perjantai 27. joulukuuta 2013

ALE on PO.P!

Sisätiloissa loikoilu (vesisadetta pakoillen) alkoi jo kyllästyttää, joten aleen rynnistäminen toi aivan loistavaa vaihtelua elämään. Läheisessä isossa ostoskeskuksessa alkoi tietenkin jo alet, joten sinne siis muiden innokkaiden sekaan vei auto heti aamusta. Monta liikettä juostiin läpi, mutta tällä kertaa rahani sai poikkeuksellisesti Polarn O. Pyret.


Aikaisemmin olen ostellut PO.Pia vain kirppareilta, mutta tällä kertaa mukaan tarttui useampi ihanuus 30 % alennuksella. Tykkäisin samistella poikien vaatteilla, mutta koska ikäeroa (ja vaatekokoeroa) on aika paljon, ei ihan joka merkistä löydy samanlaisia vaatteita. Mutta nyt löytyi, ja oli jopa valinnanvaikeutta. Hypistelin montaa eri vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa mukaan päätyi ihanat vihreäpohjaiset maatilapaidat ja harmaa-keltaraidalliset paidat. Pienemmälle tarttui mukaan myös maatilapaitaan sopivat leggarit (öö, onko ne pojillekin leggarit, vai kalsarit?) sekä ihana siniraitainen pipo (et varmaan millään arvannut, että ostan alesta PIPON?! :D) 


Eihän nämä siltikään olleet ihan ilmaisia, mutta onneksi PO.pilla säilyy jälleenmyyntiarvo yhtä hyvin kuin Me&I:llakin. Siis jos raaskii myydä aarteensa!



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jouluntoivotukset!

Täällä perheemme on siirtynyt joulunviettoon mummoloiden puurokattiloiden ääreen jo pari päivää sitten. Onneksi, sillä jetlagväsymys on alkanut vasta nyt helpottamaan, eikä joulua varmasti olisi kotiin jaksanut viritellä ennenkuin viime tipassa. Olen onnistunut löytämään muutaman id:iin sopivan jouluherkun ohjeen, joten olen saanut nauttia edes pienestä ripauksesta joulunmakuja. Joulupiparit, taatelikakku, lanttulaatikko, punajuuripaistos ja lohet ovat siis herkkujani tänä jouluna. Ja tietenkin Wiener nougat! 

Blogi luultavasti hiljenee nyt pitemmäksi aikaa. Mies on nyt isyysvapaalla pitemmän aikaa, joten olemme päättäneet viettää aikaa muiden nurkissa oikein kyllästymiseen asti. Lisäksi edessä on viikon lappiin suuntautuva loma lähitulevaisuudessa. Palaan asiaan siis jos jotain tärkeää päivittämisen aihetta löytyy, mutta muuten seuraava kuukausi saattaa mennä hiljaisuudessa.




Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua 
ja 
Ihanaa Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni! 

Kiitos kun olen saanut jakaa kuluneen vuoden kanssanne <3

torstai 19. joulukuuta 2013

10 kk

Kävimme 10 kk neuvolassa mitoilla heti maanantaina reissun jälkeen. Mittaa ei ollut poika kerännyt missään enemmälti, ja kaikki käyrät tekivätkin notkahduksen alaspäin. Pää on ennen kasvanut tasaisesti, mutta nyt sekin oli pudonnut 0-käyrälle. Terkkarimme kyseli ruokailusta, ja totesi vain että annoskokoja pitäisi pyrkiä kasvattamaan jollain keinoin. Se miten se onnistuisi, onkin jo haastavampi homma. Käytössä taitaa olla jo kaikki tiedetyt temput, siis että ylipäänsä saa ukon syömään mitään! Ruokavalio on tietenkin vähäkalorisempi kuin jos söisi maitotuotteita ja kotimaisia viljoja, joten annoskootkin pitäisi olla isommat, eikä ainakaan missään nimessä pienemmät kuin tuossa "normaalissa". Ja kun  korvikettakaan ei ole, niin sieltäkään ei saa yhtään ylimääräistä energiaa. Mutta iloinen ja touhukas vesseli siis kuitenkin kyseessä, niin huoltakaan ei kasvusta pitäisi olla. Ja tarkistimpa tuossa isoveljen mitat samanikäisenä, niin Elias on vieläkin 700 g painavampi kuin allergiaton isoveljensä, pituuden ja pään ollessa millien päässä toisistaan.  Vaikea siis suoraan sanoa onko kasvun vähyys allergiaa vai "sukuvika" .

(Suluissa 8 kk)

Paino 8855 g (8670 g)
Pituus 73,4 cm (71,4 cm)
Pipo 46,4 cm (46,0 cm)

10 kk iässä meillä

- kontataan/ryömitään n. 70/30%, tosin tuntuu että joka päivä kontataan vain enemmän
- noustaan karhukävelyasentoon, siis pylly ylös jalat suorana
- noustaan tukea vasten seisomaan, ja kävellään paria askelta 
- juostaan kävelyttäessä
- osataan taputtaa
- syödään kaikki pienimmätkin roskat ja ruoat lattialta
- pinsettiote siis hyvä
- uusin herkku: rusinat
- ei nukuta edelleenkään öitä 
- rm edelleen ainoana maitona
- yllätti vanhempansa juomalla nokkamukista reissussa, kotona ei taas uppoa ( ei vissiin siis ole jano ja vesikin on pahaa :D)
- on alkanut "pussailla" omalla märällä tyylillään <3
- alkaa selkeästi tajuta puhetta
- hakeutuu isoveljen seuraan ja nauttii huomiosta
- viimeisin villitys suun naksuttelu "imemällä"
- nenä aina tukossa (allergiaa?), mikä suututtaa kamalasti varsinkin öisin :/
- hiukset alkaneet kasvaa tuuheammaksi, mutta vaaleat haivenet eivät oikein erotu ja ukko näyttää edelleen lähes kaljulle
- vaatekoko 74, useat 68 cm menee edelleen, 80 cm järjestään liian isoja (malttamattomana äiti yrittänyt ottaa ihanuuksia käyttöön liian aikaisin) 
- vaippakoko 4
- turvakaukalosta siirrytty seuraavaan istuimeen (Britax Multitech), vaikka painoraja ei täyty (9 kg)
- toppavaatteet kiukuttaa



Jep, äiti innokkaana veti Metsolan 80 cm kaaritaskuhousut jalkaan. Ehkä ne on vielä liian isot :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Rankka paluu takaisin

Täällä on blogitauko venähtänyt ihan tahtomattaan pitkäksi. Palailtiin takaisin reissusta pe-la keskiyöllä. Lennon piti alunperin laskeutua takaisin puoli kahdeksalta illalla, mutta edellisenä iltana saimme tiedon, että lähtö viivästyy neljä tuntia. Saimme siis neljä ihanaa tuntia lisää viettää uima-altaalla, ja käydä vielä viimeisellä kävelyllä rannalla. Saimme pitää myös hotellihuoneen, joten lähdön viivästyminen oli vain positiivinen asia! 

Thaimaahan mennessä aikaerorasitus jäi kärsimättä. Rytmi kääntyi ihan luonnostaan suoraan oikeaan aikaan, mikä johtui varmaan pelkästään siitä, että päivällä oli oikeasti kirkasta ja yöllä valoisaa. Takaisinpäin tullessa siirtyminen ei ole todellakaan ollut helppoa meille kenellekään. Ekana yönä, siis sen jälkeen kun oltiin ensin valvottu 24 tuntia, josta puolet lentokoneessa, nukuttiin koko porukka vain 3 tuntia ja herättiin siis viiden aikoihin aamulla. Toisena iltana simahdettiin kuudelta, ja pienin heräsi siitä sitten melkein tunnin välein huutelemaan, ja lopulta kolmelta täysin virkeänä rallattelemaan. Kolmantena iltana yritys oli valvoa vähän pitempään, mutta eihän siinä täysin onnistuttu, ja herätys oli taas kolmelta yöllä. Tänä aamuna tilanne näyttää jo vähän paremmalle, sillä herättiin vasta kuudelta koko porukka. Mutta siis väsyneitä ollaan. Ei ole todellakaan jaksanut ajatella koko joulua (tai blogia), eikä onneksi tarvitsekaan, sillä lähdemme mummoloihin joulun viettoon. Päiväunia on Elias nukkunut todella vaihtelevasti 3-4 kertaa "päivän" aikaan, ja esikoinen taas ei ole suostunut nukkumaan kuin vahingossa. Itse olen yritellyt sinnitellä hereillä, että rytmi korjaantuisi nopeasti, josta syystä väsymys on ollut jotain aivan järkkyä. Ehkä se tästä alkaa helpottamaan, toivottavasti! Myös Eliakselle on tullut todella tummat silmänaluset, ja mietinkin, että voiko ne oikeasti tulla tuon ikäiselle pelkästään valvomisesta?!

Näin hyvin minua nukutti lomalla

Eliaksen posket palasi jo lentokoneessa samaan kuntoon kuin olivat täältä lähtiessä. Lienee siis ainakin osaltaan atooppista. Onneksi selkä ja muu iho on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta on sitä rasvailtukin! Poskiin on läträilty vaikka mitä, mutta tuntuu että mikään ei auta. Elias itkee joka kerta kun niitä rasvataan, joten ilmeisesti rasvat kirveltää, vaikka ovat niitä kaikista rasvapitoisimpia. 

Hyvästä jaksosta innostuneena päätin eräänä aamuna lisätä Eliaksen aamupuuroon teelusikallisen ohrajauhoa (siis tietysti ennen haudutusta). Ohrasta ei tullut nimittäin prick-testissä mainittavaa reaktiota. Ihottumaa ei tullut nyttenkään, mutta jostain syystä ukko oli kuin perskankulle ammuttu mesikämmen koko aamupäivän. Että ehkä en aloita kokeilemaan isommalla määrällä. Toinen vilja olisi kuitenkin kiva saada ruokavalioon. Kävimme myös 10 kk neuvolassa mitoilla, jossa kaikki käyrät tekivät talven kunniaksi hienot pulkkamäet, siis alaspäin. Tästä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

torstai 12. joulukuuta 2013

Thaimaa isoveljen silmin

Eräänä pilvisenä aamuna esikoinen heräsi aikaisin ja lähti ukin kanssa kävelylle ennenkuin me muut edes ehdimme herätä. Yllätys oli melkoinen kun aamulenkiltä rannalle palattiin hiekkaisen kameran kanssa! Eemeli oli siis napannut mukaan kameran meiltä kysymättä, eikä ukkikaan ollut sitä sen enempää ajatellut. Toinen yllätys olikin se, miten hyviä kuvia reipas ja omatoiminen isoveli oli napannut retkeltään. Eihän sitä voinut edes toiselle vihainen olla, kun kamerakin oli ihan ehjä putsattuamme isoimmat hiekanmuruset kamerasta. Tässä teillekin otoksia ihailtavaksi!





Nappiotos! Oikein taiteellinen sommitelma :)



Kuvausaiheena ei suinkaan kukat rantapenkereessä, vaan takaa pilkottavat työkoneet!

Kuvausaiheena ei taaskaan lentokone, vaan Phuketin lentokentän viereinen rakennustyömaa.

Hotellistamme siis matkaa Phuketin lentokentälle 2,5 km, joten rannalta oli helppo bongata laskeutuvia koneita.
Ja ajatella miten pitkän aamulenkin 5-vuotias isoveli jaksoi kävellä!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ikiliikkuja se on...

Meidän pienokainen on ottanut ihan asiakseen opetella liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Thaimaahan saavuttuamme Elias alkoi kontata, siis reilu 10 päivää sitten. Konttaamalla ei kuitenkaan edetä paria "askelta" enempää, vaan pitemmät matkat ukko hoitaa ryömimällä. Kun konttaamisen taito tajuttiin, niin siitä seuraavana päivänä osattiin mennä konttaamisasennosta istumaan. Ja sitä tehdään nykyään hyvin ahkerasti. Eikä sekään riitä, vaan konttaamisasennosta noustaan jatkuvasti karhukävelyasentoon, siis jalat ja kädet suorana pylly taivasta kohti. Muutama päivä sitten Elias alkoi nousta pinnasänkyä vasten polvillaan seisomaan, ja eilen sitten noustiin jo vihdoin ihan seisomaankin. Ja kun jalat vihdoin kantavat, eivätkä ole "spagettia", niin kävelykin onnistuu kun pitää käsistä kiinni. Tai oikeastaan juokseminen, sillä niin nopeaa pikkujalat käy "kävelyttäessä". Kävely tuntuu olevan ihan liian hidas tapa edetä kun kerran eteenpäin pitää päästä. 


Rattaissakin nukuttaa makoisasti, kun työntää jalat ulos kärrystä.

Ihan uskomatonta, että tässä reilussa viikossa liikkuminen on ottanut todella aimoharppauksen eteenpäin.  Taitaa olla tosiaan taikapölyä täällä Thaimaan ilmastossa kun kaikki ihottumat ja muut vaivat paranee, nukutaan ihan tolkuttoman hyvin yöt ja päivät sekä opitaan liikkumaan. Ollaan jo ihan vakavasti harkittu, että tultaisiin tänne ensi syksynä vähintään kuukaudeksi!

Isomman veljen jalanjäljet, mutta ehkä ensi vuonna tässä on pienemmät vieressä!
(Höh, tuo appsi millä muokkaan kuvat puhelimella tuntuu nykyään jotenkin suttaavan nämä kuvat?!)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Thaimaa: hedelmiä

Arvatkaas vaan olenko syönyt hedelmiä! Ihania, makeita, raikkaita, tuoreita hedelmiä! 
Ylhäällä sapodilla, valkea siemeninen on taas dragonfruit


Muutaman sadan metrin päästä hotellistamme on kolme kertaa viikossa paikalliset markkinat, joilla myydään ihan pilkkahinnalla hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita ja pientä sälää. 

Papaija on paljaltaan aika mauton, mutta kun päälle pirskottaa sitruuna/
lime-mehua niin maku nousee uusiin sfääreihin.
Ananas maksaa kypsyysasteen mukaan 15-25 bahtia (35-55 senttiä) / kappale.

Ruokaa myydään kärryistä suoraan kolmasosalla siitä hinnasta minkä saa maksaa ravintolassa, mikä sekään ei ole kallista, useimmiten siis noin 3 e kana-kookoskeitosta. 

Keltainen meloni ylhäällä, ananas alempana.

Mutta siis ne hedelmät: on tuttuja tapauksia, eli ananas, papaija, mango, rypäleitä, melonia, banaania ja jopa omenaa. 

Meloni on huomattavasti makeampaa kuin kotoa saatavat

Ja sitten niitä oudompia, kuten rose apple, dragonfruit, sapodilla (tai lamut thaiksi), longan (dragon eyes), pomegranaatti, mangosteen, durian (se pahanhajuinen), rambutan ja iso läjä muita. 
Rose apple 1,80 e/kg

Pomegranaatti ole vielä raakaa, joten siemenet eivät oikein irronneet.
Puristelin sitten niistä mehua ja join.

Aamupala, hirssipuuroa tuoreilla hedelmillä ja kuppi hyvää kahvia!

Aamuisin tulee syötyä iso sekalainen läjä vähän kaikkea, mutta ainakin ehdottomasti ananasta ja sapodillaa. Jälkimmäistä maistoin täällä ensimmäistä kertaa ja se on ehdottomasti suosikkini näistä kaikista ihanuuksista, makea, ehkä sekoitus fariinisokeria ja taatelia. Suomessa on ole tätä nähnyt, mutta pidän kyllä jatkossa silmät auki hedelmäosastolla.
Keltainen pötkylä on mango (2-2,5 e/kg), siis vähän erilainen kuin Suomesta saatavat.
(Huomaa siisti aamiaispöytä :D)

maanantai 2. joulukuuta 2013

Thaimaa: Oireeton vesipeto

Meidän pieni vesipeto on täällä ihan elementissään. Altaassa jaksaisi olla vaikka kuinka kauan, vaikka sormet ja varpaat ovat ihan kuin pieniä rusinoita rypistyneinä vedessä likoamisesta. Altaan reunalla suunta on heti veteen, ja jopa meren pauhe on kivaa eikä pelota yhtään. 


Ollaan siis vietetty nämä ekat lomapäivät ihan rennosti veden ääressä. Kivaksi hankinnaksi osoittautui vauvan uimarengas, jossa Elias voi olla itse ilman että jonkun pitää koko ajan pitää kiinni. 


Ja sitten se paras juttu. Elias on oireeton! Ei ole ihottumaa, ei masuvaivaa, ei nuhaa, räkää yskää, mitkä vielä lentokoneessa vaivasivat ihan riittämiin. Viimeisetkin ihottumat olivat hävinneet 50 tuntia maahan saapumisen jälkeen, vaikka vielä tullessa koko ukko oli täynnä todella ikävän näköisiä ja kutisevia länttejä. Posket ja naama oli varmaan kaikista pahin, sillä tuntui että kaikki lentokoneessa katselivat säälien meidän pientä "rupinaamaa". Mä en oikeasti edes voi uskoa miten äkkiä tuo ihottuma parani täällä, sillä iho on nyt oikeasti sileä kuin vauvan pylly! Elias on syönyt kotona tekemääni ruokaa, ja minä olen pääasiassa syönyt Tom Kha Kaita, eli kanaa kookosmaidossa keittona. Olen syönyt myös tomaatteja, vähän riisiä, paljon erilaisia hedelmiä yms. Ja siis mistään ei ole tullut oireita Eliakselle. Yöunet ovat olleet myös aivan käsittämättömän hyviä, eikä Elias ole huutanut yöllä käytännössä ollenkaan vaikka onkin herännyt öisin syömään, ja viime yönä VAIN kerran! Ehkä kiitoksen tästä saa kostea ilmasto, vedessä lilluminen tai kenties puhtaampi ruoka? Saatte vain uskoa miten onnellisia me olemme pienimmän puolesta tästä "ihmeparantumisesta". Voitasko me jäädä tänne vielä pariksi kuukaudeksi?! 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Imetys Thaimaassa

Jos aikaisemmin ihmettelin Thaimaan kauppojen suurta korvikevalikoimaa, niin en ihmettele enää. Varsinaisesti etsiskelin tietoa siitä, miten Thaimaassa suhtaudutaan imetykseen julkisilla paikoilla (ok, jos teet sen "siveellisesti", varsinaisesti miehen tai naisen rinnan paljastamisesta voi saada 500 BHT sakot. Tosin ei luultavammin sovelleta imettävään äitiin, koska lakia varsinaisesti imetystä vastaan ei ole.), ja päädyin lukemaan artikkelia missä kerrottiin Thaimaan imetyslukujen olevan maailman alhaisimmat. Arviolta 50% äideistä aloittavat rintaruokinnan vauvan syntyessä, ja vain 5-15 % (2009) vauvoista ruokitaan yksinomaan rintamaidolla 6 kk saakka. Thaiäideillä on käytäntönä antaa vettä, tai muuta nestettä kuin maitoa ja aloittaa lisäruokinta aikaisin. Noin 47 % 6-9 kk ikäisistä vauvoista taas saa rintamaitoa muun ruoan ohella. Vähäisen rintaruokinnan pääsyyksi arveltiin aggressiivista korvikemainontaa (!!!!??) ja osuutensa on myös lyhyellä äitiysvapaalla (13 vkoa) ja imetystaukojen puutteella työskennellessä.

Ensikosketus hiekkaan aiheutti itkut <3

Jotenkin siis todella outoa, että maassa jossa naisen keskipalkka on olematon, äidit päättävät tuhlata vähätkin rahansa kalliiseen korvikkeeseen, vaikka ilmainenkin vaihtoehto on olemassa. Toki imetyksen jatkaminen ainoana ravintona on hyvin vaikea toteuttaa jos sattuu olemaan töissä kodin ulkopuolella, tai että ylipäänsä koko imetys kaikilta onnistuisikaan. Mutta kieltämättä, en ole koskaan täällä Thaimaassa nähnyt kenenkään imettävän (vaikka ei minulla tietenkään mitenkään pitkää vertailupohjaa ole näiden parin matkan perusteella :D). Ja se miksi ylipäänsä päädyin etsimään tietoa julkisesta imetyksestä, oli oma eilinen kokemus rannalta. Olimme siis meren rannalla viettämässä päivää. Koska Elias ei suostu juomaan nesteitä mukista, niin rintamaito on ainoa neste mikä menee, ja kuumana päivänä todella tarpeellinen. Kukaan ei siis tullut imetystä kieltämään, ja toki tein sen rantatuolissa varjon alla istuen paljastamatta yhtään enempää kuin normaalistikaan bikinit päällä. Mutta hyvin tehokkaasti se piti kaupustelijat poissa meidän ympäriltä, kukaan ei tullut lähellekään, vaan kaikki ohittivat meidän rantatuolit edes vilkaisematta päin. Saipahan kerrankin olla rauhassa ilman jatkuvaa hieronnan yms. tyrkytystä (vaikka kyllähän kaupustelijat uskovat hyvin sanat "No thank you"). 


Vesi on lämmintä kuin linnunmaito!

Täällä on päivä valjennut ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Päivän ohjelmaan kuuluu siis olennaisesti merenrantaa ja uiskentelua. Voiko olla ihanampaa!