sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sopivia odotellessa (allergiasta alussa, nyt ja jatkossa)...

Kesällä töissä ollessani selailin allergia- ja astmatietokantoja, jotka ovat ammattilaistan käytössä. Pitkäaikaissairauksien tietokannat olivat juuri päivitetty, joten mielenkiinnolla aloin selailla juuri lasten ruoka-aineallergiaa käsittelevää osuutta. Ja kylläpä sieltä nousikin muutama melko mielenkiintoinen kohta esille.

Eliaksen allergiathan alkoivat todenteolla noin 2 kuukauden iässä. Muistan, kun ristiäisten tienoilla iho alkoi kunnolla punoittamaan ja hilseilemään. Pahin oli ehdottomasti päänahka, otsa ja kulmakarvat, jotka kehittivät karstaa aivan järkyttäviä määriä. Päänahka oli todella kamalassa kunnossa, ja varmasti vaivasi pientä miestä. Tottakai yritin hoitaa sitä parhaani mukaan tavalla joka toimi esikoisella loistavasti. Siis Ceridal ihoöljyä päähän karstaa pehmittämään ja lopuksi harjaus vauvaharjalla. BIG MISTAKE! Päänahka ärtyi tästä todenteolla, ja alkoi erittämään kirkasta visvaa. Rasvasin, harjasin, pesin ja taas alusta. Päänahka kirkui apua, ja niin teki lapsikin! Lopulta, lääkärikäynnin jälkeen keksin, keksin toimivan hoitotavan, joka onneksi lopetti kidutuksen lähes kertaiskulla. Päähän siis laitettiin illalla Locobase LPL karstaa irrottavaa voidetta, ja aamulla se pestiin pois. Ekan hoidon jälkeen päänahka näytti jo paremmalle, mutta varsinaisen hoitorutiinin kehityttyä karsta ei enää koskaan palannut. Eli joka aamu päänahkan pesu ja voitelu kevyellä perusvoiteella tekivät tai'at. Myöhemmin olen lukenut, että esim. keski-euroopassa päänahkan pahan oireilun tiedetään johtuvan tulevista allergioista. Olisinpa tiennyt tämän jo silloin! 

Allergioita alettiin tutkia n. kolmen kuukauden iässä kun olin jo ihan epätoivoinen siitä, että ylipäänsä osaan hoitaa tätä lasta, jota tuntui kiusaavan joku koko ajan. Unet olivat katkonaisia ja joka vaipassa oli löysää tavaraa vaipan täydeltä. Eikä se tosiaan pysynyt edes vaipassa, vaan tursui joka reiästä ulos pakottaen vaihtamaan vaatteet useasta päivässä. Ensimmäisestä lääkäristä emme saaneet apua. Toinen, vähän vanhempi lastenlääkäri, määräsi minut maidottomalle imeytysdieetille (jonka itse muutin myös viljattomaksi havaittuani kauran pahentavan tilannetta). Kolmas lääkäri, jolla kävimme, siis ihan oikea lasten allergialääkäri, määräsi Eliakselle ihon prick-testit, ja sieltä alkoi paljastua mitä kaikkea minun pitääkin oikeasti välttää! Maito ja vehnä olivat ehdottomasti pahimmat, ja saivat ihoon punaisen jäljen jo pelkästä kosketuksesta. Peruna ja muna saivat aikaan myös aikaan patin, samaten kontrollina toiminut histamiini sai aikaan todella reippaan paukaman. Iho- ja elimistö oli siis todella kovassa ärsytystilassa, kun histamiini sai aikaan tuommoisen reaktion. Diagnoosina IgE-välitteinen maito, muna, vehnä, peruna, kaura - ja ruisallergia. Voi meidän pientä vauvaamme, miten paljon jouduitkaan kärsimään!

Imetysdieetin myötä Elias muuttui melko oireettomaksi. Kakat alkoivat pysyä vaipassa, ja iho alkoi olla oikeasti ihon näköinen. Pari kuukautta myöhemmin tehdyissä lisä-pricktesteissä reaktiot tulivat vain kaurasta ja ruiksesta, eikä ollenkaan riisistä, maissista ja ohrasta, jotka kuitenkin olin todennut oireita aiheuttavaksi maitoni kautta. Ilmeisesti elimistö oli toipunut, eikä enää reagoinut kovin voimakkaasti myöskään ihopistolle. Ja positiivista tässä oli ehdottomasti se, että iho alkoi reagoimaan rasvaukseen, ja jos satuin syömään allergisoivaa ainetta, sai ihon yleensä kuntoon kertarasvauksella hydrokortisonilla. Yöuniin tällä ei kuitenkaan ollut toivottavaa vaikutusta, jonka epäilen johtuvan pelkästään elämän alun, ja varsinkin nukkumisen vaikeudesta. Elias ei siis oppinut koskaan vauvana nukkumaan pitkiä aikoja, kun aina jotain kohtaa kutitti ja masua kiersi.

Imetysdieetistä, korvikekokeiluista ja ruokakokeiluista saisi vähintään kilometrin verran lisää tekstiä, mutta sanotaanko nyt näin ettei kaikki mennyt ihan kuin "strömssöössä". Sopivaa korviketta ei siis koskaan löytynyt, ja edelleen poika juo vettä (mehua) ja käyttää kalkkilisää. Epäsopivia ruokia ovat edelleen edellä mainitut, poislukien riisin, jonka saamista ruokavalioon hehkutinkin jo tuossa aikaisemmin "Taapero 1,5 v" -postauksen yhteydessä. Kauraa on kokeiltu eniten, ja viimeisen kokeilun jälkeen taidan todellakin unohtaa sen. Yosa-jugurtin jälkeen posket helottivat punaisena, käsivarressa ja säärissä oli tutunnäköistä syheröä, mutta mahan punaiset pilkut olivat jotain ihan uutta. Allergia siis alkaa muuttaa muotoaan taaperon kasvaessa kohti leikki-ikää, niinkuin olen lukenutkin käyvän. MPR-rokotteen jälkeen puolestaan Eliaksen toinen silmä turposi umpeen, ja olen melko vakuuttunut sen johtuneen rokotteen kananmuna-yhteydestä, eli tuskin ollaan testaamassa munaakaan ihan heti. Perunaa on testattu pariinkin otteeseen, eikä sekään tunnu muuttuvan yhtään sen sopivammaksi pakastamisesta ja käsittelystä huolimatta.

Mutta mitä tuolta tietokannoista siis ilmeni? No ainakin se, että turhaan odotan Eliaksen täyttävän 2 vuotta, tai edes 3, ja allergioiden häviävän samalla kuin taikaiskusta.  Tämä tilanne on vain niillä "onnellisilla" allergikoilla (tai yliherkillä niinkuin tekstissä kirjoitetaan), joilla ei ole todettu IgE-välitteistä (ts. ei ole millään verikokeella/prick-testillä mitattavissa) herkistymistä. Meillä "onnettomilla" IgE-välitteistä allergiaa kärsivillä toipuminen on hitaampaa, ja jopa viidesosa näistä lapsista kärsii oireista vielä kahdeksan vuoden iässä. Eihän se tietenkään ole sanottu, etteikö Elias olisi yksi noista 4/5, jotka toipuvat nopeammin, mutta kyllähän tuo pistää miettimään. Että oikein kahdeksaan ikävuoteen saakka?! Onhan toki aikuisiakin allergikkoja, jotka elävät aivan loistavaa ja terveellistä (terveellisempää) elämää, mutta kyllä se kieltämättä surettaa, että lapsi joutuisi syömään omia ruokiaan esim. kaverisynttäreillä. Luulen, että aikuisen on jo helpompi hyväksyä erikoisruokavalio, ja noudattaa sitä, koska tietää että lipsumisesta tulee huono olo. Ehkä liioittelen, mutta jotenkin se minusta tuntuu tällä hetkellä aika surkealle, että lapsi olosuhteiden pakosta "erottuisi joukosta".

Mitäs muuta tulevaisuudelta voimme odottaa? Ilmeisesti ainakin siitepölyallergiaa, koska atooppisille ja allergisille lapsille kehittyy viimeistään kouluikään mennessä siitepölyallergia, joista voimakkain on allergia koivun siitepölylle. Toisaalta kiva tietää, että tämä on todella yleistä, ja että jos ja kun allergiaoireet pahenevat keväällä, voi kyse olla juuri koivusta. Ja sittenhän täytyy alkaa ottaa huomioon koivun kanssa ristiinreagoivat ruoka-aineetkin (esim. omena).

Yksi lause pisti silmään myös tuossa ammatilaisille tarkoitetussa tekstissä. Siinä todettiin ruoka-aineallergioiden alkavan aikaisin, ja nykykäsityksen mukaan herkistyminen voi tapahtua jo äidinmaidon kautta. Juuri tätä seikkaa vallalla oleva allergiaohjelma yrittää kitkeä sinnikkäästi pois (vaikka kaikessa hiljaisuudessa se edelleen hyväksytään, kunhan sitä ei vaan ääneen sanota) ja kieltää "turhat" imetysdieetit allergisten vauvojen äideiltä. Huomioon ei haluta kuitenkaan ottaa sitä kokemusperäistä, ja aina tiedettyä seikkaa, että oikealla ja tarpeellisella imetysdieetillä saadaan kyllä vauva oireettomaksi, mikä lisää merkittävästi elämänlaatua lapsiperheessä. Vauva-arki voi olla todella kuluttavaa jo ihan perustyytyväisenkin vauvan kanssa, saati sitten jos vauvalla on ongelmia ihon tai suoliston kanssa. Miksi yhteiskunta väenvängällä haluaa olla auttamatta ja suorastaan tuhota perheitä, jotka taistelevat tämän allergiahelvetin kanssa? Me olimme niin onnekkaita, että älysimme ottaa vakuutuksen lapsellemme, ja olemme voineet hoitaa allergia-asiamme yksityisellä, jossa olemme saaneet apua ongelmiimme. Kaikki perheet eivät todellakaan ole yhtä onnekkaassa asemassa, ja kuulemani/lukemani mukaan useimmista neuvoloista tai sairaaloista on ihan turha yrittää saada apua. Edes selvästi ihollaan reagoivat allergikot eivät ole kuulemma reagoineet "riittävästi" maitoallergialausunto varten, vaikka iho kirkuisi helakanpunaisena ja olisi rikki raavittu, olemattomista yöunista puhumattakaan. Sitähän tämä allergiaohjelma tuntuu olevan: poissa silmistä, poissa tilastoista. Allergiat ovatkin kuulemma tilastotietojen valossa vähentyneet, ja Suomen "siedätys"-malli (olen kyllä sitä mieltä, että hallittu, oirekynnyksen alapuolella tapahtuva siedätys on erinomainen keino allergioita hoidettaessa) on saanut maailmalla runsaasta huomiota. Kyllähän mikä tahansa vähenee tilastoissa, kun diagnosointi vain yksinkertaisesti lopetetaan. Kätevää, sen myönnän, mutta ei ainakaan yksittäisen perheen etujen mukaista. Parhaimpia puolestaan ovat ne lausunnot ja tutkimukset, joissa todetaan lasten allergioiden johtuvan vain huonosta vuorovaikutuksesta vauvan ja vanhempien välillä. Siis ihan oikeasti, for real! Ja tällaisia satuja levitellään totena 2000-luvun Suomessa. Pistää ihan muistelemaan historian havinaa, ja aikaa kun naisen hysteriaa  ("K18 linkki" :D, HS:n artikkeli) pidettiin ihan oikeana tautina. Siis pointtina kuitenkin, että kaikkea sitä lääketiede keksii selitykseksi asioille, joita ei täysin ymmärretä ;)

8 kommenttia:

  1. Allergiat on kyllä todella kurja juttu. :(
    Tsemppiä teille kaikelle ja erityisesti pikkumiehelle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kurja juttu, ja varsinkin silloin jos ei tiedetä niiden olemassa oloa! Nyt kun ollaan eletty niiden kanssa jo näinkin pitkään ja tiedetään suurinpiirtein aiheuttajat ja hoitokeinot, ei ne stressaa enää niin paljon kuin alussa :) Ollaanpahan nyt ainakin viisaampia kolmosen kohdalla, jos sama toistuu!

      Kiitos, onneksi tuo meidän taapero on sen verran touhukas tapaus, ettei "pienet" allergiat tunnu enää vaivaavan, ja se on pääasia ♥

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen teksti lukea, hyvin kirjoitettu! Pitkästä aikaa allergiajuttuja luki ok-fiiliksellä, kun olen yrittänyt välttää kaikkea siihen liittyvää mitä ei ole ollut pakko nähdä/kuulla. Vähän just niiku pois silmistä-pois mielestä metodilla :D. Epätoivo, kun on välillä liian rankka tunne tälle äidille, kuten varmasti allergisten lasten äideillä yleisestikin ;)

    Voi Elias pikkuinen, haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit :) Kyllähän nämä allergiat on ihan hyvä työntää jossain vaiheessa vähän sivummalle mielessään. Eihän se tilanne tietenkään murehtimalla miksikään muutu, vaikka mitäpäs muutakaan me äidit oikein osataan tehdä :D Meillä on kuitenkin nykyään suht tasaista näiden suhteen, että hyvin pärjätään, murehtimattakin :) (mitä nyt tuota painoa murehdin… :D)

      Poista
  3. Tosi kurjaa kyllä ,että teillä ei näytä helpottavan sitten millään :( Juuri puistossa juttelin yhden äidin kanssa allergioista jolla on samanikäinen poika kun meillä (1v8kk) ja heillä on samanlainen tilanne kun teillä.Tuntuu,että mikään ei käy ja kaikesta tulee oireita. Hän oli odottanut myös sitä,että alkaisi helpottamaan, mutta toisaalta ainakin munan ja maidon kanssa osaa odottaa sitä että ei hetkeen helpota. Hänen esikoisensa on 15vuotias eikä vieläkään käy maito, muna kai jotenkin...

    Olen kyllä todella kiitollinen siitä,että meillä on tällä hetkellä vain maitoallergiaa, vaikka sekin jotenkin hanskassa. Päivittäin poikaa pystyy syömään jo juustoa ja ruokiin käytän välillä tavallista maitoa soijakerman sekaan.

    Oikein paljon tsemppia teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Onhan tosiaan noitakin tapauksia, jotka eivät ikinä pysty käyttämään tiettyjä ruokia. Eihän se auta kuin ottaa vastaan mitä annetaan ja sopeutua tilanteeseen. Onneksi nykyään on niin paljon vaihtoehtoja kaikelle, että rajaksi tulee vain mielikuvituksen puute ruoanlaitossa :)

      Teillä on kyllä todella hyvällä mallilla elämä allergioiden suhteen, kun kestää jo kuitenkin joskus syödä maitotuotteita! Ei siis enää kauaa kun voitte unohtaa allergian kokonaan ja ottaa jätskit sun muut ihanuudet ruokavalioon mukaan :D

      Poista
  4. Olipa osuva kirjoitus, kiitos tästä! Olen lukenut sun blogia vajaan vuoden verran, ja aivan upeaa vertaistukea siitä saanut, meillä nimittäin asustaa muutaman viikon Eliasta vanhempi superallergikko-poika. Samaistuin niin täysillä noihin vauvavuoden kokemuksiin, onneksi aika kultaa muistot ja nykyään pärjätään jo hyvin, vaikka ei allergiat häipymisen merkkejä vielä osoitakaan. Ilolla eteenpäin, ei murehdita etukäteen mitä tuleman pitää :)

    Paljon tsemppiä teille!

    terv. Katrilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, että olet saanut vertaistukea! Tämä onkin yksi tärkeä syy minkä takia tätä blogia kirjoittelen, että edes joku pystyisi samaistumaan ja tietäisi ettei paini yksin näiden asioiden kanssa ♥

      Ja olen niin samaa mieltä tuosta miten aika kultaa muistot, onneksi :D Ja vauva-aika nyt muutenkin on niin huuruista aikaa, että eikait muita lapsia ikinä kenellekään tulisi jos muistaisi mitä se oikeasti oli :) Kaikkeen tosiaan tottuu ja sopeutuu, kunhan vain annetaan tarpeeksi aikaa. En minäkään oikeastaan osaa edes kuvitella miten toisin asiat voisi olla, kun kaikki on ihan hyvin näinkin :)

      Kiitos ♥

      Poista