maanantai 25. maaliskuuta 2013

Isoveli

Minulta on paljon kyselty siitä miten isoveli on suhtautunut vauvan tuloon. Se oli asia, mitä itsekin jännitin todella paljon raskauden aikana. 

Olemme ottaneet isoveljen mukaan vauvan odotukseen heti alusta lähtien. Vauvan tulosta kerroimme heti, kun verikokeen tulos varmisti raskauden. Esikoisemme oli myös mukana varhaisultrassa katsomassa pikkuveljen sydämen sykettä. Kotiin hommatulla kotidopplerilla kuuntelimme vauvan sydämen jumputusta useasti noin viikosta 12 alkaen yhdessä tulevan isoveljen kanssa. Ja samalla dopplerilla kuunneltiin myös kuulostiko isoveljen syke samalta. Se oli hauskaa! Heti alusta lähtien isoveli oli innoissaan tulevasta vauvasta, ja ei olisi millään malttanut odottaa vauvan tuloa. Ja 40 raskausviikkoa on TODELLA pitkä aika tuommoiselle 4-vuotiaalle kun ei siitä ajantajua oikein ole, joten useamman kerran viikossa sai vastata kysymykseen "milloin se vauva oikein tulee?" Toisaalta, oli se kyllä pitkä aika odottavalle äidillekin! Olisihan sitä tietoa voinut pidempäänkin pantata, jotta esikoisen odotus ei olisi ollut ihan niin pitkä, mutta se ei vaan tuntunut meistä luontevalta. Siis tavallaan salata häneltä näinkin tärkeää asiaa. Tuleva isoveli teki odotusaikana paljon suunnitelmia siitä, mitä hän tekisi sitten vauvan kanssa kun hän olisi maailmassa. Niihin kuului mm. pikkuveljen kanssa Stigalla laskeminen. Tottakai hieman oltiin myös huolissaan siitä ottaako vauva sitten hänen lelujaan, mutta oli kovin tyytyväinen kun kerroimme ettei näin ihan heti ainakaan käy. Onneksi hän ei tunnu kovin pettyneelle, vaikka leikkikaveriksi ei vauvasta vielä ole. Ehkä sitten parin vuoden päästä :)

On hauska huomata miten esikoinen seuraa tarkasti miten me vanhemmat suhtaudumme ja kohtelemme vauvaa. Isoveli puhuttelee vauvaa "pötkyläksi" ja "rakkaaksi", niinkuin mekin. Vauvan herätessä uniltaan esikoinen ryntää katsomaan venyttelevää ihmettä ja toivottaa "Huomenta rakas pötkylä" , niinkun minulla on usein tapana. Kuulostaa vaan niin hauskalle tuommoisen pikkuvanhan nelivuotiaan suusta <3. Jos vauva alkaa kitistä, huolehtii tämä suojeleva isoveli myös siitä, että äiti alkaa syöttämään pikkuista: "Äitii, vauvalle tissiä suuhun!!". Ja äitihän tottelee. Isoveli on ollut oikeastikin isona apuna vauvan hoidossa: vie vaipat roskiin, tuo vauvan peiton pyydettäessä, laskee kylpyveden iskän avustuksella ja haluaa vähän turhankin innokkaasti työntää vauvaa vaunuissaan.

Mustasukkaisuutta ei siis ole ollut oikeastaan ollenkaan ilmassa. Vielä ei ole siis kuulunut sitä kuuluisaa toivetta palauttaa vauva takaisin sairaalaan. Olemme tietysti pyrkineet siihen, että muistaisimme sanoa isolle pojallekin joka päivä miten rakas hän meille on huolimatta siitä, että pikkuveli vie niin paljon äidin aikaa. Kun istun imettämään, on isoveli keksinyt miten saa samalla minun huomion jaettua. Usein siis luen hänelle kirjaa tai pelaan toisella kädellä jotain peliä, vaikka ihan aina silmät ristissä ei huvittaisikaan. Mutta kun tietää miten tärkeitä tämmöiset hetket on, niin kyllä jaksaa. Ja saa kuitenkin välittömänä palkintona molemmat pienet miehet tyytyväiseksi :)

Tälläistä täällä näin viiden ja puolen viikon kokemuksella. Toivottavasti isoveli jatkaa yhtä ylpeänä pikkuveljestään kuin tähänkin asti. Onhan se iso asia saada sisarus, kun muillakin kavereilla on!

Tällä hetkellä olemme matkalla mummolaan, ja siellä järjestettäviin kastajaisjuhliin ja niiden valmisteluihin. Olen saanut suurinpiirtein tarjottavat suunniteltua, ja paljon piti jättää vaihtoehtoja väliin, kun eihän niitä kukaan jaksaisi syödä. Tehtävää on silti aika paljon, koska teen kaiken itse mummon vauvanhoito ja esillepano avustuksella. Palaan siis seuraavan kerran kastejuhlien tunnelmissa!




tiistai 19. maaliskuuta 2013

Arjen ensimmäinen päivä ja 1 kk neuvola

Eilen oli meidän perheellä se päivä kun aloitetaan arki. Tähän mennessä mies oli ollut kotona isyyslomalla, ja apuna uuden perhe-elämän opettelussa. Vaikka toki teki paljon ulkotöitä, kun kerrankin oli aikaa, mutta siis periaatteessa saatavilla tiukan paikan tullen.

Ekalle arkipäivälle oli meillä sovittu Ihmeen 1 kk neuvola. Hyvin sinne selvittiin ja vielä ajoissakin kaikkine syöttöineen ja pukemisineen. Painoa oli Ihme kerännyt samaan malliin kuin aikaisemmassakin punnituksessa, eli 300 g/viikko, ollen kokonaisuudessaan nyt 4730 g. Mitta otettiin ekan kerran sitten sairaalan, ja sitä oli 55,8 cm! Siis lähes 5 cm lisää kuukaudessa. Ilmankos alkaa 56 cm bodyt olla hieman liian lyhykäisiä pukea päälle :) Uusia taitoja katseltiin, ja hyvin pää seurasi neuvolan hymynaama kuvaa. Lisäksi ihan pientä juttuakin on alkanut tulla, mitä olenkin jo kovasti odotellut. Pienen jutustelu on niin ihanaa kuunneltavaa <3. Käynnistä kirjattiin: Lisämaidot jääneet pois. Rintakumin avulla syö. D-vitamiinia saa. Hormoninäppylöitä lähinnö kasvoilla. Napa siisti.

Lisämaidon jätin siis pois noin viikko sitten kun alkoi niitä pieruvaivoja tulla. Ensimmäisen yön jälkeen, joka oli lähes pieruton, olin ihan voitonriemuinen kun ajattelin löytäneeni syyllisen. Mutta ei, seuraava yö oli ihan yhtä pierukas. Lisäksi en huomannut, että lisämaito unia olisi mitenkään merkitsevästi pidentänyt, joten suottapa sitäkään sitten "väkisin" juottaa. 

Rintakumit tosiaan vieläkin käytössä. Ollaan yritetty opetella ilman, mutta pienokaisen imuote ei oikein ole mallillaan. Kumilla rullaa mallikkaasti alahuulensa ulospäin rullalle, ja imee maiskuttelematta. Mutta otetaanpa kumi pois, niin alahuuli on sisäänpäin rullalla ja imuote on todella kapea. Lisäksi ote irtoaa vähän väliä ja edessä on taas uudelleen otteen asettelu. Ei riitä hermo tähän ainakaan vielä. Katsellaan jos ote paranisi "itsestään", ja jos ei niin sitten mennään näin. Maitoa kerran saa riittävästi, niin en minä mitään haittaa niistä keksi (tietty niiden kanssa pelaaminen, mutta ei tuo nyt niin vaikeaa ole). Esikoisen kanssa päästi kumeista eroo 5 viikon jälkeen, mutta tämä tapaus näyttää vähän haastavammalle.

Hormoninäppylöitä on tosiaan naama täynnä. Suoraan sanottuna aika ilkeän näköisiä, ja toivottavasti alkaisi tilanne kohta vähän tasoittua. Eihän niistä tietysti muuta haittaa ole kuin kosmeettista.

Napa irtosi 15 päivän ikäisenä, eikä erittänyt enää sen jälkeen mitään. Nyt on todella siisti, eikä sitä ole tarvinnut putsata enää moneen viikkoon.

Seuraava käynti onkin sitten 6 viikon lääkärikäynti. Samalla reissulla pitää muistaa pyytää lisää antibioottisilmätippoja, koska niitä kuluu edelleen ahtaiden kyynelkanavien takia. Pisin jakso tähän mennessä on 4 päivää ilman lääkettä ennenkuin rähmiminen alkoi uudelleen. Tosin onneksi vain toinen silmä oireilee.

Äidillä olisi ristiäistarjoilut suunniteltavana. Normaalisti olisin ihan intona jo suunnitellut kaiken monta viikkoa sitten. Mutta jostain syystä nyt ei vain nappaa. En tajua mikä minua vaivaa. Kämppäkin paljastaa tässä muuten niin ihanassa auringonvalossa karmean pölykasan joka nurkasta ja pinnalta. Puhumattakaan ikkunoista. Mutta siivoamista en jaksa edes ajatella, hyi olkoon. Onneksi ristiäisjuhlat järjestetään mummolassa, joten senkin voi skipata "hyvällä" omalla tunnolla.



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pieruvaivaa, mistä?

Mä oon jotenkin tosi huono tässä. Siis en osaa oikein yhdistää mikä ruoka-aine minun ruokavaliossani aiheuttaa pienelle Ihmeelle vatsanväänteitä. Vai onko se minun maito edes mikä paukkuja aiheuttaa, vai ihan vaan "normaalia" suoliston kehittymättömyyttä. Täällä siis piereskellään koko ajan, ja vaipassa on myös valehtelematta KOKO ajan, enemmän tai vähemmän, keltaiset ryynit. Päivällä pierut virtaa vapaasti, eikä niistä selkeestikään kärsitä. Mutta sitten aamuyöstä noin kahden-neljän jälkeen alkaa se kiemurtelu ja paukuttelu. Ja joskus jopa pikkuisen itkeskelläänkin. Siis ihan tosi vähän, lähinnä voi ehkä kuvailla sitä ennemmin kitinäksi. Tämä kitinä tulee siis läpi unen parina nyyhkäisynä ja loppuu itsestään kiemurtelun ja paukuttelun kera. Ihme rauhoittuu kun tarjoan rintaa, mutta nukahtaa parin imaisun jälkeen ja tyrkkää tissin ulos. Sitten nukutaan hetki ja aletaan taas kiemurrella ja paukutella. Tämä hetki voi olla kaikkea vartin ja tunnin välillä. Aamuyö menee siis aika katkonaisilla unilla. Ei tämä sinänsä minua kamalasti häiritse, sillä menen nukkumaan jo aikaisin, samaan aikaan kuin Ihmekin, eli yhdeksän-kymmenen välissä (paitsi nyt ei nukuta kun nukuin parin tunnin päikyt). Eli eka unipätkä kyllä riittää pitämään riittävän virkeänä, ja päiväunet viimeistään korjaa tilanteen. Ihme kun tosiaan nukkuu kolmet päikkärit, joista kahdet ovat vähintään 3 tuntia. En siis voi missään nimessä valittaa tätä tilannetta omalta kantiltani.

Mutta siis ne ilmat masussa. D-tippa teoriaan en usko, koska vaivat alkoivat pari viikkoa tippojen jälkeen. Ja rehellisyyden nimissä pitää vielä tunnustaa etten ole edes joka päivä muistanut niitä antaa. Ja silti aamuyöstä on paukuteltu ja nyyhkitty. Ja se minun ruokavalioni. Syön mitä sattuu iltaisin, en mitään samaa joka ilta tai erilaista kuin päivällä. Ja millä aikataululla ruoka-aineet edes vaikuttavat maitoon? Tunnin viivellä? Puolen päivän? Voiko ne pierut kuitenkin tulla vain siitä, että ukko nukahtaa yöllä syötyään, enkä siis raaski nostaa toista olalle röyhtäisemään. Tosin paukutellaanhan sitä päivälläkin, niistä ei vaan kitistä. Tai sitten ilma vaan poistuu kivuttomammin päivällä kun pikkuista liikutellaan ja kanniskellaan enemmän. Äh, mikä lie. Syitä lienee kaikki yhdessä tai ei mikään. Luultavimmin aika on se paras lääke tässäkin.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kahden suklaan sydänkakku

Testasin nyt tekniikkaa, jolla hyydytän keskelle kakkua kokonaisen sydämen. Melko hyvin onnistui ja aine määrätkin menivät tasan molempiin lokeroihinsa kerrasta :) Kakku on tehty 25 cm säädetyllä rengasvuoalla ja 20 cm sydän-reunavuoalla. Mietin kummin päin tekisin täytteet, ja päädyin tähän ratkaisuun, koska ajattelin tuon sydänvuoan irrotuksen olevan helpompaa näin päin. Haittapuolena valkoista täytettä levisi jonkun verran sydämen päälle, joten ehkä seuraavaksi kokeilen tehdä tämän toistepäin. Sitten tiedän kummin päin tämä toimii paremmin. 

Kakkupohjan teen itse aina "kaikkea samanverran" -systeemillä, joten tarkkoja määriä minulle ei ole tuohon antaa.


Kahden suklaan sydänkakku

Pohja:

3 munan kakkupohja
tai
keksipohja (n. 400 g keksejä + 50 g voita)

Suklaa sydän:

1 prk Flora Kuohua
2 pkt Marabou Philadelphiaa
vaniljasokeria
(kaakaojauhetta maun mukaan)
2 prk suklaavanukasta
4 liivatetta
tilkka kahvia liivatteen liuottamiseen

Valkosuklaa reuna:

1 prk Flora Kuohua
130 g valkosuklaata sulatettuna
250 g maitorahkaa
vaniljasokeria
4 liivatetta
tilkka vettä liivatteen liuottamiseen

1. Kostuta kakkupohja tai taputtele keksipohja tarjoiluastian päälle. Laita reunavuoat paikoilleen.


2. Valmista ensin suklaatäyte. Vaahdota kerma, lisää loput aineet ja vatkaa hyvin sekaisin. Lisää viimeiseksi liotettu liivate liuotettuna kiehuvaan kahviin ja sekoita tasaiseksi. Lisää liivateseos kermaseoksen joukkoon ja kaada koko homma sydänvuokaan. Anna hyytyä kylmässä muutama tunti. Irrota sydänvuoka varovasti.


3. Valmista seuraavaksi valkosuklaatäyte. Vatkaa kerta, sulata suklaa (esim. mikrossa), lisää se ja loput aineet ja vatkaa sekaisin. Sekoita liivatehommeli sekaan ja vatkaa tasaiseksi. Kaada seos reunoille tasapintaan sydämen kanssa. Anna hyytyä taas muutama tunti.


4. Irrota reunavuoka ja syö kiireesti ennenkuin muut ehtii!  :)


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kapalointi rocks!

Pienen Ihmeen ekat 2 viikkoa meni aika helposti.  Syötiin, nukuttiin ja kakattiin. Kolmannen viikon alussa päiväaikainen virkeystila kasvoi selkeästi, eikä uni tullut silmään ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, vaikka äidin silmissä haukotteleva pienokainen olisi selkeästi ollut unta vailla. Kädet kävivät vimmatusti niin, että koko pieni mies hytkyi. Tuttia yritettiin suuhun laittaa monesti, mutta aina se vaan pulautettiin pihalle. Jota seurasi sitten tietysti pienoista kitinää, kun uni ei tullut. Syliin Ihme nukahti kyllä heti (kun pidin käsistä kiinni), mutta tähän en halua lastani totuttaa, niinkin ihanaa kuin se olisikin. Uni kun ei sitten enää jatku kun lapsi lasketaan sänkyynsä ja pois sylin lämmöstä. Kantoliina saattaisi olla tietysti hyvä ratkaisu tähän, mutta jostain syystä arkailen sen kanssa. Pelkään, että lapsi tipahtaa sieltä liinasta jos en ole sitonut liinaa oikein, enkä kuitenkaan uskaltaisi kuin seisoa tai istua paikallani lapsi liinassa. Luultavasti tämä on ihan hölmö pelko :)

Eräänä iltana olin taas tissittelyn ja lisämaidonkin jälkeen nostanut tipahtelevaa tuttia Ihmeen suuhun lähes tunnin ajan. Sitten muistin kapaloinnin! Sehän se rauhoitti esikoisenkin, kun kädet kävivät vimmatusti ja uni häiriintyi. Varsinaista kapaloliinaa minulla ei ole, joten kääräisin pienokaisen äitiyspakkauksessa tulleeseen täkkiin mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Siis täkki poikittain sängylle, lapsi 1/3 kohdalle ja täkin reuna vähän niskan yläpuolelle. Sitten vain lyhyempi reuna käden ja masun yli selän alle niin että vastakkainen käsi jää vielä kapaloimatta. Ja sitten toiselle reunalla sama homma, nyt molempien käsien ja masun yli ja kiepautetaan selän alle. Ja sitten vain koko pieni pötkö sänkyyn. Jalkapäälle en tehnyt muuta kuin käänsin sen ylös sängynpäätyä vasten. Ja kappas, Ihme sammui samantien :) Olisihan se pitänyt tajuta ja muistaa, että vauvat rakastavat tuommoista kohtumaista puristusta! Tällä systeemillä pieni Ihme on nukahtanut lähes välittömästi nyt kolmen päivän ajan, ilman tuttirumbaa. Kapalointi on vanha hyvä systeemi, joka toimii täydellisesti :)

Täällä on/oli tiheän imun kausi. Muutaman yön ajan Ihme heräsi syömään 3-4 kertaa aikaisemman 1 sijaan. Onneksi öisessä nukahtamisessa ei ole ollut vielä ongelmia, vaan uni on tullut lähes välittömästi tankkauksen jälkeen. Viime yönä mentiin taas yhdellä syönnillä, joista eka unipätkä oli jopa 6 tuntia! Illalla tankattiin kyllä siihen malliin, että en sinänsä yhtään ihmettelekään tuota noin pitkää unipätkää. On muuten aika reipas olo tällä hetkellä kun on saanut nukkua noin monta tuntia putkeen.  Luulenpa, että päiväunet jäävät tänään väliin!

Tässä muuten se "oikeampi" tapa kapaloida vauva. Tuota minun tapaani monet sanovat toimimattomaksi, mutta meillä se ainakin on pitänyt kädet kapalon sisällä. Ehkä se, että käytämme peittoa eikä ohutta vilttiä auttaa asiaa. Ja tietysti se, että pieni Ihme ei edes yritä viuhtoa itseään sieltä irti, niin mukavaa siellä on <3. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Maito on my mind...

Hurjaa miten aika menee nopeasti pienen kanssa touhutessa! Ikää täällä on 2 päivää vajaa 3 viikkoa, vaikka tuntuu että vastahan me kotiin tultiin sairaalasta. Arki ei ole varsinaisesti päässyt vielä alkamaan, kun mies on ollut kotona kanssamme, ja on vielä seuraavankin viikon. 

Tänään meillä oli pienen Ihmeen kanssa oikein reissupäivä. Ensin kävimme lääkärissä näyttämässä uudelleen rähmimisen aloittanutta silmää, ja sitten neuvolassa punnituskäynnillä. Molemmissa saatiin hyviä uutisia. Silmä rähmii siis kyynelkanavan ahtauden takia, eikä liity korva- tai keuhkotulehdukseen. Sinänsä helpotus, mutta toisaalta nyt saa valmistautua siihen, että silmätippojen tiputus tulee meille molemmille vähän liian tutuksi. Luonnollisestikaan se ei ole mitenkään mieluista. Neuvolassa taas vaaka pysähtyi huimaan 4120 g lukemaan, mikä tarkoittaa 300 g painonnousua edellisestä 8 päivän takaisesta punnituksessa. Sain siis maidon tuottajana synninpäästön ja kevyemmän omantunnon alkuvaikeuksien jälkeen :). Helppoa imetys ei vieläkään ole, mutta selkeästi paranemaan päin. Ja nyt kun sai vielä näin hyviä uutisia, niin se auttaa jaksamaan tätä "taistelua"  jatkamisen puolesta. Mutta ymmärrän ihan täysin niitä, joilla ei imetys vain onnistu. Ei se kenestäkään huonoa äitiä tee. Jokaiselle lapselle oma huolehtiva äiti on se paras mahdollinen äiti riippumatta siitä miten lapsensa ruokkii. 

Viime postauksista voi siis päätellä, että elämä täällä pyörii suurinpiirtein tissien ja imetyksen ympärillä. Paljoa muuta ei tällä hetkellä päähäni mahdu. Pieni aikahan tämä kuitenkin on ihmisen elämässä, ja kohta tämäkin hetki on vain hento muisto ajatuksissa. Jospa tässä seuraavissa postauksissa saisi muutakin kirjoiteltua, vaikka jotain leipomishommia. Olen nimittäin leiponut lähes joka päivä, ja kaikki on tullut syötyäkin ( no en nyt sentään yksin). Lieneekö tämä hyvä tankkaus tasapaino osasyy maitomäärän kasvamiseen :)