torstai 14. elokuuta 2014

Viidestoista raskausviikko

Viidestoista raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. Toinen kolmannes on siis jo hyvää vauhtia etenemässä! Pahat olot on jo hellittäneet aika kivasti, mutta verensokerin lasku saa kyllä etovan olon palaamaan. Ruokarytmi pitäisi siis muistaa pitää tasaisena, mutta varsinkin aamupalan jälkeen nälkä tuntuu yllättävän ihan liian pian. Painoa siis tullut tuttuun tapaan ihan liikaa :D

Noin muutoin olo on suht hyvä. Väsy vaivaa kyllä kovasti, enkä oikein tiedä onko se itse raskaudesta johtuvaa, vai siitä ettei tuo meidän taapero vieläkään anna nukkua öitä. Vessaankin pitää herätä vähintään se kaksi kertaa yössä, joten uni on melko katkonaista. Päikkäreitä yritän nukkua aina taaperon kanssa yhtäaikaa, ja uni kyllä tulee aika helposti, siis minulle. Mitään supisteluita tai vuotoja ei ole onneksi ollut, eikä mitään kipujakaan, jos lähes 24/7 vaivaavaa pääkipua ei lasketa. Aikaisemissa raskauksissa pääni ei ole kipuillut ollenkaan, joten vähän outoahan tämä on.  Samaten kuppikoko tuntuu isontuneen (nyt jo?!), vaikka edellisissä raskauksissa rintaliivejä sai vaihtaa vasta imetyksen alettua. Siis edelleen varsin outoa. Tuosta paisumisesta johtuen rinnat olivatkin todella arat parin viikon ajan, mutta nyt tuokin tuntuu tasaantuneen vain sellaiseksi pieneksi "tunteeksi".

Maha on alkanut olla ja aika selkeästi esillä ja sen piilottaminen on entistä vaikeampaa. Töissä yksi työkaverini sanoikin uutisen paljastamisen jälkeen, että hän arvasikin jo paisuneen mahakummun perusteella. Eilen puolestaan esikoisen kaverin äiti ei saanut pidettyä katsettaan irti mahastani, joten katsoin parhaaksi lopettaa arvailut paljastamalla kummun salaisuuden, jonka jälkeen hän myönsikin ihmetelleensä onko maha vielä edellisen raskauden peruja (vaikka ollaan kyllä nähty muutaman kerran kuukaudessa tässä välissäkin :D )

Ja naama kukkii, joten sieltäkin saa selkeätä vihjettä olotilastani. Ehkä tämä ei menee enää teini-iän hormonimuutosten piikkiin ;)

Tänään käytiin neuvolassa miehen ja kuopuksen kanssa. Kunnassamme kehoitetaan oikein kirjallisesti saapumaan paikalle miehen kanssa neuvolakäynnille keskustelemaan perheen voimavaroista. Lähinnä olimme huvittuneita täyttäessämme etukäteen annettua lappua (rasti ruutuun samaa mieltä - eri mieltä 5-1:  "tiedän, että lapsen syntymä muuttaa ajankäyttöäni ja voi rajoittaa harrastuksia", "uskon sopeutuvani hyvin lapsen syntymän aiheuttamaan elämän muutokseen", "luotan siihen, että opin hoitamaan lastani", "tiedän, että tunnesuhde lapseen kehittyy vähitellen" jne… No, eiköhän tässä nyt jo kuitenkin kolmatta lasta olla taloon tuomassa, niin tuskin ylläreitä hirveästi tulee. Ensiodottapareille varmasti ihan ajatuksia herättävä, ja varsinkin jos sattuu vielä olemaan nuorempaa sorttia, mutta meille ikäpareille ja useamman lapsen jo saaneille aika turha lappu täytettäväksi. Terkkarikin tuntui olevan vähän vaivaantunut, ja kyseli palautetta lapun täytöstä. Kuulemma lapun täyttämistä ja keskustelua terveydenhoitajan osalta kysellään sitten lääkärinkäynnin yhteydessä. Asia on otettu siis hyvin vakavasti kunnassamme ;)

Odotetuin hetki käynnillä oli tietysti sydänäänien kuuntelu. Kotona omalla dopplerilla äänet on vielä aika vaimeita ja saa etsiä tovin, mutta neuvolanlaitteella syke laukkasi esiin samantien kun täti anturan mahan päälle tökkäsi. Hienosti sykkeet oli 145 tienoilla, eli samaa luokkaa kuin muillakin pojilla odotusaikana! (ai mitä, mullako poikaolot…?) Seuraavan kerran sitten lääkärin vastaanotolle rv 16. 

2 kommenttia: