perjantai 23. lokakuuta 2015

8 kk

Meidän pienimmälläkin pojalla menee jo lujaa! Varsinaisesti ryömimisen taidon Viljami oppi isoveljiensä tapaan 7,5 kk iässä, mutta vauhtia varpaisiinsa enemmän on saanut vasta viime aikoina. Tässä on siis saanut muistutella itseään siitä, mitä kaikkea pitikään kerätä pois ryömivän tehopakkauksen saatavilta. Viljami on osannut mennä konttausasentoon jo 6 kk iästä lähtien, mutta siinä eteneminen ei ole vielä saanut tuulta alleen. Istumaan poju pääsee jo lattialla hyvin itsekin, ja pysyy hyvin tukevasti siinä ilman pelkoa että keikkaisi hallitsemattomasti nurin. Hampaita on edelleen suussa vain kaksi, mutta niitä on kyllä ikävästi käytetty imetyshetkissä äidin suureksi tuskaksi. Onneksi puremisen viehätystä kesti vain muutaman päivän, ja ilmeetön maitobaarin piilottaminen ilmeisesti meni hyvin nopeasti perille, ja se loppui siihen.  Lievän kuumeisen rintatulehduksen pureminen kyllä sai aikaan, mutta onneksi se meni ohi kotihoidolla. Ruoka maistaa Viljamille hyvin. Suurin osa lusikoidaan suuhun, ja sormiruokana menee lähinnä maissinaksuja ja leipää. Kurkku ja banaani tuntuvat sormissa liian kivoille, ettei niistä jää enää mitään suuhun laitettavaa innokkaan tilsimisen seurauksena. Ja olen mennyt sieltä mistä aita on matalin tällä kertaa. Eliaksella ei ollut yhtään sopivaa valmisruokaa, joten nyt olen ottanut ilon irti lastenruokaosastolla ja ruokkinut kuopuksemme lähes ainoastaan valmisruoilla (ooämgee, sanoo varmaan siellä joku ;) ). Tosin tällä viikolla alkoi tuntumaan, että valmisruokailu saisi riittää ja tekaisin hetkessä viikon ruoat valmiiksi pakkaseen. Onhan se tosi nopeaa ja kätevää sekin, lähes kuin valmisruokaa sitten lämmittää lapselleen ;) Karkeat ruoat eivät ole vielä saaneet hirmuisen hyvää vastaanottoa, vaan palaset kiertävät ikävästi kurkussa ja saavat pikkuisen kakomaan. Noh, tässähän sitä treenataan pikkuhiljaa! Yöunet menevät edelleen samalla mallilla, parin tunnin välein heräten. Muutosta pitempiin väleihin on kyllä saanut  parina yönä kun on menty parilla herätyksellä, mutta ne ovat todellakin harvinaista herkkua. Mitään kiirettä ei meillä ole yövieroitukseen tällä hetkellä, niin lyhyt tämä vauva-aika kuitenkin on että varmasti ehtii myöhemminkin! Olen huomannut, että en tarvitse enää niin paljoa unta kuin esikoisen aikaan, liekö ikä, vai Eliaksen vauvavuosi valmentanut minut nukahtamaan syvään uneen sekunnissa tarpeen tullen ja ottamaan kaiken irti niistä vähistä unihetkistä.

Mitat tottakai kävimme neuvolassa kuulemassa:
9910 g / 71,5 cm / 46 cm

Lääkäri kirjasi monisanaisesti: kasvaa ja kehittyy hyvin, kaikki OK!

Eipä minullakaan siihen lisättävää juuri ole ;)

Ja hieman Eliaksen höpinöitäkin ;) Elias on vihdoin alkanut puhumaan! Ja ihan käsittämättömällä tahdilla tekstiä tuleekin. Parissa viikossa mentiin yhdestä sanasta päivässä kolmen sanan lauseisiin, ihan uskomatonta! Nyt saakin sitten väitellä omapäisen tenavan kanssa joka hetki kaiken maailman asioista. En muistanutkaan miten ihanaa on höpötellä tuommoisen pikkuisen kanssa ja miettiä mitä ihmettä siellä päässä tapahtuukaan ja miten ihania oivalluksia sanoiksi puetaan. Mahtavaa! Kovin kohteliaaksi Elias on hämmästyksekseni myös oppinut vaikkei sanoja ole aikasemmin tullutkaan. Kiitos on ehkä ahkerin sana mitä meillä käytetään päivän aikana :)

Elias käy kahtena päivänä viikossa kerhossa, pari tuntia kerrallaan. Kerhopäivää odotetaan innokkaasti ja siitä höpötetään koko aamu innokkaasti kun sen aika on. Paljoa ei poju taakseen katsele kun käyn touhumiehen sinne viemässä, eikä ikävoity olla ollenkaan. Onhan se kivaa että pääsee vähän puuhaamaan erilaisia "ison pojan" touhuja kavereiden kanssa!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

6 kk kuulumiset ja vähän E:n allergiastakin

... Oli ja meni, taas ;)

Mitoilla käytiin neuvolassa pikaisesti. Samaten hammashoitajalla tarkittumassa olematon purukalusto. Ohjeet eivät ole ehtineet muuttua tässä Eliaksen ja Viljamin välissä, joten hammasjututkin on vielä tuoreessa muistissa. 

"Hyväntuulinen vesseli. Rintamaidolla kasvanut ja nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Motoriikka ikätasolla. Käsien käyttö symmetristä. Iho kunnossa."

9250 g
69,5 cm
45,2 cm

Viljami on siis topakan kokoinen vauva. Monesti ihmiset päätyvät ihastelemaan Viljamin hyvin muodostuneita käsivarsia ja takapuolta. Niissä onneksi riittääkin ihasteltavaa ;)

Uusia taitoa opittiin vielä 6 kk puolella. Kaikeksi yllätykseksi Viljami pukkasi alaosastolle kaksi hammasta, enkä yhtään osannut niitä sinne odottaa. Paljoa ei poju niitä ole valitellut, ja yötkin ovat sujuneet samoilla 4-8 herätyksellä niinkuin ennenkin. Millään muulla Viljamia ei saa yöllä hiljaiseksi kuin maitobaarilla, ei auta tassuttelut eikä hyssyttelyt. Pitkään ei myöskään viitsi odotella, koska lopulta herää isoveljetkin huutoon ja sitten ei kukaan todellakaan nuku. 

Konttausasentoon poju nousi myös samalla viikolla. Edelleen sitä treenataan kovasti päivä- ja yökaudet heijaten itseään edes taas. Varsinainen eteneminen tapahtuu kierimällä ja pyörimällä, mutta onneksi ei vielä tällä tavoin hirveän kauas laskupaikastaan pääse. 

Tuntuu, että kehitystä tapahtuu koko ajan ihan hirmuisesti. Poju on todella aktiivinen seuraamaan isoveljiään ja heidän touhujaan. Syömisestä ei tietenkään tule mitään jos joku on näkösällä. Isoveljet saavat Viljamin parhaan naurun esille, ei sillä tavalla räkätetä äidille eikä iskälle. Hauskinta Viljamissa on äidin mielestä tukka. Se on ihan pystyssä päälaelta, saaden Viljamin näyttämään äidin mielestä ihan "terolle" (joku mielleyhtymä nuoruudesta ;) ) Viljami tykkää kirjoista ja lueskelee (sekä maistelee) niitä mielellään Eliaksen kanssa. Myös lelut maistuvat hyvin, ja joku kiva juttu onkin koko ajan suussa tunnusteltavana.

Päiväunia Viljami nukkuu nykyään 2-3 riippuen niiden pituudesta. Vaunuissa unet sujuu parhaiten kun ei isoveljet pääse herättämään mölyämisellään. Paras uniasento on ehdottomasti mahallaan, ja siihen asentoon Viljami nukahtaa ensin myörittyään pitkin sänkyä. Vaunuissakin poju usein kääntyy masulleen, mitä muut pojat eivät ole kyllä onnistuneet koskaan tekemään. Unikaverina Viljamilla on rätti, jota on mukava imeskellä kun tutti ei saanut suosiota. Yöunet sujuu äidin kainalossa, perhepedissä. Se vain on meidän juttu!

Syömishommissa ollaan päästy hyvin eteenpäin. Lusikalla saa jo hyvin kipattua sosetta Viljamin suuhun, vaikka alussa tuntui ettei se onnistu millään. Nykyään poju imaisee soseen lusikasta suuhunsa, ei siis edelleen oikein tykkää että lusikka viedään kokonaan suuhun, vaan sose on saatava suuhun suurinpiirtein huulilta. Aamu- ja iltapuuro uppoaa tosi hyvin, ehkä n. 1 dl kerrallaan, kun taas päivän muut ateriat eivät ole niin suosiossa. Ruisleipää, banaania, omenaa, kurkkua ja maissinaksuja on syöty sormiruokana, joista ensin mainittu on ehdoton suosikki. Kova jälkiuunileipä varmaan tuntuu kivalle kutisevissa ikenissä. Tissittely on kuitenkin Viljamin mielestä se ykköseväs, ja mölöä meneekin varmaan aika reippaasti edelleen. Pullostahan Viljami ei syö, joten vaikea arvioida määriä, joten sanon vain että paljon! Ja paras uutinen viimeiseksi. Olemme siis syöneet kaikkea. Viljoja, vauvojen jugurtteja, lihoja, perunaa… eikä mitään. Ei edes ihottumaa. Olen edelleen täysin shokissa tästä, voin siis oikeasti antaa Viljamille samaa ruokaa kuin mekin syömme mausteet tietysti poislukien. Aikamoista!

Eliaksen allergiat ovat ennallaan. Kävimme IgE -veritesteissä ja arvot olivat kohonneet kaikissa testeissä. Testattiin siis maito, vehnä, ruis, peruna, muna, timotei, pujo, koivu, home, pölypunkki, pöly, kissa, koira ja hevonen. Ja siis todellakin KAIKKI arvot ovat koholla, joista vehnä kaikista eniten arvolla 49 (negatiivinen on alle 0,35). Olin aika musertunut uutisen saatuamme, mutta ajan mittaan tajusin, ettei se siitä miksikään ole muuttunut. Edelleen Elias pärjää hyvin nykyisellä ruokavaliolla, eikä anafylaksiaakaan ole mistään saanut. Kasvuakin on tapahtunut sen verran ettei enää kiikuta "riskirajalla", vaan reippaasti miinuskäyrän alarajan yläpuolella. Lastenpolin lääkäri oli ensin tosi mukava, ja kertoikin ettei hänen mielestään tarvitse edes yrittää saada lehmänmaitoa mukaan ruokajuomaksi. Lopuksi kuitenkin sai minulle pahan mielen kun alkoi moittia miten vähän olemme altistaneet, vaikka juuri olin kertonut miten olemme saaneet ruokavalioon mukaan kauran, soijan ja possunkin. Lisäksi lampaanmaito fetaa on maisteltu useasti ilman kokovartaloihottumia. Ja taas että vehnästä puolestaan tuli reaktio koko vartalolle. Silti meidän olisi ilmeisesti pitänyt tässä puolen vuoden sisään ajaa enemmän aineita kokopäiväiseen käyttöön… Jäin vähän ihmettelemään, että miten me muka olisimme yhtään enempää voineet enää tehdä tämän asian suhteen, kun jos ruoka-aine ei sovi niin ei se ainakaan jokapäiväisellä käytöllä ala sopia yhtään sen paremmin. Huoh.

Jännittävää noissa veritestiarvoissa oli myös se, etten oikeastaan ole osannut yhdistää oireilua koivuun tai pujoon, vaikka nekin olivat yli 30, eli suht reippaasti plussan puolella. Epäilen kyllä, että isoin syy Eliaksen tukkoisuuteen löytyi näistä testeistä, pölystä. Kyllähän sitä täällä kotona on ihan riittäviin...

Lisäksi ylimääräistä päänvaivaa on aiheuttanut Eliaksen sairastaminen, josta kävimme kolmeen kertaan lastenpäivystyksessä. Onneksi veriarvot ovat nyt korjaantuneet, vaikka jälkitautina tietysti pukkasi korvatulehdus ja röhä. 

Harmittaa kyllä, etten ole ehtinyt kirjoitella tarkemmin Viljamin kuulumisia tänne. Tai ylipäänsä minnekään. Vauvakirjakin on harmittavan tyhjä merkinnöistä. Kun aikaa ei ole, niin jostainhan sitä on karsittava. Mutta hyvä jos edes kerran kuukaudessa saan jotain ylös laitettua niin on se tyhjää parempi :)

maanantai 3. elokuuta 2015

5 kk kuulumiset

Pikkuisen jälkijunassa taas kertoilen nuorimmaisen kuulumisia. Viljami ehtikin jo tulla 6 kuukauden ikään, mutta neuvola on vasta ensi viikolla.

5 kk mitat:

8395 g
66,5 cm
44,0 cm

"Hyväntuulinen vesseli. Rintamaidolla kasvanut, nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Motoriikka ikätasolla. Käsien käyttö symmetristä. Iho kunnossa."

Viljami on nykyään todella tyytyväinen ja hymyileväinen tyyppi. Harvoin harmittaa, ja senkin saa pois tutulla ja turvallisella ämmähuikalla. Imuajat on vihdoin onneksi lyhentyneet muutamaan minuuttiin, ja aikaa jää äidillä muuhunkin. Pojulle on tietysti vanhetessa kehittinyt pöllöniska ja vieressä remuavat isoveljet viekin huomion hyvin herkästi. Siinähän sitten äiti saa epätoivoisesti yrittää suunnata maitosuihkut suuhun eikä muuhun.

Kiinteät aloitettiin oikeastaan seuraavana päivänä neuvolakännistä, jolloin Viljami oli 5 kk 1 vko ikäinen. Tai voiko sitä nyt aloittamiseksi sanoa, mutta ainakin yritettiin. Pojalla on nimittäiin aika vinkeä tyyli kieltäytyä lusikasta. Hyvällä tuurilla ensimmäisen lusikan saat huijattua suuhun, mutta sitten suu pysyy tiukasti lukittuna, ja sen auki houkuttelu on niin suuren työn ja tuskan takana, etten ole viitsinyt väkisin pakottaa. Viljami lukitsee suunsa työntämällä alahuulensa ylähuulen alle limittäin, joten lusikkaa sinne ei saa edes väkisin. Kolme viikkoa harjoiteltumme syömistä tilanne on edelleen sama, joten juurikaan monipuolisesta ruokavaliosta ei voi puhua. Hiukan on saanut bataattia, päärynää, kesäkurpitsaa, hirssiä puurona sekä lohta ja perunaa Piltin muodossa. Tuon Piltin jälkeen posket vähän punoittivat, muttei mitään ihmeempää ole muista tullut. Joten EHKÄPÄ allergiaa ei ole, eihän Viljami ole nyt reagoinut mihinkään myöskään ämmän kautta. Ihanaa! Eilen, kun Viljami täytti 6 kk keksin uuden jutun. Eliashan oli todella reipas syömäri itse, ja niinpä keksin kokeilla pikkuveljelläkin. Istutin pojun syöttötuoliin ja annoin käteen lusikan, jonka olin dipannut ruokaan. Ja niinhän siinä kävi että suuhun se meni! Otin lusikan kädestä, ja kun sain palkaksi hirmuisen huudon, niin keksin että käytänkin kahta lusikkaa. Eli dippaan lusikan ruokaan, annan pojalle ja kun lusikka on imetty tyhjäksi, annan toisen ruokaan dipatun lusikan nopeasti tilalle kun otan toisen pois. Näin ei ehdi tulla harmitusta kun lusikka viedään pois. Näin on nyt sitten saatu menemään enemmän ruokaa kahdessa päivässä kuin yhteensä kolmessa viikossa! Tällä jatketaan ja toivotaan että homma sujuu jatkossakin :)

Öisin poju on edelleen kova tissuttelija. En edes osaa laskea monta kertaa meillä syödään, enkä sillä tiedolla nyt mitään tekisikään, mutta sen sanon että useasti. Tottakai äitiä tämä väsyttää, mutta lyhyt aika tämä vauvavuosi on ja tiedän että  kohta saan taas nukkua, edes parilla herätyksellä. Kuitenkin päivistä selviää ilman suurempia vaikeuksia, niin nautitaan nyt näistä viimeisistä vauvanhuuruisista öistä, jotka ovat vain ihan meidän kahden keskistä aikaa <3

6 kk neuvolaa meillä ei varsinaisesti ole. Kunta oli päättänyt tässä välissä muuttaa ko. neuvolakäynnin ryhmäneuvolaksi, jonne EI SAA viedä muita sisaruksia. No sehän on kätevää? Entäs me, joilla ei ole mitään paikkaa jonne sisarukset voisi viedä tämän ajaksi? Että ajattaisin isovanhemmat 400 km päästä tänne, että pääsen NEUVOLAAN? No, ehkä tästä asenteestani voi päätellä että ei se nyt vaan käy. Emme siis mene ko. tapaamiseen. Käymme mitoilla erikseen avoneuvolassa ja olen sopinut ajan hammashoitolaan tarkistusta varten. Aivan älytön idea täytyy sanoa. Ideana ilmeisesti jonkun sortin vertaistapaaminen muiden äitien kanssa, mutta itse en kamalasti lämpene ajatukselle. Mielestäni neuvolan tehtävä on tukea perhettä yksilöllisesti lapsen kasvaessa, enkä aio mennä kuuntelemaan mitä ongelmia muilla äideillä mahdollisesti on vauvansa kanssa. Ekan lapsensa saaneilla on varmasti hyvin erilaiset tarpeet kuin sellaisilla joilla lapsia on useampi. En vain jaksa uskoa, että kyseinen asia voisi palvella kaikkia samanaikaisesti. BUU!

Muita juttuja:

- Vaatekoko 68-74 cm
- Vaippakoko 4 (yllättäen myös housuvaipat pitää aika hyvin pissat sisällään)
- Viihtyy hyvin lattialla. Kurkottelee lelukaaren leluja ja kääntyilee.
- Nostelee pyllyään mahalla ollessaan
- Unohti peukalon syömisen ja siirtyi rättiin <3
- Seuraa veljien kujeilua mielellään ja nauraa rätkättää kun veljet tulevat ilmeilemään.
- Selällä ollessaan varpaat on parhaat!
- Nukkuu useat päiväunet, unirytmi häiriintyy usein veljien takia…
- On hyvin sopeutuvainen rytmin muutoksiin ja maiseman vaihtoihin

Elias puolestaan on kasvanut hurjasti, vaikka edelleen on minimies. Ruokakokeiluista perunaa on testattu viimeksi, huonoin tuloksin. Poju kuolasi kovin isoveljen ranskisten perään, ja hellyin antamaan ottaa muutaman. Tuloksena rikkirevitty yläselkä ja auenneet korvantaukset… Eli ei perunaa pojalle ainakaan vielä. Harmi, sillä vaikka ranskikset nyt eivät todellakaan ole sitä parasta evästä, niin silti se olisi kovin kätevää jos matkalla tietäisi että aina jostain saisi sopivaa ruokaa ranskalaisten muodossa. Hedelmät toki käyvät edelleen, mutta toivoisi olevan vähän tukevampikin vaihtoehto tarjolla.

Kirjottelu ajat on minulla olleet aika tiukalla nyt kun on vanhin poika ollut koko ajan kotona eskarin sijaan. Vaikka vähiten tuo vanhin vaatii varsinaista hoitoa, niin tuntuu että silti hän tarvitsee eniten sitä huomiota. Milloin on tylsää, milloin ei keksi itse tekemistä, milloin pitää soitella kavereille yms yms. lista on loputon. Enää viikko ja Eemeli lähteekin kouluun, joten ehkä aikaakin liikeni itselle ja ompeluksillekin vihdoin!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

4 kk

Olisikohan jo aika postata Viljamin 4 kk kuulumiset kun eilen tuli ukolle täyteen 5 kk... Pojat pitävät kiireisenä ja ylimääräinen aika on tiukilla, josta syystä täältä päästä on tingittävä. Viljami ei myöskään ole mitenkään erikoisen hyvä nukkuja, joten univelkaa on kerääntynyt eikä sitä pysty edes päivällä kuittaamaan päiväunilla. 

Ensi viikolla on Viljamin 5 kk neuvola, mutta hoidetaan nämä 4 kk terveiset nyt pikaisesti alta pois.

7740 g (+1200 g)
65,5 cm (+4,1 cm)
42,7 cm (+ 0,9 cm)

"Reipas ja hyvin kasvanut ja kehittynyt poika."

Kävimme ensin ottamassa mitat terkkarilla ja sitten lääkäriin. Lääkäri oli tietysti kesäsijainen ja roimasti myöhässä. Lopulta vuoro tuli ja lääkäri yritti muistella mitä kaikkea pitikään tämän ikäiseltä testata… Hieman Viljami myös ujosteli lääkäriä, eikä silmien tutkiminen oikein ottanut tuulta alleen. Lopputulemana saimme ajan 5 kk neuvolaan myös lääkärille, koska lääkäri ei löytänyt kiveksiä. Hassua, koska kyllä ne tähän mennessä ovat siellä olleet, niin ilmeisesti ne voivat nousta takaisinkin.

Kasvupuolella ei ollut huomautettava. Viljami kasvaa +7% käyrällä, joten ihan pieni kaveri ei ole kyseessä veljiinsä verrattuna. Sen kyllä huomaa, pojalla on kunnon Michelinkädet ja -jalat ja kantelu alkaa olla aika hikistä hommaa. Vaatekoko on ollut 68 cm, mutta bodyt alkavat olla aika sopivia, joten ilmeisesti alkaisi olla aika kaivaa isommat esille. Tuntuu, että monet 62 cm vaatteet jäi kokonaan käyttämättä kun käyttöaika oli vain viikkoja tälle koolle. Myös vaipoissa tajusin, että seuraava paketti on ostettava jo kokoa 4, sen verran naftia alkaa olla käytössä oleva koko.

Millainen poju meillä sitten asustaa? Kääntymään poika oppi jo heti 3 kk tultuaan. Nyt poju viihtyykin paljon masullaan, ja usein kääntyy nukkumaankin mahalleen. Vesseli on yhtä hymyä lähes koko ajan, ja veljien veljien naamat saavat pikkuisen naureskelemaan ääneen. Isoveljet kisaavat pikkuveljen huomiosta, mikä on maailman ihaninta katsottavaa <3 Onneksi Viljami viihtyy kohtuullisen hyvin myös sitterissä ja lelumatolla, joten äiti joutaa juosta myös Eliaksen perässä, josta onkin tullut varsinainen elosalama. Äitini huokasikin, että Elias tarvitsisi yhden oman aikuisen juoksemaan koko ajan perässä, sillä sen verran ehtiväinen tapaus meillä on. Ja huomiota tietenkin on paljon enemmän vailla kuin pikkuveljensä, joten pakostakin hiljaisempi jää vähän pienemmälle seurustelulle :( Äiti saa potea hirveän huonoa omaatuntoa kun isoveljet vievät niin paljon aikaa toilailluillaan.

Viljami on vielä pelkällä ämmällä, eli kiinteitä ei ole aloitettu. Kasvu on ollut sen verran hyvää, joten en ole nähnyt tarpeen aloittaa vielä mitään. Taustalla on myös pieni pelko siitä, että allergiat räjähtäisivät käsiin, kun ne aloitetaan… Pientä syheröä Viljamilla on lähes koko ajan kasvoissa, viikko sitten oli levinnyt rintaan ja käteenkin. Mutta vielä se ei tunnu häiritsevän, joten elättelen toivoa ettei se mitään ainakaan kovin pahaa ole. Tuttipullosta Viljami ei ole oppinut vieläkään syömään, joten äidin täytyy olla saatavilla maitobaareineen lähes koko ajan. Lähes tulee siitä, että olen käynyt töissä muutamana sunnuntaina. Työvuoron ajaksi olen jättänyt isukille pullon täyteen ämmää, mutta vielä poju ei ole suostunut pullolle. Onneksi poissaoloaikani on niin lyhyt ettei nälkä myöskään ole vielä päässyt yllättämään, ainakaan kovin pahasti. Iloinen poju on ollut kyllä kun olen takaisin tullut, siitä ei ole epäilystäkään naurun määrästä päätellen :)

perjantai 29. toukokuuta 2015

Pienille miehille - made by me

Ompelu on vienyt mennessään. Aika pitää vielä nipistää sieltä täältä, mutta eiköhän tässä kohta ala olla enemmän aikaa kun pojat kasvavat ja alkavat touhuta keskenään (tai sitten ei :D). Nyt vaatteen ompelu kestää useamman päivän, yhtenä piirrän kaavat, yhtenä leikkaan kankaan, parina päivänä ompelen kasaan. Pojat harvemmin nukkuvat yhtäaikaa, tai jos nukkuvat, niin olen silloin ajellut tuplilla molemmat uneen, eli siis kaukana ompeluvälineistä. Kangaspinot ovat alkaneet kasvaa uhkaavasti, sillä jostain syystä ihania kankaita on paljon vaikeampi vastustaa kuin valmisvaatteita. Mieskin tuossa jo silmäili alta kulmiensa kasvavaa kangasvalikoimaa… hmm :D

Viljamille koossa 56. Ottobren Sausage Dog ja housut samasta lehdestä.
Housun kangas Metsolasta, pilvitrikoo jostain muualta. Myös isommat pojat saivat paidan ja housut samalla idealla toteutettuna.

Tämä pöllökangas ei jäänyt kauppaan sitten millään, ja tulikin ommeltua samantien vaatteiksi. Kaava Ottobren Kisuliini. Pöllökangas muistaakseni Kärkkäiseltä.

Noshin Ilves kangas myös Kisuliiniksi toteutettuna.
Samaa vaaleanpunaisena syntyvälle tyttövauvalle lahjuksena. 
Kaava Ottobre Warmly Wrapped. 
Tein ekaa kertaa kietaisubodyn ja hyvin sujui kanttaukset, kiitos kantinkääntäjän!
Kangasta hillosin pari vuotta ja päätyi lopulta paidaksi. Kangas siis Noshilta.
Kaava Ottobre Reindeer Herder 6/2014
Eliakselle myös pöllöä, sama kaava kuin edellinen.
Noshin Ilvestä jälleen Eliakselle, kaava Ottobresta (joku, en muista mallia)
Housut Sweet Winter, Ottobre 6/2014. Kangas Kärkkäiseltä.
Housut samaiselle tyttövauvalle lahjuksena, sama kaava kuin edellinen.
Uusimman Suuri Käsityö -lehden Nosh-housukaavalla toteutettu, koko 68 cm. 
Joustocollege myös Noshilta.
Sama kaava kuin edellinen, koko 92 cm.
JC Noshilta, samoin raitaresori. 
Tähän isompaan kokoon leikkasin vähän pitemmän vyötäröresorin ja muutenkin ympäryksen käyttäjän mukaan. Itse kaavassa vyötärö oli aika reilunkokoinen, eikä olisi ikinä pysynyt Eliaksen päällä sellaisenaan. Samoin pujotin sisään leveän kuminauhan, mitä pienempään en laittanut, että se ei paina pienen masua.

Nämä Noshin housukaavathan saa nyt kätevästi Suuren Käsityön -nettisivuilta, koska lehdessä olevassa versiossa oli virhe kaavoissa. Itse ehdin kyllä ko. lehden jo ostaa, oikeastaan pelkästään tämän kaavan takia, niin harmittaahan se ettei se ollut sitten lopulta edes käyttökelpoinen (vielä samana päivänä kun korjaus ilmestyi…).

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Carena Double Swing - meidän tuplat

Jokin aika sitten kävin kommentoimassa Karinan kyselyitä heidän tuplarattaistaan, ja sain ajatuksen tehdä oman postauksen aiheesta. Hirmuisen montaa arvostelua näistä rattaista en löytänyt ainakaan tuolloin kun itse etsin kokemuksia aiheesta :)

Tuplarattaita on pääasiassa vain yhdenlaista, kalliita. Kun on ollut kotona jo pari vuotta, niin tulopuoli ei ole sieltä isommasta päästä, eikä välttämättä huvittaisi pistää rattaisiin kiinni puolta omaisuutta. Meillä myös rattaita pikkuveljen ohella käyttävä isoveli on kuitenkin jo yli 2v, niin tuplien tarve oli myös hieman kyseenalainen. Viljamin odotusaikana pohdiskelin pitkään tarvetta ja lopulta halusin kuitenkin hommata tuplat mahdollisimman järkevästi ja edullisesti. Hintalapun ylittäessä 200 e hylkäsin vaunut sen enempää vilkaisematta, koska mikään ominaisuus ei voisi olla hintalappua isompi kriteeri. Tuplat oli siis ehdottomasti hommattava käytettynä edullisesti. Lisäksi, koska asumme hiekkatien päässä, halusin tupliin ehdottomasti ilmakumirenkaat. Myös poikien ikäeron takia erilliset säädettävät penkit oli pakollinen ominaisuus. Näillä kriteereillä ei paljoa juhlittu kun etsiskelin mahdollisia tulevia vankkureitamme. Ehdin katsella aika pitkään ennenkuin löysin sopivat käytettyinä. Nämä Carenat ovat olleet todella edulliset jo uutenakin, mutta harmillisesti valmistus oli lopetettu jokin aika sitten. Myöskään uusi korvaava malli ei ollut vielä tullut markkinoille, joten tästä syystä lähes jokainen jota kyselin käytettynä oli ehtinyt mennä tai oli varattuna jo toisaalla.  Lopulta löysin yhdet vähän hiljaisemmalta nettisivustolta, ja ne sijaitsivatkin sopivasti siskoni asuinpaikan vieressä, joten rekrysin tietysti hänet hakemaan vaunut meille. Mukana tuli kaksi ratasosaa, pehmeä ja kova koppa, jalkapeitteet sekä sadesuoja, ja nämä kaikki ihanan sopuisaan alle 200 e hintaan. Vaunut olivat lisäksi ihan siistissä kunnossa, toki käytönjälkiä näkyy. Aika kestävät nämä kuitenkin ovat, sillä varsinaisesti mitään rikkinäistä osaa ei näissä ole.

Ihanan eriväriset, mutta mitäs sillä on väliä ;)

Millaiset ne sitten ovat käytössä? Noh, paljastan heti kättelyssä, että olen ihan Emmaljungan fani. Ykkösrattaina meillä on Edget, eli hyvin jämäkät ja painavat rattaat. Näille ei mielestäni mikään vedä vertoja, joten hieman voi käyttökokemuskin olla puolueellinen :)

Plussaa

Ilmakumirenkaat, ehdottomasti. Kaikissa malleissa ei näitä ole, sillä vanhemmissa oli kennorenkaat.

Lukittavat ja kääntyvät etupyörät.

Erillinen kova vaunukoppa. Lisävaruste, mutta talvivauvalla oikeastaan "pakollinen". Tottakai ilmankin pärjää, mutta… noh ei me olisi pärjätty jos ei olisi toisia vaunuja!

Erilliset kuomut ja istuinosat. 

ISOT tavarakorit.

Hinta. Hinta. Hinta.

Miinusta

Etupyörien lukitus sijaitsee sellaisessa paikassa että kaikki pöly ja vesi kulkeutuu sinne. Jumittuu helposti rimpulamainen nuppi.

Rattaiden selkänojan säätö toteutettu soljilla joka on hankala käyttää "lennossa", esim. siis kun lapsi nukahtaa ja noja pitäisi saada laskettua. 

Meidän rattaat puoltaa isoveljen puolelle. En tiedä onko vika vai ominaisuus. Lukitsemalla toisen etupyörän tilanne helpottuu.

Pienen pieni vaunukoppa. Talvivauvalla käyttöaika tosi lyhyt. Meidän kohta 4 kk vielä mahtuu, mutta aika tiukkaa tekisi jos toppauksia olisi enemmän. Vertasin tietysti taas Edgen koppaan johon mahtuu meidän 2v :D (true story!)

Vaunupeitto ohut, ei toppauksia (taas talvivauvalle huono).

Kohta johon jalat osuu lapsella kuluu tosi äkkiä huonoksi. Se oli rikki kaikissa mitä ehdin katsella.

Työntöaisa ei säädettävä. Tosin meillä ei tuota ongelmia (Gotlandissa tämä on).

Kokonaisuutena siis melkoisen kevytrakenteiset ja rimpulat Edgeen verrattuna. No eihän niitä tietenkään kannata edes verrata.


Ensin ostimme nämä ajatuksella, että käytetään kauppareissuillakin, mutta käytännössä ei ole toteutettu. Viljami kulkee meidän matkarattaissa (Inglesina Zippy, tykkään!) ja Elias kävelee tai on ostoskärryissä. Onpahan enemmän tilaa ostella kun ei vie autossa tilaa ;) Siskon sedan-malliseen autoon oli kova tunkeminen, joten ihan joka kopperoon eivät nämäkään mahdu.

torstai 21. toukokuuta 2015

Kastejuhla

Nuorimmainen on nimetty jo kohta 2 kuukautta sitten, juhlat on juhlittu, herkut syöty jo pakastimestakin eikä postausta vaan ole saanut aikaan :D 

Juhlat vietettiin jo kolmatta kertaa mummolassa. Pappina toimi sama pappi kuin Eliaksellakin, ja samalla kaavalla mentiin koska tästä kastejuhlasta oli vasta niin vähän aikaa. Juhlaa vietettiin myös tällä kertaa pääsiäissunnuntaina, eli ikää pienellä oli vain 2 viikkoa enemmän kuin Eliaksella aikoinaan. Vieraina oli vain läheisin suku, eli juhlakalun vanhemmat ja sisarukset perheineen. 


Toimituksen ajan sankarimme pötkötteli kumminsa sylissä, vain pari kertaa vinkaisten. Edes pään kastelu ei harmittanut, sillä pyyhkihän sen huolellisesti isoveli Eemeli vanhana konkarina, olihan sitä jo harjoiteltu Eliaksenkin kohdalla.


Pienokaisemme sai kasteessa kolme nimeä niinkuin isoveljensäkin. 
Tästä lähtien käytän pojustamme nimeä Viljami <3


Tämä snickers -henkeen tehty juustokakku on ehdottomasti paras juustokakku ikinä! Se loppuikin ekana vieraiden santsatessa ahkerasti.


Hummingbird -kuppikakut, nam!

Tuorejuustolla ryyditetyt popsit


Suolaisista käytiin keskustelua, mutta halusin ehdottomasti ainakin yhden voileipäkakun. Toteutimme sen sitten lohiversiona. Tuttuun tapaan tarjolla oli myös rieskarullia ja anopin riisipiirakoita, sekä paria erilaista salaattia.



Viljami 2 kk kumminsa sylissä.

En muista olenko koskaan mainunnut mekon tarinaa. Olen sen itse neulonut. Mekon neulomisen aloitin kypsässä n. 15 vuoden iässä. Ihan valmiiksi en sitä silloin saanut, vaan kappaleet jäi ompelematta toisiinsa ja kaulus neulomatta. Kun Eemelin kastejuhla lähestyi, lähestyin Pirkka -lehteä että saisin hävinneen ohjeen tilalle uuden, ja he ystävällisesti sieltä lähettivät sen minulle, joten sain mekon kursittua kasaan <3 Ohje oli siis jostain -90 luvun lehdestä peräisin, joten sähköisenä versiona sitä ei mistään saanut :)


torstai 14. toukokuuta 2015

Nutella-Rice Krispies -herkkupalaset

Tämä on pakko jakaa teille. Törmäsin tällaiseen ohjeeseen etsiessäni inspiraatiota pojan Minecraft-synttäreille (haha, ehkä näette mitä varten… :) ). Hyvää, taivaallista, makeaa, tahmeaa, rapeaa, nam, nam, nam!

Nutella-Rice Krispies -palat

50 g voita
250 g vaahtokarkkeja
300 g Nutellaa
14 dl Rice Krispies -muroja

Sulata voi isossa kattilassa. Heitä sekaan vaahtokarkit ja sekoita kunnes sulaneet tasaiseksi massaksi. Ota pois levyltä ja lisää Nutella. Kun seos on tasaisen ruskea, lisää riisimurot ja vatkaa, vatkaa, vatkaa. Seos on melkoista tönkköä, joten tässä saat samalla hauistreenin tehtyä :D Painele seos nelikulmaiseen vuokaan, helpoiten saat pinnan tasaiseksi kun käytät apuna leivinpaperia, eli painelet seosta käsin päältä leivinpaperia apuna käyttäen niin seos ei tartu käsiin. Jäähdytä ja leikkaa palasiksi.

Ja sitten se vaikein osuus. Syö yksi, siis VAIN yksi. Näihin tulee yksinkertaisesti himo, niin hyviä nämä ihanan tahmaiset ja rapeat palaset ovat!

perjantai 8. toukokuuta 2015

3kk

Huppis, taas kului kuukausi! Tuskinpa tätä kovinkaan moni jaksaa enää lueskella mutta päivitetään nyt kuitenkin nuorimman kuukausikuulumiset.

Kävimme eilen 3 kk neuvolassa pojun kanssa. Kolme kovaa P:tä ovat seuraavat:

Paino 6535 g
Pituus 61,4 cm
Pipo 41,8 cm

"Kasvaa hyvin, rintamaitoa saa. Motoriikka ikätasolla, oppinut kääntymään kyljen kautta vatsalleen. Iho kuiva, rasvailut jatkuu. Rokotukset ohjelman mukaan."

Meillä tosiaan päästiin kääntyilyn makuun lähes viikko sitten. Yritys on ollut kova jo parin viikon ajan, mutta lopulta se palkittiin! Nyt pienokainen pyöriikin väkkäränä leikkimatolta pois lattialle, eli selältä masulle, masulta selälle, rinse & repeat -meiningillä :D Kovalle lattialle tosin päädyttyään protestoi, joten äidin on autettava ukkeli takaisin pehmeämmälle alustalle. Kovin aikaisin siis aloitettiin jo liikuskelu tällä kertaa :)

Muuten menee jo todella hienosti pienokaisen kanssa. Iho ei ole alkanut ärtyilemaan kovin pahasti, mutta jotain pientä vastetta tulee syömästäni kananmunasta. Varsinkin kasvot lehahtelevat kovinkin helposti, muu kroppa lähinnä kuivaa. Ensimmäiset 2 kuukautta pojuhan oli todella tyytymätön elämäänsä, mutta ihme tapahtui välittömästi ristiäisten jälkeen: pieni alkoi viihtymään yhtäkkiä paremmin leikkimatolla ja sama meininki jatkuu.  Öisin syöntirytmi on aika selkeä jo, eka pitempi unipätkä n. 00-01 asti, toka syönti n. 3.00 ja siitä n. 1 h välein 6.00-7.00 asti. Neuvolassa kyseltiin, että millonkas minä sitten nukun, mutta kyllähän tässä on opittu pärjäämään aika vähillä Eliaksen kanssakin. Oikeastaan aika luksusta tämä ettei toinen huuda öisin...

Rokotteet otettiin siis tälläkin kertaa kokonaisuudessaan. Rotasta pojun kakkaamistiheys piteni aika tavalla, ja tällä hetkellä oltiin jo tilanteessa "joka päivä", mutta tämän toisen annoksen myötä tilanne muuttuu taas todennäköisesti.

Muuta kuulumista sen verran, että Elias oli tällä viikolla vihdoin kitarisaleikkauksessa. Toimenpide oli käsittämättömän nopea ja toipuminen sen mukaista. Aamulla sairaalaan, ja kahdelta jo kotona lähes täydessä tolkussa. Hieman kävely vielä heitti ja väsytti, mutta noin muuten ei oikeastaan mitään erilaista. Viimeisiä hampaita on tehty myös kovasti, ja hiukan on niitä kipuiltu. Puheterapiassakin ehdittiin Eliaksen kanssa piipahtaa, jossa todettiin odetettavan syksyyn tilannetta seuraten. Puheterapeutti ei ollut yhtään huolissaan pojan vähäisestä puheinnokkuudesta, koska kuitenkin selkeästi ymmärtää kaiken ja osaa toimia ohjeiden mukaan. Enkä kyllä minäkään, hyvin terävälle tapaukselle Elias vaikuttaisi, ei vain jostain syystä nyt halua sitten vain puhua. Mikä lie.

Mitäs minä sitten teen kun en ehdi kirjoittelemaan :D Noh, ompelen tietysti <3 Se on vaan niin maailman parasta terapiaa imetyskoomaisille aivoille, ettei paremmasta väliä. Tietysti välillä manataan ja puretaan, mutta noin pääsääntöisesti on ihana ihailla kättensä jälkeä pikkuisten päällä! Juuri äsken pistin koneeseen esipesuun RUOTSISTA tilaamiani kankaita,  ihankun nyt Suomesta ei saisi :D

tiistai 14. huhtikuuta 2015

2 kk

Pikkuveli on oikeastaan kohta jo 2,5 kk. Hurjan paljon on tapahtunut siitä hetkestä kun sain pienen nyytin syliini ekan kerran. Pojasta on tullut vauva, siis ihan oikea jokelteleva ja käsillään huitova pienokainen avuttoman vastasyntyneen rääpäleen sijaan. Meillä on tällainen 2 kk:n ikäinen:

- ottaa ja oikein hakee kontaktia katseellaan
- hymyilee hurjan paljon 
- pää pysyy hyvin jo suorassa selällään makoillessa
- jokeltelee vienosti
- viihtyy leikkimatolla lelukaaren alla leluja tutkien kohtuullisen pitkiäkin aikoja 
- makoilee siinä mielellään varsinkin isoveli Eliaksen kanssa <3
- ei ole rytmiä
- nukkuu monet päiväunet, joista ensimmäiset pisimmät pari tuntia 
- syö öisin useasti, 1-3 h välein. Eka unipätkä pisin 3-4 h.
- vaippakoko 3
- vaatekoko 56-62 cm mitoituksesta riippuen
- iho kuiva, muttei missään nimessä yhtä paha kuulin Eliaksella!! 
- naamassa koko ajan ärtyneen näköinen näppyläinen ihottuma, jota saa rasvata koko ajan (auttaa kyllä)
- pienempi kuin Elias, paino 5285 g, pituus 57,5 cm ja pipo 40 cm


Allergia rintamalla on onneksi aika hiljaista. Posket lehahtelevat välillä aika ärhäkästikin, mutta selkeästi se ei vaivaa pientä. Elias hinkkasi itseään varsinkin naamasta ja öisin nukkuminen oli katkonaisempaa. Myöskään "ilman syytä" ei ole herätty itkemään öisin, niinkuin Elias saattoi tehdä. Iho on kuitenkin kuiva, siis hyvin kuiva. Onneksi isoveljellä on rasvoja vino pino, ja niitä onkin läträilty ihoon useaan kertaan päivässä. Silti iho hilseilee, ja sen huomaa varsinkin illalla kun ottaa bodyn pois, se on täynnä ja kauttaaltaan valkeaa varisevaa ihoa. Ihan täysin en atopiaan usko, koska luulisi että 3-4 kertaa päivässä rasvaaminen auttaisi pitämään atopian kurissa… Ainoa ruoka-aine, minkä selkeästi olen huomannu aiheuttavan ärsytystä ja pari ihottumalänttiäkin jalkoihin, on kananmuna. Sitä on onneksi helppo välttää, eikä se kuulukaan jokapäiväiseen ruokavaliooni, vaikka ihan tietoisesti ja ehdottomasti sitä en vältäkään.

Rotarokote otettiin 2 kk neuvolassa. Siitä saatiin kunnon huutelut aikaiseksi parina päivänä, mutta nyt tilanne näyttää jo tasoittuneen. Jotain se kuitenkin teki suolistolle, tai sitten se on vain sattumaa: nimittäin kakkaaminen on harventunut! Ennen rokotetta kakkaa tuli joka päivä (useastikin), mutta nyt väli on pidentynyt useampaan päivään! Tavaraa tulee tietysti todella reippaasti kun tulee, mutta silti se pysyy paremmin vaipassa kuin Eliaksella, jolla vaatteet meni vaihtoon monta kertaa päivässä lirujen takia.

Siinäpä tärkeimmät (kakka)asiat tällä kertaa :) Ristiäisistä on tulossa postaus kunhan saan ladattua kuvat koneelle. Mitenkähän sekin on niin vaikeaa...

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Lapsimessuilla minäkin

Tänne en mahtunut rattaiden kanssa ja hyvä ehkä niin...


Sen sijaan kulutin messubudjettini näihin…





Ja luulitkos että näin vähällä selvisin :D Ehei!



16 housua, 6 bodyä, 2 paitaa, 1 teeppari ja 1 haalari
sekä 4,5 m kangasta




Se oli messujen saldo!! Once again, ihan liikaa tuli keräiltyä, mutta ah! Miten ihanaa olikaan kierellä ystävän kanssa messuilla ja hypistellä ihania vaatteita! Poikien housut ovat sellaisia ettei niitä juuri seuraavalle säästy, joten pistin ranttaliksi oikein urakalla.

Me messuiltiin perjantaina, ja olinkin messuhallilla jo hyvissä ajoin ennen ysiä. Kun portit avattiin, alkoi mammojen kanssa kilpajuoksu ständeille, ja porukka jakaantui selkeästi kahteen jonoon: toinen tähtäsi Gugguulle ja toinen Miikkareille. Itse valitsin jälkimmäisen, koska (köh!) budjetoin määrään ennemmin kuin ehkä laatuun tai trendeihin (jep, miikkareiden laatu on laskenut kuin lehmänhäntä, vaikka onhan nuo housut ihan kohtuullisen hyvänä säilyneet). Onneksi, sillä myöhemmin saapuneen kaverin kanssa tehdessäni uusintakierrosta, oli monet nappaamistani vaatteista jo myyty loppuun. Koko päivä meni shoppaillessa, aamu yhdeksästä pitkälle iltapäivään asti. Pari kertaa käytiin pikkuveljen kanssa maitobaarilla tankkaamassa, mutta muuten juostiin pää kolmantena jalkana ympäriinsä messuhallia. Paapiin kankaat onkin itseasiassa sieltä kädentaito(?) puolelta, ja ne nappasinkin mukaani juuri hetkeä ennen kotiinlähtöä. Niinkuin ekaa kertaa mukana ollut ystäväni sanoi, eihän nämä mitkään messut ole, vaan ostotapahtuma! Totta, olen joka vuosi messuillut ainakin esikoisen odotusajasta lähtien, ja muistan miten pienillä osastoilla mm. Metsola oli mukana. Metsolasta olenkin ostanut sen ihka ensimmäisen messuvaatteeni, ja siitä tämä "harrastus" on ilmeisesti sitten saanut alkunsa :)

Ihania messuiluja teille joilla se vielä on edessä! Nauttikaa ja tehkää hyviä löytöjä! 
Minä ainakin olen enemmän kuin tyytyväinen <3

maanantai 6. huhtikuuta 2015

2-vuotis kakku

Hei vaan pitkästä aikaa! Täällä voidaan ihan hyvin, aikaa vain ei tunnu oikein riittävän minnekään tällä hetkellä. Ollaan käyty pikkuveljen kanssa neuvoloissa ja kasvettu hyvin. On juhlittu Eliaksen synttäreitä ja pikkuveljen nimeä. Pääsiäinen vietettiin mummolassa ja samalla kutsuttiin pappi ja sukulaiset viettämään pienimmän miehen suurta päivää. 

Mutta asiaan! Eliaksen oikea 2v päivä oli ja meni jo kohta 2 kuukautta sitten. Pojan harmitukseksi pikkuveljen syntymä sotki juhlakuviot täysin äidin viettäessä kaiken mahdollisen ajan pikkuveljeä imettäen ja viihdyttäen. Kun kerran juhlia ja vieraita oli nyt kuitenkin tulossa, päätettiin samalla kastetilaisuuden yhteydessä juhlistaa myös ison veljen 2-vuotispäivää. Vieraat eivät kuitenkaan olisi juuri eronneet kastejuhlan vieraslistasta ;)

Päätin tehdä Eliakselle ihka oman ja ensimmäisen täytekakun, koska pikkuhiljaa on alkanut ruoka-aineet sopivien listalla lisääntyä, ainakin "ehkä"-asteelle entisen ehdottoman "nounou"-tilanteen sijaan. Kakkupohja oli toki haasteellinen, koska muna ei edelleenkään ole edes siellä ehkä -listalla. Ohjeita munattomiin kakkupohjiin on netissä useita, mutta gluteenittomuus tuo hieman haasteita lisää leivontaan. Otin vain yhden munattoman kakkupohjan ohjeen ja korvasin jauhot gluteenittomilla. Ilman munaa pohjasta tuli tietenkin suht tiukka ja raskas, mutta sai siitä kuitenkin kakun tehtyä pienelle miehelle! Päälle taiteilin sokerimassakuorrutuksen ja -koristeet. 
Kakkupohjan paistoin Wiltonin jalkapallo-kakkuvuoassa, jolloin siitä tuli puolipallo. Kakun päällystin vaaleansinisellä sokerimassalla (Sallisen) ja päälle virittelin autotien.
Toiselle sivulle taiteilin kilpailijanumeron kaksi.
Toiselle sivulle tein puolestaan kuvioita Wiltonin silikonimuotilla. Ne on muuten hurjan käteviä ja olenkin hommannut niitä useamman erilaisen.
Kakun sisälle keitin hillon Bonnen mangososeesta ja kookoskerma-suklaaganachen (maidoton). Ganachen sekoitin Sunnuntain kauravispikerman sekaan ensin sen vaahdotettuani. Maku oli aika suklainen ja makea, minusta oikein hyvä! Muut vierastivat kakkupohjan aika voimakasta tattarin makua, mitä tämäkään ei täysin peittänyt, joten kakkua jäi aika reippaasti jäljelle. Minun makuaistini on selkeästi tottunut gluteenittomien viljojen ja leipomusten makuun, joten en pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Kakku menee palasina pakastimeen, josta voimme Eliaksen kanssa sitä napostella herkkuhetkinä :)

Sankari sai myös ihania lahjoja, meiltä vanhemmilta potkupyörän, kummilta ihanan hauskan pipon, toiselta kummilta  ikivihreän suosikin Fisher-Pricen kassakoneen ja isovanhemmilta tilin täytettä tulevia hankintoja varten. Tuo kassakone on todella paljon Eliaksen mieleen ja sillä on leikitty kovasti. Ja ehkä vähän tapeltukin vuoroista isoveljen kanssa. Sopii siis ilmeisesti vähän vanhemmillekin lapsille ;)

Ihan huomaamatta tämä meidän keskiveli on päässyt kasvamaan isoksi pojaksi. Sain seurata tippa silmäkulmassa miten ihanasti muut isommat lapsivieraat leikkivät pojan kanssa ja miten hyvin Elias jo menee muiden mukana. Ja ennenkaikkea miten paljon Elias siitä nautti! Kyllä oli väsynyttä poikaa illalla!

torstai 5. maaliskuuta 2015

2 v ja 1 kk

Maanantaina meillä oli nuorimpien poikien yhteisneuvola. Onneksi isikin on vielä lomalla, niin molemmille pojille oli oma aikuinen käsipari käyntiä helpottamassa. Ollaanhan me käyty aika paljon jo kaupoilla koko porukan kanssa, mutta yksin en ole vielä joutunut lapsilaumaamme liikuttamaan. Sekin on kyllä ensi viikolla edessä, ja hieman kauhulla odotan tulevaa. Vielähän minulla olisi nostorajoituski sektion takia päällä, mutta se on sitten jo mahdoton totetuttaa.

Alkuvaikeuksien jälkeen pikkumies on kasvanut ihan kivasti. Vielä on käytössä 56 cm vaatteet, eikä ne näytä ihan heti pieneksi jäävänkään. Housuja pitäisi kyllä tehdä vielä parit lisää kun tuntuu että ne ovat aina kaikki pesussa. Nuorimmalla on sama ongelma kui Eliaksella vaippojen suhteen: ne falskaa sivusta riippumatta siitä onko siellä ennestään pissaa tai ei. Kokeiltu on taas Liberot ja Pampersit, mutta molemmilla sama homma. Lidlin vaippa oli kyllä melkoinen pettymys, sillä se olisi pitänyt kierittää varmaan 3 kertaa pojan ympäri ettei se olisi pyörinyt päällä. En siis viitsinyt edes jättää paikalleen.

"Rintamaidolla kasvaa. D-vitamiinit aloitettu. Poskilla ja rinnalla hormoninäpyn kaltaista ihottumaa, muuten iho ok. Oikea silmä rähmii, siihen Oftan Akvakol tippoja 5 vrk laitettu. Motoriikka ok."

Paino 4455 g
Pituus 54,3 cm
Pää 38,3 cm

Painoa on siis tullut 320 g / vko mikä on samaa luokkaa kuin Eliaksellekin elämän alussa. Maitobaari toimii siis edelleen yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka aluksi taas epäilin koko asiaa :) Imuote on kyllä tälläkin aika onneton, vaikka aluksi se näytti onnistuvan. Ote rinnasta kirpoaa herkästi varsinkin yöllä, eikä syömisestä tule silloin mitään. Rintakumit siis tälläkin kertaa pelastamassa (ja vaikeuttamassa) syömistä. Eiköhän niistäkin päästä eroon kun ikää tulee ja voimat kasvaa. Muuten tuo neuvolatädin teksti oli minusta aika hauska, siis tuo kaltaista -sana. Eliaksestahan jokainen toitotti ihottuman olevan hormoninäppyä, mikä ei sitten tosiaan pitänyt paikkaansa. Nyt siis diagnosoidaan vähän varovaisemmin ihottumaa :)

Pikkuveli on edelleen aika vaativa tapaus. Pääsääntöisesti syödään 2 tunnin välein, ja nukutaan siinä välissä. Hieman on valvomisjaksot pidentyneet, mutta edelleen aika paljon poju viettää elämäänsä silmät kiinni. Öisin on yksi pidempi jakso kun syödään ja vähän silmiäkin auotaan, mutta muuten kyllä vain syödään useasti ja nukahdetaan rinnalle. Tyytymätön poju on jos ei ole sylissä tai rinnalla. Aika lyhyitä pätkiä viihtyy sitterissä tai leikkimatolla, ei voi oikeastaan puhua kuin minuuteista. Varsinkin iltaisin ei muu kelpaa kuin syli, vaikka juuri olisikin tankattu masu täyteen. Tämä on hieman hankalaa, koska kuitenkin iltahommia riittää. Pitäisi saada muut pojat unille ja kissanpentujen tarpeet hoidettua. Jotain kantorepun, - tai liinan virittelyä pitäisi alkaa harrastamaan, koska ei hommista muuten tule mitään pojan huutaessa raastavasti. Kaikista hauskinta on, että miehellä on kolmen seuraavan viikon ajan iltaisin kurssi, joka kestää yli poikien nukkumaanmeno ajan. En ole vielä keksinyt miten saan koko porukan ruokittua ja hoidettua ajoissa unille, varsinkin kun Elias ei edelleenkään nukahda yksin.

Iho on pikkuveljellä siis melko hyvä. Hieman kuivahko, eli atopiaa varmaan löytyy, muttei kuitenkaan ole vielä puhjennut kukkimaan. Hieman on jo toivo herännyt että voisiko olla kuitenkin ettei allergioita olisi, ainakaan iholla reagoivaa tyyppiä. Tyytymätönhan poika on, mutta toisaalta rauhottuu sylissä. Ei kait masuvaivainen allergikko sylissäkään rauhoittuisi?

Isoveli Elias touhusi kovasti sillä aikaa pikkuveljeä mittailtiin. Kun Eliaksen aika tuli, iski pupu pöksyyn eikä suostunut vaakalle. Iskän sylissä sitten mittailtiin aikuisten vaa'alla niin saatiin paino. Olihan se sentään noussut,  vaikka edelleen kiikutaan reilusti siellä miinuskäyrillä. Meidän pikkuinen minimies, 10, 5 kg ja 84,6 cm. Myöskään pää ei ollut hirveästi kasvanut, 49,2 cm eli samat pipot mahtuu vielä hyvin päähän :D

"Yhteistyö sujuu kivasti. Tornin rakentaa, nuppipalapelin tekee. Motoriikka ikätasolla, kotona ketterästi kiipeilee. Ikätasoisesti ymmärtää, selviä sanoja ei vielä sano"

Puheterapeutin kanssa olenkin jo aikaisemmin keskustellut Eliaksen harvasanaisuudesta (on niitä kukka, kuu, hai, kakka ja eläinten äänet), mutta mitään huolta ei ole koska selkeästi ymmärtää ja toimii ohjeiden mukaan. Ja muutenkin, onhan ne terapian keinot aika rajalliset tämän ikäisellä. Odotellaan siis sinne 2,5 vuotiaaksi mitä tapahtuu. Eemelihän alkoi puhua tuossa iässä, kun lähtötilanne oli ehkä vielä suppeampi kuin Eliaksella. Samalla kaavalla siis pojat etenee.

Allergiatilanne on siis nyt aika paljon paranemaan päin. Tattaria, maissia ollaan syöty vähän enemmänkin ja maitoakin maisteltu. Nyt kun isi on ollut kotona, ollaan koko porukka syöty samaa ruokaa, mikä on helpottanut kummasti ruoanlaittoa. Ei siis kuitenkaan mitään makaronimössöjä, vaan kalaa/kanaa riisillä kookosmaidossa ja vihanneksilla vaihdellen. Hieman on ihottumia taipeissa, muttei todellakaan mitään kokovartalomallista. Ja unet on nukuttu hyvin lukuunottamatta yötä jolloin korvatulehdus puhkesi. Elias on siis elämänsä toisella antibioottikuurilla, kun pitkittynyt nuha painui korviin. Onneksi ollaan selvitty Ventolinellä, eikä ole tarvinnut lähteä osastolle avattavaksi.

En olekaan kirjoitellut Eliaksen leikkaushommasta. Pojallahan todettiin kitarisa suurentuneeksi vuoden lopulla ja laitettiin aika leikkausjonoon tukkoisuuden takia. Samalla otettiin kissa-IgE -testi joka aikamoiseksi harmiksi osoittautui lievästi kohonneeksi. Arvo on kuitenkin sen verran pieni, että tuloksen tulkinta on oirelähtöistä. Korvalääkärin (mutta ei lastenlääkärin!) mielestä kuitenkin tämä oli riittävän positiivinen leikkausjonosta poistolle. Joten asia on nyt auki. Lastenlääkäri ei tosiaan ollut ihan samoilla linjoilla korvalääkärin kanssa, muttei tietenkään voinut asiasta päättää. Suositteli vain kissan sijoittamista muualle pariksi kuukaudeksi, mikä ehkä onnistuu vasta kesällä. Eliaksen tukkoisuushan alkoi 9 kk iässä kun me oltiin ilman kissaa edellisen kuoltua ja uutta emme vielä olleet saaneet. Ja juuri tuossa iässä kitarisa alkaa kasvaa. Ensimmäinen obstruktio puolestaan oli Kanarian reissulla, jossa luonnollisesti meillä ei ollut kissaa mukana. Eikä Eliaksella tosiaan muita oireita ole kuin se tukkoisuus, joten itse emme ihan suoraan usko siihen että Elias saisi oireita kissasta, eikä tukkoisuus helpota ollessamme muualla. Nyt kun kävimme yksityisellä korvatulehduksen takia, oli tämä lääkärikin sitä mieltä ettei se kissa-allergia sitä kitarisaa suurenna (ei tietenkään!), ja leikkaus olisi tarpeen. Nyt odotellaan, että tulehdus paranee ja otan sitten yhteyttä yksityiseen korvalääkäriin asian tiimoilta. Onpahan sitten ainakin toinen erikoislääkärin mielipide kysytty. 

maanantai 23. helmikuuta 2015

3 viikkoa

Aina sitä vaan ihmettelee samaa asiaa, mihin kaikki aika menee? Täällä pikkuveli on saavuttanut 3 viikon iän, eli kohta aletaan laskemaan ikä kuukausissa päivien ja viikkojen sijaan.

Aika samanlainen tapaus kuin Eliaskin taitaa tämä pikkuvelikin olla. Pieruvaivaa on, ja kakkaa tulee joka pieraisulla, niinkuin Eliaksellakin tässä iässä. Siis todella paljon, vaippoja kuluu pari tunnissa vaikka ei jokaista pierua vaipasta putsaisikaan. Kakan haju on imelä, niinkuin Eliaksellakin haju ilmaantui näillä tienoin. Ja väri on usein sitä ihanaa myrkynvihreää. Naama on täynnä hormininäppyä, ollut syntymästä saakka, niinkuin Eliaksellakin. Vielä ei ihottumaa ole ollut pahemmin muualla, mutta iho on kuiva ja atooppisen oloinen, niinkuin isoveljelläkin. Eliaksen ihottumat puhkesivat vasta 4-6 vkon iässä, joten se jää vielä nähtäväksi tulevaisuudessa kulkeeko pikkuveli samoissa jalanjäljissä siinäkin asiassa. Pahoin kyllä pelkään että näin on... Samaten toisen silmän kyynelkanava on ahdas, sillä silmä on rähminyt syntymästä saakka, tosin ei ihan niin pahasti kuin isoveljillä. On siis pärjätty ihan putsauksella, eikä ole tarvinnut vielä antibioottitippoja aloittaa.

Pikkuveljen masu vaivaa kovasti, on vaivannut jo syntymästä saakka eikä D-tippojen aloittaminen ole sitä muuttanut suuntaan eikä toiseen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän sitä on itkeskelty. Ja lohdukkeeksi kelpaa vain rinta. Oikeastaan paljoa muuta en edelleenkään pääse tekemään, kun istun imettämässä vuorokaudet läpeensä. Ja uni maistuu vain sylissä päivisin, yritäpäs vain tiputtaa sänkyyn nukkumaan... BIG mistake! Saa aloittaa uudelleen imetyshommat että poika taas rauhoittuisi. Eli sen takia annan pojan mieluummin nukkua sylissä. Vielä tämä onnistuu, kun mies on isyyslomalle, mutta parin viikon päästä tilanne on jo ihan eri kun on taaperonkin tarpeet hoidettavana. Tosin eilen poika jostain syystä päätti vedellä yli 4 tunnin unet illasta ennen uniaikaa, ja vielä ihan omassa sängyssä, tutin uneen saattelemana. Eliashan ei suostunut tutilla, ei sitten millään, ja yritys lopetettiin siinä 2 kk iässä. Saa nähdä olisiko pikkuveli suostuvaisempi tuolle kumihuville :) Öisin poika nukkuu hienosti kainalossa ja nukahtaa yleensä melko nopeasti tankkauksen jälkeen. Tosin on välillä ollut pitkiäkin yöimetysmaratoneja, mutta niinhän se pitääkin olla maidontulon varmistamiseksi!

Pikkuveli ei tykkää vaipanvaihdosta eikä pukemisesta. Niin kauan kuin hommat on kesken, huutaa poika pää punaisena, mikä tuo tietysti paineet hoitaa koko touhu mahdollisimman nopeasti. Samaten kylpyhommat on aivan kauheaa kärsimystä jota pitää huutaa koko toimituksen ajan. Elias puolestaan nautti heti ensimmäisestä kylpyhetkestä lähtien vedestä, ja edelleen poika on aivan mahdoton vesipeto. Ei taida pikkuveljestä tulla isoveljensä veroista uima-altaiden kauhua ;) 

Napa irtosi pikkuveljelläkin melko myöhään, vasta 17 päivän ikäisenä. Paino puolestaan on ihan hyvässä nousussa, syntymäpaino saavutettiin vain hieman suositeltua myöhemmin, noin 18-19 päivän ikäisenä kotivaa'alla mitattuna. Ihmehän tuo olisi jos ei nousisi, kun koko ajan tankataan. 

Vaikka uusin pikkuveli tuntuu toistaiseksi aika haastavalla tapaukselle, on poika silti aivan mahtava. Pienet tummat siniset silmät tapittavat hereillä ollessa todella tarkkaavaisesti ja ne pienet hymyt joita poika väläyttelee unissaan ovat jotain aivan valtavan rakasta. Jopa pieniä äänen naurunhörähdyksiä on esitelty. Ja vaikka tämäkin vauva tulee todennäköisesti tämän alun perusteella olevan moniallergikko, tiedän että siitä selvitään. Ja eipähän tarvitse enää opetella lukemaan pakkausselosteita tai etsimään erikoisia ruoka-aineita kokeiltavaksi. Kaikkea kun löytyy kotoa jo omasta takaa :D

Eliaksen allergiat puolestaan näyttävät laantuneen todella paljon nyt 2 vuoden iässä eikä ihan pienille määrille enää reagoida. Ollaan syöty jopa Vatajan allergianakkeja nuotiolla ja nautittu hedelmäaakkosista ilman oireita! Aivan mahtavaa, että taaperomme saa jo osansa "normaalista" elämästä! Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut oikeastaan se, ettei poika suostu maistamaan mitään "oudon" näköistä ruokaa, ja vain tutut menevät suuhun asti. Kuitenkin paino on mitä on, niin ei poikaa voi nälässäkään pitää. Ruokakokeilut ovat siis vähintäänkin haastavia.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tänä vuonna ommeltua

Loppuraskaudessa ompeluharrastus jäi vähän vähemmälle. Seisominen kaavojen edessä ja kumartuneena pöydän päälle ison mahan kanssa ei tuntunut enää mukavalle, eikä muutenkaan juuri huvittanut. Muutaman ompeluksen sain kuitenkin väsättyä (silloin kun into kasvoi isommaksi kuin epämukavuus) :) Vauvan synnyttyä aika on ollut "hieman" kortilla, koska poju on oikea tissitakiainen. Pari pöksyt sain väsättyä akuutimpaan housupulaan, kun huomasin että suurinosa housuista on ihan liian isoja pienelle miehelle.


130 cm raglanhihainen paita monsteritrikoosta. Olkapäällä liskoaplikointi. 
Tämä paita meni ystäväperheen esikoiselle.


Pääsinhän minä mekonkin tekemään kauan varastoissani marinoidusta kankaasta! Tämä kangas oli oikeastaan THE kangas jonka ostin ekana, ja jonka takia aloin tekemään vaatteita :D Nyt siitä tuli mekko samaisen ystäväperheen pikkusiskolle <3

Housupulaan 50 cm joustofroteepökät, kaava jostain OB:sta. Tämä on juuri parasta ompelussa, kun saa juuri sen kokoisia vaatteita kuin tarvitsee!

OB:n Sausage Dog -body hieman muokattuna, koko 56 cm on vielä vähän liian iso.


Pökät mätsäämään bodyyn, kaava samasta OB:sta kuin bodykin.


Tämän bodyn tekemisessä meni niin monta asiaa pieleen, että lopetin jo laskemisen. Pääaukon kohdistus, hihan ompelu, kantinkääntäjän testaaminen…
Mutta ehkä tämä päälle menee kuitenkin :D



Näistä tuli kivat! Housut on joustacollegesta ja lahkeessa pilviaplikointi. Raitaresori ei muuten veny ihan samalla tavalla kuin tavallinen, mitä en osannut ottaa huomioon vyötäröä ommellessa. Ei siitä liian tiukka tullut, muttei siinä myöskään ole yhtään kasvunvaraa. Kaava muuten sama kuin peikkofroteepöksyissä, mutta muutin kaavaa sen verran, että jätin sivusaumat pois.


Tämän imetystunikan tein vielä viimeisilläni joustofroteesta. Tästä tuli oikeasti tosi ihana! Istuu päälle just eikä melkein, ja imetyskin sujuu tosi kätevästi noista sisäkappaleen aukoista. Eikä ole vaaraa, että sisäosa lörpsähtää käytössä :) Noshin alesta ostin trikoota itselleni, että tekisin toisen samanlaisen, mutta se aika on vielä löytymättä ompeluun...



Pikkuiselle raapimisen esto tumput mätsäämään äidin tunikaan :)