasti: onko niiden KAIKKIEN pakko olla vaaleanpunaisia?? Luulisi olevan virkistävää vaihtelua jos vaatekaapissa näkyisi joku vihreä tai keltainen väriläiskä.  Vai onko ne vaaleanpunaiset vain kiikutettu sinne kirpparille kun eivät ole kavereille kelvanneet :). Kyllähän sitä tietty pojankin VOI pukea hempeisiin vaatteisiin, mutta kun en ylipäänsä tykkää sen tyylisistä, ja taidan olla sen verran vanhanaikainenkin, että se väri ei vain tunnu omalle poikieni päällä. Ei meillä vaaleansinistäkään kovin monessa vaatteessa päävärinä ole, mutta myös tummat synkät värit poislukien ruskea ovat vähemmistössä (joo-o, ei ole helppoa löytyy budjettivaatteita näillä kriteereillä). Lisäksi tuo esikoinen on jo sen verran sukupuolisuuntautunut, ettei todellakaan laita päälleen "tyttöjen" vaatteita, vaikka muuten saan vielä aika vapaasti valita hänen vaatteensa. Sanottakoon kuitenkin, että viime reissulla löysin kyllä Popin punaiset chinot esikoiselle, joista olin todella iloinen. No onneksi on olemassa nettikaupat ja alennusmyynnit, jos kirpparilta ei sopivia löydy. Molempia kun käyttää sopivasti, niin säästää pitkän pennin. 


Metsolaa: haalarit 12 e,  housut 5 e
Juuri passeli koko
Paidat Halonen & Zara 3 e
o-ou vaaleanpunainen ja lila - toivottavasti kelpaa!
Nuoremmalle herralle vaatetta on vielä kuitenkin löytynyt, ettei uutta olisi tarvinnut ostaa (no ihan pikkuisen jotain... :D). Joistain näkee heti pesulapuista, etteivät ole edes montaa kertaa päällä käyneet. Mitä isommaksi koot menevät, sitä harvemmin löytöjä tekee. Esikoisen 122 cm alkaa olla tosi harvinaisuus, varsinkin sellaiset mitä voisi vielä käyttää muualla kuin ulkohommissa. Monet vaatteet ovat nähneet pienen pojan elämää jo ehkä liikaa myytäväksi asti. Olen nähnyt todella reikäisiä, suorastaan törkyisen likaisia, haisevia ja muotonsa menettäneitä vaatteita, joita itse en kehtaisi edes keräykseen laittaa. Suosituista merkeistä yritetään nyhtää suorastaan törkeitä hintoja, vaikka vaate on kunnoltaan lumppua. Eräälläkin kirpparilla on ollut koko kesän ajan ja on edelleen yhdessä pöydässä samat Me&I paidat myynnissä törkeään 6,5 e hintaan, vaikka värit hyvä että erottuvat ja muoto on virttynyt muistuttamaan ennemmin telttaa kuin paitaa. Todella ihme (NOT), etteivät ole kenellekään kelvanneet! Ja maksan kyllä mielelläni enemmänkin kuin viisi euroa merkkivaatteesta, joka kunnoltaan on vielä käyttökelpoinen. Eli pesunukka ja haalistuma on ihan normaalia käytetyssä vaatteessa, mutta reiät ja tahrat pitää kyllä ottaa huomioon jo hinnassakin (ja jää todennäköisesti ainakin minulta ostamatta). Näiden lisäksi olen löytänyt hirmuisen läjän hyväkuntoisia Lindexin, Tutan, ym. halvempien merkkien vaatteita ihan pilkkahinnalla (0,20-1,5 e/kpl). Myös leluja (Hot Wheels -rata esikoisen suosikki), rullaluistimet, Tripp Trappin pehmusteet, vaunun hyttyssuojan jne. olen kantanut selkäväärällä kotiin. Mutta että näitä kaikkia kivoja juttuja löytää, pitää kirppiksillä käydä aika usein, ja löytää semmoinen kirppari missä myyjiä ja asiakkaita riittää sopivassa suhteessa. Meidän omalla paikallisella kirpparilla on liikaa asiakkaita myyjiin nähden, joten sieltä en ole löytänyt pipoa kummempaa. Ilmeisesti parhaat tavarat hamutaan jo myyjien asetellessa pöytäänsä. 
Me&I paita 2 e (kun uusi!)
Po.Pin uikkari E:lle 3 e (kuin uusi!)
Lindexin haalari 3 e
Me&I pupupöksyt 6 e (todella hyvät!)

Jonkun verran teen ostoja fb-kirppiksillä. Sieltä löytää paremmin semmoisia vaatteita mistä tykkää, mutta varjopuolena on tietysti hinta ja epävarmuus siitä missä kunnossa vaate tulee, tai että ylipäänsä tulee. Vielä en ole joutunut huijauksen kohteeksi, ehkä parissa vaatteessa kunto ei ole vastannut ihan sitä mitä odotin. Mutta ei siis mitään isompaa, ettei vieläkin uskaltaisi ostella. Myyntipuolella olen myynyt ihan muutamia vaatekappaleita, jotka ovat kyllä menneet hyvin kaupaksi kun hinta on ollut kohillaan :)

P.S. Miksi, oi miksi, noiden kuvien asettelu on tehty NIIIIN vaikeaksi tässä bloggerissa?!





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Imetystyynyn käyttö (meillä)

Hommasin raskauden loppuvaiheessa imetyshommiin Doomoon Buddy - imetystyynyn. Jossain vaiheessa vissiin lupailin kertoa miten se on toiminut. Ei taida olla kovin ajankohtaista enää, mutta laitan kuitenkin kokemuksiani kyseisestä vempeleestä.

Tyynyn materiaali on todella miellyttävää  ja pehmeää. Sisus painuu kasaan jonkin verran, ja on muutenkin melko pehmeää. Ilmeisesti ajatuksena olisi, että vauva makaisi kokonaan tyynyn päällä, jolloin äidin kädet jäisi vapaaksi. Alussa yritin käyttää tyynyä kuvien mukaisesti, mutta totesin etten vain osannut ja asento oli kaikkea muuta kuin rento ja miellyttävä. Onkohan vika vain käyttäjässä, vai mikä siinä oikein mättää? Tissini ei todellakaan ylttänyt vauvan suuhun ilman että kumartelin selkäni luonnottomalle kaarelle alaspäin. Muutaman käyttökerran jälkeen otin tavaksi laittaa pikku E:n pään makaamaan käteni varaan, kun taas käteni nojasi tyynyä vasten. Tämä oli parempi, muttei kuitenkaan riittävän hyvä. Käsi painoi varmasti myös lapsen korvaa, koska käteeni jäi korvanlehden kuva. Esikoista imetin aikoinaan pelkän tavallisen tyynyn avulla, eli lapsi makasi tyynyllä ja minä kannattelin sitä. Tämä tyyli oli minusta kuitenkin todella hyvä ja helppo, joten jossain vaiheessa otin imetyshommiin sen samaisen tyynyn. Tällä kertaa kuitenkin sillä tavalla, että imetystyyny on sohvalla istuessani selkäni takana kaarella molemmille sivuille, ja tyynyä kannatteleva käteni on imetystyynyn varassa. Nojaan siis hieman sinne suuntaan mitä puolta syödään. Siinä asennossa jaksaa olla pitkäänkin, ja varsinkin alussahan noita imumaratoneja saattoi olla harva se ilta. Tällä hetkellä ukko hörppäsee masun täyteen alle 5 minuutin, jos siinä kestää sitäkään.

Mutta turha ostos tyyny ei suinkaan ollut. Se sohvan kohta missä imetystyyny on, on meidän talon ylivoimaisesti suositun istumispaikka, ja ohitti siis pitkän divaanikohdan. Tyyny selän takana on todella miellyttävä, ja siihen pystyy menemään rönöttämään vaikka miten päin. Lisäksi kun vetäsee yhden tyynyn pään polviensa päälle, saa todella näppärän läppärialustan surffailla. Ja esikoinen taas menee makaamaan tyynyn keskelle pää toisen pään päällä ja jalat toisen pään. Nykyään, kun yritän käyttää tyynyä siihen tarkoitukseen mihin se on hommattu, saa ensin hätistellä talon miehiä pois paikalta. Mieskin yltyi kehumaan miten mukavaksi se tekee istumisen sohvalla. Pitäisi siis varmaan hommata toinen tai kolmaskin, että saisi jokainen omansa :D


5,5 kk taitopläjäys

Onpa taas jäänyt kirjaamatta ylös mitä meillä osataan ja mistä tykätään. Nyt aivonystyrät savuamaan (helppo homma näillä yöunilla... :P )!

Osataan ja tykätään

- osaa kääntyä molempien kylkien kautta selältä vatsalleen
- osaa lepuuttaa päätään maassa, eikä ala raivoamaan kun niskat väsyy
- osaa myös kääntyä takaisin selälleen hallitusti (tosin tekee tätä harvemmin)
- pyörii napansa ympäri lattialla ollessan ja tavoitellessaan äidin sinne tänne ripottelemia leluja
- nostaa pyllyn konttausasentoon, samaten pää nousee käsien varassa, muttei koskaan yhtäaikaa. Ja ei siis vielä ryömi.
- katselee todella tarkkaavaisesti mitä muut tekevät
- tästä syystä viihtyy sylissä paljon mieluummin
- tuijottaa vieraiden ihmisten naamoja todella pitkään ja hieman huolestuneena. Alahuuli alkaa rullata itkun lähestyessä.
- juttelee paljon, yölläkin unissaan. Sama homma naurun kanssa. Takuuvarma naurukohtaus tulee kaulaan pussailusta ja pörinästä <3
- hyppyjalkaa vipattaa ainakun ottaa kainaloista kiinni ja pistää pystyasentoon (auts, mun kädet... :D)
- tykkää hyppykiikusta, mutta ei jaksa muutamaa minuuttia pitempään
- sukkien ja varpaiden nyhtäminen on ihan feivorit hommaa! Ukko on aina selällään tai kyljellään ollessaan tässä kyykkyasennossa. Lempiasento saanut nimen "mannaryyni kyykyssä"
- nappaa kiinni äidin ihanan pitkistä suortuvista heti tilaisuuden tullen (au-au-au!)
- istumaan nousu on kovasti treenissä. Sitteriin kun laittaa niin aina vähän väliä pitää pungeta istuma-asentoon. Vielä ei kuitenkaan pysy siinä tukematta.
- kun nukkunut riittävästi, herää yhtenä hymynä ja juttua täynnä, kun taas huutamalla herännyt joutaa takaisin unille
- vie suuhun kaiken (ne varpaatkin), niinkuin tietty ikään kuuluukin
- osaa laittaa soivat lelut soimaan, ja räpeltää luukkuja yms.
- luultavasti tunnistaa nimensä (tai sitten reagoi äänensävyyn millä se sanotaan :) )
- ja se isoveli on ihan paras <3




Huolto

- kiinteät neljästi päivässä
- viljana hirssi
- lihana kana ja possu
- hedelmä- ja marjasoseet (mansikka ei) näyttävän käyvän kaikki
- vihannekset haastavampi koska poissa peruna, bataatti ja porkkana, myös herne
- lemppariruokaa on mango-hirssipuuro
- yösyönnit edelleen 2-3 kertaa yössä aika tarkalleen 3 tunnin välein. Kuvioihin mukaan tullut palosireenimäinen huuto, johon tissiäkään ei huolita.
- kakka tulee enää korkeintaan kerran päivässä. Nähty jopa 3 päivän kakkaamattomuus. Kakka kiinteää, ja pysyy vaipassa <3
- päivittäiset rasvaukset edelleen rutiinia, mutta ihottuma on todella hyvin hallinnassa. Vain pientä syheröä havaittavissa, välillä jopa oireeton.
- imetys on muuttunut haastavammaksi pienen miehen kiinnostuttua ympäristöstään. Pieninkin äännähdys isoveljen suunnasta (tai ylipäänsä joku mielenkiintoinen juttu), ja koko toimitus loppuu ja saa äidin epätoivoisesti yrittämään saada suihkuava tissi takaisin suuhun, tai edes joku rätti sen eteen.
- rytmi - siis mikä rytmi? kahden lapsen kanssa arjen rytmitys ei, yllätysyllätys, olekaan niin helppoa kuin yhden. Joskus meillä on jopa sellainenkin, pari päivää :) 
- periaatteessa kahdet päikkärit 2-3 tuntia jos ollaan kotona, mutta jos käydään jossain autolla (kaupassa tms.) niin päivä ihan sekaisin ja nukkuu korkeintaan yhdet päikkärit
- korvike edelleen aloittamatta (mikä tässä nyt maksaa...?)



Äiti

- rakastuu päivä päivältä enemmän (näkyy olevan vieläkin mahdollista) omaan pörisijäänsä
- kliseisesti sanottuna: on väsynyt, mutta onnellinen. Ajatus takkuaa ja lauseet on varmaan välillä vaikeaselkoisia. Mutta hei, ei mun tarttekaan ratkaista maailman ongelmia! Saa olla aivot tyhjäkäynnillä ihan hyvästä syystä :)
- kierto käynnistymättä (JEEEE!!!) Kyllä ne sieltä, todennäköisesti ihan liian pian..
- tukkaa tippuu (saisi jo loppua!!!) lattiat, viemärit, harjat kiittää...
- imetysdieettaa edelleen. Eliaksen possusose muuten maistui taivaalliselle (possun sisäfile, kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka), mitä mun makuhermoille on käynyt...?
- haluaisi saumurin, että saisi ommeltua paremmin vaatteita


Herkkuja on siinä vähänlaista... teetauko hirssikeksien kera