keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Horrostilassa kesäleskenä

Blogi on näköjään saavuttanut horrostilan. Kirjoittamista sinänsä olisi paljonkin, mutta jostain syystä se ei tunnu nyt mieleiselle. Tottakai kesä ja ihanat ulkoiluilmat ohjaavat ylimääräisen ajan automaattisesti muihin hommiin, ja samaten se seikka että väsy vaivaa aika tavalla. Miehen lomaillessa minä itse taas puolestaan olen ollut töissä lähes kokopäiväisesti, eikä työpäivän jälkeen oikeastaan jaksa tehdä mitään. Onneksi alkuraskauden pahoinvointi on alkanut helpottamaan ja viimeisen oksennuksenkin olen heittänyt jo kohta viikko sitten. JEI!

Olimme koko perhe viime viikolla mummoloimassa ja rippijuhlissa Savon mualla. Kun minulle järjestyi kyyti palata kotiin ja töihin, päätimme että pojat jäävät vielä sukuloimaan ja loman viettoon mummolaan. Olen siis tällä hetkellä kesäleskenä, kotona, yksin. Todella outoa. Kukaan ei huuda, kukaan ei metelöi, saan valita telkkarikanavan ilman protestia, saan (tai saisin jos uni vaan jatkuisi….) nukkua häiritsemättä, ei tarvitse tehdä ruokaa, pestä pyllyä, siivota kenenkään jälkiä… Tätäkö se elämä oli aikaisemmin? ;) Jos en olisi raskaana, minulle varmaan tulisi pitkästyminen, mutta nyt pieni hengähdystauko on oikeastaan ihan vaan hyvästä. Ei sillä, etteikö se silti olisi edelleen outoa ja ikävä olisi kova huolimatta ahkerista FaceTime -puheluista. Ensimmäiset yöt erossa Eliaksesta on nyt koettu, kun Eemelistä ne tuli vasta kun poika oli 4-vuotias.

Raskauskuulumiset

Neuvolassa kävin pari viikkoa sitten. Sinänsä aika "turha" käynti kun sydänääniä ei vielä voitu kuunnella pienten viikkojen takia (rv 8+1), enkä ole niitä kotidopplerillakaan uskaltanut edes yrittää kokeilla, koska ei ne edellisessäkään raskaudessa kuuluneet ennenkuin rv 12 oli täynnä. Labroihin olen menossa tällä viikolla (rv 10+) ja parin viikon päästä on sitten se nt-ultra, jonka jälkeen voikin sitten alkaa nauttimaan (heh heh...) raskaudesta ja alkaa tekemään päätöksiä tulevan suhteen. Joulukuulle on tosiaan varattu taas Thaimaan loma, joka ajoittuu rv 31-33, joten saattaa olla että päädymme aikaistamaan ajankohtaa pienimmille viikoille. Ja töihinkin voisi sitten alkaa kertomaan "ilouutisia".

Olot ovat tosiaan alkaneet helpottaa pahoinvoinnin osalta. Jäljellä on enää närästys, ja ihanaakin ihanampi ummetus, sekä väsymys. Minun kohdallani raskaushormonit toimivat ilmeisesti jotenkin supertehokkaasti suoleenkin relaksoiden sen vähän liian hyvin. Maha on pullahtanut jo todella hyvin esille, ja ihmettelen kovasti jos töissä ei aleta jo kohta kyselemään syytä moiselle. 

Tämä raskaus  on jotenkin ollut erilainen kuin aikaisemmat. Pahoinvointia on ollut vähemmän noin muutenkin, ja mieliala on ollut aika sisäänpäin kääntynyt. Aikaisemmin olen  mielelläni puhunut raskaudestani, mutta nyt en haluaisi sanoa kenellekään mitään. Se taitaa olla yksi syy miksi bloginkin pitäminen on jäänyt taka-alalle. Tokihan sitä voisi muustakin kirjoittaa, mutta tämä nyt sattuu olemaan hyvinkin yllättäen (?) päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että mieli muuttuu nt-ultran jälkeen, ja vertaistuki tuleekin jo tarpeen. 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja nauti nyt ajasta kun saat olla ihan rauhassa, aika harvassa ovat meillä kaikilla :)
    Mullekkin iskenyt sama, paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kun ei jaksa. Pojan 18kk päivityskin laahaa,vaikka juhannuksena oli synttärit. Raskaudestakin voisi kirjoittaa jotain,mutta kun ei saa aikaiseksi....Hyvä,että teille muille saa välillä edes kommentoitua jotain.Huoh.

    Mä en saa vieläkään kotidopplerilla mtn kuuluviin ja ärsyttää. Varsinaisesti ei huoleta,mutta sen verran kuitenkin,että olen tänään menossa neuvolaan puhelinajalla kuuntelemaan sydänääniä. Ei ole oikein mtn olojakaan ,vaikka olen viikolla 16 tai 17. Mieti, etten ole edes perillä viikoista...Esikoisen kohdalla tiesin aina missä mennään ja masua kuvailin viikottain.Nyt ei ole yhtään kuvaa vielä otettu.

    Mutta joo, samassa veneessä ollaan. Eiköhän se mieli tässä kohennu pian molemmilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jäi kyllä nauttiminen kauas tästä ajasta. Aivan järkyttävä pääkipu (migreeni?!) kestänyt jo kohta 3 päivää… No saipa, edes potea rauhassa :D

      Mua oikein hävettää, kun en ole jaksanut edes kommentoida. Todella aikaansaamaton olo siis. Jospa tämä olo tästä kohta virkistyisi kun alkaa 2. kolmannes :)

      Toivottavasti pääsit neuvolaan kuuntelemaan jumputusta <3 Ja mulla kans vähän sama epätietoisuus noista viikoista, ja olenkin merkinnyt ne kalenteriin :D

      Poista