Imetyksestä

Alkaa pikkuhiljaa muistamaan miksi imetys alkoi jäädä vähemmälle esikoisen kohdalla 7-8 kuukauden iässä. Pikkuinen ei ole enää mikään pikkuinen, vaan touhukas pieni mies, jota kiinnostaa kamalasti kaikki ympärillä tapahtuva. Ainoastaan yöllä pimeässä syöminen onnistuu ilman kurkkimisia ja niistä johtuvia taukoja syönnissä. Nykyään syöminen sujuukin vähän tähän malliin:

Elias kitisee tyytymättömänä, ja päättelen olevan maitohuikan paikka. Otan syliini ja alan asettelemaan rinnalle (samalla poju yrittää napata suuhun poskeni, sormeni, tai minkä tahansa lähelle sattuvan ulokkeen). Nänni suuhun, pari imua ja alan tuntea maidon alkavan herua. Hei, mikä toi oli? Ääni! Ote irtoaa ja maito suihkuaa (jep, suihkuaa, edelleen!) kastellen pojan hiukset, silmän, posken, sohvan, minun vaatteet... you name it, kaikki kastuu! Yritän asetella tissiä sinne minne se kuuluu, eli lapsen suuhun, joka kuitenkin hymyilee vain edelleen valloittavaa hymyään, eikä ole aikeissakaan pelastaa meitä maitotulvalta. Tätä jatkuu seuraavat pari minuuttia, pienen miehen alkaessa kertoa miten kivaa hänellä tällä hetkellä on. Uusi yritys, sama lopputulos. Tällä kertaa voimakas imu, ja pään kääntäminen samalla kun imu on kovimmillaan. AUTS! Äiti näkee tähtiä venytyksen aiheuttamasta kivusta. Uusi yritys, tällä kertaa kuunnellaan ympäristöä tissi suussa samalla vähän ikeniä narskutellen. Aarrgh! Ja taas äiti näkee tähtiä toivoen samalla mielessään ettei hampaita ilmesty ainakaan vielä seuraavaan puoleen vuoteen. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sinnikkyys palkitaan ja ukko saa masun täyteen. Huh, äkkiä maitobaari piiloon ja suojaan kivulta. Ainakin seuraavaan kertaan :)

Kurkkimista ja venyttämistä lukuunottamatta imetys sujuu muuten erittäin hyvin. Maidon puutteesta ei tietoakaan, vaikka kiinteitä menee jo se neljä kertaa päivässä. Ilmeisesti öinen stimulaatio pitämään maidontuotantoa hyvin yllä. Mielestäni määrällisesti kiinteitä menee myös ihan hyvä määrä, vaikka sanotaan yleensä että yöllinen huikkailu veisi ruokahalua päivältä. Paino menee edelleen tasaista keskikäyrää, joten sinänsä mitään syytä yösyöntiä ei olisi rajoittaa. Muuten kuin yhtenäisten unien takia. No näillä mennään eikä unikoulua ole ainakaan vielä suunnitteilla. Ehkä sitten joskus.