tiistai 14. tammikuuta 2014

Syyllisyyden tunne

Taas täällä kriiseillään imetyksestä. Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään imetystä sen jälkeen kun Elias osoitti osaavansa juoda mukista. Päivisin homma sujuu erittäin hyvin, eikä ukko edes tunnu kaipaavan maitohuikkaansa. Yöt onkin sitten eri juttu, mutta silti pääsääntöisesti imetyskerrat ovat vähentyneet nyt noin kolmeen kertaan vuorokaudessa: illalla, yöllä ja aamulla. Samaan aikaan takaraivooni on hiipinyt kummallinen syyllisyyden tunne lopettamisen lopullisuudesta. Joka imetyskerta saa minut nyt hieman apeaksi. En ymmärrä, olenhan imettänyt nyt jo monta kuukautta (tänään 11 kk, joista 8 kk rajoitetulla ruokavaliolla!), eikä imetyksen lopettaminen enää ole mikään iso juttu. Harva vauva enää edes juo rintamaitoa tässä iässä. Kaiken huipuksi maitoni saattaa tehdä Eliaksen vain entistä "sairaammaksi", mikäli erehdyn syömään jotain epäsopivaa ruokaa, vaikka miten yritän olla tiukalla linjalla. Syitä lopettamiseen on paljon enemmän kuin jatkamiseen, ja silti se lopettaminen vain tuntuu niin pahalle. Ja ihan jos rehellisiä ollaan, niin syitä jatkamiseen en oikeastaan keksi muuta kuin sen, että se on TODELLA tehokas keino saada Elias rauhalliseksi ja nukahtamaan. Ja tietysti sen, miten paljon ukko edelleen tykkää meidän kahdenkeskisestä hetkestä. Se ilme on kertakaikkiaan korvaamaton! Kyllähän minä tiedän, että imetyksen lopettaminen on isompi juttu minulle kuin pojalle, joka tuskin sitä jää kaipaamaan. Tai että edes muistaisi koko hommaa viikon päästä. Äiti nyt vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa moiset turhat rutinat!

Tällä mennään: ruokajuomana vesi, ja kunhan imetyskerrat vähenee yhteen-kahteen, otetaan mukaan kalkkilisä. Ja jos tilanne näyttää hyvälle (paremmalle), niin ehkä me uskalletaan kokeilla mantelimaitoa. Nyt Eliaksen iho on taas melko huonossa kunnossa (ties mistä…), joten ollaan yritetty pysyä tutuissa ja turvallisissa ruoka-aineissa. Quinoasta ihottumaa, riisistä edelleen masuvaivaa, huoh. Eikä tämä pakkanenkaan yhtään paranna tilannetta, saati se, että päiväunet onnistuu vain ulkona vaunuissa. Kesää odotellessa...

8 kommenttia:

  1. <3 onhan se imetyksen lopettaminen aina vähän haikeaa.

    Mä imetän vielä 2-3 kertaa päivässä ja kovasti koitan lopettaa. Meillä ruuilla myös vesi juomana, johon sit alan hiljalleen lisäileen maitoa. Skipataan tuo korvike välistä kokonaan. Nokkiksesta juodaan vaihtelevalla menestyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me tästä lopetuksesta toivuta <3 Vaan on se silti vaikeata, varsinkin tuon yöimetyksen lopettaminen… "Kiva" kuulla, että sielläkään ei nokkis ole paras ystävä :) Tuntuu, että kaikki muut juo itse vaikka mistä, mutta ei vaan meillä!

      Poista
  2. Hei niin yhdyn sun ajatuksiin mitä tulee imetyksen lopettamiseen. Kirjoitit aivan kuin minä itse olisin kirjoittanut! :) Juuri neuvolassa keskusteltiin imetyksestä ja kerroin , että se on ainut keino jolla pystyn rauhoittamaan pojan ja pääsemään suurimmista harmistuksista nopeasti ohi. (Yöheräilyt, kiputilat, rokotukset yms.) Myöskin se haikeus iskee muutenkin vaan. Tässäkö tämä nyt on? Nyt vaan yhtäkkiä lopetan oltuan myös rajoitetulla ruokavaliolla viime keväästä. Jotenkin tulee sellainen olo, että luovuttaa liian helposti koska nyt on se aika kun olisi "hyvä lopettaa" kun kaikki muutenkin kyselevät, että miksi vielä jatkan.... Hirveän vaikeaa tuo lopetus. Kai me imetetään vielä kesälläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mähän olen vitsaillut imettäväni vielä kun poika on 18v. Huh, toivottavasti en sentään! :D Kyllähän se olisi aika jo lopettaa. En tajua miten tuon ekan kohdalla se kävi ihan itsestään (tai noh, korvike auttoi kummasti ja se ettei enää öisin ollut syönyt piiiitkään aikaan). Ei me kyllä liian helposti ole luovuttamassa, eiköhän tässä olla jo länsimaisen mittapuun mukaan reippaasti voiton puolella :)

      Poista
  3. Feel you, muistan kyllä todella selvästi sen haikeuden tunteen kun oli aika lopettaa, sen viimeisen imetyskerran keskellä yötä.. Ihan viimeisen imetyskerran elämässäni.. :`(

    Noh olenhan imettänyt lähes kolme vuotta yhteensä, joten eiköhän se riitä sekä kyllä seuraavana päivänä hampurilainen ja suklaa maistuivat erinomaisilta :D - eikä Voima kaivannut imetystä kertaakaa, oli vain iloinen moisen loppumisesta (hänellähän myös tilanne parani imetyksen loputtua, eli miksi oisikaan kaivannut pahaa vointia enempää sisäänsä).

    ZEMIII <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, viimeinen imetyskerta! Pystynköhän minä semmosen päättämään etukäteen, en taida :D. Ehkä mä en tee mitään liian lopullista päätöstä, vaan odotan sitä että huomaan olleeni imettämättä jo vuorokauden :) Enkä minä edes tiedä onko tämä sitten viimeinen lapsi ja viimeinen imetys, vaikka pahoin niin pelkäänkin :/

      Minusta vähän näyttää myös, että päivisin Eliaksen tilanne paranee kun en imetä. Posket ainakin ovat selkeästi vähemmän punaiset, kun taas aamulla sitten herätessä loistavat kuin omenat. Eli jotenkin pakko vaan tajuta, että vika on mun maidossa :/ Nyt vaa kun keksisi jonkun keinon rauhottaa Elias öisin, kun jos sitä tissiä ei irtoa niin huutelee vähän väliä :(

      Poista
  4. Oi kamala. Mulla ihan samanlaiset tuntemukset. Ja siis vaikka en ole omaa ruokavaliota joutunutkaan rajoittamaan juurikaan millään tavalla niin silti tuo imetyksen vähentyminen on ottanut vähän koville. Vilho on itsestään vähentänyt, syö enää vain aamulla, päivällä ja illalla, yöt onneksi nukkuu makoisasti (yleensä). Mutta ai että se otti koville vaikka onkin ollut välillä sellaista taistelua. Miten se onkaan äidille näin iso juttu? En käsitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ettei ole yksin näiden tuntemusten kanssa, helpottaa kummasti! Kyllä me äidit ollaan sitten kummallisia olentoja! :D

      Poista