tiistai 25. marraskuuta 2014

"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.

10 kommenttia:

  1. Noh, onneksi tosiaan saitte lääkettä. Mulla on ollut vaikea astma pikkulapsesta asti, hengenahdistus on jotain ihan hirveää. Ikävää, kun lomalla sattui tälläinen "tapaus". Onneksi noi avaavat lääkkeet on tehokkaita. Jatkossakin voisin kuvitella että elias flunssien yhteydessä tarvitsee avaavaa, itsekkin inhoan flunssia just tuosta syystä, astman kanssa ne on aina ikävämpiä. Mielummin sairastan oksennustaudin. Elias on niin pieni vielä, että on suuri todennäköisyys käsittääkseni, että astma helpottuu tai jopa menee kokonaan ohi iän karttuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan, eikä kiitos lääkärin. Onneksi olin ollut sen verran hereillä ja tiesin että tuolla saattaa saada tiettyjä Suomessa reseptillä olevia lääkkeitä ostettua helposti apteekista. Ja onneksi tiesin mitä kysellä.

      Voin tosiaan vain kuvitella mille tuntuu kun ei saa henkeä. Itsellä ei ole astmaa, mutta uskoisin että vie takuulla kaikki mehut kun yrittää vain hengittää. Olen lukenut, että allergisilla saattaa taaperoiässä puhjeta astma, mutta tosiaan että se sitten myös saattaa parantua teini-iässä. Toivottavasti pysyy vain "infektioastmana", tai vaikka vain kertaluontoisena oireena. Joka tapauksessa, hyvät on lääkkeet Suomessa! :)

      Poista
  2. Hui kamalaa! Olisin itsekkin ollut raivoissani tuon huolen keskellä! Ihan hirveää olla noin kaukana kotoa, oudossa paikassa ja kokea tuo. Olen jo paniikissa kun poika nyt flunssaisena tuntuu yskivät keuhkonsa ulos vaikka on saanut Ventolinea yöksi ja särkylääke ja nuhatipatkin otettu ennalta ehkäisevästi. Huoh.

    Hienoa,että saitte lopulta kuitenkin avun ja pystyit järkevästi ajattelemaan ja toimimaan sen raivon ja huolen keskellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun näillä pienillä on muutenkin niin pienet hengitystiet että ahtautuvat herkemmin ilman varsinaista keuhkoputkien supistumistakin. Onneksi on Ventoline! :)

      En kyllä ihan varma ole olinko kovin järkevä tai rauhallinen, mutta pääasia että vaiva poistui (vaikkakin pitkittyi "kärsimys" mokoman lääkärin takia, grrrr!!) :)

      Poista
  3. Meidän perheemme törmäsi mielenkiintoiseen tilanteeseen niinkin "kotoisessa" paikassa kuin Tallinnassa. Eliaksen kanssa aivan samaa ikää oleva poikamme sai keskellä yötä kurkunpääntulehduskohtauksen ensimmäistä kertaa elämässään ja onneksi me vanhemmat olimme kartalla kuitenkin mitä tapahtui ja osasimme ensiavun antaa ja sillä sitten pärjäsimme aamuun. Aloimme kuitenkin aamulla miettimään (lauantai), että jos kuitenkin käyttäisimme lasta lääkärissä, kunnyt ne vakuutuksetkin ovat olemassa jne. Noh, pitkän ja hartaan selvittelyn jälkeen, joista suurin osa tehtiin tallinnalaisten ystäviemme avulla, saimme selville, että ainoakaan ykaityinen lääkäri ei ole auki viikonloppuisin ja että ainoa paikka jonne voisimme mennä, on Tallinnan keskussairaalan päivystysvastaanott, jossa potilaat otetaan vastaan sisääntulojärjestyksessä. Eipä paljoa kiinnostanut mennä sinne mm. narkkareiden sekaan kipeän lapsen kanssa. Emme siis menneet lääkäriin ja jos siihen olisi ollut tarve, niin olisimme ottaneet ensimmäisen lautan Helsinkiin ja menneet sinne lääkäriin. Mutta tulipa isona yllätyksenä tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, jopas on mielenkiintoista ettei noin isossa kaupungissa ole aukiolevaa yksityistä lääkäriasemaa :O Virolaiset eivät ilmeisesti sairasta, tai sitten siellä julkinen toimii todella paljon paremmin kuin täällä :P

      Onneksi tekin selvisitte omin avuin, ja onneksi tosiaan tuolta pääsee hyvinkin nopeasti lautalla kotiin jos tarve vaatii! Pitääpä pitää mielessä tuo Tallinnan homma, jos sinne joskus eksyy :/

      Poista
  4. Olisin varmasti ollut itsekkin raivoissani kyseisessä tilanteessa. Onneksi saitte kuitenkin lääkettä ja se auttoi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti jokainen vanhempi olisi kokenut raivon tunteita kun lapsi ei saa apua, ja lääkäri väittää pokerinaamalla ettei mitään vikaa ole. Onneksi Suomessa kuunnellaan vähän enemmän vanhempiakin (hehän lapsensa tuntevat!), eikä olla niin omanapaisia "ammatillisissa" mielipiteissään.

      Poista
  5. Huh, varmasti oli raivostuttava ja pelottava kokemus kun ei lapselle saa apua. :/ Onneksi kuitenkin asia selvisi ja lääkettä sai. Olemme itsekin suunnitelleet matkaa Kanarialle nyt lähiaikoina, saa nähdä tuleeko lähdettyä. Toivottavasti! Ja täytyy siis vältellä uima-altaita ja varautua kaikkeen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli kyllä kokonaisuudessaan ihana! Jo pelkästään auringon takia suosittelen nostamaan kytkintä edes hetkeksi täältä ihanan sumuisesta ja pimeästä kotimaasta :) Toivottavasti pääsette matkaan! Onhan tuolla ilmeisesti osassa hotelleista vähän lämpimämpiä altaita. Juteltiin Amadores-rannalla toisen suomalaisen porukan kanssa, jotka olivat Puerto Ricossa, että heillä oli ihan lämpimät altaat. Tosin tuo Puerto Rico ei noin muuten ole paras lapsien kanssa, kun hotellit sijaitsevat aina rinteessä (taisi siellä yksi olla satamassakin), joten kiipeilyltä ei voi välttyä.

      Poista