lauantai 27. syyskuuta 2014

Poikamaista elämää

Törmäsin Iltalehdessä tällaiseen juttuun. Tämä kuvaa lähes 100 %:sti poikalastemme elämää, joten pakkohan tätä on jakaa!

1. Tähtien sota vastaa uskontoa

Star Wars -pakkomielle iskee varhain ja se iskee lujaa. Ellet ole jo kuulunut George Lucasin faneihin, nyt viimeistään opit, mitä eroa on Darth Vaderilla ja Darth Maulilla. Tätä hulluutta vastaan ei ole rokotetta eikä hoitokeinoa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua sen vietäväksi.

Kyllä, kyllä, kyllä! 4-vuotiaana se iski Eemeliin, eikä loppua näy. Nuorin Elias ei vielä ihan täysin asiaa käsitä, mutta lempilelu sattuu vaan tällä hetkellä olemaan valomiekka. Kappas vain!

2. Samaan aikaan vihaat ja olet kiitollinen niistä etuoikeuksista, jotka poikasi saa aikuistuttuaan

Jokainen vanhempi haluaa lapsensa onnistuvan. Sille ei kuitenkaan mahda mitään, että miessukupuolella on edelleen etulyöntiasema matkalla menestykseen. Se saattaa raivostuttaa, mutta toisaalta olla helpotus: jospa poikani ei tarvitsisi kamppailla yhtä kovaa kuin muiden.

Tämä kohta on varmasti totta. Vielä ei ole kokemusta asiasta lastemme ollessa näin pieniä, mutta kyllä "pojat on poikia" -lausahdus on kuultu tuttavapiirissämmekin useasti.

3. Pojilta saa parhaat halaukset

Pojan halaus on vilpitön. Siihen ei sisälly taka-ajatuksia eikä juonia taustamotiivina. Mikään maailmassa ei ole vilpittömämpää.

Lapsen halaus, tytön tai pojan, on varmasti maailman parhaimpia asioita. Mitä pienempi lapsi, sen vilpittömämpi on hellyydenosoitus. Ja niitä meillä jaellaan rutkasti. Eliaskin pussaa aamu-, päiväuni-, jälleennäkemis-, muutenvain- ja iltapusut hyvin auliisti ja kyselemättä <3

4. Pierut ovat hauskoja

Poikien mielestä ne ovat ratkiriemukkaita. Taitolaji, jossa kovaäänisyys ja paha haju ovat hyve. Jonain päivänä huomaat nauravasi heidän mukanaan. 

Tähän voi lisätä sen, ettei se myöskään hävetä. Mitä kovempi, sen parempi.

5. Kaikki peittyy pissaan

Näin tulee käymään. Vessanpönttö, kylpyhuoneen lattia ja matto, seinät. Kaikki. Pönttöön osuminen on opetteluvaiheessa vaikeampaa kuin luulisi.

Voi jösses, että äiti on polttanut päreitään tämän asian kanssa :D Pissaa on pesty edellisten lisäksi housuista (vaikka ne on heitettykin), kengistä, kaapin ovista… Luulen että meillä tehdään vessaremontti kunhan kaikki pojat ovat päässeet kouluikään. Ja toisen kerran kun muuttavat kotoa :D Ihanaa kuulla, että se on täysin normaalia.

6. Mikä tahansa käy aseesta

Vaikka kuinka yrittää siirtää rauhaa rakastavia periaatteitaan jälkipolvelle, ei se poikien kanssa noin vain onnistu. Pojat rakastavat aseita. Jos sellaisia ei leikkivälineiden joukosta löydy, he luovat aseen vaikka kepistä, vessapaperista, banaanista tai snorkkelista.

Aseleikit ovat normaaleja. Pojat oppivat niiden kautta ihmissuhteista, vihantunteistaan ja arvioimaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kyllä, miekkoja ja aseita tehdään piirustuspaperista, tyhjistä paperirullista, teipistä, kurkusta, lusikasta, vaipasta, limutölkistä… siis t-o-d-e-l-l-a-k-i-n mistä tahansa.

7. Pojat ovat fyysisiä

Pojat valtaavat elintilansa siitä hetkestä, kun he syntyvät. He hyppivät huonekalujen päällä, höykyttävät toisiaan ja lyövät ja tönivät ilman syytä. Veljesten välinen halausote muuttuu tuossa tuokiossa kunnon taklaukseksi.

Mutta tämäkin on normaalia. Asiantuntijoiden mukaan fyysinen lähestymistapa elämään on hyväksi poikien ihmissuhteille ja älykkyydelle.

Vaikka meidän pojilla on ikäeroa melkein viisi vuotta, niin silti painitaan. Sohvalla ei kertakaikkiaan pysty istumaan normaalisti, vaan aina pitää aloittaa päällä puskeminen, nenän sorkkiminen, taputtelu, hyppiminen jne. Ja tätä säestää hervoton naurun remakka. Katso siinä nyt sitten telkkua.

8. Pojat eivät kuuntele

Tutkimusten mukaan poikien kuulo ei ole yhtä herkkä kuin tyttöjen ja kuulosta vastaava aivojen osa kehittyy pojilla hitaammin.

Näin ollen poikasi ei välttämättä niskuroi levittäessään onnellisena legopalikoitaan ympäri olohuonetta, vaikka häntä on kielletty näin tekemästä. 

Aaah, kiva kuulla, ettei se ole vain välinpitämättömyyttä :D

9. Marvelin ja DC:n sarjakuvasankarit vastakkain - kuka voittaa?

Hämähäkkimies vai Batman? Teräsmies vai Hulk? Pojalla on suosikkinsa ja hän haluaa tietää sinunkin mielipiteesi.

No tää on varmaan kompa, Batman TIETYSTI?!

10. Vaatteilla ei ole merkitystä

Vaatteiden ostaminen pojalle on helpompaa kuin tytölle, sillä he eivät pahemmin välitä, mitä ylleen laittavat. Asian kääntöpuoli on, että vaatteet ovat systemaattisesti tuhon omia. Housut repeävät polvien kohdalta. Pyykkejä pestessä saa miettiä päänsä puhki, miten kaikista ruohon, ruoan, mudan ja ties minkä jättämistä tahroista pääsee eroon.

Ei ole ei, koskaan ei ole tarvinnut kiikuttaa vaatteita takaisin kaappiin syystä etteivät olisi kelvanneet. Tosin Eemeli kun valitsee vaatteensa, valitsee hän lähes aina jonkun minun tekemistä vaatteista. Ilmeisesti kuitenkin kivat kuvioit ovat mieluisempia kuin perus yksiväriset vaatteet.

Ja yritäpäs etsiä kirpparilta kokoa 110 cm -> olevia poikien vaatteita. Kovin ovat harvassa moiset ihmeet. Ja jos löytyykin, yleensä ne ovat jotain 90-luvun perukoilta kaappiin jääneitä ihmeellisyyksiä, joita kukaan äiti ei ole kehdannut lapsensa päälle pukea. Tai vaihtoehtoisesti niitä juhlavaatteita, joita on käytetty tasan kerran eikä niitä sillä käyttökerralla kuin ihmeen kaupalla, ole saatu vielä rymyttyä rikki. Kun poika alkaa liikkumaan aktiivisesti, kuluvat vaatteet alushousuista talvihaalariin käyttökelvottomaksi viimeistään kahden kauden jälkeen. Tämän takia en osta talvihaalareita käytettynä. Ne on pesty sataa kertaan menettäen kaiken vedenpitävyyden ja ovat polvien ja pyllyn kohdalta paperinohuet (jos ei jo rikki).
11. Pojat rakastavat ehdoitta

Ja he rakastavat koko sydämestään. Siinä missä tytöt pienenä polkevat jalkaa ja huutavat jättämään rauhaan, ennen teini-ikää murjottavat ja teini-iässä pitävät mykkäkoulua, poikien rakkaus on vankkumatonta ja voimakasta.

Teineistä ei siis edelleen kokemusta, mutta rakkaus on kyllä läsnä vahvasti ainakin tässä iässä. Ja se myös sanotaan häpeilemättä.

6 kommenttia:

  1. Voi että miten kiva olla poikien äiti :) mä olen ajatellut koko ajan, että jos meille useampi lapsi suodaan, kaikki on poikia. Kaksi poikaa, niin näen meidän lapset. Kieltämättä mietin ennen rakenneultraa, että olisko se kiva saada kuitenkin tyttö ja poika? Jäänkö jostain paitsi, jos en koe myös tyttöä? Mutta silti, olin varma että vatsassa on poika. Kun sitten nähtiin poika ultraruudulla, koin jonkinlaista helpotusta...luulen, että tyttöuutista olisi pitänyt hieman sulatella, vaikka se ei olisi ollutkaan yhtään huono uutinen tai epämieluisa. Nyt totesin vain, että "jaahas" :D jänniä nämä sukupuoliasiat, ne on joillekkin todella "pyhiä". Niistä ei saisi keskustella tai ainakaan olla kiinnostunut etukäteen tietämään mitään. Mun on ite hyvin vaikea ymmärtää tälläistä suhtautumista, kun itse ajattelen että siinä on kyse vain uteliaisuudesta ja tiedonjanosta. Eihän sillä sukupuolella voi olla väliä, jos vanhemmat on yhtään tervejärkisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, jostain syystä mäkään en osaa kuvitella itseäni tyttöjen äitinä :) Luulen, että poikien kasvattaminen on muutenkin ehkä helpompaa, noin henkiseltä puolelta. Itse ajattelen aika suoraviivaisesti (kuten miehet ja pojat), enkä osaa etsiä piilomerkityksiä toisten sanomisista, siis päinvastoin kuin suuri osa naispuolisista ihmisistä. Jostain syystä kaveripiiriini onkin valikoitunut juuri samanhenkisiä, ja samalla tavalla ajattelevia poikalapsien äitejä :D Miesten kanssa noin ylipäänsäkin tulen ehkä paremmin toimeen kavereina kuin naisellisempien naisten kanssa, mikä tietysti on joskus aiheuttanut pieniä ongelmatilanteita elämän varrella ;) Ehkä nyt vähän eksyin aiheesta… :)

      Ihan totta, mielestäni se että tahtoo tietää sukupuolen etukäteen on ihan puhtaasti uteliaisuutta, eikä mitään muuta. Ja ennenkaikkea käytännöllisyyttä! Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä hikihatussa etsimään unisex-värisiä vaatteita ja tarvikkeita (jotka ei sitten ehkä ole edes mieluisia kun lapsi syntyy), jos kuitenkin tahdotaan korostaa kysymättä jättämisellä sitä, ettei sukupuolella ole meille väliä. Tai ehkä jotkut vain haluavat yksinkertaisesti yllättyä, mene ja tiedä :D Sukupuolettomasta kasvatuksesta en edes aloita, siitä mulla on hyvin vahvat mielipiteet jo ihan pelkästään lapsen identiteetin muodostajana...

      Poista
  2. Komppaan molempia! :)
    Me taidetaan kuulua poikalasten äidit-salaseuraan. ;)
    Meillä ei vielä tuota star wars-juttua ole hokattu, mutta autot on tällä hetkellä jonkinmoinen uskonto. Tälläkin hetkellä pyörii autot-dvd ja poikaa ei saanut edes juttelemaan isälleen videopuhelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Varmasti eroaa melkolailla tyttölapsen elämästä tämä elämä poikien kanssa :) Meillä tämä Star Wars on oikeastaan semmoinen ensimmäinen oikea hurahdus johonkin leffaan. Mutta äiti ei valita, koska äidin lempileffa sattuu olemaan - yllätys, yllätys - Star Wars (ne vanhemmat) :D

      Poista
  3. Joo kummasti sitä on itsekkin päässyt oppimaan traktorin ja kaivinkoneen eroista yms poika jutuista. Saa nähdä miten tuon pienen tytön syntymä vaikuttaa kun on tottunut "poikailemaan" niin paljon äitikin jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :D Kyllä on tullut tutuksi traktorikaivurit, telaketjukaivurit, dumpperit, mönkkärit yms. kivat pörinävehkeet :)

      Siellä saattaa tosiaan olla varsinkin alussa hieman vaikeuksia orientoitua tyttöhommiin, mutta eiköhän se tule ihan luonnostaan lopulta ;)

      Poista