keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kauhun hetki

Sain eilen kunnon säikähdyksen. Vapisin ja sydän tykytti varmaan vartin vielä tapahtuneen jälkeenkin. Verkkokalvoille on poltettu kuva veltosta vauvasta.

Elias oli siis nukkumassa päiväuniaan vaunuissa. Jonkin ajan päästä menin tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Kurkistin vaunuun ja kohdensin katseeni Eliaksen rintakehään. Rintakehä ei liikkunut. Vaistomaisesti aloin heilutella Eliasta masusta. Ei liikettä edelleenkään. Veri syöksyi päähäni ja sydän alkoi tykyttää. Aloin nostaa Eliasta nopeasti syliini, ja näin kuinka silmät raottuivat ja käsi liikahti. Kaikki siis hyvin. Laskin pienen vauvani takaisin vaunuun, ja siellä hän jatkoi uniaan autuaan tietämättömänä äidinsä hädästä. Jäin seuraamaan Eliaksen hengittämistä lopun unien ajan.

Vaikka kaikki olikin hyvin, eikä mitään ollut edes käymässä, niin silti tämän ajatteleminen saa yhä ihon kananlihalle. Tekee mieli melkein itkeä. Tänään rakas pieni ihmeemme on nukkunut unet sisällä. Huonosti, mutta muutamia hetkiä kuitenkin.


6 kommenttia:

  1. Mua kans pelottaa tollanen! Nukkumaan käydessä kuuntelen tytön hengitystä, ja kun se katkeaa, jännityn kokonaan ja joskus ehdin nousta ylöskin, kunnes hengitys taas jatkuu. Mitä ihmettä noi tollaset tauot on, ihan hirveitä! Onneksi kaikki oli siellä hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Sama täällä! Paniikki iskee, kun toinen pitää ihmeen hengitystaukoja!
    Onneksi kaikki oli teillä hyvin!

    VastaaPoista
  3. Meidän poika teki ensimmäisien vaunuttelujen jälkeen vähän vastaavaa. Se oli aivan kalmankalpea, se ei tuntunut hengittävän ja en saanut sitä heilutellen hereille. Huusin lujaa miestäni aivan paniikissa ja siihen poika ilm. hieman heräsi ja tyytyväisenä hieman venytteli. Sen jälkeen ulkoilu ei oikein maittanut allekirjoittaneelle...

    VastaaPoista
  4. Kiitos kokemustenne jakamisesta <3!

    Liittysköhän nämä hengityksen hidastumiset/katkeamiset jotenkin syvän unen vaiheeseen...? Joskus täälläkin jään keskellä yötä kuuntelemaan kun hengitystä ei kuulu, toisinaan taas tuhisee todella kovaa. Vielä on 1 kk tätä kätkytkuoleman isointa riskiaikaa jäljellä, jospa tämä hätäily sitten vähän helpottaisi!

    VastaaPoista
  5. Hui. Onneksi selvisitte vain säikähdyksellä.

    Mä käyn myös tarkistaan usein pienen unta, kun nukkuu vaunuissa taikka omassa sängyssä. Yleensä vielä silitän päästä, niin silloin toinen liikahtaa ja tiedän kaiken olevan hyvin. Ja tämä tapa alkoi jo esikoisen aikaan. Edelleen käyn joka ilta jokaisen lapsen läpitte ennen kuin voin käydä itse nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästä, kaulasta tai poskesta silittäminen onkin parempi tapa. Itse ainakin olen huomannut, että siihen kosketukseen reagoidaan syvänkin unen läpi. Mutta ilmeisesti olin vain niin paniikissa että toimin vain vaistomaisesti. Mutta huhhuh, vieläkin näen silmissä sen tilanteen ja puistattaa... hrrr!

      Poista