Kamera & koti

Minua on vaivannut hirmuinen kamerakuume jo jonkun aikaa. Meillä on vanha järkkäri, Olympus  E-500. Se on ihan huippukamera jos kuvaat ulkona, ja sillä olen ottanut nämä tämänkin postauksen kuvat tällä kertaa. 

Tykkään sen ergonomiasta ja valikoista, ja ainoastaan etsin on aika pieni ja vaikea tihrustaa. 

Mutta, se iso MUTTA. Kamerassa ei ole optista kuvanvakaajaa, ja omistamani objektiivit ovat kitti-kamaa, eli aika surkeita. Kennon koko on nykypäivän järkkäreihin verrattuna pieni, joka ilmeisesti vaatisi aika paljon valovoimaisemman objektiivin (nyt f3.5-5.6) kaverikseen jotta sillä saisi edes siedettäviä kuvia hämärämmässä, tai edes normaalivalaistuissa sisätiloissa. 

Olen haaveillut ostavani pancake-objektiivin, jossa valovoimaa löytyisi reippaasti enemmän (f2.0), mutta esteeksi on muodostunut hinta. Olympuksen omat objektiivit maksaa järkkyjä, ja halvemmilta merkeiltä niitä ei edes saa tähän bajonettiin (four thirds). Sovitinrenkaat maksavat toisen mokoman, joten paketin hinnaksi tulisi vähintään 500 e karkeasti laskettuna. Mitä järkeä, sillähän saa jo uuden kameran! 

Haaveilut ovat kohdistuneet edulliseen minijärkkäriin, jota olisi helpompi raahata mukana. Lasten kanssa liikkuessa sitä raahattavaa on jo muutenkin riittävästi ilman isoa järkkäriäkin. 

Canon EOS-järjestelmä merkkinä kiinnostaa, koska siihen on helposti saatavissa vaikka kaikkia lisävarusteita edullisempaan hintaan. Tällä hetkellä sarjan Canon EOS M:stä on hirmuisen hyviä tarjouksia haaveilemallani pancake-objektiivilla, noin 500 euron hujakoilla. 

Kameran kuvanlaatua, kokoa, kosketusvalikoita yms. on kehuttu joka arvostelussa minkä olen lukenut, mutta isoa miinusta on tullut automaattitarkennuksen hitaudesta. Ja taidettiinpa jossain sanoa, että mikäli kuvaat nopeasti liikkuvia lapsia ja eläimiä, niin tämä ei ole kamerasi. No niitäpä tässä lähinnä tulee kuvattua, joten olisi kiva itse päästä testaamaan jossain miten hidas kamera oikeasti on. 

Toisaalta, tällä hetkellä tilanne on se, että järkkärillä ei kuvata ollenkaan lapsia sisällä, ja kaikki kuvat otetaan iPhonella, mikä myöskään ei ehdi liikkeeseen mukaan vaikka valovoimaa löytyykin. Joten kai tuo M olisi merkittavä parannus nykytilanteeseen joka tapauksessa. 

Jos jollain on kokemusta ko. kamerasta, niin jätä ihmeessä kommentti! Arvostan sitä todella paljon!

Ja huppista heijaa! Olen etsinyt koko aamun järkkärimme laturia. Ei löydy, ei!

Onko tämä joku merkki? Suuttuiko vanha laturimme uuden kameran haaveilusta, ja päätti hävittää itsensä?

Ja sitten vielä se isoin MUTTA, raha. Mistäpä kaivat 500 euroa, kun tulot ovat 330 e kuukaudessa. Blaah. Tässä siis Päivän Epätoivoisin Yritys: kiltit Canonin sedät ja tädit, lähettäkää mulle tämä kamera testiin! Luvassa lapsikuvatestejä pienelle lukijakunnalle! :)

No, aina sitä voi yrittää... :)

P.S. Keksin muuten "piilottaa" kuvien joukkoon yhden kännykällä ottamani kuvan samasta aiheesta. Huomaatko heti mikä näistä se on? 

Uusi sota(korvike)suunnitelma, taas...

Alkaa oikeasti jo naurattamaan tämä homma. Miten voi lapsi olla näin allerginen lähes KAIKILLE maidontapaisellekaan? Neljäs korvike, siis Neocate LCP -kokeilu, päättyy tänään viikko aloittamisen jälkeen. Masuvaivoja on ollut koko tämä kokeiluaika, mutta tänään herätessä löytyi sitten iloisen ärhäkän punainen syheröinen ihottuma kauttaaltaan ylävartalon alueelta. Tuttu juttu jo tämä, eli kortisonit iholle ja Ataraxia suuhun helpotukseksi. Eliashan on maissiallerginen, joten luultavammin tämä syherö johtuu siitä. Eilen illalla annoin n. 1 dl verran Neocatea, joka oli näköjään liikaa. Pienen päiväannoksen Elias tuntui kestävän, mutta kerta-annoksena tuo ei enää käynytkään. Ja muutenkin, annoksen kasvaessa tuli kuvioihin mukaan pikkuhiljaa kovat mustat kikkareet, joita on pitänyt vähän väliä ängätä vaippaan laihoin tuloksin. Monille Neocate aiheuttaa kuulemma ummetusta, joten ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Onpahan nyt koettu tuokin, että kakka on kovaa, kun normaalisti ei ikinä.

Soittelin tänään allergialääkärillemme kokeilun päätöksestä. Tapansa mukaan vähäsanaisesti kertoi lähettävänsä uuden resepti maitokokeiluun, eli Alfamino tällä kertaa. Siinä taitaa olla sitten viimeinen maitovaihtoehto, ennen mantelimaitoon tai veteen siirtymistä. Alfamino ei kuulemma sisällä maissia (luulin kyllä että sisältää glukoosisiirapissa?), joten ehkäpä siitä meille maito. Mutta toisaalta, siinä on taas perunatärkkelystä, ja perunahan ei myöskään Eliakselle käy. Imetystä voin tietysti jatkaa tiukalla dieetillä, mutta motivaatio alkaa olla vähissä. Sinänsä kielletyt herkut eivät niinkään houkuta, vaan se vapaus syödä ravintolassa jos on nälkä ulkona liikkuessa. Ja se että joskus saisi jotain valmiina ilman, että alat kokkailemaan pitemmän kaavan mukaan. Huomaa myös, että pieni lisäravinto olisi paikallaan myös Eliakselle. Viime yönä söi vain kerran (ei ole tapahtunut kuin kerran aikaisemmin kauan sitten), koska ensimmäisen kerran herätessään huutamaan tissi ei todellakaan kelvannut, vaan sitä alettiin järsimään hullunlailla samantien kun rinta suuhun ylsi. Ja sama toistui toisellakin heräämiskerralla, mutta lopulta suostui rauhoittumaan ja imemään pureskelematta. Auts ja auts, voin kertoa että ei tee mieli YHTÄÄN enää imettää, vaan kauhulla odotan ensi yötä. Hohhoijaa, toivottavasti tämä sentään on vain joku vaihe ja järsiminen loppuu yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. 

Refluksia vai ei...?

Kuulin tänään tarinan vuoden ikäisestä lapsesta, jolla oli ollut 10 korvatulehdusta elämänsä aikana. Perhe oli muuttanut, ja luonnollisesti vaihtaneet samalla hoitavaa lääkäriä. Uusi lääkäri oli ensimmäisenä kysynyt, onko perhe kokeillut refluksilääkitystä. Ja siitä oli alkanut perheelle uusi elämä. Korvatulehdukset olivat lakanneet siitä päivästä kun saivat refluksilääkityksen kuntoon!

Aloin miettimään sitä, kun lääkärit aina sanovat Eliaksen korvien punoittavan niinkuin korvatulehduksessa. Antibioottia emme ole siihen siis koskaan syöneet, koska aina tilannetta on vain "seurattu". Voisikohan tuo korvien punoitus siis johtua kuitenkin jonkun asteisesta refluksista? Refluksilääkkeenä meillä on Zantac, mutta kokemukset siitä ovat tällä hetkellä kuitenkin ristiriitaiset. Välillä tuntuu, että siitä on apua, ja taas välillä huudetaan vaikka lääkettä on otettukin. Ota siitä nyt sitten selvää. Koko ajan en kuitenkaan ole sitä uskaltanut antaa, kun toisaalta olen epäillyt, että se lääke itsessäänkin voisi ärsyttää masua. Liuoksessa on nimittäin todella ärhäkkä piparminttuaromin maku, joka varmasti suuhun noustessaan harmittaa kovasti pientä miestä. Ehkä jos kokeilisi itsehoitolääkkeenä Gavisconia, se ainakin on neutraalin makuinen, vaikka onkin paljon miedompaa. Allergiat tosiaan voivat aiheuttaa joillekin refluksia, ja meillä on pitkään ollut aika huono tilanne, enkä yhtään ihmettelisi jos tässä olisi elimistö päässyt kärsimään enemmänkin. Onneksi tuo Neocate tuntuu edelleenkin "sopivan" (ei siis ole ihottumaa edelleenkään), kunhan nuo öiset masuvaivat vain hellittäisi...

Eroahdistusta ja leikki-itkua

Taidan vain joka kerta päivitellä sitä miten aika kuluu nopeasti. Vasta äskenhän tuo pieni ukko törötti istua sitterissä jäykkänä ja katsoi kieroon kun otin kuvia tästä meidän uudesta ihmeestä. Ja nyt se jo liikkuu ihan itse paikasta toiseen ja kasvattaa luonnettaan. Sekä niitä hampaita, joita on nyt peräti kaksi kappaletta alapuolella. Paljon on tullut uusia taitoja, joita myös sitten treenata päivin öin. Viikottain tapahtuu jotain sellaista, josta huomaa vauvaelämän lähestyvän loppuaan.

Eroahdistusta on ollut nyt jonkunaikaa. Pieni mies alkaa tajuta, ettei suinkaan ole sama yksilö äidin kanssa, vaan ihan oma erillinen touhuava oman tahdon omaava pakkaus. Ja sehän kaikista hauskinta on, että poju on alkanut tajuta mitä sillä äänellä tehdään. No tietysti huudetaan äiti paikalle! Huvittavinta tässä tietysti on se, ettei aina ihan oikeasti itketä, vaan se itku pitää kaivaa jostain oikein tekemällä. Ja kyllä sen äiti kuulee kun feikataan, eikä kyyneliäkään näy. Tottahan äidin sydän kuitenkin heltyy, kun pieni poju ryömii hetken ja sitten pysähtyy surkeana vääntämään itkuntapaista käsiään ojennellen, että pääsisi sylin lämpöön. Hauska piirre on myös se, että niin kauan on hyvä olla jonkun toisen sylissä tai touhuta lattialla, KUNNES ilmestyy äiti näkyviin. Sitten tulee taas suru pöksyyn, eikä siihen tietysti auta kuin äidin syli. Sylittelyn välitön vaikutus on itkun loppuminen kuin veitsellä leikaten. Toisaalta rasittavaa ettei kukaan muu kelpaa, mutta toisaalta taas niin ihanaa, että olen jollekin maailman tärkein ihminen sillä hetkellä. Ihan hassu rakas pieni mies!

Ja pistetäänpäs tähän väliaikapäivitystä meidän allergia/korvike -tilanteesta. Neocatea on mennyt nyt tiistai-illasta, eli neljäs päivä meneillään. Päiväannos on tällä hetkellä semmoisen desin verran puuroihin sekoitettuna. Kaksi ekaa yötä meni suoraan sanottuna päin h...ttiä, mutta kolmas (siis edellinen) yö menikin sitten paremmin kuin piiiiiitkään aikaan. Masu alkaa ehkä jo vähän tottumaan, ja osansa kiitoksesta saa ehkä Zantac-lääkekin. Meillähän ei ole mitään varmaa refluksi-diagnoosia (joten en ole joka ilta sitä antanut), mutta eron kyllä on nyt huomannut verrattuna lääkkeettömiin öihin. Ja mikä parasta, ihottumaa ei ole tullut yhtään uutta länttiä, ja vanhatkin ovat todella hyvin paranemaan päin. Ehkä minä alan elätellä toivoa, että tästä löytyisi nyt maito pojalle. Tietenkään vielä mikään ei ole varmaa ennen kuin annos saadaan isommaksi, ja alankin hurraamaan vasta parin viikon päästä, jos sittenkään. Ehkä mun pitää myös tässä  samalla alkaa tekemään surutyötä imetyksen lopettamisesta, koska sitten en kyllä enää jaksaisi vetää näin tiukkaa linjaa ruokavalioni kanssa. Olisihan se ihanaa saada syödä lomareissulla niitä ihania ruokia, nam!

Putkisukat

Pikku jalat lämpimänä

Hiphei! Sain vihdoin jotain käsitöitä aikaiseksi. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa upottaa sormensa lankaan ja saada puikot kilisemään. Nämä helpot sukat valmistuvat pikavauhdilla, ja ovat ihan näyttävän näköisetkin. Näitä ihailtiinkin edellisellä lääkärireissulla useampaan otteeseen! Kantapohjaa näissä ei ole ollenkaan, mutta tuommoisessa pienessä vauvan jalassa ne pysyvät aivan hyvin ilmankin.

Lankana käytin Novitan Aitoa Suomalaista Sukkalankaa, joka oli sopivasti tarjouksessa hintaan 1,5 e / 100 g kerä. Siis lähes puoli-ilmaista! Lankaa kului reilun puolen kerän verran, joten näitähän voisi tehtailla useammatkin. Harmikseni tuo lanka taitaa vaan poistua Novitan valikoimista, koska Novitan sivuilla sitä ei enää ole.




Neuleohje

Luo 40 silmukkaa sukkapuikoille. Jaa neljälle eri puikolle. Neulo 2 o, 2 n joustinneuletta 2-3 cm verran, ja aloita kuvioneule. Kuvioneule neulotaan kuin joustinneule (2 o, 2 n), mutta joka 4. kerros siirretään kuviota yhden silmukan verran vasemmalle. Eli kun aikaisemmin neulottiin *o, o, n, n*, niin seuraava kerros neulotaan *o, n, n, o*. Ja taas tätä samaa 3 kerrosta, kunnes 4. kerros siirretään taas kuviota samalla tavalla. Tässä mallissa neuloin 17 kertaa tätä toistuvaa neljän kerroksen kuviota ennen kärkikavennuksia, jolloin mitaksi tuli semmoinen sopiva lähes polveen ulottuva mitta. Kärkikavennukset tehdään neulomalla ensin kaikki nurjat silmukat yhteen, ja sitten neulotaan 2 kerrosta (1 n, 2 o). Neulo sitten kaikki oikeat silmukat yhteen, ja taas 2 kerrosta (1n, 1 o). Neulo sitten kaikki silmukat parittain yhteen, ja katkaise lanka. Vedä lanka näiden silmukoiden läpi ja päättele. 

Altistus ja lomaraportti

"Loma" on ohi ja paluu arkeen tapahtui rytinällä. Kotiuduimme mummoloimasta maanantai-iltana kymmenen aikoihin, ja soija-altistus Neocaten korvattavuutta varten oli tänään heti aamusta. Onneksi käynti oli helpoin mahdollinen, sillä ohimo ja poski alkoivat punoittamaan jo 20 ml annoksesta. B-todistus Kelaa varten on siis nyt kirjoitettu, ja Neocate lähtee kokeiluun kunhan sen apteekista saan hommattua. Ja sitten taas toivotaan parasta ja odotellaan.

Mummolassa oli kyllä kivaa! Viikko sujahti ohi lähes huomaamatta, enkä harmikseni ehtinyt yhtään lueskella mitä blogimaailmaan kuuluu. Ja varsinkin kun huomasin, etten ollut huomannut Veljekset Sisu ja Voima -blogin pipoarvontaa! Minä, pipofriikki, aarrgh! 

Taivas kotoa lähtiessä

Lumet satoivat mummolan korkeuksille, ja se oli ihan parasta isoveljen mielestä. Pettymys oli myös aikamoinen kun tulimme kotiin, ja vastassa oli musta maa.

Ihanan valkea tienoo! Sataisipa tännekin pian.

Poikien toinen mummo antoi hieman rahaa saatesanoilla: osta näillä pojille vaatteita. No sehän passaa, eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä!

Alesta löytyi kivasti vaatteita, tämä setti 10 e

Tämäkin irtosi reilulla 12 e

Tähän taisi mennä n. 20 e

Isommalle löytyi myös pari paitaa ja yhdet housut, mutta niitä en saanut enää kuviin napattua.

Lisäksi Eliaksen suuhun ilmestyi yksi hammas lisää sen toisen alahampaan viereen. Ihan niin paljon ei tämä kiukuttanut, mutta jotain pientä kuitenkin. Yksi yö myös valvottiin kun erehdyin juomaan melkein litran Spriteä janoissani kaupungilla. Tai siis ainakin oletan, että sen sisältämä luonnollinen sitrusaromi teki selkään kivan näppyläpellon ja järjettömän kutinan. Myös liikkeissään Elias on tullut paljon nopeammaksi tämän viikon aikana, ja häviää todella nopeasti piiloon ja "pahantekoon" kun silmä välttää. Kissan ruoat olivat ehdoton suosikki myös mummolassa, mutta tällä kertaa eivät ne ihan suuhun asti ehtineet päätyä. Nykyään Elias myös nukkuu tosi paljon mahallaan ja ryömiskelee unissaan. Sekin tietysti lisää öiden rauhattomuutta, kun treenataan sitä liikkumista niin kovasti.

Ihana viikko siis takana, ja sai vähän otettua etäisyyttä normaali arkeen. Jospa tässä nyt "jaksaisi" taas tämän reilun kuukauden ennen sitä THE LOMAA!! 

Syyslomalla

Vaikka eihän tässä vanhempainvapaalla ollessa mitään varsinaista lomaa olekaan, niin lähdin poikien kanssa kolmestaan mummolaan "lomailemaan" miehen jäädessä raatamaan töihin. Mikä taas teki tästä lomasta vähän erilaisen, oli kulkuneuvo millä matkustimme 400 km päähän kotoa, nimittäin lentokoneella! Esikoinen on jo kokenut matkustaja, mutta tämä oli ensimmäinen Eliaksen lentokonekyyti. Lennon varsinaisena ajatuksena oli ottaa vähän ensituntumaa lentokoneella matkustamiseen ennen sitä varsinaista pitkää 12 tunnin matkaa reilun kuukauden päässä. Äitiä kyllä jännitti aika paljon, mutta ihan turhaan! Muistin suihkutella molemmille nenäsuihkeet ennen matkaa, mikä saattoi auttaa matkanteossa. Pienin matkustaja oli siis kuin "vanha tekijä", eikä paineenvaihtelu kiukuttanut yhtään. Huh, saa huokaista helpotuksessa, kun todennäköisesti pitempikin lento menee ilman isompia ongelmia. Samaten käytännön jutut, kuten Manducassa kantaminen samalla kun selässä roikkuu hoitolaukku, ja yhdessä kädessä vielä vedettävä käsimatkatavaralaukku, osoittautui myös ihan toimivaksi systeemiksi. Ihmeellistä miten paljon tavaraa saa kannettua, kun kädet ovat vapaana lapsen kantamisesta. Myös turvatarkastus sujui suht' ongelmitta, mitä nyt hoitolaukussa olleet kosteuspyyhkeet häiritsivät läpivalaisua, ja hoitolaukku taidettiin vetää hihnalta läpi useamman kerran ennen kuin tajuttiin mikä siellä mättää. Kuuma tässä kaikessa roudaamisessa kyllä tuli, ja tulevalla matkalla taidan jättää kaikki pitkähihaiset suosiolla kotiin. Myöskään lapsen taiteileminen Manducaan tai pois ahtaassa koneessa ei ollut kaikista helpointa, varsinkaan kun normaalisti se on hyvin vähällä käytöllä, ja rutiinia lapsen lastaamisessa kantovälineeseen ei ole. Kotiin päin tulemme sitten samalla vempeleellä viikon päästä, joten tämä väliaika menee mummolassa lomaillessa (melkein täysihoidolla). Blogikin viettää siis viikon tauon!

Pakollinen stoppi lentoasemalla :) Ja sorruin soijamaitoon
heikkona hetkenä. Not a good idea :/
(suklaakeksi ja kaakao ovat Eemelin herkkuja)