maanantai 30. kesäkuuta 2014

Lempihaaste!

Tässäpä olikin haastetta kerrakseen! Itse vastaukset kyllä tuli mieleen hyvinkin nopeasti, mutta se kirjaaminen… Tässä talossa ei nimittäin selkää ihan noin vain käännetäkään taaperolle. Tai siis kyllä se taaperon mieleen on, mutta äitiä ei niinkään nämä tempaukset miellytä. Vessapaperirulla pönttöön, papereiden kaivaminen märkänä takaisin vessanlattialle, televisiotason taakse piiloon vetämään johtoja seinästä, kannettavan kovalevyn kaivaminen kaapista ja sen roikottaminen johdosta lattiaa vasten kivasti kolisten, television "säätäminen" kaukosäätimestä… liekkö tässä edes kaikki mitä ehti tapahtua tämän 10 minuutin aikana :D Eipä päässyt äidin peba penkkiä kuluttumaan tätäkään aikaa, kun ylös sai singahtaa heti 10 sekunnin välein! Mutta tässä, kiitos siis Annimarille Veljekset Sisu ja Voima -blogista haasteesta :) 

Lempiruumiinosa - Hiukset, vaikka ovatkin mallia "mukana roikkuu"

Lempivaatteni - Just tällä hetkellä mahdollisimman mukavat ja löysät

Lempikirjani - Ai, tää on paha… En usko, että on mitään yksittäistä lempikirjaa, mutta historialliset romaanit uppoavat todella hyvin!

Lempiautonvärini - Riippuu autosta tietysti! Eihän nyt Ferrariin sovi kuin punainen, mutta näihin tavan autoihin punainen olisi varmaan se viimeinen väri minkä valitsisin.

Lempi(vaate)kauppani - Lastenvaatekaupat, kangaskaupat :D

Lempijäätelöni - Minttusuklaa <3

Lempikatuni - No pistetään tähän vaikka oma kotiosoitteeni ;)

Lempikukkani - Öö, nätit kukat? :) No sanotaan vaikka gerbera tms. sen tyyliset

Lempitreenivaatteni - Eh, mitkä treenit? :P

Lempimausteeni - Chili ja curryt

Lempinäyttelijäni - Alexander Skarsgård (True Blood <3)

Lempiblogini - Kaikki joita luen :)

Lempikakkuni - Täyte- vai kuiva- vai mikäkakku? Minttusuklaakakut uppoaa!

Lempijuhlani - Sanotaan vaikka että oman muksun ristiäiset, syystä että…. <3

Lempikauneustuotteni - Vichyn Micellaire 3 in 1. Tätä ei voi hehkuttaa liikaa, aivan ehdoton ykkönen!!

Lempilenkkimaisemani - Kaukana liikenteestä

Lempielokuvani - Kestosuosikki kautta aikojen Star Wars saga :D Varsinkin ihka ensimmäinen on SE leffa, joka kuuluu minun lapsuuteen.

Lempihammastahnani - Sellainen jolla tulee puhdasta, raikas!

Lempiluonteenpiirteeni - Rehellisyys

Lempikulkuvälineeni - Auto

Lempisuklaapatukka - Pätkis

Lempihömppäsarja - Eipä ole aikaa katsella mitään hömppää, tai edes koko telkkua :)

Lempikuvioni - jaaaaaaaa…..

Lempihedelmäni - Kookos

Lempipuuhasteluni - jotain, ihan sama mitä, ihan rauhassa itsekseni

Lempivuodenaikani - kesä 

Lempikoruni - Guessin hopeinen kello

Lempityylini - ööö (kertokaa mulle tyylejä :D )

Lempijuustoni - Tilanteeseen sopiva milloin mikäkin: Feta, Parmesan, Gouda, Pecorino, eli oikeastaan kaikki uppoaa, myös homejuustot 

Lempieläimeni - Kisulit

Lempilihakseni - Ei mulla ole lihaksia :D

Lempimusiikkini - Rock


Aloitus varmaan kelpaa syyksi miksi en haasta mukaan ketään. Toki tämän saa napata kuka tahansa mikäli kiinnostaa :)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

NE kuulumiset

Hengissä ollaan, tosin just barely! Jussia edeltävä viikko ja tämäkin on mennyt hyvin työ- ja päiväunipainoitteisesti, joten postailuun ei ole liiiennyt aikaa (eikä voimia). Tärkeimmät kuulumiset ovat eiliseltä, jolloin kävimme ihastelemassa ultran suttuista ruutua ja siellä näkyvää vimmatusti hakkaavaa pienen pientä sydäntä. Ultraaja mittaili ja käänteli melkoisen tovin, kunnes sai lopulta parhaimman kuvakulman ja koko pienokaisen samaan tasoon ja mitattua kunnolla. Mittaa kertyi huimat 0,87 cm, joka vastasi täysin oletettuja viikkoja 6+6. Laskettu aika 11.2. menee siis hyvin lähelle Eliaksen 2-vuotissyntymäpäivää 14.2. Siirronjälkeiselle huonolle ololle löytyi myös selitys, sillä vasen munasarja on jäänyt laajentuneeksi punktion jäljiltä. Kokoa tällä jättiläisellä on edelleen n. 8 cm, joten mitä ilmeisemmin päällä on (ollut) lievä hyperstimulaatio. Hoito-ohjeena liikunnan ja varsinkin pomppimisen välttäminen, ettei munasarja vain kierry itsensä ympäri ja verenkierto esty. Tuskin tulee tässä ongelmaa, sillä en voisi kuvitellakaan pomppivani mitenkään päin tässä kroonisesti etovassa ja kooman huuruisessa olotilassani. Niskapoimu-ultrassa sitten katsastetaan munasarjan tilanne uudelleen, mutta eihän sille tosiaan mitään voi tässä tilanteessa tehdä. Mukana siis pullottaa ja saa näyttämään mahani jo ihan raskaana olevalta (i wish, tavallinen pömppä se vaan :) )!

Suuri helpotuksen huokaus siis täältä! Kaikki niinkuin pitääkin ja ainakin tällä hetkellä olo on ihmeen luottavainen, luottavaisempi kuin koskaan aikaisemmissa raskauksissa. Olisiko tämä kolmas kerta se kerta kun saavutan sen autuaan odottamisen olotilan, mistä olen vain aikaisemmin haaveillut?


<3

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Tomera taapero

Elias tulee ihan parin päivän päästä 1 vuoden ja 4 kuukauden kypsään ikään. On ihana seurata ison pienen miehen touhua ja nähdä miten joka asiassa oikein imee tietoa ja toimintamalleja meiltä isommilta. On käsittämätöntä, miten noin pieni tajuaa yksinkertaisia käskyjä: "hae vaippa, mennään pesulle, mennään nukkumaan, anna äidille". Kiellot taas kaikuvat ihan kuuroille korville: "ei saa mennä vessanpyttyyn, älä laita sitä suuhun, ei saa kiivetä". Tämä ikä on tämän kaiken oppimisen suhteen aivan ihana, mutta taas toisaalta todella rasittava, kun ei järkeä ole päässä kuin ihan himpun verran. Joka paikkaan on päästävä, vaikkei kykyä ole. Kiivetään, kavutaan, ähistään ja yritetään oppia. Onnettomuuksilta ei todellakaan ole vältytty, ja ollaan jopa jouduttu lähtemään pikapikaa hammaspäivystykseen sunnuntaina kun etuhammas otti aika kovaa osumaa pöytälevyn kanssa ja vääntyi paikaltaan etuviistoon ja sivuttain. Vielä ei ole hampaan tarina ohi, sillä kuvattua sitä ei saatu, joten alla olevan pysyvän hampaan kohtalo ei ole selvillä. Koska maitohammas ja ien näyttää kuitenkin suht' hyvälle,  päätyi lääkäri vain seuraamaan hampaan tilannetta parin viikon päähän sovitulla käynnillä. Ja olisipa tämä jäänytkin ainokaiseksi osumaksi, mutta alle viikon päästä tästä samainen hammas otti osumaa uudelleen. Seuraavana iltana puolestaan kaatui niin, että kieli jäi hampaiden väliin, ja taas suihkusi verta. Huoh. Ja mustelmat ovat murheistä pienimmät, niistä selvitään parilla nyyhkytyksellä ja sylillä. Tälläkin hetkellä pelkästään kasvoissa on mustelmat otsassa ja poskessa. Ei riitä, että vanhemmilla on jo silmät selässä, vaan koko asunto kalusteineen pitäisi olla päällystettynä (likaahylkivillä) pehmusteilla. En tiedä kultaako aika muistot, mutta jotenkin tuntuu ettei tuo esikoinen Eemeli todellakaan ollut näin onnettomuusherkkä. Onkohan tämä meidän nuorimmainen jotenkin rämäpäisempi kuin keskiverto ikätoverit, vai tuntuuko minusta vain niin :D

Raskausrintamalla ei oikeastaan ole mitään päivitettävää, muuta kuin tuskaista odotusta. Olo on paljon parempi kuin ekana plussapäivänä, tosin pientä tasaista etomista löytyy. Se tietysti huolestuttaa, mutta toisaalta ei minulla aikasemmissakaan raskauksissa pahoinvointi alkanut ennenkuin n. rv 6. Menkkamaista jomotusta on ollut kohdussa aika paljon, mikä toivottavasti kertoo kuitenkin kasvavasta yksiöstä pienokaiselle, eikä mistään muusta. Vielä on yli viikko varhaisultraan ja helpotukseen (kaikissa skenaarioissa tämä epävarmuus saa jonkun päätöksen). Pelkään kovasti huonoja uutisia ja tiedän oikein millä ilmeellä, äänensävyllä ja sanoilla lääkäri sen meille ilmoittaisi. Tiedän, ikuinen pessimisti... Harmittaa, että ultra on vasta juhannuksen jälkeen, ja joudun paljastamaan juhannuksen viettoon luoksemme saapuvalle kahdelle ystävä pariskunnalle asian jo tässä, liian aikaisessa vaiheessa, koska en haluaisi kertoa kenellekään huonoja uutisia enää sitten jälkikäteen.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

"Rumpujen pärinää"

"S-Koriongonadotropiini      Tutkimus on valmistunut, mutta lähetteen tekijä ei ole vielä kuitannut sitä"

Siinäpä kidutusta kerrakseen. Tulokset valmiina, mutta hähhäähää, etpäs näe niitä ennen lääkäriä!! Niin lähellä, mutta kuitenkin ikuisuuden päässä. Lopulta, kun lääkäri ei soittanut sovittuun aikamäärään mennessä, soitin itse klinikalle, ja siellä etsivät lääkärin jostain kiireiden keskeltä langan päähän. Ja tulos: 352 IU. Ei ihan sitä mitä toivoin, mutta kuulemma turvallinen lukema silti (molemmista pojista yli 800, tosin päivää myöhemmin mitattuna muistaakseni). Varhaisultra varattuna 24.6., jos siis sinne asti päästään! Jalat nyt vaan topakasti ristiin, että pikkuinen pysyisi kyydissä. Unohdin ihan vallan kysyä jatketaanko Lugesteron lääkitystä, mutta taidan pistellä tuon loppupaketin puolikkaalla annoksella, että riittää pitempään. Vaikka eihän niillä enää pitäisi merkitystä olla.

Varovasti aloin kyllä jo iloita tästä uutisesta, vaikka aluksi tuntui etten uskalla. Kolmas lottovoitto, se vasta olisikin jotain <3

(Te ketkä tunnette minut oikeassa elämässä, voisitteko vielä säilyttää salaisuuden siihen asti että on oikeasti kerrottavaa?) :)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ailahtelevainen mieli


PP 8 eli siirrosta 8 pv, alkio 13 pv. Pissaamatta 2,5 h ja testi kuvattu 3 min kohdalla.
Söin sanani ja tein SEN kuitenkin. Olo on nimittäin yhtä karmea kuin edellisissä raskauksissani rv 6-12. Epäilin saaneeni hyperin (munasarjojen hyperstimulaation), enkä välttämättä ole ihan väärässä. Nimittäin hyperin riski on isoin kun punktiosta on alle viikko, ja minulla jo kohta kaksi. Yleensä myöhäisen hyperin laukaisee kohonnut hcg-pitoisuus, siis alkanut raskaus. Vielä en ota onnitteluja vastaan, koska hcg-pitoisuus on minulla kohonnut lähes jokaisessa tuoresiirrossa (ja viiva on noin hailakka), joten vasta perjantainen verikoe paljastaa asian todellisen laidan.

Nyt oksettaa, etoo, koskee päähän, silmiin, munasarjoihin, on kunnon repäisykivut, kylmä hiki, paleltaa, hengästyttää, itkettää (itkimme yhdessä kun Eemeli kaatoi ostamamme kaakaon vahingossa maahan), VÄSYTTÄÄ… Voi jospa tämä hyvin päättyisi!!


Lisäys: Kuvassa aamuinen (torstai 5.6.) alimpana ja toissapäiväinen (ti) ylimpänä.
Kyllähän se viiva vahvemmalle näyttää, mutta epäilyttää….

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Oirebongari

Palelu 
Väsymys 
Etominen, pahaa oloa 
Huimaus 
Alamahan kivut 
Rintojen arkuus -
Repäisykivut ✓-
Jatkuva v*tutus 
Naaman kukkiminen 

Täällä ollaan siis edelleen tilapäisesti raskaana, ainakin jos oireita katsoo. JOS en käyttäisi samaan aikaan surullisen kuuluisaa Lugesteron (keltarauhashormoni) -lääkitystä, tietäisin näistä oireista olevani raskaana vähän tukevammassa määrin. Mutta koska sitä menee päivittäin ihan reipas annos, menevät nämä kaikki oireet sen piikkiin. Miksi, oi MIKSI, oireita pitää kytätä, vaikka tietää että ne johtuvat tuosta lääkkeestä?! Oireet alkoivat suurimmaksi osaksi jo ennen koko alkion siirtoa, ja ovat olleet aina läsnä jokaisessa negatiiviseen tulokseenkin johtaneessa siirrossa. Itseasiassa kaikista oireeton siirto oli Eliaksen syntymiseen johtanut PAS (pakastealkion siirto), joka tehtiin lääkkeelliseen kiertoon, eikä omaa hormonitoimintaa silloin ollut sekoittamassa, ja raskaus tulikin täytenä yllätyksenä odottaessani negatiivista tulosta. Rinnat puolestaan minulla eivät mene kipeäksi edes hoidossa käytetystä munasolujen irrotuspiikista, joka sisältää hcg-hormonia, eikä myöskään raskaudesta, joten tämän oireen puutteesta ei voi myöskään päätellä mitään. Eli turhaan minä täällä näitä mietiskelen (ihankuin muuhunkaan pystyisin…), koska vain aika näyttää miten tässä kävi. Virallinen testipäivä on siis ensiviikon lopulla, ja siihen luultavammin odotan vaikka kärsimätön olenkin. Jotkut tekevät testejä malttamattomana heti siirrosta lähtien, mutta minä haluan "nauttia" (=kiduttaa?) olemalla edes kuvitteellisesti raskaana nämä täydet kaksi viiikkoa. Enkä yksinkertaisesti kestä nähdä raskaustestiä, jossa on vain yksi viiva muistuttamassa taas kerran tuhkana tuuleen hävinneestä toivosta (ja rahasta).