Pelkopoli

Tänään oli se kauan odotettu synnytyspelkopolikäynti. Odotusaulassa odottaessani tuntui, että sydän tulee rinnasta läpi. Enkä oikein tiennyt mitä käynniltä edes voisi odottaa, muuta kuin että PALJON.

Vastaanotolla oli minua vastassa lääkäri ja kätilö. Lääkäri oli tutustunut tarkkaan esikoisen synnytykseen, mutta varsinainen käynnin ja pelon syy oli kuulemma lähetteessä hieman epämääräinen. Aluksi keskustelimme itse pelosta ja pelkoon johtaneista syistä, joista osa liittyy edelliseen synnytystapa-arvio käyntiin ja osa taas lapsettomuustaustaani. Olin todella herkällä mielellä koko käynnin ajan (=lue: itkin lähes koko tunnin), ja tuntui ihanalle kuulla kun lääkäri lopulta sanoi, että vaikka osa minun peloistani on irrationaalisia (niinkuin pelot tietysti ovatkin), niin silti hän näkee, että minä pelkään oikeasti. Lääkäri puhui todella rauhoittavasti, oli luottamusta herättävän oloinen ja muutenkin aivan ihana ihminen. Missään vaiheessa minua tai pelkojani ei paheksuttu, eikä todellakaan saarnattu sektion haitoista ja alatiesynnytyksen paremmuudesta. Tunsin kerrankin ammattilaisen kanssa puhuessani, että minua kuunnellaan, eikä vähätellä saati paheksuta edellistä valintaani synnyttää perätilalapsi sektiolla. Päinvastoin, sain kuulla että yli puolet ensisynnyttäjistä valitsee sektion perätilatapauksessa. Eli siinä mielessä valintani oli aivan normaali tapaus. Riskeistä keskustellessa lääkäri totesi, että hän huomaa minun ottaneen paljon asioista selvää ja tiedän riskit. 

Minulle kerrottiin, että kompromissien tekeminen on myös mahdollista synnytystavan valitsemisen suhteen. Pelkooni liittyy vahvasti lapsen kuoleminen kohtuun "yliajalla" ja käynnistykseen. Ja kun minun tapauksessani ei ole mitään lääketieteellistä syytä tehdä sektiota, niin yksi mahdollisuus on odottaa laskettuun aikaan ja jos siihen mennessä synnytys ei ole käynnistynyt itsestään, niin sen jälkeen voitaisiin tehdä elektiivinen sektio. Tai että raskauden jatkuessa yli lasketun ajan voisin saada tarkemman seurannan vauvan hyvinvoinnille mikäli päädyn alatiesynnytykseen. Tällä hetkellä tuo vaihtoehto, missä annetaan mahdollisuus alatiesynnytykselle, mutta kuitenkin saisin takaportin sektion muodossa, kuulostaa itsestäni parhaalle. Lääkäri kertoi myös, että yleensä raskauden kestot ovat "perinnöllisiä", eli äidin raskauden kesto vaikuttaa paljon tyttärenkin raskauden kestoon. Ja kun äitini kaikki raskaudet ovat menneet yliajalle, ja lopulta käynnistetty 3 synnytystä 4:stä, niin tottakai se vaikuttaa pelkooni, että minunkin synnytys menisi sinne 42 viikolle asti.

Vauvan hyvinvoinnin seurannasta puhuttiin alatiesynnytyksen aikana. Se minua on huolestuttanut kovin paljon, asiasta kun ei ole omakohtaista kokemusta, vaikka teoriatietoa onkin. Vauva on tottakai sydänkäyrällä koko ajan, jota valvotaan keskitetysti yhdestä huoneesta. Eivät siis voineet luvata, että kätilö olisi samassa huoneessa koko ajan (en tähän uskonutkaan). Lapsen päästä voidaan ottaa veren hapetusarvot ja laktaattiarvot, jotta nähdään miten kovassa rasituksessa vauva on. Sektiotiimi on koko ajan päivystämässä, ja lapsi syntyy alle 10 minuutissa sektiopäätöksestä. Kuulostaa kyllä hyvälle teoriassa, mutta jostain syystä en ihan varauksetta tätäkään usko. Vaikka eihän minulla ole edes mitään järkevää syytä epäillä tätä faktaa. Mutta tätähän se pelko onkin, kaikkea muuta kuin järkevää.

Käynnin ehdoton kohokohta oli kuitenkin lääkärin suorittama sikiön mittojen tarkistus. Sain nähdä miten Mytty teki hengitysharjoituksia, rintakehä siis "pumppaili". Tämän lääkäri sanoi olevan hyvä merkki sikiön vahvasta hyvinvoinnista <3. Sain painoarvion, joka oli tällä hetkellä 1840 g ja kaikki mitat vastasivat laskettua-aikaa ja menivät aivan keskikäyrällä. Kuulemma seuraa täysin isoveljensä kasvukäyrää, ja luultavammin samankokoinen tapaus siis tulossa <3. Eli siinä mielessä voisi kuvitella, että lapsi olisi normaali synnyttää alakauttakin, kun paino olisi 3,5 kg tietämillä.

Sain uuden ajan synnytyspelkoon erikoistuneelle kätilölle kahden viikon päähän rv 33+3. Synnytystapa-arvio, jossa lopulta päätetään synnytystapa, on puolestaan rv 35+?. Käynnillä on silloin vastassa tämä sama ihana lääkäri, joten huoleni sen suhteen on nyt pyyhkäisty pois.

Mitään päätöstä mihinkään suuntaan en ole vielä tehnyt, eikä minua semmoista missään muodossa edes pyydetty tekemään. Käynti antoi todella paljon ajattelemisen aihetta, ja toi helpotustakin elämääni tiedon ja vaihtoehtojen muodossa. Oli ihanaa kuulla, että mikäli vauvan hyvinvointi missään vaiheessa minua huolestuttaa, voi herkästi ottaa yhteyttä tuohon samaiseen synnytyssairaalaani, ja purkaa huoleni ja päästä käyrille. Tietenkään tätä pelkoa ei yksi, tai välttämättä kaksikaan käyntiä poista, mutta luulen ainakin tällä hetkellä saaneeni apua epävarmuuteeni. Kunhan "nukun" (tai ainakin vietän :) ) muutamat yöt tämän asian päälle, niin toivottavasti minulla on jo selkeä kuva siitä, mitä minä voisin haluta.